Olen ollut 3 vuotta suhteessa mieheni kanssa, ollaan yhdessä asuttu yli 2 vuotta. Alusta alkaen mies valehteli mulle paljon ja varsinkin kun muutettiin yhteen, hänestä tuli supervalehtelija, kokoajan pikkupikkuvalheita ja vähän isompaakin välissä. Suutuin joka kerta kun hän jäi valheesta kiinni (esim. kävi kahvilla erään naisen luona parit kerrat kahdestaan, vei tälle leffoja yms, ja valehteli mulle ettei ole pitäny mitään yhteyttä tähän naiseen moneen kuukauteen)... Myöskin netissä eri gallupeissa käynyt kehumassa muiden naisten ulkonäköjä ja mesessä chattaillu salaa naisten kanssa, jutellu näille pervoja, kattonu multa salaa pornoa vaik sanoi ettei katso.
Joka kerta sanoin, että NYT saa olla viimenen kerta ku valehtelet mulle.
Aina välillä jäi kiinni jostain ja tosissani olin jo pakannut vaatteenikin et lähden, en vaan löytäny asuntoo mistään.
Taas sovittiin ja sanoin et jos viel jää kiinni ni jätkä lentää saman tien ulos. Ei ole pettänyt mua mut luottamuksen pettänyt miljoona kertaa, niin monesti etten enää voi häneen luottaa vaikka hän lupaa ettei enää ikinä valehtele enkä kyllä ole pitkään aikaan "saanut" häntä kiinni valheista.
Mut en silti luota yhtään enää. Epäilen et yöllä viel chattailee joidenkin kans, vaikka en kuitenkaan usko että chattailis. Epäilen et hän katsoo pornoa yöllä, vaikka kuitenkaan en epäile... siis luulen että hän ei ole enää tehnyt mitään "pahaa" tai valehdellut, mutta kuitenkaan en ole varma asiasta, aina pieni epäily päällä joka asiasta. En siis luota mieheeni enää, enkä usko et ikinä voin enää 100% luottaa. Aina ku annoin anteeksi valheet ja mies oli pahoillaan, jostain hän silti jäi kiinni ja aina pala palalta vaan menny luottamus. Joka kerta ku aloin taas 100% luottamaan, ni pienenki valheen jälkeen taas menetti kaiken. Ja ku liian monta kertaa lupas ja silti ei pitäny lupaustaan, lopulta tuli viimeinen stop, en enää vaan kertakaikkiaan usko enää häntä.
En tiedä mitä uskois ja milloin puhuu totta, vaik viime aikoina onkin ollut luotettava ja puhunut kai totta, silti en vaan luota.
Ihan hirveää elämää tällainen, mutta itsepä on aiheuttanut tilanteen. Kyselen vähän väliä missä hän oli ja minne on menossa ja kuka laittoi viestin jne.
Facebookissa kun hän ottaa jotai kavereidensa exiä viiden vuoden takaa omaksi kaverikseen, kyselen et kuka tuo on ja arvostelen näiden naisten kuvia, että saisin mieheni puhumaan, mut ei se silti kommentoi itse näiden kuvia millään tavoin. Mä haukun kaikkia muita "onpa taas tissit esillä tuollakin tossa kuvassa, kukas huora toi on"... Mut mies vaan asiallisesti kertoo et kuka ja kenen exä ja mistä tuntee, mut lyhyesti, ei sano mitään ylimääräistä.
Mulla ei ole enää itsetuntoakaan oikeen mitään, tunnen olevani yksinäinen ja kokoajan masentunu ja surullinen, mies ei anna mulle huomiota ennenkuin kerjään sitä (yleensä vittuilemalla ja haastan riitaa, en muuten saa huomiota).
Mies on muutenki kokoajan menossa jossai kamujen luona ja vanhempiensa luona, mua ei ota koskaan mukaan kavereillensa, tykkää mennä yksin, ja mä oon melkee aina kotona, mun kamut on ympäri maailmaa ja oon aika yksinäinen ja päivä päivältä masentuneempi.
En tiedä miten saisin luotettua tähän mieheeni enää yhtään, vaik puoleen vuoteen en ole kuullut mitään valheita, kait.
Joka kerta sanoin, että NYT saa olla viimenen kerta ku valehtelet mulle.
Aina välillä jäi kiinni jostain ja tosissani olin jo pakannut vaatteenikin et lähden, en vaan löytäny asuntoo mistään.
Taas sovittiin ja sanoin et jos viel jää kiinni ni jätkä lentää saman tien ulos. Ei ole pettänyt mua mut luottamuksen pettänyt miljoona kertaa, niin monesti etten enää voi häneen luottaa vaikka hän lupaa ettei enää ikinä valehtele enkä kyllä ole pitkään aikaan "saanut" häntä kiinni valheista.
Mut en silti luota yhtään enää. Epäilen et yöllä viel chattailee joidenkin kans, vaikka en kuitenkaan usko että chattailis. Epäilen et hän katsoo pornoa yöllä, vaikka kuitenkaan en epäile... siis luulen että hän ei ole enää tehnyt mitään "pahaa" tai valehdellut, mutta kuitenkaan en ole varma asiasta, aina pieni epäily päällä joka asiasta. En siis luota mieheeni enää, enkä usko et ikinä voin enää 100% luottaa. Aina ku annoin anteeksi valheet ja mies oli pahoillaan, jostain hän silti jäi kiinni ja aina pala palalta vaan menny luottamus. Joka kerta ku aloin taas 100% luottamaan, ni pienenki valheen jälkeen taas menetti kaiken. Ja ku liian monta kertaa lupas ja silti ei pitäny lupaustaan, lopulta tuli viimeinen stop, en enää vaan kertakaikkiaan usko enää häntä.
En tiedä mitä uskois ja milloin puhuu totta, vaik viime aikoina onkin ollut luotettava ja puhunut kai totta, silti en vaan luota.
Ihan hirveää elämää tällainen, mutta itsepä on aiheuttanut tilanteen. Kyselen vähän väliä missä hän oli ja minne on menossa ja kuka laittoi viestin jne.
Facebookissa kun hän ottaa jotai kavereidensa exiä viiden vuoden takaa omaksi kaverikseen, kyselen et kuka tuo on ja arvostelen näiden naisten kuvia, että saisin mieheni puhumaan, mut ei se silti kommentoi itse näiden kuvia millään tavoin. Mä haukun kaikkia muita "onpa taas tissit esillä tuollakin tossa kuvassa, kukas huora toi on"... Mut mies vaan asiallisesti kertoo et kuka ja kenen exä ja mistä tuntee, mut lyhyesti, ei sano mitään ylimääräistä.
Mulla ei ole enää itsetuntoakaan oikeen mitään, tunnen olevani yksinäinen ja kokoajan masentunu ja surullinen, mies ei anna mulle huomiota ennenkuin kerjään sitä (yleensä vittuilemalla ja haastan riitaa, en muuten saa huomiota).
Mies on muutenki kokoajan menossa jossai kamujen luona ja vanhempiensa luona, mua ei ota koskaan mukaan kavereillensa, tykkää mennä yksin, ja mä oon melkee aina kotona, mun kamut on ympäri maailmaa ja oon aika yksinäinen ja päivä päivältä masentuneempi.
En tiedä miten saisin luotettua tähän mieheeni enää yhtään, vaik puoleen vuoteen en ole kuullut mitään valheita, kait.
Vastaukset 4
Vanhimmat
eli mun päivät kuluu melkeen siinä, et kyttään mieheni tekemisiä ja kyselen. Hän ei itse kerro mitään, ja kun kysyn, hän suuttuu aika usein, koska en luota häneen.
Mun elämä on keskittynyt siis saamaan mieheni kiinni valheesta.
Joka päivä mietin, onko hän yöllä tehnyt jotain kun hän ei tule ikinä nukkumaan kanssani yhtäaikaa vaan tykkää katsoa vielä jotain sarjoja tai leffoja sen jälkeen kun mä menen nukkumaan, vaik menisin klo 4 yöllä nukkuun, mies sanoo ettei viel väsytä ja viel vähän aikaa kattoo jotain. Ei ole varmaan vuoteen tullut kanssani yhtäaikaa nukkumaan!!
On ihan paska olo kokoajan, mulla ei oo muuta tekemistä ku kytätä miestä. Aina ku hän käy jossain, mun mielessä pyörii vaan, et olikohan hän oikeasti siellä missä sanoi olevansa ja olikohan siellä jotai naisia mukana ja miks hän on näin kauan jossain (aina hän kun lähtee jonnekin, iha sama vaikka isänsä luokse, ni jos hän sanoo et hän käy äkkiä, se tarkoittaa yleensä vähintään kolmea tuntia).
Sit ku kyselen mitä hän teki kaverinsa luona, ni sanoo et vei vaan pelejä tai leffoja... Joudun kysymään itse kaikki asiat, ei kerro mulle mitään itse.
Kyllä tuo tosi huonolta kuulostaa tuo teijän tilanne, mun mielestä sun kannattais nyt miettii vakavasti et onko teil enää käytännössä mitään mikä teitä yhdistää sillä musta tuo kuulostaa siltä et te ootte toisistanne täysin vieraantuneet. Ette tee mitään yhteisiä juttuja, ette mee ees nukkumaan yhtä aikaa ym ym..ja nuo jatkuvat epäilyt joka asiasta ei ainakaan paranna teijän suhdetta millään tavalla.
Toisaalta varmaan sinäkin löytäisit sellaisen miehen johon voit luottaa ja jonka kans voisitte nauttia yhteiselosta, nyt tuntuu et tuo teijä ntämän hetkinen tilanne on vaan kärsimystä teille molemmille..eli mieti vakavasti et kannattaako tuota enää jatkaa mihinkään päin tuota teijän suhdetta..
sori mut jos mun kaverin muija haukkuis mua nui pitäisin naista aika hulluna. miks et eroa jos et luota 0 ? tarkoitan mitä häviät.
Hän on eka jota olen rakastanut todella, mut olis mulla paljon helpompi ilman häntä. Ei ole enää valehdellu pitkään aikaan mut pelkään et osaanko enää koskaan luottaa häneen. Sit mulla on sellainen sairaus mikä häiritsee mua, johon ei lääkettä, mies ymmärtää siinä mua hyvin, en usko et moni jaksais vierellä ku henkisesti niin raskas sairaus... Eli pelkään et jään yksin loppuiäksi, jos jätän hänet. Haluaisin pian lapsia, pelottaa jos en löydä toista miestä, en saa koskaan lapsiakaan...