Männä viikolla ajelin aamulla pyörällä töihin tavalliseen tapaani ja yleensä ainakin jonkun huonomman mopon vauhtia. Pääni saatta olla joskus etukenossa ettei tuuli (joka tuntuu täälläpäin olevan ainaista ja juuri kys. alueella kova) nappaa lippistä, ja kun oikeata puolta (siis sääntöjen sanelema, ei oman mieleni) ajan, en yleensä odota että joku vastaan tulisi. Vastaan sauvakävelee sitten useampanakin aamuna kohtaamani vanha mies johon olen törmätä, mutta jonka kylmähermoisella väistöliikkelläni onnistun välttämään. Kuulin miehen huudahtavan vihaisesti jotakin, johon tietenkin vastasin takaisin että kävele sinä vain oikeata puolta. Mies kuitenkin jatkaa kävelemistä joka aamu samalla puolella, ja minä hiljennän vauhtia kun tulen alueelle. Mieleeni vaan tuli että kumpi mahtaa olla oikeassa, ja mielestäni se olen minä. Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne kevyeilläkin väylillä.
Toinen 'läheltä pitiä' tilanne sattui tänään kun saavuin lähiöalueelle jossa asun, ja pyörätie (huom pyörä) sivuaa hyvin läheltä omakotialueen asuntoja ja jossa on kesän mittaan leikkinyt lapsia keskellä väylää! Nyt kohdassa oli katras pikkupyörineen ja äitineen, ja onneksi itsellä sattui olemaan hiljaisempi vauhti kun sivusta suorakulmaisesti eteen rullasi pellavapäinen poika jonka onnistuin täpärästi välttämään. Liikenneväylä, olkoonkin kevyt, ei mielestäni ole leikkipaikka.
Toissa viikolla sitten olin jälleen pyörätien päällä, töistä tulossa, ja kuulin takaani mopojen pärinää. Siinä kohdassa pyörätietä on loiva ylämäki ja sitten mutka joka jatkaa suoraan. Olin juuri mutkan kohdalla kun mopo lainkaan hiljentämättä kurvasi ohitseni, ja tajusin että eipä ollut kaukana että mopon (vai oliko se peräti kevytmoottoripyörä) sivupeili olisi osunut olkapäähäni vaikka olin ryhmittynyt aivan väylän reunaan.
Kevytliikenneväylä (totta tosiaan) taitaa ollakin sitten aika laaja käsite nykypäivän Suomessa. Väärällä puolella käveleviä vanhuksia, keskellä väylää leikkiviä lapsia ja melkein päälle hurjastelevia nuoria mopoineen. Ennen se oli vain pyörätie missä esim. tämmöiset nykyisin Mika-The Flying Finn -lippikseen sonnustautuneet nuoret keski-ikäiset saattoivat rauhassa formuloida eteenpäin kohti uusia saavutuksia.
Toinen 'läheltä pitiä' tilanne sattui tänään kun saavuin lähiöalueelle jossa asun, ja pyörätie (huom pyörä) sivuaa hyvin läheltä omakotialueen asuntoja ja jossa on kesän mittaan leikkinyt lapsia keskellä väylää! Nyt kohdassa oli katras pikkupyörineen ja äitineen, ja onneksi itsellä sattui olemaan hiljaisempi vauhti kun sivusta suorakulmaisesti eteen rullasi pellavapäinen poika jonka onnistuin täpärästi välttämään. Liikenneväylä, olkoonkin kevyt, ei mielestäni ole leikkipaikka.
Toissa viikolla sitten olin jälleen pyörätien päällä, töistä tulossa, ja kuulin takaani mopojen pärinää. Siinä kohdassa pyörätietä on loiva ylämäki ja sitten mutka joka jatkaa suoraan. Olin juuri mutkan kohdalla kun mopo lainkaan hiljentämättä kurvasi ohitseni, ja tajusin että eipä ollut kaukana että mopon (vai oliko se peräti kevytmoottoripyörä) sivupeili olisi osunut olkapäähäni vaikka olin ryhmittynyt aivan väylän reunaan.
Kevytliikenneväylä (totta tosiaan) taitaa ollakin sitten aika laaja käsite nykypäivän Suomessa. Väärällä puolella käveleviä vanhuksia, keskellä väylää leikkiviä lapsia ja melkein päälle hurjastelevia nuoria mopoineen. Ennen se oli vain pyörätie missä esim. tämmöiset nykyisin Mika-The Flying Finn -lippikseen sonnustautuneet nuoret keski-ikäiset saattoivat rauhassa formuloida eteenpäin kohti uusia saavutuksia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.