pettäjät, kertokaa minulle sattuuko oma toimintanne teihin?
ihmettelen nimittäin oman ukkoni toimintaa, kun hän on kuuden yhteisen vuoden jälkeen vain jättänyt minut, puoleen vuoteen en ole häntä nähnyt kun hän yhtäkkiä, täysin ilman mitään ennakkovaroitusta ilmoitti, että oli rakastunut Hampurissa kadulla tapaamaansa puolalaiseen naiseen. Kaikki lupaukset, avioliittolupaus tietysti vakavimpana, mutta myös lupaukset selvittää asiat ("jos meille ikinä tulee mitään epäselvyyksiä niin mennään parisuhdeterapiaan") eivät enää pädekään. Luottamus on mennyt totaalisesti.
Itselleni tämä aika on ollut yhtä helvettiä. Itsetuhoiset ajatukset ovat arkipäivää. En voi olla hämmästelemättä, että eikö pettäjä tunne mitään? Eikö pettäjä kadu toimintaansa? miten voi vaan lähteä ja jättää kaiken taaksensa? Voiko avioliittolupauksen, yhteisen kodin ja elämän oikeasti noin vain unohtaa? Vai onko se pettäjä tässä sairaampi kuin minä (vaikka minä ravaan terapiassa tilittämässä tunteitani, raivoa, joka ei laannu)? EIkö pettäjään satu? Tai tuleeko kipu kenties vuosien myötä? Vai eikö pettäjä yksinkertaisesti edes tajua, mitä hän tekee?
ihmettelen nimittäin oman ukkoni toimintaa, kun hän on kuuden yhteisen vuoden jälkeen vain jättänyt minut, puoleen vuoteen en ole häntä nähnyt kun hän yhtäkkiä, täysin ilman mitään ennakkovaroitusta ilmoitti, että oli rakastunut Hampurissa kadulla tapaamaansa puolalaiseen naiseen. Kaikki lupaukset, avioliittolupaus tietysti vakavimpana, mutta myös lupaukset selvittää asiat ("jos meille ikinä tulee mitään epäselvyyksiä niin mennään parisuhdeterapiaan") eivät enää pädekään. Luottamus on mennyt totaalisesti.
Itselleni tämä aika on ollut yhtä helvettiä. Itsetuhoiset ajatukset ovat arkipäivää. En voi olla hämmästelemättä, että eikö pettäjä tunne mitään? Eikö pettäjä kadu toimintaansa? miten voi vaan lähteä ja jättää kaiken taaksensa? Voiko avioliittolupauksen, yhteisen kodin ja elämän oikeasti noin vain unohtaa? Vai onko se pettäjä tässä sairaampi kuin minä (vaikka minä ravaan terapiassa tilittämässä tunteitani, raivoa, joka ei laannu)? EIkö pettäjään satu? Tai tuleeko kipu kenties vuosien myötä? Vai eikö pettäjä yksinkertaisesti edes tajua, mitä hän tekee?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hävettää tunnustaa, mutta minä olen pettäjä. Tai olin. Ja sattui koko ajan paljon. Tiesin toki tekeväni väärin, tunsin syyllisyyttä, omatunto painoi, en kyennyt nukkumaan, en koskemaan puolisoani, en syömään. Enkä silti kyennyt lopettamaan suhdetta, olin niin rakastunut ja samalla niin raukkamainen pelkuri,etten pystynyt jättämään puolisoani. Siitäkään huolimatta, että tunteeni häntä kohtaan olivat muuttuneet ns. kaverillisiksi.
Joten omasta puolestani voin sanoa, tajuan mitä tein. Sattui koko ajan. Sattuu yhä, vielä vuosienkin päästä. Terapiaa tarvitsin minäkin.
Mitenkään en voi tekoani puolustella. Satuin vaan rakastumaan. Jatkossa yritän elää elämääni järjellä tunteen sijaan. Näin vältyn haavoittamasta ketään. Vaikka sitten olisinkin kuin elävältä kuollut.
Miehet usein kuvittelevat, että katoamalla ja lähtemällä pois tuosta vain he ikäänkuin säästäisivät naista ja tämän pettymystä. Kuulotaa ihan paskalta, mutta niin se on. Miten muuten selittyisi useiden miesten ns. erokatoamiset useidenkin vuosien jälkeen? Kun mies ei ole näkemässä sun kyyneleitä, hän ajattelee että sinuun sattuu vähemmän kuin se että hän kertoisi ja sitten itkisit.
Idioottimaista! Pelkurimaista!
Koita jaksaa. Olen kokenut saman kohtalon. Saman miehen taholta useampaan kertaan. Itse luotin ja otin hänet takaisin ja ajattelin hänen oppineen. Mutta tyhmä ei opi virheistään.
Mitä väliä sillä on sattuuko häneen vai ei, mutta miltä sinusta tuntuu?
Eli koita nyt ajatella järjellä ja unohda se äijä jo!! Sinä olet jo tarpeeksi joutunut loukatuksi..jos sillä joku toinen on niin se ei vähät välit miltä susta tuntuu..
Miten voit ajatella avioliittoa sellaisen kansaa kehen et luota. Tuo 6 vuotta seurusteluakin jo kielii siitä ettei kaikki ollut kohdallaan seurustelussanne. Koska jos joku on todella rakastunut hän kosii aikaisemmin.
Miehelle joskus tarkoitta ei koskaan..siirry seuraavaan mieheen kyllä niitä miehiä piisaa!!Lykkyä pyttyyn!!
Siis mitä ihmettä? Miehesihän on jättänyt sinut rakastuttuaan toiseen naiseen. Mitä epäselvää sinulla siinä vielä on ja mitä hänen pitäisi katua? Eikös ole nyt ihan reilusti asian selvittänyt jos kerran tiedät noin paljon että minkämaalainen hänen uusi naisensa on ja missä ovat tavanneet? On sanonut rakastuneensa. Mitä sinä vielä haluaisit tietää? Ja mikä pettäjä hän nyt sitten on, on selkä suorana sinulle ilmoittanut asian eikä ole jatkanut kanssasi suhdetta samalla kun on jo tavannut uuden. Minkä takia haluaisit parisuhdeterapiaan (korjataksesi liittoasi) jos toinen on jo sinulle sanonut RAKASTAVANSA toista naista?
Itse olen asunut noin puoli vuotta miehen kanssa jonka ex-vaimo edelleenkään ei hyväksy sitä että mieheni ei rakasta häntä enää. Meidän suhteemme oli täysin platoninen kunnes hän oli eronnut entisestään, olin vain kuulemma se viimeinen varmistus sille että hänelle on elämässä olemassa muutakin kuin rakkaudeton avioliitto. Jospa miehesi myös tavattuaan tämän uuden, huomasi että tunteet sinua kohtaan olivat kuolleet ja halusi tehdä pelin selväksi.
Aloita nyt hyvä ihminen uusi elämä kokoamalla itsesi ja lakkaa tuo itsesääli, sinä et voi muuttaa toisen tunteita itsellesi edullisiksi.
Ei varmaan miehen puolelta ole ollut platonista tai sun kun kerran yhteen päädyitte. Aika tekopyhää väittää että eipä tässä mitään ollut. Olet miehen kertomuksen varassa heidän suhteestaan ja uskot vielä kaikki heti. Tottakai vaimo saa edelleen rakastaa, jos on rakastanut.
Miten miehen kertominen yhtäkkiä mitään muuttaa, miehet tekevät muutenkin nopeasti kaikenlaisia johtopäätöksiä. Ainakin olet ollut valmiina ottamaan heti kopin kun irtoaa. Ja ero heille, koittivatko edes korjata liittoa ikinä.
Onnea vaan mut älä sit muita arvostele tuolla pohjalla. Toivottavasti ei muutenkaan.
Jos aloittajan mies ulkomaalaiseen jossain hampurissa rakastuu, niin varmaan joku parempikin mies löytyisi vielä aloittajalle. Elleivät yritä. Jos on niin tuulen vietävissä ulkomailla niin hohhoijaa mikä mies.
"Ei varmaan miehen puolelta ole ollut platonista tai sun kun kerran yhteen päädyitte. Aika tekopyhää väittää että eipä tässä mitään ollut."
Jos nyt ymmärrät sanan platoninen (psyykkistä rakkautta ilman seksiä) voidaan jatkaa aiheesta keskustelua:).
Todellakin olin rakastunut, hän oli rakastunut, puhuimme tuntikausia ilman että edes suutelimme.
"Olet miehen kertomuksen varassa heidän suhteestaan ja uskot vielä kaikki heti. Tottakai vaimo saa edelleen rakastaa, jos on rakastanut."
En muuten ole miehen kertomuksen varassa heidän suhteestaan, olen sen sata kertaa kuunnellut vierestä kun mies yrittää puhelimessa saada ex-vaimonsa ymmärtämään että ei rakasta tätä, että heidän suhteensa oli kuollut jo aikaa sitten ja koskaan ei ole enää paluuta entiseen sillä hän on onnellinen kanssani. Kyllä, minun puolestani saa rakastaa vaikka maailman tappiin asti, mutta ei häiritä meidän elämäämme koska heidän suhteensa on OHI.
"Miten miehen kertominen yhtäkkiä mitään muuttaa, miehet tekevät muutenkin nopeasti kaikenlaisia johtopäätöksiä. Ainakin olet ollut valmiina ottamaan heti kopin kun irtoaa. Ja ero heille, koittivatko edes korjata liittoa ikinä."
Jos aina ruikutetaan avoimuutta ja rehellisyyttä, miksi sitten kun toinen tekee pelin selväksi, ei uskota vaan vedotaan "nopeisiin johtopäätöksiin"? Tottakai otin miehen itselleni jota rakastan ja joka rakastaa minua, mitä ihmettelemistä siinä on? Ja jos toinen sanoo että rakkaus on kuollut, mitä korjaamista siinä on? Eiköhän suhteita korjata silloin kun on vielä jotain toivoa. Vai tarkoitatko että mieheni olisi pitänyt väkisin yrittää korjata jotain mitä ei edes halunnut enää korjata?
En arvostele ketään, mutta on turhaa hyssyttelyä ja öljyn tuleen heittämistä paapoa aloittajaa joka ei käsitä sitä että mies on aloittanut uuden elämän uuden ihmisen kanssa eikä hän kuulu siihen elämään. Jos tämmöistä vaan jatkaa, oma elämänsä tulee olemaan katkeraa ja tuskaista vatvomista. Kenenkään tunteita ei voi väkisin ohjailla ja jos mies on puoli vuotta sitten lähtenyt selittäen tilanteen, mitä hyötyä on miettiä onko miehellä paha olo ja miten voi heittää kaiken romukoppaan ja että luottamus on hävinnyt? Mihin hän tässä vaiheessa tarvitsee luottamusta ex-miestään kohtaan? Odottaa että joskus tulee takaisin vai? Hukkaan heitettyä elämää sanon minä.
Ja vielä, yhtälailla voi rakastua Hampurissa kuin Helsingissä, ulkolaiseen henkilöön rakastuminen ei ole yhtään vähäpätöisempi asia kuin ihan supi suomalaiseen.
että ei kestä tuollaista, että oma rakas mies yhtäkkiä lakkaa rakastamasta!
Siinä menee aikaa tajuta se. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ja puoli vuotta nyt on suhteellisen lyhyt aika tuollaisesta toipumiseen, jos suhde on ollut pitkä. (huolestukaa vasta sitten jos alkaa mennä monta vuotta, eikä hän vieläkään hyväksy...).
Tuommoisen hylkäämisen tapahtuessa on ymmärrettävää, että tapahtumaa ei meinaa hyväksyä!
Nämä löpinät on selvästi sellaisen kirjoittamia, jotka ei ole tulleet jätetyksi. Jätetyksi ja petetyksi tuleminen on HELV*TILLISTÄ, voin kertoa kokemuksesta. Elämäni kovin paikka. Edes äidin kuolema ei ollut niin paha paikka, vaikka vasta vähän yli parikymppinen olin sen tapahtuessa.
Ja ap:n tilanne on ymmärrettävä; kai sitä haluaisi vähän enemmän puhua ja selvittää asioita, kuin vain pelkkä ilmoitus että "olen rakastunut toiseen, hyvästi."!
Siinä herää kysymyksiä.. miten tämä on mahdollista? rakastitko minua koskaan, kun noin vain jätät? oliko sinusta suhteessamme edes mitään hyvää? jne.
itselläni heräsi tuollaisia kysymyksiä, ja onneksi oma exäni sentään yritti jutella ja keskustella asioista kanssani!
että äijäsi tekee saman tempun sinulle, jotta saat näyttää kuinka hienosti kestät ja ymmärrät RAKASTUMISEN. Käsityksesi rakkaudesta on aika harlekiinitasoa: kypsä parisuhde on jotain ihan muuta.
suoraselkäistä? Se on mitä suurinta pelkuruutta ja petturuutta? Ilmeisesti sinulla ei ole minkäänlaisia arvoja eikä mitään moraalia. Platoninen suhde..hoh hoijaa.
suhde sinun kanssasi, vaikka oli naimisissa, ei todellakaan voi puhua mistään olemassaolevan parisuhteen parantamisesta. Miehesi käyttäytyi törkeästi vaimoaan kohtaan, eikä todellakaan ollut rehellinen. Miten miehesi yritti parantaa omaa parisuhdettaan? Ei sitä paranneta keskittämällä huomiota toisiin naisiin.
Ole varovainen: miehelläsi on ilmeisesti taipumus vastuuttaa muita ihmisiä omista teoista ja tunteista. Kun rakastumisvaihe loppuu, olet luultavasti itse tilanteessa, jossa miehesi selittää sinulle rakastuneensa ja että tunteet ovat kuolleet. Nauti silloin täysin siemauksin! Olet sen ansainnut!
Kyllä minä yritän jatkaa elämääni. Yritän ajatella, että hän ei ollut arvoiseni mies. En mielestäni sääli itseäni, olen vain todella pettynyt, pohjattomasti pettynyt mieheeni. Kun kaksi ihmistä vihitään, he eivät lupaa rakastaa, he lupaavat TAHTOA rakastaa. Tästä asiasta puhuimme mieheni kanssa. Omat vanhempani ovat eronneet ja me puhuimme, että jos meille joskus jotain ongelmia tulisi niin mentäisiin terapiaan. Minä en yksinkertaisesti tiennyt, että jotain näin vakavia ongelmia oli. Ilmoitus tuli täysin yllättäen ja elämältäni meni pohja.
Siksi näitä mietin, kun omaa tilannetta auttaisi, jos kuulisin mieheltäni edes jonkinlaisen selityksen. Se että hän rakastui toiseen ei kerro minulle mikä meidän suhteessamme oli pielessä. Ei varsinkaan, kun hän ei ole ilmaissut minulle että joitain ongelmia on.
Mietin koko ajan, miten ihminen voi toimia noin. Tajuan kyllä että joo-o ihmiset selkeästi voi toimia näin, mutta minä itse en voisi, en jos kyseessä on avioliitto. Jokainenhan tajuaa, että parisuhde ei ole joka päivä paratiisia. Sen eteen pitää tehdä töitä. Ja vaikka me puhuimme, että me, juuri me tekisimme töitä parisuhteemme eteen, niin nyt ei niin tehtykään.
Minulla on hirvittävästi kysymyksiä, haluaisin niihin joitain vastauksia. Se, että rakastuu vain toiseen, ei ole minulle mikään vastaus. Kaipa sitä minäkin olisin voinut joskus ihastua hetkellisesti johonkuhun toiseen mutta en silti olisi missään nimessä lähtenyt liitosta tuosta noin vain, mitään selittämättä.
Vai ovatko nämä niin kipeitä asioita, että mieheni ei kestä kohdata näitä? Kai hänenkin täytyy olla pettynyt itseensä, ei hän niin tyhmä ole, ettei tajuaisi mitä on tehnyt? Tai ehkä se on helppo unohtaa se kipu, kun on jossain muualla.
että haluaisit saada vastauksia kysymyksiisi. Onhan se melkoinen shokki,e ttä mies yks kaks jättää sen enempia puhumatta. Monille miehille tunteiden käsittely on vakeata ja näihin äkkilähtöihin tyyliin 'se oli tässä nyt' yleensä liittyy svoimakas yyllisyyden tunne. Mies ei pysty hoitamaan asiaa muulla tavalla. Mutta sinulla on oikeus tunteisiisi, vaikka miehesi ei enää tahdokaan olla avioliitossa kanssasi.
Suomessa mennään kai edelleen naimisiin ihan vapaaehtoisesti ja luvataan ihan itse, että tahdotaan rakastaa puolisoa myötä- ja vastoinkäymisissä. Sinun nykyinen miehesi on siis varmasti ollut rakastutunut vaimoonsa naimisiin mennessään. Miksi kuvittelet, että sinä olisit jotenkin erilainen?
Parisuhde on juuri niin hyvä kuin ne kaksi ihmistä, jotka sen solmivat. Jos miehesi ex-parisuhde oli hänen mielestään huono, miksi ihmeessä hän ei tehnyt asialle jotain? Parisuhdetta on mahdotonta kehittää, jos omia ajatuksia ja tunteita ei tuoda selkeästi esille. Näin ei selvästikään ole tapahtunut. jos avioero tuli ex-vaimolle yllätyksenä. Miehelläsi on suuria ongelmia omien tunteiden ja ajatusten ilmaisun ja vastuunoton kanssa. Nämä ongelmat häviä mihinkään parisuhdetta vaihtamalla. Voit siis henkisesti valmistautua siihen, että sinulle käy samoin kuin ex-vaimolle. Opit vähän nöyryyyttä.
Harva menee nykyään naimisiin ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa. Jotkut menevät, eivätkä paremmasta tiedä. Sitä saattaa rakastaa ensimmäistä, toista ja kolmatta kumppania ja sitten kun ollaan tietyssä iässä, aletaan miettiä avioliittoa ns. luonnollisena jatkumona. Se että mennään naimisiin, ei tarkoita että oltaisiin yhdessä lopun elämää. Saattaa tulla avioero, kun huomataan ettei kumppani olekaan niin sopiva. Ei siinä tarvitse väkisin alkaa yhdessä olla. Se että on ostettu yhteinen talo ei ole yhtä kuin onnellisuus. Se että ollaan oltu vuosia yhdessä ja totuttu toiseen ei ole yhtä kuin rakastaminen.
Ihmiset eroavat muutenkin, miksi siis silloin kun syy on rakastuminen toiseen, ero olisi jotenkin likainen. Tunteilleen ei voi mitään, eikä tarvitse voida! Pitääkö jatkaa vain sen takia liittoa että on ollut pitkään yhdessä, vaikka se oikea tulisi vastaan? Sen oikean kanssa tulisi kuitenkin vietettyä vuosikymmeniä pidempään kuin nykyinen liitto on kestänyt.
Petetyksi ja jätetyksi tuleminen on suuri kolaus ylpeydelle. Koko maailma romahtaa ja suhde onkin yhtäkkiä pahvinen kulissi. Kumppanista on tullut joku vieras ihminen. Luultavasti petetty on kuitenkin vaistonnut jotain, mutta kieltänyt sen loppuun asti. Kieltää vielä paljastumisen jälkeenkin, koska pelkää yksinjäämistä ja olo on kuin ilmassa roikkuisi. Siinä tilanteessa tuleekin kääntää viha ja suru eteenpäin vieväksi voimaksi. Katkeroituminen ei kannata, siinä tekee vain hallaa itselleen. Täytyy alkaa elää itseään varten ja rakentaa itseään ehjäksi. Eikä sanoa "mut ku..." Pettäjä oli paskiainen, hän ei ansaitse sinua. Ja toisen tunteisiin et vain voi vaikuttaa. Kun saat itsesi jälleen vahvaksi, vastaan tulevat uudet mahdollisuudet rakkaudessakin. Tietenkin siinä menee aikaa, mutta avioliiton päättyminen kun ei vain ole maailmanloppu. Usko pois, minä tiedän.
ihmeellistä, että aikuisillakin ihmisillä on niin lapsellisia ja epärealistisia käsityksiä. Ei ole olemassa mitään "yhtä oikeaa" ihmistä, vaan monia ihmisiä, joiden kanssa voit olla onnellinen, jos itse valitset, että haluat solmia parisuhteen ja rakastaa. Rakkaus on yksi tunne muiden joukossa, ei sen enempää eikä vähempää ja tunteisiinsa voi todellakin itse vaikuttaa. Rakastaminen on tahdon asia ja siihen sitoudutaan, kun mennään naimisiin. Vihkivalassa ei kysytä, "rakastatko", vaan "tahdotko rakastaa". Jos ei tahdo rakastaa puolisoaan, on vika omassa itsessä, ei puolisossa.
Voi kyllä kadun. Petin poikaystävääni kerran humalassa, mikä ei todellakaan ole hyvä perustelu. Suhde jatkuu edelleen mutta kyllä se mielessä on silti joka päivä, mitä tuli tehtyä. Anteeksi sain, mutta unohtaa en voi, kuten ei kumppaninikaan.