Mikä sinussa on rakastamisen arvoista ja mitä teet sen eteen että tuo rakkaus jonain päivänä toteutuu?
Hei nainen
Vandal of faith
12203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mielenkiinnolla jäämme odottamaan vastauksia naisilta :)
Ja mikä saa teidät uskomaan että mies sinuun rakastuessaan "sellaisena kuin olet" esim. tutustumisen ja deittailun perusteella rakastuu oikeasti sinuun eikä vain kuvaan joka hänelle muodostuu sinusta tai mikä hänellä on naisista toiveen tasolla yleensä?
Mikä omassa toiminnassasi takaa aidon rakkauden - vai tarvitaanko "aitoa rakkautta" lainkaan tai annetaanko se mielestäsi ilman oikeita ansioita kunhan vain sattuu olemaan "oikeassa paikassa oikeaaan aikaan" eikä se että rakkaus on todellista vaadi sinulta oikeastaan yhtään mitään?
a) Minussa on rakastamisen arvoista muun muassa luonteeni: olen perusoptimistinen, uskollinen ja monien ihmisten mielestä kamalan hauska. Mielikuvitusta on vaikka muille jakaa, joten tavallisestakin lomareissusta tulee seikkailuretki. Olen erinomainen murheidenkuuntelija, koska olen kiinnostunut muista ja pidän kovasti auttamisesta. Osaan minä muustakin puhua, koska maailman menosta minun on pakko tietää keskivertoa enemmän duunini takia. Omistan oman kotini ja minulla on maailman paras työpaikka (ja paras pomo, itsellinen yrittäjä kun olen). Ei ulkonäössäkään ole valittamista, muiden reaktioista päätellen ainakaan.
b) En tee tuon eteen mitään. Pidän työstäni, kodistani, omasta elämästäni niin paljon, etten halua muuttaa sitä millään tavalla. Pidän minä miehistäkin kovasti, mutta parisuhdetta en halua. Joillekin tämä on kova pala, vaikkei asia käsittääkseni kuulu muille ollenkaan.
rakkauteen, joka syttyy tietyn kriteerilistan perusteella. Ihminen rakastuu toisessa kokonaisuuteen omainaisuuksia, jotka ei pysty tyhjentävästi erittelemään. Eli jos yritettäisiin kirjoittaa rakkauden kohteen omainaisuuksista lista ja etsittäisiin sen jälkeen täysin samat ominaisuudet omaava henkilö, todennäköisesti rakkaus ei syttyisi sitä toista henkilöä kohtaan. En usko myöskään sitä, että rakkaus on jotain, mikä pitää ansaita.
Itse löysin elämäni rakkauden 25-vuotiaana. Kun kerran pyysin miestäni listaamaan omainaisuuksia, joita hän rakastaa minussa, hän listasi mm. älykkyyden, sosiaalisen ja aktiivisen luonteen, henkisen vahvuuden, tilannetajuisuuden, empaattisuuden, huolehtivaisuuden, ulkonäön, yhtenevät seksuaaliset halut ja sen, että olen hauskaa seuraa. Mitä sitten teen tämän eteen? Elän elämääni kuten ennen mieheni tapaamista eli olen oma itseni.
En usko, että olisin löytänyt koskaan rakkautta, jos olisin tehnyt kaikki asiat elämässäni vain sillä taka-ajatuksella, että joku mies voisi minua joskus rakastaa. Sellaista ihmistä on helppoa rakastaa, joka viihtyy oman itsensä kanssa eli elää elämäänsä siten, että on siihen tyytyväinen sellaisenaankin.
En usko, että toista voi oikeasti rakastaa ennen kuin toisen tuntee kunnolla. Toisen oppii tuntemaan kunnolla vasta muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen ja täysin tuskin koskaan. Aito rakkaus siis syntyy vasta suhteen edetessä, jos syntyy.
Rakkauden syntyminen ei vaadi oikeastaan mitään, sillä suhteen alussa molemmat tekevät toista huomioivia asioita ihan automaattisesti. Rakkauden ylläpito sen sijaan vaatii jatkuvaa huomiointia puolin ja toisin, ettei kumpikaan tunne olevansa toiselle itsestäänselvyys. Itse huomioin miestäni monella eri tavalla. Mm. antamalla hänelle tarkkaan mietittyjä lahjoja, hieronnoilla, tuomalla kaupasta jotain hänen mieliruokaansa/ herkkuaan, auttamalla häntä kaikenlaisissa asioissa ym. Siis ylipäätään olemalla kumppani. Sitähän se suhde on. Jos suhteen eteen ei tekisi mitään, niin rakkaus hiipuisi pois.
Toisaalta mikään ei takaa, että se aito rakkaus säilyy. Minkäs minä sille voin, jos suhteemme ei joku päivä kaikesta huolimatta riitäkään miehelleni. Sellaista se elämä on. Voi tehdä vain parhaansa.
Eli siis rakkaus ei ole ilmennyt mitenkään tai toteutunut mitenkään ja rakkauden syntymiseen johtava tila on täysin passiivisen olemisen tuotos suhteessa rakastamaasi/sinua rakastavaan ihmiseen?
Tuo on väistämättä valhetta.
Ihmisen ominaisuudet eivät ole vain lista passiivisista ominaisuuksista tai luonteenlaaduista. Ihmisen ominaisuuksia ovat myös yksittäiset valinnat joita hän tekee eri tilanteissa. Vaikkapa valinta rakentaa suhdetta tai kohdata jokin tietty epävarma asia avoimin mielin tai toiveikkaana.
Kukaan ei rakasta sellaista ihmistä joka ei avaa ovea itseensä toiselle. Eiköhän se ole jotain jota sinäkin olet tehnyt?
Kysyit mikä minussa on rakastamisen arvoista ja mitä teen sen eteen, jotta rakkaus toteutuisi. Totuus on, etten tehnyt yhtään mitään muuta kuin ollut oma itseni. Olla minä = tehdä niitä asioita elämässä, jotka ovat minulle ominaisia. Eli elää elämääni toisin sanoen. Se tapa, jolla olen elänyt ja jolla elän elämääni on ollut sellainen, joka sopii minulle ja joka tuntuu minusta parhaalta tavalta elää. En ole siis tehnyt mitään asioita siksi, että rakkaus toteutuisi, vaikka olen sitä tietenkin toivonut. Totta kai useimpien ominaisuuksien takana on aktiivista toimintaa. Mutta kysymyksesi kuului mitä olen tehnyt sen eteen, jotta rakkaus toteutuisi. Vastaus on en mitään.
Toinen asia on, että erinäiset tekoni ovat varmasti edesauttaneet rakkauden löytymistä, kuten se että menen usein juttelemaan niitä näitä uusille ihmisille. Kuitenkin syy siihen, että teen näin, on ollut koska pidän siitä ja menen juttelemaan niin miehille kuin naisille. Eli ilman taka-ajatuksia. Jos siis olisit kysynyt, mitkä tekosi ovat helpottaneet rakkauden löytymistä tai minkä tekojesi uskot edesauttavan rakkauden löytymistä, olisi vastaukseni ollut erilainen.
Ja tuosta toisesta kysymyksestä eli mikä minussa on rakastamisen arvoista. Ei mun mielestä mikään, sillä rakkautta ei voi ansaita. Se on jotain, jota ei pystytä täysin selittämään. Onhan tutkijat yrittäneet tieteellistää rakkautta jo kauan, mutta eivät ole onnistuneet.
Aloittaja on samalla asialla kuin moni muukin palstan poika: heillä on hirveä halu "ovelasti" saada nainen sanomaan, että naisen ei tarvitse tehdä ikinä mitään ja miehet tekevät aina kaiken ja naiset tekevät aloitteita väärin ja jokainen nainen saa aina miehen kahdessa sekunnissa mutta miehet eivät saa ketään ja mikään ei naisille ikinä kelpaa.
Rauhallinen ja totuudenmukainen vastaus on aloittajalle myrkkyä.
Että yksi hyvä nainen ei tee teistä sukupuolena onnistuneita suhdeidenluojia. Se että tällä vastaajalla on onnistujatyylinen tutustumismekanismi ei tarkoita etteikö rikkinäisiä settejä olisi sitten yhdeksälle muulle sormelle.
Toisekseen tää nainen ei suostu käsittelemään rakkauden lähtökohtia suhteessa vaikkapa entisiin heiloihin. Mitä hän teki uudella tavalla tai mitä mies teki uudella tavalla, mikä oli se mikä pyöritti hyrrää oikeaan suuntaan? Ihmisen toiminta kuitenkin on sarja tapahtumia - vaikka ainutkertaisiakin - ja noiden tapahtumien seurauksena se kokonaisuuskin toimii.
Tällöin siis vaikkapa se että hymyili miehelle voi näytellä hyvinkin merkityksekästä roolia kunhan asiaa suostuu tarkastelemaan. Tai että antoi hänelle laatuseksiä - tai mikä nyt onkaan tuon nimenomaisen suhteen dynamiikka. Jotain siinä on pakko jakaa kahden kesken tavalla joka ei ole toteutunut aikaisemmin. Vai väitättekö että mies oli tässä tapauksessa "avain lukkoon" käytöksensä kanssa?
Kyllä tuossa hattarassa on vielä paljon purtavaa vaikka te naiset nyt haluattekin asian siirtää pois päiväjärjestyksestä.
Väitän että toisin kuin suurin osa sinkkunaisista tämä aikaisemmin puhunut naisihminen harrasti oikeaoppisesti parinMUODOSTUSTA miehen kanssa eikä kalseaa parinVALINTAA niinkuin niin moni nykyisin kuvittelee onnensa pohjaksi.
Jos olen väärässä haluan myrkyttyä lisää, sillähän tässä voin minä oppia jotain. En kysyisi ellei ole kysyttävää ja ymmärrettävää - ja myös asioita joita peruspirkon pitää kohdata itsessään ja käytöksessään.
Samaa mieltä kuin Sivustalukija. Ei näihin aloituksiin kannata vastata mitään.
Hei vaan! Kerrankin saa mainostaa, ai miten kivaa! Varmaan ihan vilpittömästi :)
Noooh, a) Olen rehellinen, aito ja oikeuden mukainen. Autan kavereita, olen empaattinen, sosiaalinen, hyvä kuuntelemaan ja myös puhumaan. Olen kuulemma hauskaa seuraa, aktiivinen ihminen, ahkera. Elämässäni on hyvät ja ns. kunnialliset perusarvot. Olen suvaitsevainen, ja maailmaa nähnyt, vaikkakin kohtuu nuori. Sekin on mielestäni hyvä, että minulla on hyvä pohjakoulutus, tulen toimeen omillani,teen paljon töitäkin... Pidän huolta omistani. Olen itsenäinen ja pärjään hyvin. Pidän välillä pieniä juhlia, kutsun ystäviä sinne, muistan perhettä. Omasta mielestäni ihmisellä saa olla kunnianhimoakin ja minulla on. Olen eläinrakas, elän kohtuu ekologisesti, teen hyväntekeväisyyttäkin. Olen luova ja taiteellinen. Olen urheilullinen ja myös kuulemma kauniskin vielä. Niin, ja sitäpaitsi, olen myös tyytyväinen, muistan "pysähtyä haistelemaan ruusuja" . Olen pääosin ystävällinen, kohtelias ja pyrin kunnioittamaan kaikkea elämää.
(Kyllä minulla on huonojakin puolia kasapäin, et vaan kysynyt niitä :) )
b) En mitään. Mun rakkauteni toteutuu joka päivä, ja siksi mä olenkin tyytyväinen, jopa onnellinen. En kaipaa kaipuuta toisen perään, enkä halua esim asua kenenkään kanssa. Miehet käyttävät hyviä ihmisiä lähinnä hyväkseen parisuhteessa ja muutenkin tuntuvat unohtavan kaikki kauniit asiat heti, kun heidän kanssaan rupeaa suhteeseen, on parempi olla ystävä. Ystävinä he ovat arvokkaita ja ihania kyllä! Minä tiedän olevani sen verran arvokas, etten kaipaa huonoa kohtelua. Tai sitten parisuhteessa he alkavat määritellä sen hyvän kohtelemisen. Ei, en pidä jatkuvista koti-illoista, rakastan myös työtäni. Ei, en aijo luopua kunnianhimostani, se on myös intohimoni ja tuleni, mihin ensin rakastutaan ja sitten se yritetään tappaa. Kyllä, olen hyvässä kunnossa, ja elän terveellisesti, mutta en toista varten ja ole miellyttäjä enkä mielistelijä. Kyllä, vaikutan hennolta ja kauniilta, mutta en ole sitä, enkä aijo ollakaan sitä varten, että joku ei voi kokea itseään vahvaksi ilman toisen heikkoutta. En kaipaa pelastajaa, en parantajaa enkä "tukea ja turvaa" määräämään miten minun kuuluu elää. Mustasukkaisuus on mielestäni ajan haaskausta. Ja niin edelleen. Rakkaus on vapaus, sitoutuminen vapaaehtoista, ja mielestäni ihmiset yrittävät parisuhteissa pakottaa toisen muottiin, jonka he ovat valmistelleet täyttämään omaa tyhjyyttään. Se on pedattu pettymys. Mielestäni voi elää vain rinnalla ja kanssa, mutta... Voihan sitten elää myös yksinkin, eikä se ole lainkaan huono vaihtoehto! Ei se tarkoita yksinäisyyttä tai rakkauden toteutumattomuutta.
Joten, hyvä näin. Elän, ja rakastan ja tunnen itseni kokonaiseksi ja rakastettavaksi, ihan näinkin.
Olen meikkaushullu hevosfani!