RAKKAHIN EX- MIEHENI.
Olen vuosien aikana ajatellut sinua toisinaan, avioliittoamme joka oli niin vaikea useiden vuosien ajan!
En vieläkään täysin ymmärrä että, miksi minun täytyi kohdata sinut?
En tahdo muistella enään tuota piina aikaa, minkä tähden itsekkään muistelisit sitä?
Sinun tulisi luovuttaa, lakata kuvittelemasta että, yhä olen kiinnostunut sinusta jossain mielessä?
Sillä mitään yhteistä meillä ei ole ja ajatusmaailmammekin on kovin erilainen.
Emme saattaneet keskustella kuin kaksi aikuista ihmistä, kuinka siis nytkään.
Minä teen omat päätökseni ja sinä omat päätöksesi.
Minua johtaa kohtalo tässä elämässä, toivon että sinuakin samoin.
Toivon että saat asiasi järjestykseen ja löydät vielä uuden rakkauden.
Ihmisen jonka kanssa sinulla on hyvä elää tai ainakin parempi kuin entisesi kanssa.
Olen vuosien aikana ajatellut sinua toisinaan, avioliittoamme joka oli niin vaikea useiden vuosien ajan!
En vieläkään täysin ymmärrä että, miksi minun täytyi kohdata sinut?
En tahdo muistella enään tuota piina aikaa, minkä tähden itsekkään muistelisit sitä?
Sinun tulisi luovuttaa, lakata kuvittelemasta että, yhä olen kiinnostunut sinusta jossain mielessä?
Sillä mitään yhteistä meillä ei ole ja ajatusmaailmammekin on kovin erilainen.
Emme saattaneet keskustella kuin kaksi aikuista ihmistä, kuinka siis nytkään.
Minä teen omat päätökseni ja sinä omat päätöksesi.
Minua johtaa kohtalo tässä elämässä, toivon että sinuakin samoin.
Toivon että saat asiasi järjestykseen ja löydät vielä uuden rakkauden.
Ihmisen jonka kanssa sinulla on hyvä elää tai ainakin parempi kuin entisesi kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on 12- vuotinen yhdessäolo ja ja siitä neljä vuotta naimisissa oloa päättymässä.
Nämä vuodet ovat olleet elämäni kovimmmat opetusvuodet. Meille syntyi yhdeksän vuotta sitten tyttö-hän on aivan ihana lapsi.Mieheni ei koskaan näiden vuosien aikana kyennyt luomaan omaan lapseensa semmoista isi-tytär suhdetta. He ovat etääntyneet täysin,koska mies ei ole halunnut tehdä tyttärensä kanssa mitään.En estellyt - päinvastoin kehoitin monesti että hän edes yritttäisi,mutta se kaikki semmoinen suhde lapseen luodaan jo vauvana.Hän eisitä tehnyt.
Tytön ollessa pieni mies suorastaan vaati että otan tytön aina mukaan jos menin kauppaan tms.Olisin mielellään jättänyt tytön myös isin kanssa,mutta mies ei halunnut.
MIehen ja minun välinen suhde ei myöskään koksaan kasvanut tai kehittynyt oikeaksi rakkaudeksi.Sejäin platooniseksi yhdessäoloksi. Seksiä ei ole ollut tytön tulemisen jälkeen,mies ei osaa edes tehdä aloitetta ja jos minä muutaman kerran yritin,niin kylmä suihku ja tuhkat tuli silmille,kun mies ilmoitti että ei jaksa tai halua.Taustalla hänellä on sitten vielä tuo vaietu erektiohäiriö.Mutta ei hän halunnut millään muullakaan tavalla tyydyttäää minua,ei hän koskaan hyväillyt,tai antanut suukkoja.
Vuosien myötä miehestä paljastui myös semmoisia piirteitä,jotka järkyttivät kaiken muun lisäksi ja antoivat minulle vahvuuden tehdä päätös eli lopettaa yhteiselo miehen kanssa.Hän osoittautui mieheksi joka haluaa pukeutua naiseksi aina silloin tällöin.Hänen sisällään on pieni nainen joka haluaa välillä tulla ulos.
Tämmöinen kuvio ei toimi parisuhteessa. Sitten kun siihen tulee tuo alholinkäyttö päivittäin niin voitte kuvitella -millaista hel....on ollut nämä vuodet.Onneksi kohta noi asiat ovat mennisyyttä lopullisesti.
Haluan tytölleni ja itselleni oikean perheen,jossa mies on mies eikä mikään puolinainen.
Nyt jälkeenpäin ajateltuna elettyjä vuosia niin olin kulissivaimo hänelle. Toivon että hän löytää jonkun joka hyväksyy häent mutta minä en vaimona voi elää tällätavalla. Ystävänä ja kaverina voin,mutta siihen se jää.
Olen onnellinen kun olen tehnyt päätöksen ja saanut voimia jatkaa elämää - meillä on vain tämä yksi elämä ja haluan elää sen tyttöni kanssa onnellisesti.Ehkäpä jonain päivänä elämääni ilmestyy oikea mies jonak kanssa tunnen olevani nainen enkaä mikään kulissi.
Toi sun kirjoitus oli semmoinen että minä olisin voinut myös kirjoittaa sen.
Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville.
Lukiessani kirjoitustasi, voin vain todeta että kylmät väreet kehossani tunsin.
En saata mennä liiaksi yksityiskohtiin liittyen omiin kokemuksiini.
Erostani on useita vuosia ja minulla on muitakin lapsia ja joku on isä heille.
Sain elämältä huonon parisuhteen, jota en pystynyt yksinäni kasassa pitämään konstein millään.
Eron koin helpottavaksi tilanteeksi, mutta on ollut aikoja jolloin olen perhe- elämää kaivannut.
Paljon on sattunut sen jälkeen elämässäni, uutta kestävää suhdetta
en ole kuitenkaan saanut. Lapsiin yhteen en ole pystynyt luomaan täydellistä
suhdetta joka on tehnyt surulliseksi minut.
Tasa- arvo ja oikeudenmukaisuus eivät ole täysin toteutuneet
vaikka sellaisen puolesta puhuja olen ikäni ollut. Lapseni hääpäivä lähestyy, joka on äidille vaikea koettelemus vaikka näin ei saisikaan olla. Yksi lapsistani on tarvinut valtavan paljon enemmän
tukea henkilökohtaiseen elämäänsä. Tässä kaiken sivussa olen ollut henkivartija
sovittelija ja verisiteiden puolestapuhuja. Aikuiselle ihmiselle jolle en olisi velkaa
mistään enään. Menneessä suhteessa oli ja on edelleen hämärä asioita.
Joskus olen miettinyt, ovatko ne nykyasioiden syitä?
Turvaa vahvaa ihmemiestä olen etsinyt, joka saattaisi rakkautta suurta tuntea
Ja tukipylvääni juhlassa kauniissa olla, johon kutsuttana vieraana tulen.
Eipä tarvitsisi syyttää muita....onnistumisetkin voisi omia itse.
Kun ei asian laitaa ymmärrä ulkopuolisena!
jatka matkaa "omin jaloin".