Olin kaikenkaikkiaan mieheni ihanne. Hän jaksoi kehua minua aamusta iltaan. Hän sai minut tuntemaan itseni jumalattareksi. Hän tahtoi kulkea kanssani käsikädessä. Hän halusi pitää minua kainalossaan, kun nukuimme. Hän ei koskaan lakannut ihailemasta kauneuttani. Hän uskoi minuun ja oli sitä mieltä, että minusta on mihin vain.
Nyt hän jätti. Sanoi ettei pysty nyt suhteeseen. Olen kuulemma täydellinen nainen kaikenkaikkiaan.
Olen vain niin järkyttynyt. Harrastan body fitnessiä, rakastan shoppailua, pukeudun tyylikkäästi, minulla on kunnianhimoa kouluttautua kunnolla, olen erittäin hauskaa seuraa, en nalkuta, olen rento, avoin, spontaani, minulla on myös oma elämä miehenkin lisäksi, olen erittäin ymmärtäväinen, en ole tuomitseva.
Nyt minut on jätetty. Lähdin suruissani keskustaan kiertelemään ja tuhlaamaan tiliäni vaatteisiin, kenkiin ja koruihin, jotka antavat hetken lohtua, niin eikös eräs komistus yrittänyt tulla iskemään minua. Kehui kauniiksi ja tyylikkääksi. Purskahdin itkuun ja poistuin paikalta. Mies ihmetteli varmasti moista käytöstä, mutta ei ollut aikaa jäädä selittelemään - pahoitteluni sille miehelle.
Kiitos kun sain avautua ihannenainen palstalla. Tällä hetkellä en ole ihannenainen, mutta luulin tosiaan olevani. Elämäni on ollut hyvin ulkonäkökeskeistä ja kieltämättä olen onnistunut siinä. Täytyy vain sanoa ettei se niin mene. Pinta on vain pintaa. Eihän ihannenaisen tulisi olla yksin ja jätettynä?
Nyt hän jätti. Sanoi ettei pysty nyt suhteeseen. Olen kuulemma täydellinen nainen kaikenkaikkiaan.
Olen vain niin järkyttynyt. Harrastan body fitnessiä, rakastan shoppailua, pukeudun tyylikkäästi, minulla on kunnianhimoa kouluttautua kunnolla, olen erittäin hauskaa seuraa, en nalkuta, olen rento, avoin, spontaani, minulla on myös oma elämä miehenkin lisäksi, olen erittäin ymmärtäväinen, en ole tuomitseva.
Nyt minut on jätetty. Lähdin suruissani keskustaan kiertelemään ja tuhlaamaan tiliäni vaatteisiin, kenkiin ja koruihin, jotka antavat hetken lohtua, niin eikös eräs komistus yrittänyt tulla iskemään minua. Kehui kauniiksi ja tyylikkääksi. Purskahdin itkuun ja poistuin paikalta. Mies ihmetteli varmasti moista käytöstä, mutta ei ollut aikaa jäädä selittelemään - pahoitteluni sille miehelle.
Kiitos kun sain avautua ihannenainen palstalla. Tällä hetkellä en ole ihannenainen, mutta luulin tosiaan olevani. Elämäni on ollut hyvin ulkonäkökeskeistä ja kieltämättä olen onnistunut siinä. Täytyy vain sanoa ettei se niin mene. Pinta on vain pintaa. Eihän ihannenaisen tulisi olla yksin ja jätettynä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
"rakastan shoppailua, pukeudun tyylikkäästi, minulla on kunnianhimoa kouluttautua kunnolla"
Ehkä tuo lause kertoo sinusta aika paljon - vaikka kaikki on ulospäin kunnossa, niin silti jää vaikutelma itseluottamuksen puutteesta, joka ilmenee jatkuvana hyväksynnän hakemisena.
Todennäköisesti miehesi vain väsyi jatkuvaan palvomiseesi?
"Ehkä tuo lause kertoo sinusta aika paljon - vaikka kaikki on ulospäin kunnossa, niin silti jää vaikutelma itseluottamuksen puutteesta, joka ilmenee jatkuvana hyväksynnän hakemisena."
Totta, olet varmaankin oikeassa. Minulla on ollut rankat lapsuudenajan olot ja tottakai ne ovat jättäneet aika isot arvet sisimpääni mikä sitten ehkä näkyy juuri itseluottamuksen puutteena, kuka tietää. En kuitenkaan vaatinut ikinä,koskaan tätä entistäni kehumaan minua tai mitään muutakaan. Minä koin itseni hyväksytyksi, ihannenaiseksi itseni jo pelkästään silloin kun sain olla tämän miehen vieressä ja tunteä hänen turvallinen kätensä vyötärölläni. Hän itse halusi kuitenkin koko aika palvoa minua, pyytämättä. Toisaalta en koskaan hykerrellyt iloisena kun mies sanoi minusta jotain kaunista. Ehkä korkeintaan kiitin, hymyilin ja annoin suudelman päälle. Ehkä tällä tavoin vaikutin pohjattomalta kaivolta kehujen suhteen? Ei voi tietää.
Mutta minä tosiaan olin ihannenainen. Minä loistin sen miehen seurassa. Olimme näyttävä pari. Huoh.
Tässä on vain niin rankasti vedetty matto jalkojen alla ettei ole vielä ihan ymmärrystä mitä on tapahtunut:)
nyt opit, että kaikki ei pyöri sinun ympärilläsi. miehellä kun on omatkin toiveet ja tunteet, ajatukset. Niiden mukaan hänen kuuluukin elää ( ei ole valmis suhteeseen). Vaikutat tietyllä tapaa aika narsistiselta tapaukselta.
En sanoisi, että olen narsistinen tai no terveellä tapaa kyllä. Tiedän, että näytän hyvältä, mutta koen sen vain terveeksi itsetietoisuudeksi.
Ei ihannenaisen kuuluisi olla yksin. Minä olisin täydellinen tyttöystävä!:< Ja sitä olinkin.
tuntua ihan siltä, että täällä lämpimiksesi löpiset..?
Sillä jos olet oikeasti tuollainen, sulla on vähintäänkin pahemman laatuinen asenevamma.
Haluaisit maailman pyörivän itsesi ympärillä, miehen palvovan ja vakuuttelevan, että olet telluksen upein ja täydellisin olento... Just joo, "kissa kiitoksilla elää", kuuluu vanha sanonta. Vaikka tossa sanotkin, että sulla on ns oma elämä, ei se siltä vaikuta - pieneltä maailmaltasi tipahti pohja pois, kun mies, joka palvoi sua, otti ja lähti.
Aikas karua - mutta et vaan ollut sitten hänen ihannenaisensa, ja tuskin kovin monen muunkaan. Kuka jaksaisi jatkuvasti itseään täynnä olevaa itsensä palvojaa..?!
Vain se ettet saa miestä luottaan itsees ja tilanteeseen syystä tai toisesta. Siinä jos itse olet sellainen "perfektionisti" jolla kaikki on enemmän tai vähemmän hyvin kaiken aikaa voi tulla sellaiselle ei niin suorituskeskeislle tunne että häneltäkin vaaditaan samaa. (ja käytännössä usein vaaditaankin mitä tulee naisten kriteereihin joita näiltäkin palstoilta saa päviittäin lukea). Jos suhteet muuttuu pakkopullasuorituksesti päivästä toiseen, ikuiseksi rimpuiluksi paremmasta niin silloin se on helvetin stressaavaa. En tarkoita tällä että sinä vaatisit tai käyttäytyisit niin - mutta sellainen tunne voi kumppanille tulla.
Jos tollaset fiilikset iskee niin se syö kyllä miestä mennen tullen. Ihannenainenhan tietenkin osaa kertoa asian niin että mies tuntee itsensä toivotuksi vaikka olisikin turjake. Miehille mielikuvaharjoitukseksi näihin tilanteisiin määrään aristokattien O'Malley-kulkukissa Herttuatar-hienostokatti tilanteen hoksaamista. Miehessä ehkä tärkeää ei olekaan se yletön pyrkiminen vaan se että on mies paikallaan sellaisena kuin on... ;-)
Pakkohan minun on jossain löpistä. Minut jätettiin juuri. Minulla on elämää miessuhteiden ulkopuolella, mutta kyllähän sitä eroansa surra saa. Ja edelleen lisään vielä, että en minä vaadi miesten kehuvan minua tai ihailevan minua - he itse kehuvat minua. Eksäni nyt vain sattui olemaan aika supliikkimies ja tykkäsi kertoa päivittäin,useasti kuinka upea ilmestys olen. Miksi olisin pistänyt pahakseni, jos hänkin sai kehumisestani hyvän mielen? Toki minäkin kehuin eksääni, sen verran seksikäs ilmestys hänkin oli.
En ole perfektionisti, todellakaan. Ja kyllä eksä sen myöskin tiesi. Tai kerran hän pohti, että olenko ollenkaan kiinnostunut hänen kropastaan, sillä eksä treenasi paljon ja se näkyi, mutta en koskaan pahemmin kommentoinut asiaa. Hän kuitenkin koko aika kehui vartaloani. Ehkä olisi pitänyt enemmän kehua häntäkin.
Ja ei siinä ole mielestäni mitään pahaa jos kuvittelee itse olevansa ihannenainen? Toki tiedostan etten kelpaa kaikille, mutta olen itselleni se paras nainen mitä pystyn ja voin olla. Haluan, että se myös näkyy. Ja toki niitä miehiäkin sitten löytyy matkan varrelta, jotka pitävät minua ihannenaisenaan. Minulle eksä oli se ihannemies ja hän jätti minut. Kehui silti minua jättäessään minua. Ei sanonut mitään negatiivista minusta. Sekin tässä inhottaa. Olisi edes sanonut, että olen veemäinen biaaatch, mutta kun en ole. En ole edes kovinkaan temperamentinen. Minua harvemmin saa edes suututetuksi.
Niin ja todellakin löpisen täällä, sillä tämä on osa surutyötäni ja haluan vakuutella itselleni vielä, että olen edelleen se sama ihannenainen kuin ennenkin - en vain tälle miehelle. Huoh. Tässä on sellainen olo kuin sydän olisi puukotettu ja revitty kahtia. Mutta haluan silti pitää lippuni korkealla, jos ymmärrätte mitä meinaan. Tekstini voi sitten olla sekavaa, koska olokin vähän sen mukainen ymmärrettävästä syystä.
hyviä ystäviä, joiden kanssa voisit asiaa "puida"..? Tällaisella palstalla avautuminen ei varmaan ole aivan omiaan helpottamaan oloasi nimittäin, emmehän me tunne sinua ihmisenä... No mutta hienoa, jos koet kuitenkin täältä helpotusta oloosi saavasi.
Hmm... Olen hyvin suurella varmuudella katsellut tätä maailmaa "muutaman kuun kierron" enemmän kuin sinä, enkä ole ennen tähän palstaan törmäämistäni vatuloinnut mitään ihannenais-asioita. Siksi en oikein ymmärrä tuota lausettasi "Ja ei siinä ole mielestäni mitään pahaa jos kuvittelee itse olevansa ihannenainen? " Ei, ei varmaan ole mitään pahaa - mutta miksi sellaista pitäisi ylipäätään miettiä..?
Niin, mene ja tiedä sitten... Olisiko mies väsähtänyt siihen, että sinä olit parisuhteessanne se "ykkönen"..? Jaksoi kehua ja kiitellä sinua - mutta annoitko sinä hänelle "palautetta" täydestä sydämestäsi vai vain siksi, että haluat toiselle hyvän mielen..?
No, elämä on yhtä pitkää oppituntia ; ei sinussa varmaankaan sitten ole mitään "vikaa" tai "syytä", miksi mies olisi sinut jättänyt - lopulta et vain ollut hänelle se Oikea tai Sopiva.
Onhan minulla hyviä ystäviä! Näen heidät vielä tänään, mutta minusta on mukava kirjoitella asiasta ennen sitä ja saada vähän palautetta.
Niin siis laitoin tuon ihannenainen-jutun sen takia, sillä minut leimattiin itsekeskeiseksi, joten sen takia sanoin ettei siinä ole mitään pahaa jos kuvittelee itsensä ihannenaiseksi.
kyllä me miehen kanssa samalla viivalla oltiin. Mies oli hyvännäköinen, karismaa vaikka muille jakaa, korkeasti koulutettu, tyylitajuinen, supliikki jne. jne. Mies taisi vain yksinkertaisesti haluta kokeilla muitakin. Ehken itse osannut sanoa suoraan sydäestäni hänelle asioita, mutta kyllä teoin näytin hänelle kuinka paljon hänestä välitän. Tunteiden näyttäminen ei ole ollut vahvuuksiani, mutta miehelle se oli helppoa, joten senkin takia mies palvoi minua koko aika.
Ja kyllä tänne kirjoittaminen helpottaa oloani, sillä te annatte minulle hyviä vastauksia ja minä saan vain hieman kertailla asioita, kun en ole vielä oikein hahmottanut kunnolla, että mitä oikein on tapahtunut.
Totta, ehken ollut Se Oikea tai Sopiva miehelle, mutta tosiaan luulin olevani sen miehen Ihannenainen isolla N:llä ja oloni olikin sen mukainen.
Entä jos se oli vaan pelimies?
Kyllä, mies oli pelimies. Tosin kyllä hän 3 kuukaudeksi jaksoi sitoutua minuun. Kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta kyllä siinä ajassa kerkeää tapahtua paljon.
juurikaan muuta sanoa kuin lainata vanhaa sananpartta: "Luulo ei ole tiedon väärtti".
... Ja tervetuloa takaisin tavallisten kuolevaisten maailmaan: ei pelkkä ihannenaisena tai ihannemiehenä olo riitä, jossei suhteessa ole tarpeeksi RAKKAUTTA.
Että oikein näin pitkästä suhteesta oli kysymys...! Anteeksi vain ivallisuuteni, mutta kolmessa kuukaudessa ei toista opi vielä tuntemaan kuin pieneltä pintaraapaisulta. Okei, ehkä mies oli sitten pelimies - onhan se helpompi itselle selittää noin kuin että tunnustaisi, ettei niin ihanne sitten ehkä ollutkaan. Mutta... Ehkä mies ei pitänyt siitä, mitä sen "pintaraapaisun" alta alko näkyä...????
Oli kuinka pintaliitoa tahansa, niin minuun tämä ero sattui ja pahasti.
Toki voin jatkaa matkaani näyttämällä edelleen hyvältä - tai pukeutua säkkiin ja olla katkera.
Hölmö tyttö. Ei se ollut sitoutunut sinuun lainkaan. Olet vain ihana nainen ja suhteen alkutaipaleen nauttiminen on kuin söisi kakusta kuorrukkeen ja jättäisi loput syömättä. Sitten seuraava nainen peliin ja sama uudestaan.
Sua on viety kuin litran mittaa ja sitten jätetty nätisti kierrätyspisteeseen. Ei se tarvi dramatiikkaa tai "vittuilua" toimiakseen. Tarvii vaan just sanoo joku slogan "En ole valmis suhteeseen" ja lopettaminen käy nätisti - vaikkei ole koskaan edes sitoutunut mihinkään.
Sä olet nyt pelimiehen hyväksikäyttämä tapaus. Viisastuthan?
Ottanut oivasta naisesta jota ei ole tarkoituskaan pitää kumppanina ne suhteen ensimmäiset ihanat ajat jolloin nainen on mustikkaa ja mansikkaa miehelle ja kaikki on tuoretta ja mahtavaa. Tarkoituskaan ei ole jatkaa sen pidemmälle vaan hakee vaan uusi kun entinen alkaa olla tylsä.
Pelimies ja vakiokaava. Hyvästä naisesta voi nauttia vähän enemmänkin kuin yhden yön mutta se ei muuta perustotuutta miksikään että kyseessä on hyväksikäyttäjä.
Viisastuin, mutta en jää rypemään vanhaan, vaan uutta kehiin!
Ja nyt valitsen kiltin ja kunnollisen miehen. Ehkä hieman ujonkin. Kuitenkin sellaisen, joka tykkää puhua ja saa suunsa auki;) (ainakin alkujännityksien jälkeen)
vahingosta viisastuneena osaa seuraavan pelimiehen kohdatessaan erottaa jyvä akanoista... Nauttii suosiosta ja palvonnasta ja kenties hyvästä seksistä aikansa, ja sitten täydellinen ajoitus: "No kyllä niitä meressä kaloja riittää, tuossa on ovi"...
No kuinka siitä "suosiosta ja palvonnasta" voi oikeasti miettiä kun se on pelkkää showta? Mä voin maksaa vaikka ihmisille siitä että sanovat mua presidentiksi muttei ne tee sitä siksi että olisin vaan siksi että mä annan niille jotain.
Pelimies pelaa naista aina. Aina. Kas kun se että "käyttää pelimiestä hyväkseen" ei ole mitenkään pelurilta pois. Jos haluat panosuhteita niin sitten haluat, silloin sen ei tarvi sisältää tollasta "pelailua" vaan keskityt siihen sitoumuksettomaan seksiin. Silloin se on ihan sama onko se pelimies vai tavallinen panomies.
Jos aitoa haluat niin silloin pelimies ei ole se kenen suhteen tehdään asioita vaan se lähetetään matkoihinsa ja katotaan joku jolla on oikeasti jotain tarjottavaa tilalle.
Niin sattuu varmaan, jätä pintaliito pois, toki voit jatkaa matkaa näyttämällä
edelleen hyvältä........Elämä opettaa.
SAIRAS! KAIKKI NAISET ON KAUNIITA MITÄ VITTUA SÄ KEHUSKELET ITTEES TÄÄLL.
kateellisten panettelusta. Myös minä olen ihannenainen ja siinä ei ole mitään pahaa että tiedostamme arvomme, tunnemme itsemme ja tiedämme mitä olemme. Ei ole itserakkautta kun tunnustamme vain tosiasiat. Tietenkin se vähemmäntäydellisissä herättää sietämätöntä kateutta jota on pakko purkaa ilkeyksin.
Hullu jätkä kun jätti sinut, todennäköisesti hän katuu vielä myöhemmin. Ehkä hän säikähti kun huomasi jutun saattavan muuttua vakavammaksi ja sitoutumiskammo iski...
Pidä lippu korkealla ja omasta arvostasi kiinni! Vain paras on meille kyllin hyvää! ;) Vain Alfaurokset kelpaa.