Olemme vaimon kanssa puhuneet erosta ja tulleet siihen lopputulokseen, että se on väistämätön tapahtuma meidän elämässä. Olemme toistemme ystävät ja ilmeisesti muuta välillämme ei koskaan ole ollutkaan. Ehkä juuri sen vuoksi välimme on hyvät vaikka vaimo petti ja valehteli. Purimme koko suhteemme pitkissä keskusteteluissa ja sieltä paljastui kaikki tunteiden taustat ja valehtelun syyt.
Nyt eletään ns. jatkoaikaa. Eron byrokratiakin on jo sovittu. Vaimo lähtee ja jättää talon lapsineen ja eläimineen minulle. Ainoa asia jota odotamme ja mietimme on lapsille kertominen. Uskon, että heidän kannalta tilanteemme on paras mahdollinen koska emme riitele ja pystymme sopimaan asioista aikuismaiseen tyyliin. Vaikeaa on se, että tyttä 4v on niin äidin perään ja poika 6v minun. Vaimo muuttaa todennäköisesti aika lähelle, jotta lasten arki ei hankaloituisi turhaan, mutta mietityttää se silti.
Kysymyksiä:
Miten pitkään me nyt voimme vatkata tätä tilannetta ja milloin lapsia aletaan valmistamaan äidin muuttoon? Voiko muut hoitaa asiat suunnittelemallamme tavalla ja mitä siitä on seurannut? Pysyykö ystävyys ja riidattomuus ja miten konfliktit hoidetaan? Annetaanko lapsille mahdollisuus olla molemmilla vanhemmilla oman halunsa mukaan aina kun se käytännössä on mahdollista (minusta annetaan)?
Nyt eletään ns. jatkoaikaa. Eron byrokratiakin on jo sovittu. Vaimo lähtee ja jättää talon lapsineen ja eläimineen minulle. Ainoa asia jota odotamme ja mietimme on lapsille kertominen. Uskon, että heidän kannalta tilanteemme on paras mahdollinen koska emme riitele ja pystymme sopimaan asioista aikuismaiseen tyyliin. Vaikeaa on se, että tyttä 4v on niin äidin perään ja poika 6v minun. Vaimo muuttaa todennäköisesti aika lähelle, jotta lasten arki ei hankaloituisi turhaan, mutta mietityttää se silti.
Kysymyksiä:
Miten pitkään me nyt voimme vatkata tätä tilannetta ja milloin lapsia aletaan valmistamaan äidin muuttoon? Voiko muut hoitaa asiat suunnittelemallamme tavalla ja mitä siitä on seurannut? Pysyykö ystävyys ja riidattomuus ja miten konfliktit hoidetaan? Annetaanko lapsille mahdollisuus olla molemmilla vanhemmilla oman halunsa mukaan aina kun se käytännössä on mahdollista (minusta annetaan)?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suunnilleen samanlainen tilanne oli jo vuosia sitten.
Elettin kyllä yhdessä mutta nähtiin vain silloin tällöin, joten minä (vaimo) sitten päätin pistää
asialle pisteen ja tehdä ns koe-eron. Lapset jaettiin, vanhempi minulle ja nuorempi isälleen.
Muutimme sitten siihen lähelle, mutta ratkaisu ei ollut siinä mielessä hyvä että kun oli suurinpiirtein
näköyhteys toiseen, niin siinä sitten oma yksityiselämä kärsi.
Lasten takia toki hyvä ratkaisu.
No meistä tuli eron jälkeen oikeastaan vasta parhaat ystävät, kun asioista oli jo pakko sopia ja
neuvotella (ennen minä tein kaiken) niin että se puheyhteys palasi takaisin.
Varsinainen muutto hoitui sillä tavalla, että ensi alkuun minä muutin nukkumaan lastenhuoneeseen,
sitten omaan asuntoon ja muuton aikana isä vei lapset pois kokonaan.
Siitä jännää että lapset oli oikeastaan innoissaan kun saivat järjestellä omat huoneensa uudestaan,
ennen olivat samassa huoneessa. No me otettiin sitten heti lemmikkejä (ex-mies ei niitä hyväksynyt)
joten sekin "pehmensi" eroa.
Nuorempi tyttö oli vielä sitten koulussa elvistellyt että mullapa on 2 kotia !
Pahana puolena siinä oli se että jos minä kielsin jonkun asian, niin he kipitti iskälle joka sitten
kuitenkin lupasi sen... näistä asioista kannattaa sitten sopia aikuisten kesken.
Virallisen eron jälkeen mentiin samantien kahville; koko porukalla.
Mitään tapaamisoikeutta ei sovittu vaan lapset saivat olla siellä missä halusivat tai
sitten meidän menojen / tulojen mukaan (molemmat matkatöissä).
Huoltajuus- ottakaa yhteishuoltajuus !
Meille kävi niin että pienemmän huolto jäi kokonaan isälleen ja hän sitten kuoli yllättäen.
Tyttö oli jonkin aikaa ilman huoltajaa ennekuin sain käräjäoikeudelta sen siirrettyä itselleni,
tosin asia käsiteltiin pikana.
Sitten me tavallaan menetettiin se toinen koti, ja minun piti laajentaa omaani että mahdutaan
kaikki mukavasti saman katon alle.
Näitäkin asioita on syytä pohtia- jos teille jommalle kummalle vanhemmalle sattuu jotain
niin olisi hyvä olla suunnitema bee jo etukäteen.
Meillähän sitä ei ennakkoon edes osattu kuvitella, mutta kun Hän lähti niin mietin vaan kuinka
hän OLISI halunnut asioiden järjestettävän.
No mutta toivottavasti teillä sujuu asia. Kyllä lapset ovat yllättävän ymmärtäväisiä, me sanottiin
että kyllä iskä ja äiti rakastaa toisiaan mutta nyt pitää olla vähän aikaa "omassa huoneessa".
Ja- tilanteen mukaan- jos se oisi mennyt vaikeaksi niin sitten uudelleenharkintaan, mutta
yllättävän kivutonta se loppupeleissä oli.
Kaikkea hyvää teille !