Olen tutustunut viimeisten kuukausien aikana mieheen, jonka kanssa olemme ystävystyneet mielestäni varsin hyvin. Ollaan juteltu kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä jne. Tullaan kyllä ihan uskomattoman hyvin juttuun ja ajatukset kohtaa...hiljalleen oonkin huomannut, että oon aika korvia myöten ihastunut kyseiseen ystävääni...välillä tuntuu että hänelläkin voisi olla jotain vastaavia ajatuksia, mutta välillä sitten taas näyttää siltä, että hän pitää minua ihan täysin pelkästään hyvänä ystävänä (tyyliin porukan baareiluillassa on tuntemattomia naisia iskemässä ja tämmöisistä jutuista heitetään läppääkin keskenämme...)
Ja ystävänä ainakin haluaisin hänet pitää, joten en uskalla kertoa ihastumisestani. Ja toisaalta, pystyisikö vannoutunut pelimies edes kestävään suhteeseen? ;) Raastavaa vain katsoa vierestä hänen naisjuttujansa ja kuunnella niistä......
no, tällainen avautuminen nyt sitten, onko muilla samanlaisia kokemuksia??? mitä ootte asialle tehny?
Ja ystävänä ainakin haluaisin hänet pitää, joten en uskalla kertoa ihastumisestani. Ja toisaalta, pystyisikö vannoutunut pelimies edes kestävään suhteeseen? ;) Raastavaa vain katsoa vierestä hänen naisjuttujansa ja kuunnella niistä......
no, tällainen avautuminen nyt sitten, onko muilla samanlaisia kokemuksia??? mitä ootte asialle tehny?
Vastaukset 4
Vanhimmat
minulla on joitakin miespuolisia ystäviä. osa on sellaisia jotka ihan varmasti pysyy ystävinä eikä mitään muuta, muutamasta olen saanut "vain kaverin" sen jälkeen kun olemme käyneet ns treffeillä pari kertaa ja todenneet ettei tule mitään siinä mielessä. ja sitten on yksi mies johon olen aivan liian kiintynyt jotta hän olisi "ystäväni". kielsin asian kauan, enkä ihan täysin tajunnutkaan olevani oikeastaan ihastunut häneen. kunnes sitten jotain tapahtui ja lähestulkoon rytinällä horjahdimme sinne toiselle puolelle aitaa. havahduimme molemmat kuinka läheisiksi olimmekaan tulleet, ja otimme jotenkin vaistomaisesti etäisyyttä. tukahduttaminen on siis meidän ratkaisumme. en usko hetkeäkään etteikö kiinnostus olisi molemminpuolista, mutta tilanne nyt vaan on tällainen, väärä. nyt on hyvä ystävyys pilalla, vaikka asiasta on puhuttu ja yritämme korjata tilanteen. tuskin koskaan pääsemme takaisin ja se harmittaa minua ihan vietävästi.
"kaveritytöt" sitten jaksatte leikkiä noita kaverileikkejänne... Ihme touhua! Naisen kanssa ei ole miehet kaverina, kuin kahdessa tilanteessa... Joko ovat homoja, tai sitten ne kärkkyy seksiä! Olet varmaan huomannut asian, mutta kun se huomion saanti imartelee niin pirusti huonoa itsetuntoa, niin tuollaista se sitten on.
Teitä "olemme vain ystäviä"-bimboja on ihan liikaa ja pahimmillaan te satutatte itseenne ihastuneita miehiä leikkimällä niiden kanssa kaverileikkejä.
BB-talon Kätlin on juuri mainio esimerkki huomiohullusta "kaveritytöstä".
Minä en ainakaan muuten leiki mitään leikkejä! Bimbo saatan olla mutta ihan toisessa merkityksessä kun sitä tuossa käytettiin. Olen suorapuheinen nainen ja teen kyllä kantani selväksi tällasissakin asioissa. Jos ei sitten miehellä ole pokkaa tehdä samaa vaan kivenkovaa väittää että "eihän tässä mitään joo tosiaankaan, kaverihan sä mulle oot!" niin oma vikansa jos tulee satutetuksi ja haluaa edelleen viettää aikaa. Kyllä se tulee ilmi lopulta mikä todella on meininki ja itse teen kyllä välittömästi pesäeron sellaseen joka näyttää tuntevan toisin kuin väittää. Ei ole tapana leikkiä ihmisillä. En tiedä millasia kavereita muilla sitten on, pinnallisia sulkeutuneita supisijoita sitten vissiin. Kyllä minä väitän ihan todella että minulla on miespuolisia kavereita, jotka ei takuulla ole homoja eikä heillä varmasti ole mitään mielenkiintoa mua kohtaan "sillai"! Yhdestä en ole varma, mutta sehän jo tulikin selitetyksi, ja ns pesäero laitettiin toimeen molempien taholta.
kaveerasin yden naisen kanssa monta vuotta, juttu alkoi siitä että olimme aikanaan samassa koulussa ja valitsimme saman jatko-opiskelupaikan. Käytimme koiria lenkillä, kirjoteltiin sähköpostia, juteltiin puhelimessa, käytiin samoilla kursseilla, kyläiltiin, jne. Pikkuhiljaa ihastuin häneen mutta koska en ollut varma hänen tunteistaan minua kohtaan, en ikinä tehnyt mitään peliliikkeitä.
Lähtiessäni vuodeksi ulkomaille opiskelemaan, hän ilmeisesti vitsillä heitti että hän taitaa ottaa minusta miehen kun tulen takaisin. Sitten kun tulin takaisin, sama kaveeraus jatkui ja ajattelin että ehkä sittenkin hän on kiinnostunut. Tein aloitteen ja pakit tuli! Häntä ei ilmeisesti kiinnostanut mikään muu kuin kaverisuhde, mutta sekään ei sitten jatkunut - peli tuli ilmeisen selväksi.
En kadu tätä takapakkia, sillä mikään ei ole raastavampaa kuin nähdä toista ihmistä josta välittää muutenkin kuin kaverina, mutta et vain voi saada häntä kumppaniksesi. Ainakaan itselleni se ei sopinut! Tämä on tietysti henkilöistä aina kiinni.