Hei!
Yhdessä ollaan oltu 2,5v, menty naimisiin ja vauva 5kk. kaikki on yhtä helvettiä. Alussa tulenpalavaa rakastumista, toisen ihailua, kunioitusta...Nykyään hyvät yöt toivotetaan haistattelemalla vitut huoralle ja homolle..Mies nukkuu sohvalla, jos ei ole yövuorossa töissä. Mies pitää itseään huomattavasti parempana, siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa vauvaa, korjaa taloa, autoa, kesämökkiä, ja näistä hän sitten pääsee kierosti vihjailemaan kuinka Hän tekee sitä ja tätä, minähän olen tietysti saamaton ja sotkussa viihtyvä. Jos lähden jonnekkin aina sanotaan kuinka ihanaa on kun lähden, ja kun tulen vaikka 2 pv jälkeen kotiin, kuulen kuinka minun ois pitänyt pysyä poissa, on kuulemma niin rauhallista kun en ole kotona. Asioista ei puhuta, ei halata, ei pussailla. Mua ei kunnioiteta mitenkään, mulla ei ole minkäänlaista arvoa täällä. Jos olen viikonlopun poissa sukulaisissa, mahaa alkaa jo vääntää ja sydän hakkaamaan, kun kotiin olen menossa. Olen alkanut saamaan hengenahdistuskohtauksia, kun on niin paha olla. Äärettömän paha olla. Meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä, missään emme käy yhdessä, ei ees kesämökillä, tallinnan laivalla, saatikka prismassa.. Täällä eletään kumpikin omaa elämää, onko tässä järkeä. Oikeen kaipaan MIESTÄ elämääni, kosketusta, kunnioitusta, tukea.. Mies ei koskaan huuda, tappele, jos pitäis keskustella hän makaa sohvalla ja laittaa tvtä vaan isommalle, josta tietenkin hermostun, jonka jälkeen mies voikin minut sekopääksi diagnisoida. Tappelut voi tulla ihan mistä vaan ja missä vaan, ja milloin vaan. En jaksa enää tälläistä. Kesällä mies jo lupasi lähteä johonkin parisuhde terapiaan, nyt peruu sanansa, kun ei kuulemma minun haukuttavaksi lähde. Mistä minä saan yksin apua? En jaksa tälläistä elämää, olen allapäin ja murhellinen kokoajan tilanteen vuoksi. Olen alkanut epäilemään miestä narsisitiksi, koska vain hän ja hänen omaisuus, tavarat, ym hänelle tuleva hyvä/hyöty on vaivan arvoista. Minulla ei ole mitään väliä.
Yhdessä ollaan oltu 2,5v, menty naimisiin ja vauva 5kk. kaikki on yhtä helvettiä. Alussa tulenpalavaa rakastumista, toisen ihailua, kunioitusta...Nykyään hyvät yöt toivotetaan haistattelemalla vitut huoralle ja homolle..Mies nukkuu sohvalla, jos ei ole yövuorossa töissä. Mies pitää itseään huomattavasti parempana, siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa vauvaa, korjaa taloa, autoa, kesämökkiä, ja näistä hän sitten pääsee kierosti vihjailemaan kuinka Hän tekee sitä ja tätä, minähän olen tietysti saamaton ja sotkussa viihtyvä. Jos lähden jonnekkin aina sanotaan kuinka ihanaa on kun lähden, ja kun tulen vaikka 2 pv jälkeen kotiin, kuulen kuinka minun ois pitänyt pysyä poissa, on kuulemma niin rauhallista kun en ole kotona. Asioista ei puhuta, ei halata, ei pussailla. Mua ei kunnioiteta mitenkään, mulla ei ole minkäänlaista arvoa täällä. Jos olen viikonlopun poissa sukulaisissa, mahaa alkaa jo vääntää ja sydän hakkaamaan, kun kotiin olen menossa. Olen alkanut saamaan hengenahdistuskohtauksia, kun on niin paha olla. Äärettömän paha olla. Meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä, missään emme käy yhdessä, ei ees kesämökillä, tallinnan laivalla, saatikka prismassa.. Täällä eletään kumpikin omaa elämää, onko tässä järkeä. Oikeen kaipaan MIESTÄ elämääni, kosketusta, kunnioitusta, tukea.. Mies ei koskaan huuda, tappele, jos pitäis keskustella hän makaa sohvalla ja laittaa tvtä vaan isommalle, josta tietenkin hermostun, jonka jälkeen mies voikin minut sekopääksi diagnisoida. Tappelut voi tulla ihan mistä vaan ja missä vaan, ja milloin vaan. En jaksa enää tälläistä. Kesällä mies jo lupasi lähteä johonkin parisuhde terapiaan, nyt peruu sanansa, kun ei kuulemma minun haukuttavaksi lähde. Mistä minä saan yksin apua? En jaksa tälläistä elämää, olen allapäin ja murhellinen kokoajan tilanteen vuoksi. Olen alkanut epäilemään miestä narsisitiksi, koska vain hän ja hänen omaisuus, tavarat, ym hänelle tuleva hyvä/hyöty on vaivan arvoista. Minulla ei ole mitään väliä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mun on tietty helppo sanoa, mut jos noin huonosti on teillä asiat niin minkä ihmeen takia olet sen miehen kans enää yhdessä?? Siis eihän nyt lapsi voi siihen syynä olla, kyllähän sä nyt varmasti tiedät et ennen pitkää tuo heijastuu myös lapseen jos noin huonosti on asiat ni kyllä jo lapsenkin takia kannattaa ehdottomasti erota!
Eikä tuo todellakaan ole mitään rakkautta, se mieshän pitää sua oikeesti vaan tiskirättinään johon saa purkaa huonon olonsa ja sitä varten me naiset ei todellakaan olla!! Mitäs jos kävisit juttelemassa jonkun ammattilaisen kans joka on erikoistunut näihin avioongelmiin ja kysyisit häneltä vaikka vähän neuvoa? Mun mielipide et ehdottomasti eroon tuommoisesta miehestä ja heti!!
Ja varmaan noi sun ahdistustunteeskin johtuu nimenomaan tuosta sun miehes käytöksestä ja nekin kyl siit sit lievenee kun pääset hänestä eroon. Helppoahan se ero ei varmasti ole kenellekään mut jo ittes ja sen vauvas takia tee se!!
Sit toisaalta herää kysymys et millo tuo sun miehes käytös on noin dramaattisesti muuttunut? Et voisko olla et hän kokee sen niin et sinä oot saanut hänet "loukkuun" sillä monethan miehet pelkää just tuota ku lapsi syntyy ja et mitä vastuuta se tuo mukanaan..ootko pystyny yhtään keskustelemaan näistä miehes kans? JA aikapaha sekin jos ei suostu edes parisuhdeterapiaan, just senkin takia et taida tuossa tilanteessa muuta pystyy tekemään ku ottaa se ero..mut ratkaisuhan on tietty sun!
tarkoitat siis varmaan, että sinä olet reissussa yhdessä vauvan kanssa vai kuinka, oletko yksin reissussa, että mies hoitaa vauvaa?
Sinulla ja teillä on nyt joku masennusvaihe - etsiskelyvaihe meneillään...
Meillä oli samaa raskaudentiedosta vuosi sitten syksyyn saakka ja vieläkin tulee sellaisia aikoja ettei tästä enää mitään tule. Terapian en usko auttavan. Se menee ajan kanssa ohi ja siihen tarvitaan paljon puhumista ja tekoja. Emme onneksi ole ehtineet mennä naimisiin ja olen päätöksestäni tyytyväinen. Mies alunperin perui hääaikeemme, mutta on ollut kokoajan sitä mieltä, että yhdessä pysytään. Kunhan msakselen lainoja pois ja ensi kesään mennään niin katsotaan sitten miltä se maailma näyttää...
että teissä on molemmissa vikaa, ja te olette pari jonka ei pitäisi olla yhdessä. Ette tee hyvää toisillenne.
Erotkaa.
luettelit aika paljon hommia, mitä mies tekee...verrattuna siihen että meillä mies ei tee ruokaa koska ei osaa tehdä, mutta sen sijaan hän tiskaa usein, osallistuu siivoukseen, pesee pyykkiäkin, hoitaa koiraa ja kissaa...nyt kun mietin, niin voisin todellakin itsekin yrittää tehdä enemmän..kyllä teemme kotitöitä tasapuolisesti, mutta kokkailu on vain jäänyt minun vastuulle, ja hyväksyn sen, vaikka joskus yritän epätoivoisesti miestä opettaa tekemään joitain helppoja ruokia, jos itsellä menee myöhään töissä tai koulussa.
sanoisin sinulle että yritä tehdä niitä kotitöitä enempi PYYTÄMÄTTÄ.teet vain itse spontaanisti, äläkä vaadi siitä mitään kehuja ja ihailua, teet vain kun ne kuuluu tehdä.
ja jos tahdot kauppoihin, niin mene itse vaikka kavereitten kanssa, ja tarkista haluaako ja voiko mies sillä aikaa vahtia lastanne, varaudu siihen että hän vastaa joskus kielteisestikin.jos ei voi vahtia lasta, ÄLÄ RYHDY MARTTYYRIKSI JA HAASTA RIITAA, se on yhtä tyhjän kanssa, ja siitä jää molemmille paska fiilis.
ja jos mies alkaa aukomaan, älä noteeraa, tai sano vain "jaa", älä ryhdy siihen pelleilyyn ja riitelyyn.
ja miksi miehesi sanoo että on mukavaa että olet poissa, ja että on niin rauhallista ilman sinua?
sanooko ihan ilman syytä niin, vai onko teillä useinkin "tikusta riitaa"..kommunikoitteko enää vain riidan avulla?
luulisin että tuohonkin teidän tilanteeseenne auttaa toisen POSITIIVINEN huomiointi ja molemmille jotkin OMAT harrastukset, että saatte molemmat hengähdystauon.
paras harrastus on ihan LIIKUNTA. siinä saa adrenaliinia ja päätänsä purettua, ilman että kotona tarvitsisi säännöllisin väliajoin räjähdellä.
ja sä voit omasta puolestasi lopettaa nimittelyn ja kirosanat, olette nyt VANHEMPIA MOLEMMAT, näytä sinä vaikka esimerkkiä, miten käyttäydytään AIKUISMAISESTI.kun toivotatte hyvät yöt, niin toivota hyvät yöt kauniisti ilman "homoja ja kusipäitä".
kyllä sen miehen pitäisi alkaa huomaamaan ero.
eli tee enempi kotihommia, älä jätä vastuuta vain miehelle, ota itsekin vastuuta. vähennä shoppailua, kyllä ne kauppojen valikoimat pysyy suht samoina vaikket sinne niin usein pääsekään, harrasta liikuntaa, että voit purkaa itseäsi johonkin, muuta käytöstäsi positiivisemmaksi ja aikuismaisemmaksi(olet vaimo ja äiti etkä mikään teini).
Kauanko ajattelit vielä moista touhua katsella?? Haluatko oikesti olla samassa tilanteessa 10 vuoden päästä? Tuollaiset miehet EIVÄT MUUTU!!! Hanki kaikessa hiljaisuudessa itsellesi asunto ja muuta pois.
oletko töissä?
teetkö kotitöitä?
mikä on sinussa ja tekemisissäsi muuttunut noiden vuosien aikana?
harrastatteko kumpikaan mitään omaa juttua?
kuinka paljon vietätte aikaa perheenä?
kuinka paljon ja usein sinä olet poissa?
"Meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä, missään emme käy yhdessä, ei ees kesämökillä, tallinnan laivalla, saatikka prismassa"
joo, ei mekään käydä laivalla(ei ole varaa).
kesämökillä käydään ehkä jussina tai jossain vaiheessa kesällä.
prismaa ei täällä päin ole, mutta käydään kaupoissa katsomassa tarvekamaa(ruoat ja ehkä jotain mitä tarvitsee sillä hetkellä).
vaatekaupoissa käydään lahdessa n. 2X vuodessa(olen nirso vaatemaultani, inhoan tunikoita).
pyrimme molemmat tekemään jotain siivoushommia päivittäin, koska meillä on kissa ja koira joista lähtee karvaa.
harvemmin toisiamme haukutaan. jos riidellään niin se on huutamista puolin ja toisin, mutta riitelyn päätteeksi sovitaan ja jutellaan missä vika, kun on paha olla.
ja olemme n 24 ja m27.
lasta meillä ei ole, koska lapsi ei ole vielä toivottu juttu..jos ikinä on.
oikeesti, alkakaa käyttäytymään kuin aikuiset.
on turha olettaa että jostain nyt löydät unelmien prinssin nykyisesi tilalle.
aina tulee riitoja ja erimielisyyksiä, niistä vain pitää yrittää selviytyä ja pitää osata keskustella asioista.
herrajumala olette pienen lapsen vanhemmat!!käyttäytykää MOLEMMAT sen mukaan!
en usko että vika on vain miehessäsi.
yleensä jos on tuollainen tilanne, niin vikaa on kyllä teissä MOLEMMISSA.
(miksi menitte edes naimisiin, jos ette kykene vaikeita asioita selvittämään, avioparilta edellytetään muutakin kuin vaaleanpunaista yhteiseloa...)
..kun tunnut saavan niin masentavia vastauksia :/ Vaikea tilanne sulla on!
Jos luet kirjoja niin voin suositella seuraavia:
Tommy Hellsten, Saat sen mistä luovut
John Gray, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta
Anna-Liisa Valtavaara, Kiltteydestä kipeät
Apua narsistisessa parisuhteessa eläville:
Marketta Joutsiniemi ja työryhmä (toim.), NAIMISISSA NARSISTIN KANSSA
Tietoa narsismista, uhrista, terapiasta ja toipumisesta
• Narsismi on vakava persoonallisuuden häiriö, jonka vaikutuspiirissä elää noin 7–9 % väestöstä
• Ensimmäinen suomalaisten asiantuntijoiden laatima teos, jossa kuvataan millainen on narsistinen luonnehäiriö, pureudutaan narsismin varjostamaan parisuhteeseen, häiriön tunnistettavuuteen, terapiaan ja juridiikkaan
• Runsaasti esimerkkejä ja tapauskertomuksia
• Välttämätön tietopaketti kaikille narsistisessa parisuhteessa eläville ja heidän läheisilleen
Tekijät
Työryhmään kuuluvat juristi Marketta Joutsiniemi, joka toimii Narsistien Uhrien tuki ry:n toiminnanjohtajana, kuntoutuspsykologi Pia Kaulio, psykiatri Gustav Schulman, terapeutti Jyrki Pekola sekä teologi Raimo Mäkelä.
ja jos uskot, että on rukouksia kuuleva Jumala, niin rukoile.
Fil. 4:6
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.
Matt. 7:7
"Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.
Ps. 50:15
Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua."
tuskin mies on ainut syyllinen ap:en perheongelmiin.
vai riitelevätkö useatkin parit vain itsekseen...
kaikkeen on omat syynsä.
kun lukee ap:en kirjoitusta ei voi olla ihmettelemättä, että "ovatko nuo ihmiset muka yhden lapsen vanhempia, naimisissa ja aikuisia"...
nainen suree kun ei pääse säännöllisin väliajoin prismaan, tallinnan laivalle, tai kesämökille..jo on ongelmat..
ihmekös mies käyttäytyy miten käyttäytyy, kun nainen on vain vaatimassa.
olisihan se kiva vain syyllistää pelkästään miestä, mutta ap:en tekstin mukaan mies tekee näköjään ihan kiitettävästi hommia..tulikin siitä mieleen, mitäs hommia se ap tekee kotona?tekeekö edes yhtä paljon kuin miehensä?
tällä parilla on nyt kommunikointi ongelma, sen sijaan että mies automaattisesti olisi narsisti kun osoittaa mieltään jostain parisuhteen osa-alueesta josta ei osaa saati halua puhua.
ap:lle sanoisin, setvikää ongelmat puhumalla, sopikaa asioita yhdessä,OLKAA PERHE, kuuntele myös miestäsi.en usko että mies on mikään narsisti, luulen vain että hänellä on nyt vain paha olla, eikä osaa puhua asiasta.