Niin, olemme seurustelleet reilu 2 vuotta. Ikää minulla 20v. ja miehellä 30v. Miesystäväni on myös 4v. poikansa yksinhuoltaja.
Ensimmäinen vuosi seurustelustamme meni niin, että lähes asuin mieheni ja hänen poikansa luona. "Perhe-elämä" sujui hyvin ja tuntui sopivan meille. Kun aloitin opiskelut, olen joutunut viettämään aikaa enemmän omalla asunnolla. Mies on kuitenkin usein ilmaissut, että haluaisi jo muuttaa yhteen. Itse en tiedä haluanko.. Rakastan miestäni ja hänen pojastaankin välitän hyvin paljon ja haluaisin asua heidän kanssaan.. Mutta joku mietityttää.. Ehkä se, että avoliittokin on minulle iso juttu, jonkinlainen lupaus yhteisestä tulevaisuudesta. Tai se, että pelkään koulun kärsivän, koska lapsen kanssa ei aikaa jää niin paljon koulutehtäville.
Olen koittanut puhua miehelle ajatuksistani, mutta hän ei tunnu ymmärtävän. Ehkä siksi, etten itsekään ymmärrä itseäni. Kovasti haluaisin asettua aloilleni miehen (ja hänen poikansa kanssa), mutta ehkä on vieläkin liian aikaista.
Anteeksi vuodatus. Halusin vain kirjoittaa ajatuksiani.
Ensimmäinen vuosi seurustelustamme meni niin, että lähes asuin mieheni ja hänen poikansa luona. "Perhe-elämä" sujui hyvin ja tuntui sopivan meille. Kun aloitin opiskelut, olen joutunut viettämään aikaa enemmän omalla asunnolla. Mies on kuitenkin usein ilmaissut, että haluaisi jo muuttaa yhteen. Itse en tiedä haluanko.. Rakastan miestäni ja hänen pojastaankin välitän hyvin paljon ja haluaisin asua heidän kanssaan.. Mutta joku mietityttää.. Ehkä se, että avoliittokin on minulle iso juttu, jonkinlainen lupaus yhteisestä tulevaisuudesta. Tai se, että pelkään koulun kärsivän, koska lapsen kanssa ei aikaa jää niin paljon koulutehtäville.
Olen koittanut puhua miehelle ajatuksistani, mutta hän ei tunnu ymmärtävän. Ehkä siksi, etten itsekään ymmärrä itseäni. Kovasti haluaisin asettua aloilleni miehen (ja hänen poikansa kanssa), mutta ehkä on vieläkin liian aikaista.
Anteeksi vuodatus. Halusin vain kirjoittaa ajatuksiani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Fakta on että olet vielä aika nuori. 10 vuoden ikäero on aika paljon, ja kun vielä mukana on toisen lapsi, niin yhteenmuuttoon ei kannata suhtautua liian kevyesti.
On selvää, että mies hakee samalla kun hakee itselleen kumppania myös lapselleen toista aikuista ja kaitsijaa. Oletko valmis tuohon rooliin ?
Äläkä pyydä vuodatustasi anteeksi, sitähän varten nämä keskustelupalstat on olemassa.
en henk.koht lähtisi rakentamaan tulevaisuutta vakavissani noin vanhan ja vielä pienen lapsen isän kanssa.
Itse ymmärrän kantasi täysin, 20vuotiaalla on vielä niin paljon nähtävää verrattuna 30vuotiaaseen. Tee niin kuin itse haluat, joskus voit muuten katua sitä.
Lapsen takia miettisin tarkkaan yhteen muuttamista. Tarkemmin kuin muutoin. Koska lapseen se vaikuttaa varmasti eniten. Eli on ihan oikein ja kypsää miettiä asiaa. Mielestäni ikäeronne on aika suuri vielä tuossa vaiheessa. Muutaman vuoden päästä se ei niin olekaan. Ihmiset toki on niin erilaisia, että sinua tuntematta vaikea sanoa.
Ikäero ei ole ongelma, en sen takia epäröi ollenkaan. Vielä ainakin kaikki on mennyt lähes täydellisesti ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat hyvin samanlaiset.
Toki pelkään sitä "vastuuta", joka yhteenmuutosta seuraa miehen poikaa kohtaan. Minusta tulisi "äitipuoli", vaikka mielummin olisin se mikä nytkin olen, kiva kaveri ja luotettava aikuinen. :) Mutta en ehkä jaksaisi enää kauaa tätä kahden kämpän välillä ravaamista, aina on tavarat väärässä paikkaa jne., joten yhteenmuutto olisi senkin kannalta "järkevää".
Mies on pyytänyt minua mukaan tarhan vanhempainiltoihin sekä tarhan erilaisiin retkiin ja tapahtumiin yhdessä poikansa kanssa. Olen tietysti hyvin iloinen tästä, mutta jotenkin en vain ole ehkä valmis siihenkään. Ne on "vanhempien juttuja"..
Tämä on hankalaa. Raastaa suorastaan. Haluaisin vaikka samantien kantaa tavarat yhteiseen asuntoon, mutta joku pistää vastaan.
et vain ole valmis yhteen muuttoon ja suurin syy se on juuri tuo lapsi. Josko sanoisit miehellesi ettet ole ihan vielä valmis äitipuoleksi. Ymmärtäisikö mies sen.
Sinulla on vain yksi nuoruus ja suosittelen elämään sen:) Vuodet 20-26 ovat ihan parhaita, ei mitään isoja vastuita, mutta vapaus mennä! Siitä eteenpäin sitä sitten tuleekin jo työt, lapset, asuntolainat.... Sano ettet ole vielä valmis lapsen vanhemmaksi.