Liikun näillä palstoilla yleensä ihan rekisteröityneen nimerkin kanssa mutta nyt haluan kirjoittaa anonyymisti.
Henkinen sekä fyysinen jaksaminen alkaa olemaan loppu... elämäni ei ole tarjoillut mulle kuin paskaa lukuunottamatta kahta pientä iloa lasten muodossa joista kuitenkaan en osaa huolehtia vaan asuvat isänsä kanssa... ja tällä hetkellä omien mokailujeni takia en saa edes yksin hakea lapsia tarhasta enkä saa olla yksikseni heidän kanssaan...
Olen aivan yksin.... ja jokaisessa parisuhteessa jossa olen elänyt on joka kerta käynyt samalla tavalla... miehellä ollut toinen nainen... ihan jokaisessa... ja lasteni isä kertoi suhteen päätyttyä, avioero papereiden allekirjoittamisen jälkeen että ei ole koko 4 vuoden aikana jota olimme olleet yhdessä rakastanut mua niin kuin aviomiehen pitäisi rakastaa vaimoaan...tavallaan sen jo tiesin mutta se oli lopullinen alku tälle hajoamiselleni...kunnes tämän saitin treffien kautta löysin ihanan miehen tai siis luulin löytäneeni... mulla kun on rankka menneisyys ja tämän hetkiseenkin elämään kuuluu kaikenlaista ei niin tavallista niin tämä mies elää saman suuntaisesti ja aluksi luulinkin että hän välittää myös minusta... kunnes taas sain selville että hän oli pyöritellyt samanaikaisesti toista naista vaikka jälkikäteen kun ilmoitin tietäväni asiasta niin yritti selittää että on yrittänyt päästä eroon siitä ym ym...
tavallaan taas tiesin että näin on koska hän ei missään vaiheessa poistanut ilmoitustaan treffipalstalta ja kerran kun oli ollut koneella unohtanut kirjautua ulos suomi24:sesta niin tein väärin ja kävin kattomassa minkälaisia viestejä oli saanut ja minkälaisia lähettänyt... ei olisi pitänyt koska se hajotti entistä enemmän... sielä hän oli liuta erinäköisiä naisia käynyt kehumassa kauniiksi ja sopiviksi pakkauksiksi ym...hän ei tiedä tänä päivänäkään että olen käynyt kattomassa niitä...
olemme siis yhteyksissä edelleen, enkä oikeesti tiedä mitä olemme, miten etenemme ja missä mennään muutenkaan.. tavallaan erosimme reilu viikko sitten mutta silti olemme nähneet toisiamme säännöllisesti... tosin seksiä ei ol ei ole ollut kohta 2,5 viikkoon....eikä kyllä sen puoleen mitään muitakaan hellyyden osoituksia joita kaipaisin tällä hetkellä aivan suunnattoman paljon...
Nyt en vain enään jaksa tätä.... välitän kyseisestä ihmisestä ihan törkeän paljon ja mua vituttaa kun tiedän että se välittäminen menee ihan hukkaan koska en voi tietää että välittääkö hän musta...joistain toimista sen luulen huomaavani että joitakin välityksen tunteita on mutta en halua tarrautua niihin koska en voi luottaa siihen että ne on niitä oikeita...
Kun joku edes tulisi ja halaisi, olen itkenyt koko päivän ihan koko päivän, tuntuu kuin sydäntä revittäs irti rintakehästä,
olen miettinyt elämääni monelta kantilta, olenko tarpeellinen, voiko minut korvata ym.
Ja olen päätynyt siihen että olen täydellisesti korvattavissa toisella ihmisellä ja en ole tarpeellinen kenellekkään...omille lapsillenikaan en ole kuin haitaksi, en osaa olla heidän kanssaan enkä toimia, olen kuin mikäkin puulla päähän lyöty idiootti heidän seurassaan...ja ikää lapsilla on reilu 3v ja 1,5v.!
Ja he ovatkin se syy miksi olen miettinyt tarpeellisuuttani... mulla ei ole muita ihmisiä elämässä joiden takia mun pitäisi miettiä jatkanko tätä eloa vai en.
En tiedä onko tämä kirjoitus jonkun sortin hätähuuto vai vain jäähyväiskirje...mutta elämäni alkaa olemaan tässä, olisi mulla ehkä tarjottavaakin tälle elämälle vielä jotain, mutta tässä elämässäni olleet ihmiset ovat käyttäytyneet mua kohtaan niin paskamaisesti että ei paljoo huvita yrittää..
Ja en ole sen sortin ihminen että voisin elää vain työlleni ym.vastaavalle...
työni ei ole mitään rakettitiedettä ja siitä ansaittu tulo ei ole sellainen että sen takia jaksaisi yrittää kun 1/3 osa menee ulosottoon ja elämä on muutenkin solmussa... kämppä lähtee alta loppuvuoden aikana kun jäin tähän isoon asuntoon kun exä ja lapset muuttivat pois, on mulla kämppis joka ei oo kuitnekaan maksanut vuokraansa niin kuin pitäisi ja mun tulot ei joka kuukausi edes riitä maksamaan kämpän vuokraa, kela vittuilee et mulla on liian isot tulot!!!!!en oo jaksanut käydä huutamassa sinne asiasta.
Ja kun kämppä on vuokrattu määräaikaisella sopimuksella niin tätä ei voi irtisanoa ennen kuin 11kk on kulunut sopimuksesta...yritin kyllä että jos saisin saman yhtiön kautta pienemmän asunnon niin ei sekään mennyt niin kuin piti...
Itsehän olen asiani saanut tähän jamaan mutta itsehän teen myös päätöksen jaksanko rämpiä tässä loputtomassa suossa josta ei kuivin jaloin pääse pois....
Henkinen sekä fyysinen jaksaminen alkaa olemaan loppu... elämäni ei ole tarjoillut mulle kuin paskaa lukuunottamatta kahta pientä iloa lasten muodossa joista kuitenkaan en osaa huolehtia vaan asuvat isänsä kanssa... ja tällä hetkellä omien mokailujeni takia en saa edes yksin hakea lapsia tarhasta enkä saa olla yksikseni heidän kanssaan...
Olen aivan yksin.... ja jokaisessa parisuhteessa jossa olen elänyt on joka kerta käynyt samalla tavalla... miehellä ollut toinen nainen... ihan jokaisessa... ja lasteni isä kertoi suhteen päätyttyä, avioero papereiden allekirjoittamisen jälkeen että ei ole koko 4 vuoden aikana jota olimme olleet yhdessä rakastanut mua niin kuin aviomiehen pitäisi rakastaa vaimoaan...tavallaan sen jo tiesin mutta se oli lopullinen alku tälle hajoamiselleni...kunnes tämän saitin treffien kautta löysin ihanan miehen tai siis luulin löytäneeni... mulla kun on rankka menneisyys ja tämän hetkiseenkin elämään kuuluu kaikenlaista ei niin tavallista niin tämä mies elää saman suuntaisesti ja aluksi luulinkin että hän välittää myös minusta... kunnes taas sain selville että hän oli pyöritellyt samanaikaisesti toista naista vaikka jälkikäteen kun ilmoitin tietäväni asiasta niin yritti selittää että on yrittänyt päästä eroon siitä ym ym...
tavallaan taas tiesin että näin on koska hän ei missään vaiheessa poistanut ilmoitustaan treffipalstalta ja kerran kun oli ollut koneella unohtanut kirjautua ulos suomi24:sesta niin tein väärin ja kävin kattomassa minkälaisia viestejä oli saanut ja minkälaisia lähettänyt... ei olisi pitänyt koska se hajotti entistä enemmän... sielä hän oli liuta erinäköisiä naisia käynyt kehumassa kauniiksi ja sopiviksi pakkauksiksi ym...hän ei tiedä tänä päivänäkään että olen käynyt kattomassa niitä...
olemme siis yhteyksissä edelleen, enkä oikeesti tiedä mitä olemme, miten etenemme ja missä mennään muutenkaan.. tavallaan erosimme reilu viikko sitten mutta silti olemme nähneet toisiamme säännöllisesti... tosin seksiä ei ol ei ole ollut kohta 2,5 viikkoon....eikä kyllä sen puoleen mitään muitakaan hellyyden osoituksia joita kaipaisin tällä hetkellä aivan suunnattoman paljon...
Nyt en vain enään jaksa tätä.... välitän kyseisestä ihmisestä ihan törkeän paljon ja mua vituttaa kun tiedän että se välittäminen menee ihan hukkaan koska en voi tietää että välittääkö hän musta...joistain toimista sen luulen huomaavani että joitakin välityksen tunteita on mutta en halua tarrautua niihin koska en voi luottaa siihen että ne on niitä oikeita...
Kun joku edes tulisi ja halaisi, olen itkenyt koko päivän ihan koko päivän, tuntuu kuin sydäntä revittäs irti rintakehästä,
olen miettinyt elämääni monelta kantilta, olenko tarpeellinen, voiko minut korvata ym.
Ja olen päätynyt siihen että olen täydellisesti korvattavissa toisella ihmisellä ja en ole tarpeellinen kenellekkään...omille lapsillenikaan en ole kuin haitaksi, en osaa olla heidän kanssaan enkä toimia, olen kuin mikäkin puulla päähän lyöty idiootti heidän seurassaan...ja ikää lapsilla on reilu 3v ja 1,5v.!
Ja he ovatkin se syy miksi olen miettinyt tarpeellisuuttani... mulla ei ole muita ihmisiä elämässä joiden takia mun pitäisi miettiä jatkanko tätä eloa vai en.
En tiedä onko tämä kirjoitus jonkun sortin hätähuuto vai vain jäähyväiskirje...mutta elämäni alkaa olemaan tässä, olisi mulla ehkä tarjottavaakin tälle elämälle vielä jotain, mutta tässä elämässäni olleet ihmiset ovat käyttäytyneet mua kohtaan niin paskamaisesti että ei paljoo huvita yrittää..
Ja en ole sen sortin ihminen että voisin elää vain työlleni ym.vastaavalle...
työni ei ole mitään rakettitiedettä ja siitä ansaittu tulo ei ole sellainen että sen takia jaksaisi yrittää kun 1/3 osa menee ulosottoon ja elämä on muutenkin solmussa... kämppä lähtee alta loppuvuoden aikana kun jäin tähän isoon asuntoon kun exä ja lapset muuttivat pois, on mulla kämppis joka ei oo kuitnekaan maksanut vuokraansa niin kuin pitäisi ja mun tulot ei joka kuukausi edes riitä maksamaan kämpän vuokraa, kela vittuilee et mulla on liian isot tulot!!!!!en oo jaksanut käydä huutamassa sinne asiasta.
Ja kun kämppä on vuokrattu määräaikaisella sopimuksella niin tätä ei voi irtisanoa ennen kuin 11kk on kulunut sopimuksesta...yritin kyllä että jos saisin saman yhtiön kautta pienemmän asunnon niin ei sekään mennyt niin kuin piti...
Itsehän olen asiani saanut tähän jamaan mutta itsehän teen myös päätöksen jaksanko rämpiä tässä loputtomassa suossa josta ei kuivin jaloin pääse pois....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei voi muuta sanoa, kun että maailma on täynnä pahuutta. Mutta silloin kun sen kokee omalle kohalleen, niin varmasti alkaa haluun pois täältä.
Elämämme täällä on todellista ja ainoa. Sielunvihollinen koittaa kaikin keinoin saada ansaan.
Ehkä sua ei kiinnosta puheet uskosta, mutta muistutan, että niin monta ihmistä on jäänyt ansaan ja lähtenyt pois omasta tahdosta. Joka ei ole se oikea vaihtoehto. Uskossa kun katselee tätä maailmaa, niin huomaa sen, kuinka rikkinäistä täällä on. Media kirjoittaa pettämisistä, Avioliittoon ei mennä tosissaan eikä sen tarkoitusta enään pidetä oikeana. Ja kaikki siitä kun Jumalan sanasta on luovuttu. Haetaan vaan sitä tyydytystä himoilleen. Huoruus, ahneus ja kunnia vallitsee täällä. Suomen kirkkokin on mennyt väärään suuntaan. Kaavat on muuttunut ja sitä todellista sanaa vähätellään.
Tässä ihanassa joukossa missä olen saanut kasvaa, on turvallista olla. Ja niin onnellista. Ei tarvitse elää maailman menon mukana. Vaan tämä reitti, joka on oikea mutta raskas, vie perille. Siksi kehotankin sinua, jos paikkakunnallasi tai lähistöllä on rukoushuoneita, niin hakeudu sinne sunnuntaina. Ota selvää koska on kokouksia. Mene sinne omana itsenäsi. Juuri sellaisen kuin olet. Uskon, että siellä on juuri sinullekkin sitä sanaa, mitä sillä hetkellä eniten tarvitset. Jumala johdattaa meitä ja uskon, että sinullakin on vielä ihana elämä edessä täällä maanpäällä! Sieltä voi löytyä elämäsi rakkaus. Ja se kestää kun sillä on siunaus. Kaikilla meillä on tarkoitus. Mutta omasta tahdosta lähteminen ei ole tarkoitus. Se on sielunvihollisen ansaan lankeamista ja luovuttamista. Silloin vihollinen vie voiton.
Siksi pyydän, että tulisit sinne Jumalan sanan ääreen ja kuulemaan sitä kallista sanaa. Heikkona ja yksinkertaisena.
Mutta jos et halua, niin sanon kuitenkin sen, että älä luovuta ollenkaan! Tarkoitus on meillä kaikilla!
Hei Pieni_rikkinäinen_loppu
Kyllä oli surullista luettavaa kirjoituksesi. Jotenkin koin, että olet ollut hyvin paljon toisista riippuvainen ja että olet saanut pettyä moneen kertaan. Vaikutat vahvalle tunne ihmiselle joka myös elää paljon tunteella. Niin kuin minäkin. Elämääsi mahtuu paljon muitakin ongelmia ja jokin on vienyt sinua jo pidemmänaikaa samaan suuntaan sillä eihän nuo vaikeudet ihan päivässä tai partissa synny. Nyt mietit, että jaksatko rämpiä tässä loputtomassa suossa? En ihmettele yhtään, etteikö tulevaisuutta näy.
Sinulla on vielä elämä, itsesi ja lapsesi. Huonot miehet voisit unohtaa laskuista ihan kokonaan. Jotkut ovat pystyneet nousemaan vastaavsta suosta ja todella paljon sinne hukkuu. Sinusta kuvastuu myös joku voima mitä et ehkä vielä ole osannut oikein käyttää tai löytää. Kirjoituksestasi olisi helppo poimia kaikki epäkohdat vaikkapa allekain ranskalaisin viivoin ja sitten miettimään mitä voisinkaan tehdä jotta asian voisi muuttaa paremmaksi? Varmasti löytyy keinoja ja auttajia. Monet asiat eivät muutu itsestään tai passiivisella olemisella tai että tekee jotain mutta samalla välttelee toista tekemistä. Esim. löntystellen kävellen voi vältellä juoksemista. On asioita joille voi tehdä jotain ja silloin pitää koettaa tehdä jotain. On asioita taas mille ei voi tehdä mitään ja sitten on vaan odoteltava aikaa jolloin niille saattaa voida tehdä jotain. JOS MIKÄÄN EI MUUTU, NIIN MIKÄÄN EI MUUTU!
Et kirjoita siitä, että onko jokin edesauttanut sinua tällaisiin vaikeuksiin. Kenties alkoholi tms? En tiedä. Jos on näin niin mitä tapahtuu jos sen edesautajan saisikin jäämään kokonaan pois? Olisiko silloin helpompi koettaa hoitaa asioita järjestykseen?
Uskon, että sinulla on vielä mahdollisuuksia saavuttaa hyvä- ja arvokasitsetunto, lapset, talous, koti ja eiköhän Kelakin lopeta aikanaan vittuilunsa. Toivoisin, että vanha fraasi: "kaikki on kutsutut mutta harvat vain valitut" olisi totta kohdallsi ja jaksaisit vielä nousta tuosta suosta elämään parempaa elämää. Kun parhaansa tekee niin parempaan ei pysty katsoakseen mitä elämä tarjoaa loppuun saakka.
Isohali minulta ja kerro miten jatkossa menee
Hei sinä pieni ja rikkinäinen, kuulostaa siltä että olet vetänyt puoleesi miehiä jotka ovat yhtä rikkinäisiä kuin sinä itsekin, ja aika harvoin siinä kai käy niin, että säröisessä suhteessa molemmat päättävät toipua ja osaavat siinä myös tukea toisiaan. Mahdotonta se ei varmaankaan ole, mutta vaatii paljon molemmilta.
Varmasti sitä välittämistä on kaikesta huolimatta ollut ja on yhä. Mutta itsekin muistan ajoista jolloin itsetuntoni oli pohjalukemissa, etten voinut uskoa että joku oikeasti välittää minusta, ja niinpä hain huomiota suunnasta jos kolmannestakin vain siksi etten jäisi täysin yksin. Olin varma että tulen taas kerran jätetyksi, ja niinpä tajuamattani aina ajoin asiat siihen pisteeseen ettei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin tulla jätetyksi. Aina se sattui, mutta oli myös tuttua ja turvallista.
Vasta kun aloin itse pyrkiä umpisukelluksista kohti pintaa että voisin jatkaa elämääni, aloin päästä vanhoista ja tuhoisista kaavoista eroon. Se ei ole tapahtunut hetkessä, siihen on mennyt vuosia. Välillä on käyty pisteessä jossa kuolema on ollut hyvin lähellä, mutta käännytty takaisin. Ja hetki hetkeltä elämä on aina vain enemmän elämisen arvoista.
Uskon, että voit saada vielä asiasi järjestykseen vaikka ne näyttäisivät kuinka synkiltä juuri nyt. Onko sinulla ketään, jonka kanssa istua alas ja käydä läpi elämässäsi tällä hetkellä rassaavat asiat ja miettiä, mille voi tehdä mitäkin ja millä aikataululla? Jo kaiken jäsentäminen auttaa saamaan otetta kaaoksesta, joka uupumuksen hetkinä voi tuntua ylivoimaiselta.
Mietit ettei sinulla ole lastesi lisäksi muita ihmisiä joiden takia jatkaa elämää, vaikka elämäsi tärkein ihminen olet sinä itse. Sinä olet se, johon sinun kannattaa satsata sen sijaan että hakisit turvaa miehiltä. Helppohan se on aina toiselle sanoa, mutta usko pois että olen itsekin ollut aivan hajalla ja toivonut että olisi turvallinen olkapää johon nojata, ja pettynyt joka ikisen kerran kun en ole saanut toivomaani. Sittemmin, kun menneisyyden taakka on alkanut hellittää, olen alkanut nähdä ympärilläni myös terveempiä ihmissuhteita sekä uskoa, että sellainen on mahdollista myös minulle.
Elämän muutoskohdat ovat pelottavia, joutuu kohtaamaan itsensä sekä kipupisteitään. Luopumaan sellaisesta mikä ei kanna eteenpäin, vaikka se olisi jotakin mihin on turvautunut jo kauan. Kun opettelee kuuntelemaan sydäntään, jonka äänen alkaa kyllä kuulla aikanaan vaikka se olisi ollut kuinka hukassa, asiat alkavat vähitellen muuttua parempaan suuntaan. Helppo ja mukava tie se ei ole, mutta kannattaa.