Miksi paskasakin kanssa kannattaa olla hyvää pataa? Ovathan linnakundien yhteiskunnan alinta kastia ja jos minä saisin päättää, niin niistä tehtäisiin rehua.
Kirjoittelen yleensä historia-palstalla, mutta kävinpä sanomassa sanani täälläkin.
Kirjoittelen yleensä historia-palstalla, mutta kävinpä sanomassa sanani täälläkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen ihan samaa mieltä kanssasi ja tässä todiste. Tämä Sulo.S--veljeilee virkakunnan kanssa. Jo on aikoihin eletty. Olen samaa mieltä kanssasi. Tehdään niistä rehua ja tämä mies voisi olla ensimmäinen, josta tehtäis rehua.
Terve Sulo ja d.o.c.
v-virkamies Käyttäjän viestit20.11.2005 14:26
80-luvun alusta lähtien olen ollut näissä kuvioissa - siitä voit päätellä, onko ollut tilaisuus oppia mitään. Mutta eikös olekin kuviot muuttuneet niistä ajoista? Vanhan liiton rosvot, joiden kanssa pystyi vielä sopimaan asioista, ovat joko saaneet puukkoa kylkeen, kuolleet piikkiin tai tulleet uskoon (kuten kuulemma sinä, onnittelen!) Sopimuksella tarkoitin sitä (selitettäköön niille joille asia on outo), että kun kerroksella vallitsi rauha, eivät vartijat myöskään nipottaneet pikkuasioista. Jos jommalta kummalta puolelta sitten alettiin lyödä yli, alkoi toinenkin puoli ja sitten tilanne taas aikanaan rauhoittui. Nykyisin sellainen ei oikein enää toimi kun porukka on niin hajanaista että sanattomat sopimukset eivät enää pelaa.
D.o.c.:lla tuntuu myös olevan kypsiä näkemyksiä, varsinkin huomioon ottaen sen, että hän kertoo olevansa uusi alalla. Valitettavasti olet tullut keskelle sellaista aikaa, että joudutaan kisailemaan henkisesti 13-vuotiaiden, hormoneilla itsensä paisuttaneiden typerysten kanssa. He toki muodostavat vain pienen osan populaatiosta, mutta heidän toimintansa seurauksista joutuvat kärsimään kaikki. Ylivoimainen vankien enemmistö haluaa lusia kakkunsa rauhassa ilman turhia konflikteja ja heidän kanssaan pystyy puhumaan kuten nyt ihminen toiselle yleensä puhuu.
Koulutuskaan ei aina takaa korkeaa toiminnan tasoa. Muistan urani alkuajoilta, miten tuolloisen syrjäisen maalaisvankilan ympäristöstä töihin hakeutuneet maalaispojat olivat kaikkein tasapainoisimpia, rauhallisimpia ja kuitenkin jämäkimpiä vartijoita. He eivät turhasta hötkyilleet, välttivät tarpeetonta voimakeinojen käyttöä ja sanasotaa. Monet heistä olivat myös hyviä käytännön miehiä. He pystyivät helposti lomittaamaan mm. rakennuspuolen työmestareita ja auttamaan näitä. Tosin vangitkin olivat monitaitoisia ja useimmilla oli työkokemusta, päin vastoin kuin nyt.
Nyt ollaan eri olosuhteissa ja niihin on sopeuduttava.
NIIN JOTTA EI MUUTA SANOTTAVAA TÄLLÄ ERÄÄ.