Meidän erosta on jo kaksi vuotta. Sain viime viikolla kuulla, että olet ottanut meidän ostamaan kotiin uuden emännän. En ymmärrä miten se raapii niin syvältä. Munhan pitäisi olla onnellinen sun puolesta - sulla on kaikki hyvin. Uusi rakas, uusi koiranpentu, saat varmaan lainatkin maksettua helpommin, kun et ole yksin pyörittämässä sitä isoa taloa. Sitä taloa, johon minäkin tykästyin, mutta josta olin valmis luopumaan meidän molempien onnen eteen. Kaiken järjen mukaan mun täytyis olla nyt onnellinen omasta ja sun puolesta. Ja silti en ole. Näin untakin susta viime yönä. Siinä unessa mä kelpasin sulle. Siinä unessa sä asetit mut ensimmäiselle sijalle. Mutta se oli uni. Yritän muistaa että sä et koskaan tehnyt sitä mulle meidän liiton aikana. Sulla oli aina jotain tärkeämpää. Ja nytkö sä olet löytänyt ihmisen, joka on sun huomion arvoinen? Nytkö sä olet muuttunut? Nytkö menneisyydellä ei enää ole väliä? Hyväksyvätkö sun porukat tällaisen? Vierailevat luonanne? Juovat kahvia kupeista, jotka minä jätin sinulle? Ikkunoissa roikkuu minun ompelemat verhot... Jouluna koristelette kotinne minun joulukoristeilla... Ehkä saat lapsenkin, jonka askelet täyttävät sen talon, jossa meidän piti elää. Mutta jossa meillä ei ollut mitään muuta yhteistä, kuin se laina, jolla se kaikki on hankittu. Ja minun sukulaisten ansiosta sinulla edelleen se laina on. Näin teistä kuvan. Näytät onnelliselta. Sinulla on vielä minun sinulle ostama kello ranteessa. Ja minulla on vieläkin kotisoitto sinun numeroosi... Koti... sattuu, vaikka itse siitä luovuinkin.
En ymmärrä itseäni
yksin taas
31212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aina se ei ole helppa, mutta eteenpäin on vain jatkettava. Pää pystyyn ja jatka elämääni, sillä niin minäkin teen.
"Mun kahvikupit, mun verhot, mun jouluroinat, sun sukulaiset, sun ostama kello, sun kotis..." Valivalivalivali...
Ei jumalauta! Hittoako jätit roinas sinne, jos se noin paljon korpee! Miehet ei välitä sontaakaan roinasta. Kamoja käytetään niin kauan kun on ehjiä ja sit heitetään menee. Ihan sama mistä ne on tullu ja kenen kanssa ostettu. Ei tarvii ite vaivautua hankkii kun akat hommaa ja lähtiessään ne jättää aina jotain käyttökelposta. Taisit toivoa, et palaisitte yhteen kun kerran kamas jätit. Turha toivo ja nyt niillä on turha enää vedättää. Myöhäistä! Aikuistu!
aikuistua. Säälittävä lähiöhirviö. Tollaset asiat painaa moniakin. Äläkä yleistä, kyllä miehet välittää em. "roinasta". Sä nyt vaan oot syntynyt alkoholistiperheeseen, sua on hakattu ja kaveritkin vähän tyhmemmän puoleisia. Ei mene hyvin sulla, mut älä pelkää, kyllä sä sen iki-ihanan Elli Ritsa-Piiskan löydät jossain vaiheessa, saatte rumia lapsia ja elätte surullisesti koko loppuelämän :)
t. MIES