Mun tilanne on todella hankala enkä tiedä mitä ajatella tai tehdä...Olen tuntenut erään miehen noin vuoden ja on ollut pientä flirttiä aina, no..oltiin alussa ihan vain kavereita, kunnes sitten alettiin tavallaan tapailla, tai niin ainakin luulin. Jonkuajan päästä mies kertoi ettei halunnut seurustella, oli takana pitkä juttu ja sanoi tuolloin ettei ollut ihastunut, mutta tykkäsi musta kovasti.(??)no, nähtiin ehkä kerran viikossa baarissa kaverina ja edelleen oli flirttiä havaittavissa. Pidin kuitenkin sopivan etäisyyden, sillä mies oli loukannut mua sen verran pahasti. Aika kului, ja jonkun ajan päästä mies alkoi kysellä haluaisinko yrittää hänen kanssaan.
Nähtiin kuitenkin vain baarissa, eikä mies tuntunut ottavan asiaa kovin vakavasti niin menin sitten tekemään aika paskamaisen tempun hänelle...joka kadutti kyllä jälkeenpäin. En vain halunnut roikkua jutussa josta ei koskaan tulisi mitään, näin ajattelin tuolloin, vaikka sitoutumiskammollanikin taisi olla osuutta asiaan.
Ei mennyt kuin pari viikkoa niin tämä mies alkoi seurustelemaan minulle tuntemattoman naisen kanssa. Tuli siitä huolimatta joskus puhumaan ja ikäänkuin"kostoksi"lääppi tätä naista aina kun olin lähettyvillä.
No..viime viikonloppuna nähtiin taas, mies oli eronnut tästä naisesta(olivat muutaman kuukauden yhdessä ja tänä aikanakin flirttaili useasti kanssani) ja tanssittiin ja puhuttiin henkeviä. Tiedusteli haluaisinko yrittää ja kestäsinkö seuraukset jos tekis mulle"paskamaisesti"...oli nimittäin aikaisemman jutun kuulemma pilannut sillä lailla. Sanoin että kestän kyllä mitä vaan.
Nyt kuitenkin pelkään että juttu taas kaatuu ennenku on alkanutkaan, mietin miksi hän pystyi seurustella jonku toisen kanssa, muttei kuitenkaa minun, oliko kyse sitten vain kostosta. Jonkunlaista suojelunhalua olen mieheltä huomannut, mutta olisiko kyse tästä ja pientä mustasukkaisuutta myös...Ei kuulemma haluais loukata. Luultavasti vastauksenne saa mun pään entistä enemmän sekasi, mut en tiedä mitä ajatella. Mulla on pitkä juttu takana(useita vuosia) ja ekan kerran sen jälkeen olen näin pahasti kiinnostunut toisesta. Sitoutumiskammostakin olen päässyt jo yli, ja haluaisin jo pikkuhiljaa seurustella. En kuitenkaan vaikuttaa epätoivoselta. Onkohan tällä jutulla mitään toivoa???
Arvaan jo vastauksenne. Unohda se pelimies tai jotain, mutta ei oo niin helppoa. Miksi tämä mies ois kertonut erittäin henkilökohtaisia asioita itsestään jos ei sitten haluaisi oikeasti yrittää. Minkään SEN perässä ei todellakaan juokse, mutta mietin vain että kaipaako sitten vain jonkun läheisyyttä tai jotain? En itsekkään ole täydellisyyden perikuva. Oikeastaan olen huomannut että meillä on paljon yhteistä, niin hyvässä ku pahassaki.
Nähtiin kuitenkin vain baarissa, eikä mies tuntunut ottavan asiaa kovin vakavasti niin menin sitten tekemään aika paskamaisen tempun hänelle...joka kadutti kyllä jälkeenpäin. En vain halunnut roikkua jutussa josta ei koskaan tulisi mitään, näin ajattelin tuolloin, vaikka sitoutumiskammollanikin taisi olla osuutta asiaan.
Ei mennyt kuin pari viikkoa niin tämä mies alkoi seurustelemaan minulle tuntemattoman naisen kanssa. Tuli siitä huolimatta joskus puhumaan ja ikäänkuin"kostoksi"lääppi tätä naista aina kun olin lähettyvillä.
No..viime viikonloppuna nähtiin taas, mies oli eronnut tästä naisesta(olivat muutaman kuukauden yhdessä ja tänä aikanakin flirttaili useasti kanssani) ja tanssittiin ja puhuttiin henkeviä. Tiedusteli haluaisinko yrittää ja kestäsinkö seuraukset jos tekis mulle"paskamaisesti"...oli nimittäin aikaisemman jutun kuulemma pilannut sillä lailla. Sanoin että kestän kyllä mitä vaan.
Nyt kuitenkin pelkään että juttu taas kaatuu ennenku on alkanutkaan, mietin miksi hän pystyi seurustella jonku toisen kanssa, muttei kuitenkaa minun, oliko kyse sitten vain kostosta. Jonkunlaista suojelunhalua olen mieheltä huomannut, mutta olisiko kyse tästä ja pientä mustasukkaisuutta myös...Ei kuulemma haluais loukata. Luultavasti vastauksenne saa mun pään entistä enemmän sekasi, mut en tiedä mitä ajatella. Mulla on pitkä juttu takana(useita vuosia) ja ekan kerran sen jälkeen olen näin pahasti kiinnostunut toisesta. Sitoutumiskammostakin olen päässyt jo yli, ja haluaisin jo pikkuhiljaa seurustella. En kuitenkaan vaikuttaa epätoivoselta. Onkohan tällä jutulla mitään toivoa???
Arvaan jo vastauksenne. Unohda se pelimies tai jotain, mutta ei oo niin helppoa. Miksi tämä mies ois kertonut erittäin henkilökohtaisia asioita itsestään jos ei sitten haluaisi oikeasti yrittää. Minkään SEN perässä ei todellakaan juokse, mutta mietin vain että kaipaako sitten vain jonkun läheisyyttä tai jotain? En itsekkään ole täydellisyyden perikuva. Oikeastaan olen huomannut että meillä on paljon yhteistä, niin hyvässä ku pahassaki.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olitte kumpikin alussa ihan selvästi hyvin ihastuneita toisiinne. Tilanne on varmaan kuitenkin ollut vähän epäselvä toisillenne jos ette olo suoraa puhuneet jne. Sinun olisi pitänyt olla kärsivällisempi kun mies vielä tunnusteli tilannetta teidän tapaillessanne. Se sun paskatemppu taisi ottaa tosi koville miestä ja hän päätti kostaa sinulle alkamalla seurustelemaan toisen kanssa. Mutta jos he olivat usemamman kuukauden yhdessä, luulen ettei tämä nainen nyt ihan ilmaakaan voinut olla. Ehkä se oli paremminkin semmoinen laastarisuhde miehelle... hyvä kakkonen, kun ei yksinkääm halunnut jäädä tekosi jälkeen. Jollakin itsetuntoa oli parannettava. Varmaan ollut aika pelle olo temppusi jälkeen. Ei hän varmaan halua antaa itsestään kuvaa, että häntä voidaan pompotella miten sattuu tai loukata ilman seurauksia.
Nyt hän on valmis antamaan sinulle anteeksi ja aloittamaan kenties puhtaalta pöydältä. Sinun jatkaisin hänen kanssaan.
Kannattaa jaksaa olla kärsivällinen ja kohdella toisia kuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Tiedän tuon temppuni tyhmyyden, mutta todellakin vaikutti siltä että mies vain leikki kanssani...Sitoutumiskammoinen oli hänkin tuolloin...Ja todellakin halusi ensin tunnustella sen tiedän. Kai olin sitten edelleen katkera siitä että mies silloin alussa tuntui pompottelevan minua, antamalla ymmärtää ja sitten vain ilmoitti ettei halua mitään. Tunsin oloni sanoinkuvaamattoman nöyryytetyksi ja petetyksi. Noh. Kiitos rehellisestä vastauksesta. :)
Aikahan sen näyttää, mutta koitan tässä nyt vain selventää päätäni...Kauhea olo jo valmiiksi, aivan kuin surisin jo ennakkoon, että tää juttu taas kaatuu päälle. Eikä tilannetta yhtään paranna se, että tällä miehellä naisia riittäs kyl joka sormelle, on sen verran vetävän näköne, että huh...Ei munkaan itsetunto ihan pohjassa ole, mutta jotenki se pelko on aina takaraivossa, että en riitä, kun maailma on kuitenki täynnä naisia. Ei nyt välttämättä liity asiaa, mutta ajattelin nyt avautua heti kunnolla..
Nuo itsensä vähättely-tuntemukset on ainakin mulle hyvin tuttuja. SItä aina katsoo itseänsä hyvin kriitisesti ja jos toisella vielä vähänkään ulkoista komeutta ni kyllähän siinä sillo ehkä se pelko herää et voiko hän oikeasti olla minusta kiinostunut? Mut luota ittees, jos mies on oikeesti susta kiinnostunut ei nuo ulkonäköasiat paina sillo yhtään kupissa ja sun pitää vaan luottaa ittees et sä pystyt pitämään sen miehes itelläs. :)
Huoh...Eipä tilanteeni tästä ole paljon kummentunut. Mies alkoi ottamaan taas takapakkia reippaasti ja totesi ettei halua seurustella. Sanoin vain kylmästi että jättää mut sitten rauhaan ja olin lähdössä pois, kun hän tarraa kiinni ja haluaa puhua. En jaksais tällaista ja olen kyllä kylmettänyt niin itseni kaikkien vastoinkäymisten suhteen että selviäisin kyllä ylikin ja sanoinkin sen hänelle. Ongelma vain että näen tämän miehen lähes joka viikko ja aina hän haluaa viettää illan kanssani ja jutella henkeviä. Sano jotain siihen suuntaan että välittää liikaa eikä halua aiheuttaa mulle sitä oloa, kun mistään ei pian tuliskaan mitään. Kysyin että pitäskö nyt tuokin uskoa, niin mies vakuutteli kyynelsilmin välittävänsä. En tiedä kyllä yhtään mitä ajatella. En painosta mihinkään, hän se aina ottaa asian puheeksi kunnes taas alkaa perumaan. Jokin seurustelussa selvästi pelottaa, ja niin pelottaa itseänikin mutta se ei silti lopullinen este ole mielestäni. Tunnen tämän miehen jo pidemmältä ajalta niin luulisin että osittain johtuu huonosta itsetunnosta nuo pelot. Tiedä sitten. Tai sitten hän vain näyttelee niin että ansaitsisi siitä hyvästä oscarin...Luottamukseni miehiin on kyllä niin kärsinyt että vaikka toinen kuin rehelliseltä vaikuttaisi niin en helposti usko.
Kuitenkin sydän taas sanoo, että mies välittää oikeasti ja puhuu totta. Ottaa mut huomioon kaikella tavalla ja haluaa puhua tunteistaan. Jos mies vain haluaisi pelata hän tuskin vaivautuisi tuhlaamaan iltaa henkeviin keskusteluihin jonkun naisen kanssa josta ei edes pidä. Ja ennen kaikkea olemme kavereita olleet jo pitkän aikaa, niin vaikea uskoa että haluaisi tahallaan aiheuttaa huonoa oloa...
Taisimpa tuossa taas kun viimeksi näimme ilmaista melko selvästi myös pientä mustasukkaisuutta ekaa kertaa ja jotenkin tuntu että mies olisi muuttunut aivan erilaiseksi kuin aiemmin...Alkoiko sitten miettimään en tiedä...Irti olen päästänyt aikaisemminkin, katsellut muita mutta eihän sitä mitään ole tullut.
Siitä vierestäkin kun lähdin vain kylmästi kävelemään tämä mies katseli minua jotenkin haikean oloisena jonkun matkan päässä. Olimme tanssiravintolassa tuolloin. Jossain vaiheessa taas hakeutui seuraani ja taas sama rumba varmaan jatkuu...Mitä teen!? Annanko vain olla? Tiedän kuitenkin, että vaikka irti päästäisin niin en kykenis kiinnostumaan kenestäkään toisesta. Jotain pientä säätöä voisi olla mutta nekin lopahtaisi omaan kiinnostuksen puutteeseeni. Kokemusta on näistäkin. Auttakaa. Pää hajoaa!
et on jollain lailla hairiintynyt tyyppi. Sekaisin oman tunne elamansa kanssa. Tunsin tyypin, joka ei pystynyt harrastamaan seksia eika seurustelemaan sellaisten naisten kanssa, joista oikeasti tykkasi ja valitti. Ymmartaakseni tama johtui siita, etta tyyppi oli todellinen sika. Jatkuvasti yhdenillanjuttuja ja jatkuvasti myos petti kumppaniaan. Tallainen naisten hyvaksikayttaja. Ilmeisesti siksi ei sitten voinut seurustella niiden kanssa joihin aitoja tunteita, ei halunnut satuttaa kun tiesi sita joka tapauksessa kuitenkin tekevansa, koska tiesi itsekin olevansa torkea sika. Ehka talla tapauksella sama juttu, kysy. Ainakin tuo toisen tunteilla leikkiminen ja pompottelu, kylla ei suhteen haluaminen kuulostaa etta voisi olla pelimies. Ei itsekaan tieda mita haluaa.
Jos tilanne ei selkiinny, itse ehka sijassasi ottaisin etaisyytta tyyppiin. Mieti, kumpaa hanen tapaamisensa ja haneen yhteydenpito tuo enemman elamaasi tuskaa vai iloa. Jos hanen nakemisensa ja epaselva kuvionne tuottaa sinulle enemman surua ja tuskaa kuin iloa, parasta olisi olla nakematta hanta enaa niin etta paaset hanesta yli ihan oikeasti ja unohdat. Turha rikkoa itseaan hamarissa suhteissa.
Neuvoa en voi antaa, valitettavasti, sillä olen itse hyvin samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. Tosin hän ei ole koskaan halunnut edes seurustella, mutta lähelle tulee ja tuntuu välittävän minusta "vähän liikaa". Nyt hän seurustelee toisen kanssa, joka saattaisi jopa sopia hänelle, mutta katselee silti minua joskus ja tekee ehkä muitakin vanhoja temppuja.
Kuulumme hyvin tiiviiseen opiskelijaporukkaan, joten vältteleminenkään ei onnistu, enkä sitä (enää) haluakaan tehdä. Seurustelukin tuli taas kovin äkkiä, juuri kun olimme ehkä vähän lähentymässä vanhan riidan jälkeen (eikä tämä ollut eka kerta, edellinen seurustelu (josta en tiennyt) päättyi pettämiseen minun kanssani). Kaverina hän on erittäin hyvää seuraa, mutta minun on nyt vaikea pitää häntä sellaisena, sillä omat tunteeni heittelevät liikaa.
Melkein tekisi mieli sanoa, että lähde pois, ennen kuin satutat itseäsi enemmän (kuten ehkä minä), mutta on todennäköisesti helpommin sanottu kuin tehty. Itse en ole siihen pystynyt.