Olen reilu kolmekymppinen nainen. Olin avioliitossa lasteni isän kanssa 10 vuotta ja suhteessamme ei ollut ikinä väkivaltaa. Eron jälkeen tapasin miehen, joka oli väkivaltainen. Hän kuristi, puristi käsistä, töni ja potki, uhkasi tappaa ja repiä korvat irti. Lukemattomat kerrat pelkäsin niin paljon. Hän saattoi kuristaa nua ja samalla vilkuili tarHän sylki naamalleni, halveksi, käytti uskomatonta henkistä väkivaltaa niin, että masennuin täysin. Minulta meni pitkään, ennen kuin selvisin siitä jaloilleni. Suhde loppui onneksi.
Nyt asun miehen kanssa, joka on kiltti kuin mikä. Hän ei ikinä tekisi minulle fyysisesti mitään pahaa. Mutta suuttuessani nykyisin se olen minä, joka käyn kimppuun. Saatan repiä, töniä ja lyödä miestä esim selkään ja käsiin. Tuntuu että kun raivostun, teen sen niin silmittömästi ja hyökkään kun petoeläin miehen kimppuun hänen provosoidessa minua. Hänkin osaa ärsyttää ja sanoo tekevänsä sen tahalteen koska tietää että tietyillä sanoilla saa minut suuttumaan todella pahasti. Yleensä se liittyy tähän edelliseen suhteeseen nimenomaan tyyliin "mene vain PIIP luokse takaisin". Mies tietää, että millainen suhde minulla oli hänen kanssaan.
Mikään ei oikeuta silti minua käymään kimppuun. Nykyään se tapahtuu melkein joka kerta, kun riitelemme.
Miten tälläisestä pääsee eroon? Miksi teen näin vaikken halua satuttaa ketään? Lapsille en tee ikinä mitään, en tukista, en nappaa sormille, en mitään. Ja lapset eivät myöskään näe tätä, mitä teen nyt miehelle, siitä olen tarkka.
mitä voin tehdä itselleni?
Nyt asun miehen kanssa, joka on kiltti kuin mikä. Hän ei ikinä tekisi minulle fyysisesti mitään pahaa. Mutta suuttuessani nykyisin se olen minä, joka käyn kimppuun. Saatan repiä, töniä ja lyödä miestä esim selkään ja käsiin. Tuntuu että kun raivostun, teen sen niin silmittömästi ja hyökkään kun petoeläin miehen kimppuun hänen provosoidessa minua. Hänkin osaa ärsyttää ja sanoo tekevänsä sen tahalteen koska tietää että tietyillä sanoilla saa minut suuttumaan todella pahasti. Yleensä se liittyy tähän edelliseen suhteeseen nimenomaan tyyliin "mene vain PIIP luokse takaisin". Mies tietää, että millainen suhde minulla oli hänen kanssaan.
Mikään ei oikeuta silti minua käymään kimppuun. Nykyään se tapahtuu melkein joka kerta, kun riitelemme.
Miten tälläisestä pääsee eroon? Miksi teen näin vaikken halua satuttaa ketään? Lapsille en tee ikinä mitään, en tukista, en nappaa sormille, en mitään. Ja lapset eivät myöskään näe tätä, mitä teen nyt miehelle, siitä olen tarkka.
mitä voin tehdä itselleni?
Vastaukset 10
Vanhimmat
puhdas ja sossutäti auttaa.... Toisaalta te olette hyviä lutkuttajia, sovitte hommaan erinomaisesti!
Miksihän tuo kiltti mies haluaa saada riidan aikaan? Kai se on hänen aggressiivisuuttaan. Jos hyökkäyksesi eivät kiusaa häntä eivätkä pilaa suhdettanne, niin miksi suuremmin huolehtia asiasta? Minusta on pääasia, etteivät lapset kärsi. Pidä siitä edelleen kiinni.
Riitojen toistuminen ja rajuus johtunee kärsimyksistäsi edellisen miehesi kourissa.
Jos todella haluat päästä huonosta tavastasi, niin päätä, että kun alkaa taas tuntua siltä, niin käännät miehelle selkäsi vaikka väkisin ja väistyt hetkeksi muihin puuhiin. Tilanne saattaa taas rauhoittua sillä välin. Yksinkertaisesti älä päästä erimielisyyksiä kärjistymään. Sen sijaan sopii ratkoa yhteisiä asioita ja puhdistaa ilmaa sanallisesti, kun vain pysytään kohtuudessa, eikä pahemmin loukata toista.
Aloittaja, sinun pitäisi ilman muuta hakea apua itsellesi, jos et itse omin avuin pysty pidättäytymään väkivaltaisesta käytöksestä.
Sellainen paikka ainakin on olemassa, kuin Väkivalta-apua -palvelu. Toimii kässittääkseni tosin vain Helsingissä, mutta auttavat tiettävästi myös puhelimitse.
Tätä siis suosittelen www.vakivalta-apua.fi tai sitten hakeutumista muuten terapiaan. Kyllä apua täytyy osata silloin hakea, jos ei itse pysty.
menette yhdessä perheneuvojalle. Vastuu lähtemisestä on kuitenkin sinun koska koet että teet väärin kun olet väkivaltainen. Voithan ensin mennä itse. Teidän suhteen jatkuvuudelle on tärkeää että selvitätte, jatkatteko yhdessä ja siihen tarvitaan kolmatta. Sanotaan että "kyllä vakka kantensa löytää". Siis jotkut ominaisuudet miehessäsi "sytyttävät" sinut väkivaltaan. Ottakaa yhdessä selville mitkä ne ovat että voitte ne "siivota pois".
Onhan hyvä suhde ahertamisen arvoinen asia jo lastenkin vuoksi koska lapset tietävät AINA "mistä tuulee", vaikka toisin väität. On nimittäin kokemusta. Lapsi kokee turvattomuutta, mutta ei myöskään "näytä sitä", koska on sen oppinut sinulta että ei ole oikein näyttää.
Mulla vähän samanlainen homma. Miestä ei enää ole, mutta väkivalta on ja pysyy aina mielessä, enkä sen takia uutta suhdetta halua aloittaa. Sillä tiedän että kun suutun....
Tässä eräs läheinen ihminenkin teki itsarin enkä sen jälkeen ole tuntenut mitään.(siitä on jo aikaa)
Myötätunto ihmisiä kohtaan on kokonaan kadonnut. Mutta minkäs teet.
Psykatrille olen menossa(en menis ellei ois pikkupakko), mutten usko että tästä ongelmastani alan puhumaan. Ties mihin ne mut passittas.
Koittanut vaan hillitä itseni, ja se onkin nykyään helppoa, kun en tunne edes vihaa, paitsi joskus erittäin harvoin. Saapa nähdä paljastuuko tämä mun antisosiaalisia piirteitä saanut persoonani terapiassa, vai ei, jännityksellä odottelen.
Takana suunnaton määrä fyysistä ja henkistä väkivaltaa(minua kohtaan), pahoinpitelyjä en ole laskenut mutta tuhat lukukin taitaa olla liian pieni määrä, kun laskee kaikki nämä vuodet.
meni hieman väärään paikkaan tämä mun vastaus, mutta samaa aihetta näköjään täälläkin käsitellään..
no psykologille menet ja mies mukaan!mä olin nuorena lautastenviskoja.miesystävä oli sellanen paska,että rikoin varmaan kaikki ruokailuastiat =).ajattelin,että en voi rakentaa elämääni tollasen kanssa.niinpä erosin tyypistä.olihan sitä vikaa minussakin.turhaan sitä taivalta jatkamaan, jos toista ei miellytä.
Maria Akatemia Helsingissä auttaa. Katso googlesta. Mulla samoja ongelmia kuin aloittajalla. Lisäksi terveyskeskuslääkärin kautta pääsee psykologille. Nyt harkitsen pidempää terapiaa. Ota asia esiin, myönnä ja nöyrry. Ikävää hommaa mutta pakko tehdä jos haluaa muutoksen.
minulla on ihan samanlainen ongelma itselläni, olen erittäin väkivaltainen miestäni kohtaan! kesällä löin häntä pullolla niin pahasti päähän, että sai 11 tikkiä päähän ja muutenkin olen häntä pahoinpidellyt aika usein , tuorein tapaus on, kun meinasin repiä häneltä silmät päästä:-( miksi naisten väkivallasta vaietaan , miksi siitä ei puhuta ja mistä sitä apua saa , minä ainakin sitä tarvitsen, enkä jaksa tälläistä enää, käyn niin selvin/kuin humalapäissään kiinni! tosin nytten olen kyllä miettinyt eron hakemista ja maiseman vaihtoa ja olisin yksin jonkun aikaan, mutta kyllä minä sitä apua joka tapauksessa tarvitsen, että jos joskus löydän miehen , niin uskallan olla hänen kanssaan
Hei!
Onko teillä omakohtaisia kokemuksia Maria Akatemiasta?