avioero kaduttaa,vaikka itse olis sen hakenut.Onkohan niin,että aika kultaa muistot?
miksi?,
++++++
14780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mennään täällä. Vaikka avioerosta ei ole kyse. Avoerosta. Kipuilen, suren, muistan hyvät hetket ja ajat. ja kun eron syy oli lähinnä oma väsymiseni ja puolison oma kriisi. nyt tuntuu siltä, että liian helposti annoin periksi ja luovutin. en tiedä, aika kultaa tietysti muistojakin, mutta ehkä tämä oli itsellänikin vain se väärä valinta?
en osaa muuta sanoa sinulle, kuin etpä ole ainoa, joka noin ajattelee.
Voimia tuleviin hetkiin. Ja kirjoittele tänne, miltä tuntuu?
muistoja täälläkin, mutta eroa en kadu. Tulemme exän kanssa loistavasti toimeen kavereina ja lapsemme vanhempina, mutta hyvään ja rakentavaan parisuhteeseen emme kyenneet. Katuminen ei ole paskankaan arvoista, ei siinä tee kuin hallaa itselleen. Eteenpäin elävän mieli!
kahden vuoden sisällä. Ero on niin helppo ottaa. Ei hoideta ongelmia vaan luovutetaan.
Eli katuvatko eronneet oikeasti myöhemmin päätöstään? Olen itse kahden vaiheilla, mutta mietin samalla, että haenko kenties liian helppoa ratkaisua. On asioita jotka puhuvat lähtemisen puolesta, ja asioita jotka puhuvat jäämisen puolesta.
Täällä on vaan niin paljon juttua siitä, miten hyvä ja onnistunut ratkaisu ero on ollut. Olisi kiva kuulla niitä toisia tarinoita.
että kolmannes katuu eroaan. Olikohan se Väestöliiton tutkimus, en ole ihan varma. Jos et ole 110 %varma erosta, hae keskusteluapua ammattilaisilta äläkä eroa hätiköiden. Ero jättää arvet loppuiäksi. Eikä vaan sulle vaan koko lähipiirille.
epävarma eroamisesta, että haet apua toisten kokemuksista, sinun ei todellakaan ole syytä erota!
Kyllä sen tietää - tai ainakin itse tiesin - kun kaikki muut keinot on kokeiltu, eikä auta muuta kuin "luovuttaa". Laitan nuo lainausmerkit sanan ympärille siksi, että sivullisten on helppo puhua luovuttamisesta, kun eivät sitä kiirastulta ole itse olleet käymässä läpi!
mikä on sitten "liian helppo"?
Kylle se riittää että kymmenen vuotta vituttaa toisen tekemiset/tekemättömyydet, vaikka asioista on sanottu ja kehitystä=muutosta ei ole tapahtunut.
mutta ei sitä voi ikinä tietää, kannattaa kai ottaa avioero jos sille tuntuu.
mutta kannattaa puhua puolison kanssa jo ennen eroa. Tai ainakin viimestään silloin jos tuntuu,että on tehnytkin väärän valinnan...aina voi palata yhteen
Jo harkinta-ajan aikana exäni halusi minut takaisin. Vaikka oli itse yksipuolisesti hakenut eroa.. Ja minä viimeiseen asti yritin kaikkeni.. Että olisimme menneet esim.. pariterapiaan.. Mutta hän ei suostunut..
Kunnes toisen vaiheen hakemisen aika tuli.. Hän ilmoitti , ettei hae toista vaihetta..
Ero kuitenkin tuli voimaan.. Ja vaikka en mennyt takaisin.. En kadu..
Käytiin aloitteestani pariterapiassa, järjestin meille iltaisin pienen hetken yhteistä aikaa, yritin tehdä sitä sun tätä, mieheni suostui milloin hänella oli aikaa. Työ oli siinä vaiheessa kuitenkin hänelle tärkeintä, joten parisuhde jäin hänelle toisarvoiseksi asiaksi.
Yrityksistäni huolimatta olimme kuitenkin jo liian myöhään liikkeellä. Hän käsitteli jo avioeroa kun minä yritin parantaa parisuhdetta, näin jälkikäteen ymmärrän sen.
Mutta kun hän avioeroa yksipuolisesti haki tiesin silloin että luottamus häneen oli kadonnut. Harkinta-aika oli minulle sama kuin avioero, paluuta ei enään ollut. Vaikka olisin avioliittoa halunnut jatkaa, avioeron hakeminen oli kuitenkin minulle sama kuin lopullinen avioero.
Mieheni kertoi minulle että hän katuu avioeron hakemista.
Avioeroa en minä pysty katumaan koska en sitä itse hakenutkaan. Mieheni sitä haki ja sen hänelle samalla soin kuin avioeropaperin näin. Sen jälkeen en olisi häntä ikinä enää takaisin huolinut enkä huoli.
siltä, kuin saattaa tapahtua vaimolleni, omista hölmöilyistään johtuen annan sille kenkää, eikä se edes tajua miksi niin kävi. Syyttää siitä sitten minua, mutta en välitä. Noin näyttää käyneen sinullekin.
sanoa, että katkeruudesta ja vihasta voit toki antaa kenkää...
silloin ei ole kyse rakkaudesta.
Joskus vielä tämän huomaat elämässäsi...
Suhteita ja eroja riittää vaikka muille jakaa. Kadun jokaista liikettäni jo etukäteen, kun tiedän, että ei tämäkään tule kestämään.
Aiheutan tuskaa kaikille joiden kanssa olen tekemisisissä, enkä vähiten itselle. Silti mä haluan aina mennä ja vain eteenpäin.