mutta itselle niin karun tuore, että haluaisin kohtalotoverien REHELLISIÄ kokemuksia ja mielipiteitä. Kun olette saaneet selville puolison uskottomuuden ja silti päättäneet, syystä tai toisesta jatkaa niin pystyttekö fyysiseen läheisyyteen ja seksiin??
Itselle selvisi viime keväänä miehen kahteen eri otteeseen tapahtunut pettäminen saman naisen kanssa. Hän katuu (?) tekojaan, käy kanssani perheterapiassa, ei halua jättää perhettään jne. Lapset merkitsevät myös minulle niin paljon, että päätin yrittää tätä suhdetta jatkaa. Tiesin kyllä, ettei sitä voi ennalleen korjata eikä luottamusta palauttaa hevillä. Mutta tämä fyysinen paha olo ja oksetus; tämä on raastavaa.
Vaikka kuinka yrittäisin niin en pääse eroon mielikuvista siitä, mitä mies on sen naisen kanssa tehnyt. Pari kertaa olen pystynyt virittäytymään halukkaaseen tilaan (olenhan ihan seksuaalinen nainen minäkin) mutta aina tunnelma keskeytyy noihin mielikuviin. Tunnen itseni likaiseksi ja käytetyksi. Se akka kummittelee meidän sängyssämme, vaikka panopuuhat on tehty kyllä hotellissa.
Olen ruvennut harkitsemaan, pitäisikö minun antaa jonkun toisen miehen tyydyttää itseni, jonkun johon minulla ei ole tällaista negatiivista suhdetta. Sittenhän en tietenkään olisi ihmisenä omaa miestäni kummempi. Huora mikä huora, mutta en kyllä enää pysty elämään ilman tyydyttävää seksielämääkään. Tiedän, että vika on nimenomaan korvien välissä. Heidän tekonsa loukkasi sellaista aluetta minussa ja parisuhteessamme, että nyt kaikki tuntuu saastuneelta.
Vastauksia myös miehiltä, kiitos. Miten te olette pettävän vaimonne kokeneet nimenomaan fyysisesti? Miltä tuntuu kun toinen mies on käynyt kotikololla?? En usko olevani yksin näiden tunteiden kanssa. Ja sekin on kummaa, kun arkiset asiat pystyy hoitamaan melko tavallisesti ja riidattomasti, mutta tämä fyysinen puoli kuvottaa.
Ja vielä: jos joku on tämmöisestä selvinnyt, niin kuinka kauan tätä oksetusta kesti?? Vuosi, enemmän??? Tarkoitan vaan, että jossain vaiheessahan täytyy peli viheltää poikki ja lakata kiusaamasta itseään. Sekin oli kummaa, että mies kyllä pystyi panemaan meitä molempia muutaman päivän välein ilman sen suurempia "tuskia" eikä se toinen nainen kuulemma koskaan ollut oikeasti uusi vaihtoehto. Pelkkä panopuu. Perheellinen, puolisoonsa ja tavalliseen arkeen kyllästynyt seikkailija hänkin.
Itselle selvisi viime keväänä miehen kahteen eri otteeseen tapahtunut pettäminen saman naisen kanssa. Hän katuu (?) tekojaan, käy kanssani perheterapiassa, ei halua jättää perhettään jne. Lapset merkitsevät myös minulle niin paljon, että päätin yrittää tätä suhdetta jatkaa. Tiesin kyllä, ettei sitä voi ennalleen korjata eikä luottamusta palauttaa hevillä. Mutta tämä fyysinen paha olo ja oksetus; tämä on raastavaa.
Vaikka kuinka yrittäisin niin en pääse eroon mielikuvista siitä, mitä mies on sen naisen kanssa tehnyt. Pari kertaa olen pystynyt virittäytymään halukkaaseen tilaan (olenhan ihan seksuaalinen nainen minäkin) mutta aina tunnelma keskeytyy noihin mielikuviin. Tunnen itseni likaiseksi ja käytetyksi. Se akka kummittelee meidän sängyssämme, vaikka panopuuhat on tehty kyllä hotellissa.
Olen ruvennut harkitsemaan, pitäisikö minun antaa jonkun toisen miehen tyydyttää itseni, jonkun johon minulla ei ole tällaista negatiivista suhdetta. Sittenhän en tietenkään olisi ihmisenä omaa miestäni kummempi. Huora mikä huora, mutta en kyllä enää pysty elämään ilman tyydyttävää seksielämääkään. Tiedän, että vika on nimenomaan korvien välissä. Heidän tekonsa loukkasi sellaista aluetta minussa ja parisuhteessamme, että nyt kaikki tuntuu saastuneelta.
Vastauksia myös miehiltä, kiitos. Miten te olette pettävän vaimonne kokeneet nimenomaan fyysisesti? Miltä tuntuu kun toinen mies on käynyt kotikololla?? En usko olevani yksin näiden tunteiden kanssa. Ja sekin on kummaa, kun arkiset asiat pystyy hoitamaan melko tavallisesti ja riidattomasti, mutta tämä fyysinen puoli kuvottaa.
Ja vielä: jos joku on tämmöisestä selvinnyt, niin kuinka kauan tätä oksetusta kesti?? Vuosi, enemmän??? Tarkoitan vaan, että jossain vaiheessahan täytyy peli viheltää poikki ja lakata kiusaamasta itseään. Sekin oli kummaa, että mies kyllä pystyi panemaan meitä molempia muutaman päivän välein ilman sen suurempia "tuskia" eikä se toinen nainen kuulemma koskaan ollut oikeasti uusi vaihtoehto. Pelkkä panopuu. Perheellinen, puolisoonsa ja tavalliseen arkeen kyllästynyt seikkailija hänkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä meni asiat hieman toisin päin. Mieheni kerrottua alkoi hillitön seksielämä. En itsekään tajua sitä. Terapiassa puhuimme asiasta ja terapeutti epäili, että jotain pakoreaktiota siinä saattoi olla mukana. Sanoi kuitenkin, että mieluummin niin päin kuin toisin ja käski nauttia tilanteesta. Itse olemme miettineet, että pelästyimme ja järkytyimme varmaan molemmat siinä alussa kaikesta tapahtuneesta, että hakeuduimme voimakkaasti niin lähelle toisiamme kuin mahdollista. Meillä oli paljon rakkautta myös jäljellä.
Mutta kun tapahtuneesta on jo useampi vuosi ja se jatkuu edelleen, eli jonkun seksilukon se pettäminen varmaan myös aukaisi. Ja juuri se seksi on ollut meillä tosi iso ja kantava ylimääräinen voimavara selviämisessa.
Kannattaisi varmaan yrittää työstää asiaa siltä kannalta, että vastenmielisyys seksiin on jollain tavalla myös toisen työntämistä pois. Oletko siis varma, että haluat jatkaa? Että et ole siinä vain yksinäisyyden pelosta, tai muusta syystä. Uskon, että selviämisen kannalta on aivan ehdotonta, että löytää jonkinlaisen läheisyyden ja uudenlaisen suhteen puolisoonsa. Ja kahden aikuisen suhde ilman seksiä on lähinnä ystävyyttä ja kumppanuutta.
Aikaa on kuitenkin teillä kulunut vasta alle puoli vuotta, prosessi on pitkä, mutta muistaakseni Kiianmaan kirjassa oli, että ensimmäisen puolen vuoden aikana on paras mahdollisuus kääntää suhde selviämisen puolelle. Sen jälkeen asiat mutkistuvat.
Jos miehesi sanoo naisen olleen pelkkä panopuu, niin miksi et sinäkin ajattelisi niin?
Itse asiassa meilläkin oli tuo "paniikkivaihe" heti keväällä asian tultua ilmi. Ajattelin silloin, että meillä on niin pitkä historia ja monta yhteistä lasta, ettei yksi kapinen akka (!!!) sitä kaada. Mutta nyt jälkeenpäin olen todennut, että lähinnä käytin miestäni ja vaadin tyydytystä, koska hän oli aiemmin vain käyttänyt minua (niinkuin käytti tätä toistakin naista) omiin tarpeisiinsa. Olin selkeästi yliseksuaalinen, halusin ja laukesinkin helposti, mutta ei siinä toden totta ollut tunnetta vaan tarvetta. Käyttäydyin tietyllä tavalla kuin mieheni.
Nyt kun aikaa on kulunut ja asioita selvitellessä on tullut ilmi yhtä sun toista, myös muuta kuin tämä uskottomuus niin on tullut myös tämä kuvotus. Itse en ole muitten kanssa häslännyt yhteisten vuosiemme aikana ja siksi kai tämä tuntuu niin likaiselta. Siinä olet oikeassa, että en jatka tässä omasta tahdostani tai omista motiiveistani. Ainut syy ovat lapset. Miehellä on iso halu yrittää korjata myös parisuhdetta ja hän "haluaa olla puoliso".... itse en juurikaan usko moiseen pystyväni.
Hieman oudoksuin tuota kommenttiasi panopuuna olemisesta. Siis pitäisikö minun jotenkin tuntea olevani voittaja, kun se toinen nainen olikin vain panoa varten??? Mutta niinhän minäkin olin vain sitä varten, että mahdollistin miehen reissut hoitamalla arjen ja lapset. Enhän minäkään ole ollut hänelle ainutlaatuinen koska päätyi tällaiseen loukkaavaan tekoon. Kaiken kukkuraksi olin myös itse se panopuu, koska molemmat kelpasivat eikä hän todellisuudessa välittänyt kummankaan tunteista tai tekojensa seurauksista.
Toinen nainen haki pakotietä omasta liitostaan ja yritti rikkoa perheemme, ehdotti jopa toiselle paikkakunnalle muuttoa. Siinä vaiheessa mieheni sitten heräsi, mutta liian myöhään, koska olin jo muuta kautta saanut asiat tietooni. Ja naisen mieheltä vielä senkin, että 4-5 vuotta sitten heillä oli ollut samanlainen suhde. Tuo mies oli ensin laittanut talon myyntiin mutta perunut sitten eron, koska heidän tyttärensä alkoi oireilla niin rajusti. Tämä on minunkin motiivini: en halua olla se, joka lapsilta kodin rikkoo.
Ilmeisesti täytyy vaan jatkaa kuvaileminasi kumppaneina tai asuinkavereina niin kauan kunnes lapset ovat omilla jaloillaan. Seksihaluja ei voi käskeä eikä houkutella, jos toinen lähinnä oksettaa. Ehkä olen pikkusielu, mutta minä en saanut tehdä yhtään valintaa tässä sopassa. En minä halunnut jakaa miestäni jonkun puutteessa olevan perheenäidin kanssa. Koen, että minun seksuaalisuuttani on loukattu syvästi ja jotain ainutlaatuista, vain meidän kahden välistä on saastutettu. Yritän räpiköidä tästä yli, mutta koville ottaa. Näin erilaisia me ihmisinä olemme.
Olen samanlaisessa tilanteessa itsekin. Hetki takaperin selvisi naisystäväni pettämispuuhat. Naiseni oli ja on vieläkin pahoillaan tapahtuneesta, mutta se ei muuta kahta syrjähyppyä tekemättömäksi.
Seksin suhteen on sama ongelma. Olen seksuaalinen ja harrastimmekin paljon ennen tapahtunutta. Nyt en voi olla ajattelematta naistani huoraksi, en pääse seksiä harrastettaessa karkuun visioita siitä kun ämmä on vatkannut itseään vierasta kyrpää vasten ja nauttinut taatusti molemmista kerroista, vaikka kuulemma kumpikaan ei merkinnyt mitään. Tämän jälkeen kuvainnollisesti spermat naamalla tullut vannomaan minulle rakkauttaan ja salaillut tapahtuneita kaiken aikaa.
Olemme seurustelleet kolme vuotta. Tämä pettämisjuttu tapahtui muutaman ensimmäisen seurustelukuukautemme aikana, mutta satuttaa kun sain kuulla siitä vasta muutama kuukausi sitten. Valheella on lyhyet jäljet. Tässä tapauksessa oli kuitenkin melko pitkät.
Teemme yhdessä kaikkia pöljiä juttuja, siksi pidinkin tätä tyttöä niin sopivana minulle, ja halusin yrittää vielä uudestaan. Maalasimme vuosipäivänämme viime vuonna taulun. Emme ole kumpikaan taiteellisia, mutta se oli sellanen pösilö juttu, mitä molemmat halusimme kokeilla. Ripustimme sen makuuhuoneen sängyn yläpuolelle, koska siitä tuli ihan hauska.
Kuluneella viikolla kun pantiin, alkoi ahdistamaan niin vitusti nämä mielikuvat. Pomppasin naiseni päältä pois, nappasin taulun pois seinältä, pistin sen keittiön tuolia vasten paskaksi ja menin parvekkeelle. Ei ollut paha olo fyysisesti, mutta pala nousi kurkkuun ja rinnasta puristi. Oksensin rajusti.
Vaikka nainen tekikin sen alkuaikoina, niin miten vitussa on voinut salailla asiaa niin pitkään. Ihminen, joka aidosti välittää toisesta, ei vain pysty menemään sänkyyn vieraan miehen kanssa. Saatika sitten kahdesti lyhyellä väliajalla eri kavereiden kanssa.
Nähtäväksi jää, että kidutanko itseäni vielä kauan vai teenkö tämän helpommaksi molemmille.
Nainen ei silloin ollut varma teidän suhteesta ehkäpä ja tapaili myös muita? Eikä kertonut siksi ettei menettäisi sinua?
Niin tosiaan itsekin sanoi. Kyse ei ollut tapailemisesta vaan viinapirun toimesta tapahtui. Ja menetystä pelkäsi. Nyt kun sain asian itse selville, on se menettämisen riski naisella suurempi.
Tekeekö se itse aktin jotenkin mitättömämmäksi tai helpommin anteeksi annettavaksi, jos ei ole tapaillut vaan satunnaisesti pantu??? Minusta oleellista on se oman parisuhteen saastuttaminen, valehtelu, salailu ja toisen naurettavaksi tekeminen. Ihan samanlailla se muna kirnuaa sisällä oli kyseessä sovittu tapaaminen tai ns. ajautuminen tilanteeseen. Kyllä se homma joka tapauksessa niin kauan kestää, että aikuinen ihminen voi siitä tilanteesta vetäytyä pois, jos yhtään ajattelee, mitä on tekemässä.
Mutta kun nämä rusinat pullasta -tyypit eivät ajattele muuta kuin omaa tyydytystään. Sitten kun kärähdetään niin itketään ja kadutaan ja mitätöidään tapahtunutta ja sitä seksikumppania tyyliin "ei ollut mitään" tai "ei se merkinnyt mitään". Ja ihmetellään kun toinen ottaa niin suhteettomat pultit tai millään pääse tapahtuneesta yli. Mistä näitä oman halun ajamia oikein tulee????
merkki siitä, että se nainen on jakorasia ja horo. Hänhän antaa kelle vain, kunhan saa vähän viinaa.
Tuollaiset hutsut eivät koksaan opi mitään, etenkin kun kyseessä ei ollut mikään kertahairahdus, vaan kyllä teko tulee aivan varmasti toistumaan.
"Sitten kun kärähdetään niin itketään ja kadutaan ja mitätöidään tapahtunutta ja sitä seksikumppania tyyliin "ei ollut mitään" tai "ei se merkinnyt mitään"."
Minä vastaisin tuohon että "tässä sulle vähän ei mitään" ja takakäden suora naamaan. Sitten vain pyytelemään anteeksi, en tiennyt mikä muhun meni, se oli vahinko ja mitä näitä selityksiä nyt onkaan.
Vaikka kuinka haluaisin yrittää,mulle tulis petettynä tunne,että itkettäisi etenkin miehen ollessa samassa huoneessa.Vaikkapa lääkäriin en aloittaisi koskaan suhdetta,koska en voisi käydä vastaanotolla,jos suhde kariutuisi ikävällä tavalla.Harva lääkäri rikkoo lisenssiään mutta vaikka oliskin seksy-doctor,musta ei olis muuhun kuin normipotilaaksi hänen kanssaan.
Jos olisin sun tilanteessasi,ottaisin eron,ja ottaisin lapsille yhteishuoltajuuden.En jaksaisi ryhtyä todistamaan mitään rakastajan ottamisella.Olen oikeasti aivan naatti,koska yhden naisen salarakas alkoi "silmäillä" mua ja HE MOLEMMAT RAIVOSTUIVAT MULLE.Mies siis halusi tsiigailla mun kroppaa ja sit tajus,et hänhän on LANGENNUT MUHUN.