en tiedä kuuluuko tää tälle palstalle mut kokeilen: eli tilanne on sellanen että olen tutustunut naiseen joka kiinnostaa minua oikeasti. Ongelmana on vain naisen ex-avomies joka terrorisoi naista tekstiviesteillä ja puhelinsoitoilla. Heillä on yhteisiä lapsia jotka ovat äitinsä hoivissa. exä soittelee kännissä ja uhkailee yms. ei ota lapsia luokseen sovitusti. Meille ei jää naisen kanssa juurikaan yhteistä aikaa. ex-jannu vedättää aina ottaako lapset luokseen vai ei ja kalkkiviivoilla ilmoittaa että enpä otakkaan. Kännissä soittelee ja haukkuu ystävääni. Saako tälläistä jannua ollenkaan aisoihin. Mieleni tekisi ottaa kaverista selvää ja käydä vähän "keskustelua" hänen kanssaan. ´Mutta ystäväni takia en ole vielä viittinyt. Uhkailut ovat kai olleet aika vakaviakin. Minua lapset ei haittaa, päinvastoin tykkään heistä suuresti. Tietenkin haluaisin ystäväni kanssa kahdenkeskistä aikaa myös. Onko kellään vastaavia kokemuksia. Mitä tehtävissä. Haluaisin oikeasti olla hänen kanssaan mutta tästä uhkaa muodostua kuilu välillemme...
uusi tilanne
what a fuck
7366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"exä soittelee kännissä ja uhkailee yms. ei ota lapsia luokseen sovitusti. Meille ei jää naisen kanssa juurikaan yhteistä aikaa.
Miksi ihmeessä noihin puheluihin pitää edes vastata tai tekstareita lukea? Jos tapaamisaika ei ole lähestymässä, niin ei noihin puheluihin pidä vastata ollenkaan. Laittakaa kännykkä kiinni tai äänettömälle. Ainahan voi hommata uuden numeron (vaikka salaisen), jonka sitten ilmoittaa muille paitsi exälle ja pitää vanhan numeron ainoastaan tapaamisjärjestelyiden takia. Sanokaa kaikille että uutta numeroa ei pidä antaa exälle. Vanhaa numeroa voi pitää vanhassa kapulassa, joka on kokoajan äänettömällä (jos on aina virrat on pois niin äijä alkaa epäileen jotain) ja jota käytetään vain exän kanssa yhteydenpitoon.
Ylipäätänsäkin voitte ottaa sellaisen ajatusmallin, että ette vastaa koskaan miehen puheluihin, vaan soitatte aina takaisin.
"ex-jannu vedättää aina ottaako lapset luokseen vai ei ja kalkkiviivoilla ilmoittaa että enpä otakkaan"
Siis tekeekö se aina tekee noin ja te menette joka kerta lankaan?
Älkää lähtekö tuohon mukaan, vaan unohtakaa tapaamisvuorot kokonaan ja hommatkaa vaikka ulkopuolinen hoitaja.
Voit tietenkin käydä myös vähän "jututtamassa" miestä. Muista vain olla tarpeeksi vakuuttava ja jos äijä provosoi, niin ei auta muuta kuin aloittaa turpasaunat. Äijän kotia ei kannata tunkea, ei ainakaan niin että mies on sisällä, koska sieltä saa helposti kättä pidempää, etkä varmaan halua veitseä mahaasi.
olen, että eihän niihin kannata vastata eikä lukea ollenkaan olen ajatellut ehdottaa tuota toista puhelinta mutta en ole jotenkin kehdannut alkaa "neuvomaan". sama juttu tuon vedätyksen kanssa. Mielestäni juuri noin pitäisi toimia kun ehdotat. Olen kuullut että moni ei hae lähestymiskieltoa tai muutakaan toimenpiteitä koska pelkää exän kostavan lasten kautta tms.
ei ihan helppoja asioita nämä. Jotenkin vaan korpee seurata "sivusta" tollaista toimintaa. Eikö noille tosiaan löydy mitään rajaa. Ja onko sitten ikuinen riippa kun on heillä yhteisiä lapsia.
kiitos vastauksesta, ihmeen vähän tuntuu kokemuksia olevan. Vai onko niin vaikee asia että paree olla hiljaa...
asettaa rajat. Jos ei kasvot vastatusten(kun on pinna kireällä ja voi syntyä tappelu)niin jotenkin muuten, miten hän(äiti)kokee turvalliseksi.
Oikeastaan tämä asia on aivan äidin, siis sen joka tämän exän kanssa on ollut ja joutuu sopimaan, lapsia kun on.
Sinun kuuluu olla taustalla, eikä sekaantua.
Kokemukseni on että yleensä tälläinen exä ei ole normaali vaan on käytöshäiriö ja on suuri riski tilanteen kiristyvän entisestään ajan myötä, jos ei laita rajoja(siis sovitaan tarkat vuorot ja ajat ja myös seuraukset siitä jos ne eivät toimi).
Kehoittaisin jonkun muun kuin sinun tukevan äitiä näiden rajojen asettamisessa sillä sinä astut sekaantumalla "pyhälle alueelle" tämän exän mielestä ja hänellä alkaa "kiehumaan yli" kun hänen pitäisi yrittää sinulle myös asettaa rajoja. Ehkä tilanne onkin kärjistynyt vain sen vuoksi.
Näyttää myös siltä että tämä äiti on jostakin syystä mielestään velvollinen vastaamaan puhelimeen aina kun exä soittaa?!
Uhkaako exä? Jos uhkaa voi olla oikeudelliset asiat edessä, eli neuvoisin keskustelemaan lasten vuoksi asiantuntijan kanssa miten menetellä(perheneuvoja, turvakodin henkilökunta, seurakunta, psykologi jms.
Itselleni ehdottivat ottaa lapsesta täysi hoitovastuu(siis oikeudellinen toimitus jossa lapset annetaan äidin nimiin kokonaan).
En uskaltanut juuri väkivallan pelon takia ja valitsin pitemmän tien, kärsivällisyyden ja omat rajat jotka tein selväksi pikkuhiljaa lapselle ja samalla hän, exä tuli ne tietämään(ei hän ollenkaan kuunnellut minun mielipiteitäni asioista), joten hän ei voinut enää lopulta manipuloida minua lasten kautta ja asiat laukesivat itsestään.
Ensimäinen ehto on että ei vastaa puhelimeen jos ei ihan pakko ole. Poliisille soitto voi hyvinkin olla ajnkohtaista jos ei anna olla rauhassa.
Äiti tekee selväksi miten yhteydet hoitaa ja kuka, joka kerta kun on "pakko" olla tekemisissä. Se vaatii sen että on jo ennakoinut sen tilanteen minkä tietää tulevan ja päättänyt omat rajat huomioonottaen mitkä toiminnot ovat silloin sallittuja. a)Äiti,omalla kohdalla lapsen parhaaksi, b)exän kohdalla lapsen parhaaksi.
Minulla kävi niin että tapaamiskerrat harvenivat. Nyt ovat monen vuoden kuluttua exän yhteydet lapsen oman kokemuksen mukaan, ja hänen oma valinta, aina milloin haluaa tavata isäänsä. Minä en yleensä edes puhu exän kanssa koskaan ja jos on pakko puhua, annan ymmärtää että asia josta "suostun puhumaan" koskee vaan lasta, josta yhteisvastuu.
vastauksesi antaa todellista ajattelemisen aihetta. Olen ajatellut asiaa kohdaltani juuri noin eli en ole sekaantunut enkä lähtenyt "neuvomaan" ystävääni asiassa vaan mielestäni minun kuuluu pysyä taustalla kuten toteat. Toki olen kuunnellut ja ollut tukena kun ystäväni asiasta haluaa keskustella mutta en ole uskaltanut lähteä muutoin kantaa ottamaan. Harmittaa vain seurata sivusta asiaa. Juuri sitä minun on vaikea ymmärtää miksi puhelimeen pitää ylipäätään vastata. Soittoja saattaa tulla useampiakin illassa, yleensä lapsi vastaa ensin ja häneltä kysellään missä olette ja ketä siellä on jne. sitten antaa puhelimen äidilleen ikään kuin exän tarkoitus olisikin saada puhua juuri äidin kanssa ja samat utelut alkaa uudelleen. Ilmeisesti tarkkoja tapaamisaikoja ei ole sovittu vaan exä soittaa hetken mielijohteesta ja pyytää tuomaan lapsia luokseen ja sitten parin tunnin kuluttua alkaa soittorumba että milloin ystäväni tulee lapsia hakemaan. Mietin että jos rohkaisisin ystävääni ottamaan yhteyttä asiantuntijoihin. Viranomaiset eivät kai voi tehdä mitään pelkän uhkailun perusteella? ensin pitää tapahtua jotain? älytöntä!
En kyllä alkuunkaan "mennyt lankaan" sillä tiedostin lukemani perusteella että kun mies on "tälläinen", ei kummene yrittää yhteistyötä lapsen hyväksi. Olin kuitenkin pakotettu vastaamaan puhelimeen joskus ja olemaan yhteistyössä oman pelkoni takia. Siis se että mies oli ollut väkivaltainen ja uhkaava käytökseltään oli se sen verran minut pelottanut että en yhtä-äkkisiä liikkeitä uskaltanut tehdä muutamaan kuukauteen, pelosta että käy kurkkuun kiinni tai tulee oven läpi. Kysymyshän oli alkuaankin hänen vääristyneestä kontrollintarpeesta, ja vallasta joka vain kasvoi kun oli menty naimisiin(huono itsetunto). Siihen asti oli peittänyt sen onnistuneesti.
Jos tuo lapsen äiti ei ole antanut sinun ymmärtää että hän pelkää miestä ja ehkä fyysistä väkivaltaa, ja vastaa sen pelon vuoksi puhelimeen, on mielestäni ihmeellistä tuo puhelimeen vastailu.
En ole itse alkanut uuteen suhteeseen juuri sen pelon vuoksi ja kun sellainen voi tuntua exästä (kontrollintarve kasvaa)uhkaavalta, eli vaikeuttaa äidin ja lapsen asemaa. Tapahtuu juuri niin kuin teillä on nyt, uskoisin.
Ehdottomasti pitäisi äidin hakea terapeuttista tukea saadakseen elämäänsä ja lapsen elämään rutiinit jotka toimiivat kaikkien parhaaksi. Exän suhde lapseen ei myöskään ole normaali kun asiat ovat noin, eli lapsen ei mielestäni ollenkaan pidä vastata puhelimeen jos lapsi ei itse ole ottanut aloitetta saada puhua isänsä kanssa. Sittenkin kun pyytää saada puhua voi lapsi ajan myötä käyttää "hyväkseen" exän ja äidin struktuuritonta olotilaa, josta on lapselle vain vahinkoa. Lapsen manipulointi sallitaan ja se ei ole hänen kasvulleen hyvä. Lapsesta tulee samanlainen manipuloiva, vääränlaista valtaa käyttävä aikuinen, jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä. Jos haluaakin on suhteet vaihtuvia ja hän onneton.
Mietin mitä sinä voisit tehdä? Ottaisin ja keskustelisin ystävällisesti sopivan rauhallisen tilanteen tullen äidin kanssa, kun ei mikään häiritse sitä tilannetta(lapsi ei ole kuulemassa).
Päättäisin jo ennen sitä tilannetta miten paljon olen itse valmis laittamaan suhteeseen äidin kanssa, tilanteen näin ollessa. Jokainen terve ihminen punnitsee aina joskus asiat joihin voi vaikuttaa ja karsii sen mukaan pois asioita jotka eivät ole hedelmällisiä.
Ei Roomaakaan rakennettu päivässä, niinpä teidänkin yhdessäolo voi vain alkaa parantumaan sen ansiosta että alatte yhdessä sitä rakentamaan. Jos äiti ei näytä merkkeja halukkuudesta voit mielestäni unohtaa koko jutun, sillä seurauksella että menette omia teitänne.
Jos nimittäin äiti ei koe että hänellä on ongelmia, ei ole mitään mitä sinä voisit tehdä siinä tilanteessa.
Ota siis selvää ja anna harkinnan aikaa, sillä hiljaa hyvä tulee. Äidin silmät voivat hyvinkin avautua näkemään että ei voi pitää kakkua ja samalla syödä sitä.
Jos on niin lapsellinen että ei näe tilannetta ongelmallisena sinulle, ole kiitollinen että on keksitty ovi mistä voi mennä ulos, ja valita uuden suunnan. Ei silti tarvi luvata että en enää ikinä tule...
Johonkin suuntaan kehittyvät kaikki normaalit ihmiset ja uskoisin että sinäkin haluat olla tekemisissä normaalien ihmisten kanssa.
Se että olet mennyt sisään ovesta hänen luokse on hänelle lottovoitto, jonka hän tietää menettäneensä siinä tilanteessa kun ovi painuu kiinni jälkeesi, ehkä viimeisen kerran. Itse voit vain tilanteesi valita. Minä voin vain kertoa siitä mihin asti minulla on kokemusta. Jollakin toisella on varmaan enempi kokemusta ja tietoa, en epäilekään sitä.
Lykkyä tykö.
antaa jälleen ajattelemisen aihetta. Pari kaveriani on olleet vähän samassa tilanteessa jossakin vaiheessa kuin itse olen nyt ja molemmat ovat siitä siirtyneet siististi takavasemmalle ja poistaneet "ongelman" omalta osaltaan päiväjärjestyksestä. Ja kieltämättä tuo vaihtoehto on myös omassa mielessäni pyörinyt.
Vaikeahan tässä on asioiden kaikkia koukeroita lähteä kertomaan mutta olet hyvin ymmärtänyt asian ja antanut arvokasta kommenttia, kiitos siitä.
Yritän punnita asiaa ja keskustella myös ystäväni kanssa, jota kohtaan minulla on syviä tunteita ja sen jälkeen tehdä oikeita ratkaisuja....