Olen ollut jo vuoden verran pää pyörällä erään miespuolisen työkaverini takia. Myönnän olevani itse ihastunut eli se voi värittää omaa käsitystäni hänen toiminnastaan.
Eräs työkaverini on sitä mieltä, että koko mies menee sekaisin, kun hän näkee minut (työkaverini on kerran ollut paikalla, kun olemme törmänneet tämän miehen kanssa yllättäen työpaikalla). Ainakin yhden palaverin hän taisi viettää tiukasti minua tuijottaen. (Ei mitään pientä vilkuilua, vaan avointa tuijotusta ja minä olin se, joka lopulta meni hämilleen.) Ja ainakin kerran olemme uponneet toisemme silmiin, kun törmäsimme käytävällä ja jäimme juttelemaan (tuo juttelu jatkuisi varmaan vieläkin, jollei joku olisi tullut keskeyttämään). Muutenkin kun olemme tavanneet livenä, katsomme toisiamme suoraan silmiin ja meillä on varsin samanlainen huumorintaju (toinen tajuaa puolesta sanasta, mitä toinen tarkoittaa).
Hän on minua noin 10 vuotta vanhempi ja tiedän, että näytän ikäistäni nuoremmalta eli hän voi olettaa, että ikäeromme olisi suurempikin kuin tuo 10 vuotta. En todellakaan ole mikään kaunotar (elopainoa on oikeasti liikaa), eikä minua ole koskaan tuijoteltu sen vuoksi, että "silmä lepäisi". Sen myönnän, että olen luonteeltani iloinen ja maanläheinen :)
Hän vastaa aina töihin liittyviin sähköposteihini (hyvän pääsiäisen/juhannuksen/vapun toivotuksiin taas ei tule erillistä vastausta) ja tiedän, että hän tekee vähän enemmän työtä, jos pyydän häneltä sitä.
Hän ei käytä sormusta, kuten en minäkään, mutta minulla on pieni epäilys, että hän voisi ehkä olla varattu (tai on ainakin jossain vaiheessa ollut). Itse taas olen sinkku. Hän ei ole tehnyt aloitteita, eikä tunnu huomaavan niitä paikkoja, joissa minä yritän tehdä tikusta asiaa. Toisaalta hän antaa rivien välistä ymmärtää sähköposteissaan, että hänelle on ihan ok, että pyydän häntä tekemään enemmän töitä ja olemaan erittäin joustava tietyissä asioissa. Kumpikaan meistä ei ole toisen esimies, vaan työskentelemme eri puolilla isoa organisaatiota ja teemme jonkin verran yhteistyötä.
Kysymykseni on kaikessa yksinkertaisuudessaan, että mitä hän haluaa?
(Kysäisin tätä asiaa jo tuolla "Miten mies isketään?" -palstalla ja sain vastauksesi, että tämä mies haluaisi ampua minut, mutta olisin kiinnostunut, että onko jollain muulla jotain muuta käsitystä asiasta.)
Eräs työkaverini on sitä mieltä, että koko mies menee sekaisin, kun hän näkee minut (työkaverini on kerran ollut paikalla, kun olemme törmänneet tämän miehen kanssa yllättäen työpaikalla). Ainakin yhden palaverin hän taisi viettää tiukasti minua tuijottaen. (Ei mitään pientä vilkuilua, vaan avointa tuijotusta ja minä olin se, joka lopulta meni hämilleen.) Ja ainakin kerran olemme uponneet toisemme silmiin, kun törmäsimme käytävällä ja jäimme juttelemaan (tuo juttelu jatkuisi varmaan vieläkin, jollei joku olisi tullut keskeyttämään). Muutenkin kun olemme tavanneet livenä, katsomme toisiamme suoraan silmiin ja meillä on varsin samanlainen huumorintaju (toinen tajuaa puolesta sanasta, mitä toinen tarkoittaa).
Hän on minua noin 10 vuotta vanhempi ja tiedän, että näytän ikäistäni nuoremmalta eli hän voi olettaa, että ikäeromme olisi suurempikin kuin tuo 10 vuotta. En todellakaan ole mikään kaunotar (elopainoa on oikeasti liikaa), eikä minua ole koskaan tuijoteltu sen vuoksi, että "silmä lepäisi". Sen myönnän, että olen luonteeltani iloinen ja maanläheinen :)
Hän vastaa aina töihin liittyviin sähköposteihini (hyvän pääsiäisen/juhannuksen/vapun toivotuksiin taas ei tule erillistä vastausta) ja tiedän, että hän tekee vähän enemmän työtä, jos pyydän häneltä sitä.
Hän ei käytä sormusta, kuten en minäkään, mutta minulla on pieni epäilys, että hän voisi ehkä olla varattu (tai on ainakin jossain vaiheessa ollut). Itse taas olen sinkku. Hän ei ole tehnyt aloitteita, eikä tunnu huomaavan niitä paikkoja, joissa minä yritän tehdä tikusta asiaa. Toisaalta hän antaa rivien välistä ymmärtää sähköposteissaan, että hänelle on ihan ok, että pyydän häntä tekemään enemmän töitä ja olemaan erittäin joustava tietyissä asioissa. Kumpikaan meistä ei ole toisen esimies, vaan työskentelemme eri puolilla isoa organisaatiota ja teemme jonkin verran yhteistyötä.
Kysymykseni on kaikessa yksinkertaisuudessaan, että mitä hän haluaa?
(Kysäisin tätä asiaa jo tuolla "Miten mies isketään?" -palstalla ja sain vastauksesi, että tämä mies haluaisi ampua minut, mutta olisin kiinnostunut, että onko jollain muulla jotain muuta käsitystä asiasta.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihan kysyisit suoraan? Minä jouduin selvittelemään samankaltaista asiaa kesällä, tosin se lähti molemminpuolisesta väärinkäsityksestä liikkelle ja lopputulema oli se että kumpikaan ei halua toiselta ystävyyttä enempää tai vähempää.
Olet sen verran häntä nuorempi naistyökaveri, ettei mies tee aloitetta, joten jos tahdot jotain niin ota yhteyttä mieheen (sähköposti/tekstari) ja kysy reilusti lähtisikö hän kanssasi vaikka kahville.
Miehen asia on yleensä tehdä aloite, mutta suomalainen työyhteisö on mennyt sellaiseksi ahdistelijoiden metsästykseksi, että jokainen varsinkin naista vanhempi mieshenkilö ei tee aloitetta työpaikalla. Valitettavasti näin. Joten ei muuta kuin rohkeutta, ei se mies sinua syö, Korkeintaan suutelee....
Kiitokset hyvistä kommenteista kumpaisellekin vastaajalle!
Ehkä pitäisi tosiaan kysäistä suoraan. Kerranhan se vain kirpaisi. Pitää nyt miettiä vielä sopiva hetki.
aa, voi olla perää. Teetkö itse niin vai onko tuo yleistä? Silloin miehen pitäisi mielestäni antaa mahdollisuuksia ja olla lähestyttävä sekä tulla vastaan. Muuten nainenkin luikkii pakoon ja vetää vääriä johtopäätöksiä/pelästyy. Pitänee keksiä koodikieli sanoille "olen kiinnostunut", esim. niskan venytys oikealle, kohdatessa ;) tai muuta yhtä järkevää. On se niin vaikeeta..Itsekään en suoraan viitsisi kysyä, vihjailla kyllä.
Ihmiset saisivat olla töissä välittömiä, sosiaalisempia ja stressata vähemmän, eikä aina tarvi olla omia tekoja analysoimassa suojamuurin takana sekä ajatella niin mustavalkoisesti, että joko se vihaa tai rakastaa. Silloin olisi helpompi lähestyä toista. Kyllä ne omat ja toisen oikeat tunteet selviää sit pientenkin yhteisten hetkien myötä. Harvemmin itse ainakaan tiedän mitä oikeasti tunnen, eteenpäin mennään fiiliksen mukaan, murehtimatta. Ja pieni flirtti vain piristää!
Taidan olla ihastunut ihastumiseen, mutta kyl mä oikeastikin haluaisin jotain (ehkä juuri susta), vaikka sitten välitöntä ystävyyttä tai niitä suudelmia. Irtoaisko?