Yli 2 vuotta kestänyt suhteeni päättyi muutama viikko sitten miehen tahdosta. Syyksi hän sanoi
kyllästyneensä usein toistuviin riitoihimme, koskien lähinnä yhteisen ajan puutetta joka johtui hänen työstään. Vaikka ymmärsin ettemme voi nähdä kovin usein, niin kuitenkin monesti kiukuttelin siitä miehelle, joka kiivastuksissaan kehotti minua etsimään sellaisen miehen jolla on aikaa olla kanssani niin paljon kuin haluan. Sanoin etten halua ketään toista miestä, ja hyväksyn että tapaamme harvoin. Silti sorruin vähän väliä ilmaisemaan mielipahaani, kun oli niin ikävä miestä. Pyysin aina anteeksi käytöstäni ja mies antoi anteeksipienen mökötyksen jälkeen, ja taas meni hyvin vähän aikaa, kunnes taas tein virheen...
Eron tapahtuessa meillä ei ollut ollut mitään riitaa pariin viikkoon, tosin sen riidan jälkeen mies sanoi ettei enää jaksa tätä ja meidän juttu ei onnistu ja parempi lopettaa, mutta sain kuitenkin vielä hänen mielensä muuttumaan ja sen jälkeen hän sanoi rakastavansa ja haluavansa olla kanssani, ja lupasin etten enää riitele turhista. Yhtäkkiä hän sitten kuitenkin ilmoittikin ettei halua enää jatkaa seurustelua. Toista naista hänellä ei varmuudella ole.
Nyt syytän vain itseäni tapahtuneesta, koska oma turha kiukutteluni sai miehen tunteet hiipumaan. Rakastan häntä ja haluaisin todella saada hänet takaisin. Ajattelin jos ehdottaisin hänelle että jatketaan tapailuasteella silloin kun hänellä on aikaa, ja lupaan etten enää painosta häntä ja kiukuttele turhista asioista. Erotessamme mies kuitenkin oli halukas pitämään yhteyttä ja tapaamaankin joskus kavereina, mutta painotti ettei yhdessäolo entiseen tapaan onnistu. Huomasin kuitenkin hänen katseestaan että tunteita vielä on. Kaipaan mielipiteitä asiaan, onko mitään toivoa saada mies takaisin??
kyllästyneensä usein toistuviin riitoihimme, koskien lähinnä yhteisen ajan puutetta joka johtui hänen työstään. Vaikka ymmärsin ettemme voi nähdä kovin usein, niin kuitenkin monesti kiukuttelin siitä miehelle, joka kiivastuksissaan kehotti minua etsimään sellaisen miehen jolla on aikaa olla kanssani niin paljon kuin haluan. Sanoin etten halua ketään toista miestä, ja hyväksyn että tapaamme harvoin. Silti sorruin vähän väliä ilmaisemaan mielipahaani, kun oli niin ikävä miestä. Pyysin aina anteeksi käytöstäni ja mies antoi anteeksipienen mökötyksen jälkeen, ja taas meni hyvin vähän aikaa, kunnes taas tein virheen...
Eron tapahtuessa meillä ei ollut ollut mitään riitaa pariin viikkoon, tosin sen riidan jälkeen mies sanoi ettei enää jaksa tätä ja meidän juttu ei onnistu ja parempi lopettaa, mutta sain kuitenkin vielä hänen mielensä muuttumaan ja sen jälkeen hän sanoi rakastavansa ja haluavansa olla kanssani, ja lupasin etten enää riitele turhista. Yhtäkkiä hän sitten kuitenkin ilmoittikin ettei halua enää jatkaa seurustelua. Toista naista hänellä ei varmuudella ole.
Nyt syytän vain itseäni tapahtuneesta, koska oma turha kiukutteluni sai miehen tunteet hiipumaan. Rakastan häntä ja haluaisin todella saada hänet takaisin. Ajattelin jos ehdottaisin hänelle että jatketaan tapailuasteella silloin kun hänellä on aikaa, ja lupaan etten enää painosta häntä ja kiukuttele turhista asioista. Erotessamme mies kuitenkin oli halukas pitämään yhteyttä ja tapaamaankin joskus kavereina, mutta painotti ettei yhdessäolo entiseen tapaan onnistu. Huomasin kuitenkin hänen katseestaan että tunteita vielä on. Kaipaan mielipiteitä asiaan, onko mitään toivoa saada mies takaisin??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vähän samanlaista meilläpäin. Seurustelua takana vuosi. Miehen ajankäyttö: työ(matkat), harrastus, kanssani seurustelu. Yleensä tässä järjestyksessä. Tietysti omien (aikuisten) lastensa tapaaminen myös. Tiedän, miten ikävää on, jos toiselta ei tunnu löytyvän aikaa yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen. Jos ajankäyttönne on kovin erilaista, tuleeko se "koskaan" muuttumaan? Ikävä tosiasia taitaa olla se, että ihminen, jonka ajasta huomattavan osan vie työ tai harrastukset, ei sovi yhteen ihmisen kanssa, joka odottaa ja haluaa runsasta yhdessäoloa.
Se, että hän hermostuu puhuessasi asiasta ja jopa halusi erota, ei hyvää tiedä.
Ja mielestäni JOS todella rakastaa toista eikä halua häntä menettää, voi työkuvioitaan muokata vähän toiseen suuntaan. Siinähän rakkauden määrä punnitaan...
Pidätkö lupauksesi?
Jos vastaatkyllä, toivoa saattaa olla...
Et maininnut miten usein tapasitte, mutta vaikuttaisi siltä että mies ei ollut kanssasi tosissaan.
Miten usein tai harvoin tapaisitte?
Kieltäydyitkö koskaan seksistä? Se voisi selittää miksi miehesi oli välinpitämätön sinua kohtaan, moni mies kostaa sillä tavalla.
Minusta mies ei ollut tosissaan kanssasi jos hän suuttui kun mainitsit asiasta.
Tuo että mies haluaa olla kaveri (ilmeisesti seksiä kuitenkin harrastatte) viittaisi myös siihen että kyse oli miehen puolelta seksisuhteesta ja hän hermostui kun aloit vaatimaan häneltä sitoutumista (enemmän yhdessäoloa)
Mies ei siis tehnyt mitään sinun vuoksesi. Se ei kuulosta hyvältä.
Hänelle siis samantekevää miten usein tapaatte, kunhat pidät pääsi kiinni ja seksiä on aina tarjolla.
Ei tuo ole seurustelusuhde vaan seksisuhde.
Tapasimme noin kerran viikossa, joskus harvemminkin. Miehellä on raskas 2-vuorotyö, joten ymmärrettävästä syystä emme voineet nähdä usein. Hänellä on kuitenkin vapaapäiviä aina 2 viikossa, mutta monesti hänelle on tärkeämpää viettää ne kavereidensa kanssa kuin "tuhlata" aikaansa minuun. Tosin silloin häntä kyllä kiinnosti nähdä kun kaipasi seksiä, vaikka nähtiin usein vain kaupungillakin. Hän kyllä usein vakuutteli ettei todellakaan ole kanssani vain seksin takia ja sen kyllä uskoinkin hänen käytöksensä perusteella. Meillä oli siis seurustelusuhde, ja hän esitteli minut tyttöystävänään kavereilleen.
Hän teki kyllä alusta asti selväksi ettei halua sitoutua vaikka sanoi rakastavansa eikä koskaan unohda minua, ja että meidän juttu tulee joka tapauksessa päättymään jonain päivänä. Minulle se sopi koska en itsekään ole vielä valmis sitoutumaan loppuelämäkseni. Mutta nyt kun mies yllättäen jätti minut, tuntuu todella pahalta ja toivon vain saavani hänet takaisin. Vihaan itseäni kun omalla toiminnallani karkotin miehen, olisi pitänyt olla ymmärtäväisempi eikä kiukutella turhista.
Naisena voin kertoa, että miehet toimivat ihan samalla tavalla kuin sinä, jos nainen ei ehdi työkiireiden/opiskelujen vuoksi tavata. Kiukuttelua, mököttämistä, syyllistämistä, valittamista. Lisäksi mies ei sellaista anteeksi pyytele vaan syyttää minua silloin sitoutumattomaksi. Syyttää etten rakasta, välitä, jos en halua olla hänen kanssaan koko ajan.
Eli et sinä mitenkään oudosti tuossa tilanteessa käyttäydy. Jokainen normaali ihminen haluaa viettää aikaansa rakastamansa ihmisen kanssa.
Mutta typerää silti, ei se että useimmat siihen syyllistyvät tee mitään toimintaa hyväksyttävämmäksi.
Onhan toisen tunteilla leikkiminenkin kiusaamista, tuomittavaa ja moraalisesti arvelluttavaa. Miksi seurustella sellaisen henkilön kanssa, joka kelpaa vain seksiä varten?
Minusta tuollaiset suhteet kannattaa lopettaa, mutta kommentoin vain sitä, kun syytetään sitä rakastunutta kiukuttelusta.
Itse en voisi koskaan seurustella miehen kanssa, jollen hyväksyisi sitä että mies saa kiukutella ja osoittaa tyytymättömyyttä minuun jos en mielistele 24/7. Miehet kysyvät aina: onko työ tai opiskelu sinulle tärkeämpää kuin minä?
Mietipä asiaa ihan tosissaan itsesi kannalta. Haluatko jakaa tulevaisuuden mielikuvitusmiehen kanssa? Miehen, joka ei ole koskaan kotona, joka jättää arjen sinun pyöritettäväksesi? Tilanne ei varmasti tuosta helpotu, jos aikanaan hankkisitte lapsia... Sinulla on oikeus vaatia läsnäoloa parisuhteen toiselta osapuolelta. Elleivät yhdessäolon tarpeenne kohtaa, etsi sellainen, joka myös kaipaa sinun läsnäoloasi. Älä ole lattiariepu vaan säilytä itsekunnioituksesi.
Olethan jo nähnyt että tyo miehelle on kaikki kaikessa! Miksi sinä tuolla tavalla kiusaat häntä?
Aivan varmasti loydat miehenjoka haluaa viettää enemmän vapaa-aikaa kanssasi. Sensijaan että kiukuttelet kuin 5vuotias, aikuistu hyvä nainen ja hyväksy ihmiset sellaisina kuin he ovat. Sinä et voi muuttaa ketään muita kuin itsesi!
Oppeliinille.
Kirjoitin jo tuossa ylempänä mutta tässä toistona.
Miehet toimivat ihan samalla tavalla jos en naisena ehdi työ/opiskelukiireiden vuoksi tavata koko ajan. Syyttävät syyllistävät kiukuttelevat mököttävät eivätkä pyydä anteeksi. Miehen mielestä hänellä on oikeus sanoa mielipiteensä ja olen paha ihminen jos en halua olla miehen kanssa koko ajan.
Lisäksi syytetään etten rakasta, koska rakastamansa ihmisen kanssa haluaa olla koko ajan.
Tottakai miesten käytöksessä on aina tuo mustasukkaisuus, eli miehet pelkäävät että naisella on vieraita miehiä, jos mies ei saa vahtia naista 24/7.
Eli aloittajan käytös on ihan samanlaista kuin vastaavien miesten.
Älä sinä täällä hauku ap:ta 5-vuotiaaksi. Kaikki tapaamani miehet ovat sitten 5-vuotiaita kiukuttelijoita.
Minulla mies jätti,kun ei jaksanu kun olin välil huonol tuulel.
Mies sisusti yhteistä kotipesäämme,mutta jätti ikäänkuin kaiken kesken ja lähti.
Haluaisin takasin hänet mutta hän ei :(