Olen seurustellut kahdeksan vuotta kihlattuni kanssa ja yhdessä on asuttu kuusi vuotta. Tapasimme opiskeluaikana ja valmistuimme yhtä aikaa neljä vuotta sitten. Itse menin samantien töihin ja olen edennyt johtotehtäviin. Mieheni urasuunnitelmat sen sijaan eivät ole lutviutuneet ollenkaan. Koko tämän ajan hän on hakenut töitä ja ollut välillä osa-aika tai pätkätöissä, ja olen maksanut osan hänen menoistaan. Olen tsempannut ja uskonut, että hänkin löytää sen polun ja uran, missä saa toteuttaa itseään ja siinä, mutta nyt alkaa usko loppua. Ystävät ympärillä ostavat taloja ja perustavat perheitä, minusta ajatus tuntuu mahdottomalta. Meillä menee kyllä muutoin hyvin, mutta alan olla lopussa tämän rahatilanteen takia. Kylmää ajatella, että jättää toisen rahan takia. Tai sen puutteen ja saamattomuuden takia. Mutta kun alkaa vaan usko loppua siihen, että tähän tilanteeseen tulisi joskus jotain muutosta.
Mikä auttaisi?
voieii
3378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No miksi talon pitäisi olla kylän isoin tai lapsia miljoona. Jousta hieman. Joskus ei vaan saa sitä työtä heti mitä haluaa, ehkä mies kuitenkin yrittelee. Aina voi yhdessä pohtia mikä olisi mieluisinta miehelle tehdä, josko omaa toiminimeä harkitsee jos ei muita paikkoja ole saatavilla. Ei mitään kulissielämää ole pakko elää hienoine urineen, mutta miehelle omia tuloja vähän.
kyllä mies on työhakemuksia tehnytkin pari joka kuukausi. Omasta mielestäni se vaan on liian vähän. Yrittäjyydestä on joskus puhunut, muttei vaan saa toteutettua ja elää aika idealistisessa mielikuvamaailmassa sen suhteen, mikä on mahdollista. Kaipaisin konkreettisia tekoja asioiden eteen, ei mitään pleikan peluuta, mitä yleensä kohtaan kun tulen töistä kotiin. En mitään isoa taloa tai kulissia kaipaa, pelkään vaan, että jos aletaan perhettä perustamaan ja minun pitää jäädä kotiin, miten pärjätään. Olen ehdottanut, että hän jäisi koti-isäksi, siihen hän ei suostu.
Olette olleet yhdessä tarpeeksi kauan oppiaksenne tuntemaan toisenne. Mies on näyttänyt mistä aineksesta hän on rakennettu, hän on kouriin tuntuvasti esittänyt mitä hän todella haluaa tulevalta elämältään.
Pilvilinnojen rakentelua voi katsoa vähän aikaa mutta valitettavasti se ei pidä ruokaa pöydässä eikä kattoa pään päällä. Ellei työnteko maistu, hän AINA löytää elättäjän itselleen.
EI, en lainkaa tuomitse tullaista asennetta. Onhan Suomi vapaa maa jossa joakainen voi elää haluamallaan tavalla!
Oletko sinä hänen pysyvä elättäjä, se asia on sinun - ja vain sinun itsesi - päätettävissä.