Kolmisen vuottaa sitten vaimo lähti luomaan uutta uraa opiskelemalla. Perheen tuki oli ja ymmärrys oli takana. Silloin sovittiin tietysti reunaehdoista joita toteutetaan.
Opiskelun piti tapahtua opiskelupaikkakunnalla viikolla ja viikonloput perheen kanssa. Hiukan aikaa toimi, mutta sitten alkoi opiskelut tulla mukana, josta seurauksena oli , että viikonloppuja jäätiin opiskelupaikalle. Samoin kävi kesätöiden kanssa eli oli tarkoitus viettää kyseisillä paikkakunnilla lomaa yhdessä ja tutustua lasten kanssa ko paikoihin, mutta eihän se käynytkään. Asuminen olisi kyllä onnistunut, mutta vaimo ei halunnut meitä sinne.
Nyt opiskelut alkaa olla valmiina ja mahdollinen työpaikka ontaasen muualla.
Viikonloppuisin ei ole aikaa muksuille eikä mulle. Mä teen kahta työtä jotta saan elannon perheelle. Yhteistäaikaa ei ole ja seksi saa jos jaksaa kerjätä tarpeeksi. Aina löytyy selite miksi ei. Lapset ovat alkaneet vieraantua äidistään ja mielellään lähtevät mun matkaan viikonloppuisin jos mahdollista. Ja vähintään yksi viikonloppu kuukaudesta menee opiskelupaikkakunnalla, mihin meitä ei olla toivottamassa tervetulleiksi. Lapset välillä ehdottaa äitilleen , että pysy siellä missä olet meillä on jo viikonlopuksi tekemistä.
Ero on käynyt aina välillä mielessä ja se ei enää paljoa muuta elämää meillä, onhan tää jo yksinhuoltajuutta. Ainoastaan vapauttaisi mut menemään vapaasti. En jaksa uskoa , että on toista suhdetta, vaikkakin se helpottaisi tilannetta olisi ainakin selvä syy.
Heittäkää vastauksia ja mielipiteitä
Opiskelun piti tapahtua opiskelupaikkakunnalla viikolla ja viikonloput perheen kanssa. Hiukan aikaa toimi, mutta sitten alkoi opiskelut tulla mukana, josta seurauksena oli , että viikonloppuja jäätiin opiskelupaikalle. Samoin kävi kesätöiden kanssa eli oli tarkoitus viettää kyseisillä paikkakunnilla lomaa yhdessä ja tutustua lasten kanssa ko paikoihin, mutta eihän se käynytkään. Asuminen olisi kyllä onnistunut, mutta vaimo ei halunnut meitä sinne.
Nyt opiskelut alkaa olla valmiina ja mahdollinen työpaikka ontaasen muualla.
Viikonloppuisin ei ole aikaa muksuille eikä mulle. Mä teen kahta työtä jotta saan elannon perheelle. Yhteistäaikaa ei ole ja seksi saa jos jaksaa kerjätä tarpeeksi. Aina löytyy selite miksi ei. Lapset ovat alkaneet vieraantua äidistään ja mielellään lähtevät mun matkaan viikonloppuisin jos mahdollista. Ja vähintään yksi viikonloppu kuukaudesta menee opiskelupaikkakunnalla, mihin meitä ei olla toivottamassa tervetulleiksi. Lapset välillä ehdottaa äitilleen , että pysy siellä missä olet meillä on jo viikonlopuksi tekemistä.
Ero on käynyt aina välillä mielessä ja se ei enää paljoa muuta elämää meillä, onhan tää jo yksinhuoltajuutta. Ainoastaan vapauttaisi mut menemään vapaasti. En jaksa uskoa , että on toista suhdetta, vaikkakin se helpottaisi tilannetta olisi ainakin selvä syy.
Heittäkää vastauksia ja mielipiteitä
Vastaukset 5
Vanhimmat
nostahan kissa pöydälle ja jutteleppa vaimosi kanssa asiasta!!!!
pelkkä spekulointi selän takana ei auta mihinkään ja saat itellesi vain huonon mielen...
ja jos ei vaimoasi kiinnosta keskustelu niin hanki asianajaja ja pistä ero vireille.. lapsista tod näk tulee kiistaa joten sen takia asianajaja.....
Olen itsekin opiskellut toisella paikkakunnalla, mutta ei ollut lapsia. Myönnän, että joskus oli kiva jäädä sinne tai sitten opiskelut edellyttivät siellä oloa.
Viihdyin kyseisessä kaupungissa, oli kavereita, ja opiskelukin sujui. Myöhemmin erosin miehestä, eli kyllähän tuossa vieraantuu jonkin verran kun asuu tilapäisestikin toisella paikkakunnalla.
Minusta tuo että on lapsia eikä halua tavata omia lapsiaan on kyllä keskustelemisen arvoinen paikka.
Siis eihän noin voi toimia, jättää lapsia epätietoisuuteen.
Jos kyse olisi lapsettomasta parisuhteessa sanoisin että anna olla, mutta koska teillä on lapsia, niin suosittelen samaa kuin edellinen kirjoittaja: asioiden selvittämistä.
Siis asioista on keskusteltu tai siis minä olen puhunut ja vaimoa ei edes kommentoi. Keskusteluiden jälkeen on mennyt jonkinaikaa kohtalaisesti, mutta palattu aina huonompaan.
Ymmärrän että opiskelu vaatii paljon aikaa, mutta joskus pitää tulla vastaan.
Lapset jää mulle, niitä ei viedä kaupunkiin kun maalla ovat oppineet elämään. Eivät edes viihdy betoni miljöössä.
Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta voisi selittää sen miksi vaimosi ei halua sinua ja lapsia sinne opiskelupaikkakunnalle.
Muut opiskelijat ovat nuoria, perheettömiä ja vaimosi ehkä jollain tapaa "häpeää" omaa ikäänsä. Se on varsin yleistä naisille.
Normaalistihan opiskelijat ovat nuoria ja perheettömiä. Ehkä vaimosi myös pelkää, että muut kaverit alkavat karttamaan häntä tai jotain. Pitävät vanhana jne. Vaimosi haluaa olla samanlainen kuin muut.
Tämä nyt vaan tuli mieleen. Miten pitkään se opiskelu vielä kestää?
Tuo, ettei vaimo halua tavata lapsia on outoa. Siis onko vaimosi suostunut siihen, että saat pitää lapset siellä maalla? Oletteko puhuneet asiasta, siis mahdollisesta avioerosta.
Vaimosi käytös saattaa olla tarvetta irrottautua hieman. Ehkä opiskelijaelämän suoma vapaus on hänet hullannuttanut. Pienten lasten äitinä olo on sitovaa ja siinä hukkaa helposti oman minuuden. Elää käytännössä vain miehelle ja lapsilleen. Kun sitten hieman saa maistaa vapautta, niin se vie mennessään. Luultavasti vaimosi kyllä tämän jossain vaiheessa ymmärtää ja kaipaa takaisin, mutta ehkä nyt on hyvä antaa hänelle hieman omaa aikaa.
Minulle kävi noin kun pitkän kotiäitinä olon jälkeen lähdin työelämään. Hullaannuin vapaudesta ja olin jo ottamassa eroakin, kunnes tajusin etten oikeasti halua sitä vaan omaa tilaa.
En tarkoita etteikö asiasta olisi hyvä keskustella, mutta helposti käy niin että mennään syyttelylinjalle. Jos kertoisit vaimollesi miltä sinusta tuntuu, tarkoitan että aloittaen sanoilla "minusta tuntuu..." , ei "miksi käyttäydyt.....".