Koti-ikava

Mulla on kans kauhia koti-ikävä. Oon ollu nyt puolitoista viikkoa Englannissa, mutta ikävä ei näytä helpottavan. Takotus olis olla täällä vuosi, mutta epäilen etten joulun jälkeen tänne enää tuu. Nimittäin jouluna mulla olis kahden viikon loma, jolloin meen Suomeen. Luulempa, että jos tämä olo ei tästä helpotu, niin tuskin palaan Suomen lomalta enää tänne. Tai siis totta kai kerron perheelle, jos meinaan lähtiä pois, mutta näin olen nyt alustavasti suunnitellu. En tiedä sun kohdalta, mutta omalla kohdallani varmasti kävis niin, että jos välis kävisin Suomessa, en haluaisi enää palata.

Sinun pitää nyt ryhdistäytyä. Ei se auta että lasket päiviä ja nyyhkytät omissa loissasi. Ala elää! Keksi tekemistä vapaa-ajallesi esim. kielikurssit ja tapaa muita au paireja (mielellään ei suomalaisia). Ei kannata jäädä ajattelemaan Suomea vaan yritä kasvaa, oppia kieltä, saada uusia ystäviä, oppia maan kulttuuria kyllä sinne Suomeen sitten lomalla pääsee.

Olen ollut nyt au pairina 2kk ja mulle tuli ekan viikon jälkeen aivan järkyttävä koti-ikävä. Tuntui että haluan heti pois ja laskin myös päiviä koska pääsen lähtemään. Ja tarkotus on olla siis puoli vuotta. Onneksi Suomen tuki joukot käski mun sinnittellä ainakin kk täällä, ja kas kummaa, jo viikossa ainakin mun kohdalla se pahin ikävä piikki laski, ja nyt tähän eloon on jo tottunut ja tästä osaa nauttia kokemuksena. Kannattaa ajatella että siellä koti suomessa ehtii kyllä olla koko loppu iän, mutta ulkomaille asumaan ei välttämättä pääse koskaan! Ei sun perhe ja kaverit mihinkään häviä ja kolme kk on oikeesti ihan onnettoman lyhyt aika, et sellasen on melkeen missä vaan. En suosittele käymään kotimaassa välissä, koska sillon ikävä iskee helpommin ku pitäis palata takaisin, nauti enemmin au pair maasi nähtävyyksistä. Tsemmpiä ja kyllä se siitä! :)

Aivan totta, mullakin oli aluksi aivan mieletön ikävä mutta kun RUTIINIT tuli arkeen mukaan niin aika menee niin kamalan nopeasti :D Ja jos kuvittelet että tekemistä on hankala löytää niin voin sanoa että minäkin luulin niin, mutta kahdessa viikossa pääsin koripallojoukkueeseen, kolmen viikon kuluttua tapasin ihanan ystävän, neljän viikon kuluttua solmin jäsenyyden paikalliselle kuntosalille ja nyt viiden viikon kuluttua olen suunnittelemassa reissua toisen au pairin luo läheiseen kaupunkiin! Eli tsemppiä, mullekin tulee vielä ikävänpuuskia mutta nyt saan melkein väkisin tihrustaa itkua, se loppuu aikanaan ja oikeastaanhan on ihan kiva että on jotain mitä ikävöidä, silloin tietää että hyvä elämä odottaa Suomessa paluutasi :)

Itellä eka viikko meni nopeesti, mutta tokalla viikolla tuli arki vastaan ja tuntu siltä ettei osaa mitään. Aloin jo miettiä että pitikin lähtee tänne neljäks kuukaudeks.. miten ihmeessä kestän ja teki mieli lähtee jo takas suomeen... Perhe kuitenkin on loistava ja kannusti minua oppimaan asioita, ja perheen äiti oli ostanut kaupasta suomalaisia tuotteita ilahduttaakseni minua ja ettei koti-ikävä alkaisi vaivata. :) Sitten hommat vaan aloivat rullaamaan.. yhtäkkiä vaan huomasin että kohta puolet ajasta on mennyt. Aika kuluu nykyään kuin siivillä. Nyt lähinnä enää vain mietin mitä kaikkea tässä loppuajalla ehtii enää tekemään ja näkemään.
Vinkkejä.. Lähde vapaa-ajalla tutkiskelemaan lähiympäristöä esim. polkupyörällä jos mahdollista. Se saa ympäristön tuntumaan kotosaimmalle kuin pelkästän bussin tai auton ikkunasta katselu.
Jos vain isäntäperheen tutuista tai sukulaisista löytyy saman ikäisiä nuoria, pyri tekemään tuttavuutta heidän kanssaan. He voivat tutustuttaa sinut muihin paikallisiin ja saat uusia ystäviä joiden kanssa viettää vapaa-aikaa yms.