Yritän etsiä lohtua omaan särkyneeseen sydämeeni täältä lukemalla viestejänne. Monet viesteistä ovatkin hyvin lähellä omia tuntemuksiani tai tapaustani, mutta lohtua niistä en saa. Taitaa oma tapaukseni olla vielä liian tuore. Myötätuntoa toki tunnen ja halua itkeä ja surra kanssanne.
En kykene ymmärtämään miten rakkaus voi sammua niin nopeasti. Yhtenä päivänä vielä rakastellaan aamulla ja sanotaan "rakastan sinua". Pari päivää sen jälkeen hyvä kun pystyy pari sanaa vaihtamaan ja viikko sen jälkeen jo erotaan. Minulle rakastaminen ilmeisesti tarkoitti jotain muuta kuin hänelle.
Tänään, vähän yli kuukausi eromme jälkeen, sain tietää, että hänellä on toinen mies. En tiedä oliko jo tuolloin, luultavasti.. en vain tajunnut sitä silloin. Fakta ei ole vielä varmaan uponnut minuun vielä, mutta tunnen mustasukkaisuutta ja surua, en osaa sanoa mitä tunnen kun asia viimein kolahtaa tajuntaani. Nyt epäilen koko rakkauttamme, oliko se vain harhaa ja valetta ja olinko hänelle vain joku bussipysäkki hänen matkallaan.
Tulevaisuuden suunnitelmamme kiertävät vielä mielessäni, yhteinen tulevaisuus, oma asunto, lapsia.. kaikki pirstaleina. En tiedä miten voisin löytää toisen, jota rakastaa yhtä palavasti kuin häntä. Omalla kohdallani tuntuu siltä, että ikä alkaa jo painaa (kohta 40). Miten löytää vielä naisen, jonka kanssa suunnitella tulevaisuutta ja tehdä lapsia ja miten voin enää uskoa jos joku sanoo rakastavansa.
Pimenevä syksy painaa mieltä.
En kykene ymmärtämään miten rakkaus voi sammua niin nopeasti. Yhtenä päivänä vielä rakastellaan aamulla ja sanotaan "rakastan sinua". Pari päivää sen jälkeen hyvä kun pystyy pari sanaa vaihtamaan ja viikko sen jälkeen jo erotaan. Minulle rakastaminen ilmeisesti tarkoitti jotain muuta kuin hänelle.
Tänään, vähän yli kuukausi eromme jälkeen, sain tietää, että hänellä on toinen mies. En tiedä oliko jo tuolloin, luultavasti.. en vain tajunnut sitä silloin. Fakta ei ole vielä varmaan uponnut minuun vielä, mutta tunnen mustasukkaisuutta ja surua, en osaa sanoa mitä tunnen kun asia viimein kolahtaa tajuntaani. Nyt epäilen koko rakkauttamme, oliko se vain harhaa ja valetta ja olinko hänelle vain joku bussipysäkki hänen matkallaan.
Tulevaisuuden suunnitelmamme kiertävät vielä mielessäni, yhteinen tulevaisuus, oma asunto, lapsia.. kaikki pirstaleina. En tiedä miten voisin löytää toisen, jota rakastaa yhtä palavasti kuin häntä. Omalla kohdallani tuntuu siltä, että ikä alkaa jo painaa (kohta 40). Miten löytää vielä naisen, jonka kanssa suunnitella tulevaisuutta ja tehdä lapsia ja miten voin enää uskoa jos joku sanoo rakastavansa.
Pimenevä syksy painaa mieltä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...haluan sanoa: Olet kaiken rakkauden arvoinen, arvokas, hyvä ihminen. Tuo ex-kumppanisi ei vain osannut sinussa näitä piirteitä ilmeisesti nähdä. Ja niin kuin itsekin kirjoitit: Hänellä todennäköisesti aivan erilainen käsitys rakkaudesta, kuin sinulla.
Hän on varmaankin mennyt tunteen mukana..unohtanut ja halunnut unohtaa kaiken hyvän, mikä sinussa on. Mutta sinä olet se voittaja. Käyt surua läpi ja olet inhimillinen ja ymmärtävä ihminen. Ex-kumppanisi on näiden asioiden äärellä jossain myöhemmässä vaiheessa elämäänsä. Ja ei tule ole olemaan hänelläkään silloin helppoa.
Olet todella ansainnut vierellesi ihmisen, joka sinua arvostaa ja haluaa sitoutua yhteiseen suhteeseenne. ja sellainen ihminen on aivan varmasti olemassa. Kulman takana, kun surustasi olet selvinnyt ja sydämeltäsi suojukset laskeutuneet.
Kaikki ihmiset eivät kykene rakastamaan. Sinä pystyt. Se on voima sinussa.
Kiitos kauniista sanoistasi. Toivon todellakin, että pystyn ajattelemaan noin jossain vaiheessa.
Tunnen itseni heikoksi ihmiseksi, koska en pysty edelleenkään muuta kuin kaipaamaan häntä. Onneksi olen saanut jutella ystävieni kanssa tästä tapahtumasta ja olenkin saanut paljon tukea heiltä. Asiasta puhuminen auttaa jollakin tavalla, mutta en osaa pukea tunteitani riittävästi sanoiksi, tai ehkä pelkään sanoa niitä ääneen. Tunteeni häntä kohtaan ja meidän välillämme olivat niin henkilökohtaisia, että surun jakaminen muille tuntuu tyhjältä ja osin itsekkäältäkin.
Kuten niin moni muukin, olen yrittänyt keksiä kaikenlaista tekemistä, jolla saan ajatukseni pysymään kasassa. Yksinäiset pimenevät illat tuntuvat vaan olevan kohtuuttoman vaikeita.
Ensinnäkin. Et todellakaan ole heikko sen takia, että kaipaat tuota ihmistä. Ei ei. Olet vahva. Kykenet tuntemaan nuo murheen, surun, menetyksen tunteet. Tietysti tunnet, koska häntä rakastit. Ja mikään muu ei sinua saa eteenpäin ja terveeksi, tuntevaksi, rakastavaksi ihmiseksi takaisin kun juurikin tuo tunteminen. Et tiedä, kuinka arvokasta tuo käymäsi suru ja muut tunteet juuri nyt ovat.
Ja ymmärrän sinua täysin, kun sanot, että kukaan muu ei kykene ymmärtämään tuskaasi, tai asioita joita käyt läpi. ei tietenkään. ne ovat sinun omia henkilökohtaisia asioitasi. Tuntuu, kuin olisin nyt vierelläsi ja oikeasti. Pidän sinua kädestä kiinni. Et ole yksin. Et ole ainoa. Ja sinä selviät ja nouset tuosta. Vahvana. :)
Luin sinun kirjoituksesi ja ajattelin heti että täytyy kirjoittaa oma tilanteeni sulle. Eli olen ollut onnellisesti naimisissa 7 vuotta ja kesällä ihmettelin miehen isoja puhelin laskuja ja pari kertaa katkasi puhelimen nenäni edestä..no aina tuli jotain selityksiä. Koko suhteemme ajan olemme olleet tekemisissä minun veljeni perheen kanssa ja nyt kesällä näimme tosi usein.Minun veljeni avovaimo on minun paras kaveri ja olemme olleet puhelin yhteydessä melkein päivittäin, asumme eri kaupunkeissa.No ihmettelin kesällä niitä puheluita ja sitten minun mieheni käytöstä kun olimme veljeni luona.Loppu pelissä sain heidät kiinni kuukausi sitten kun olivat aikaisin aamulla mesessä ja kun tulin huoneeseen mies katkasi sen heti..Löysin viesti historiasta sen ja ei ollut kivaa luettavaa..Ovat koko ajan selittäneet että on vain huumoria ym.Tilasin puhelin tiedot ja ovat puhuneet todella paljon 2-4 tuntia päivässä ja viel tekstarit ym.No tässä on ilmennyt kaiken laista mut vaan selittävät että ei ole mitään tapahtunut. Mies kyllä myönsi ihastuneensa .Tää tilanne on ihan kauhee siis mun paras ystävä ja rakas aviomies ja tosiaan mun veljen avovaimo ja heillä on 4 lasta.Itse olen ollut uskollinen ja luottanut suhteeseemme. Olen 37 ja tuntuu kauheelta et kaikki täytyis aloittaa alusta.En ole nukkunut kunnolla kuukauteen ja nään painajaisia ym.Mulla on semmonen olo et tää juttu ei ole tässä ja viel selviää jotain ja kun saan todistuksen siitä niin se on siinä vaikka kauheeta onkin.Olisi kiva jutella saman tyyppisessä tilanteessa olevan ihmisen kanssa ennen kuin pää hajoaa.
Mulla on vähän erityyppinen tilanne,en jaksa kirjottaa koko juttua (lue suhteet ja tunteet-avoero nimim. veepeli),minut vain jätettiin.Mutta on varmasti vaikea tilanne sinullakin,teidän pitäisi varmaan yrittää puhua asia juurtajaksain selväksi,vaikea varmaan toteuttaa,jos toiset kieltää kaiken.Mutta et varmasti saa rauhaa koskaan ennen kuin asia on selvitetty.Olen aina ihmetelly mikä helvetti ihmisiä oikein vaivaa,kunnei mihinkään olla tyytyväisiä.Aina haetaan jotain parempaa ja hienompaa ja jännittävämpää elämältä,ja siinä samalla jätetään suunnatonta tuskaa ja surua jälkeensä.Yrittäkää selvittää asiat,koska erokin on aina todella vaikeaa,kyseinen nainen ei varmaan ole enää paras kaverisi,parhaat kaverit ei tee noin.Paljon voimia sinulle.
Ajattelin kirjoittaa omaan viestiini vastauksen monen kuukauden jälkeen.
Erosta on kulunut nyt yli viisi kuukautta. Kaipaan häntä vieläkin joka päivä, mutta hän ei ole mielessäni enää yhtä konkreettisena kuin aiemmin. Ennemminkin saan päähäni ajoittain jonkinlaisia muistikuvia hänestä ja hyvistä asioista, joita teimme yhdessä. Kaipaan kovasti hänen nauruaan, kosketustaan ja mahdollisuutta vain olla hänen kanssaan ja tehdä arkiasioita yhdessä.
Olen yrittänyt kovasti olla ajattelematta häntä pitämällä itseni kiireisenä harrastuksissa ja yrittämällä tapailla muita naisia. Olen käynyt muutamilla treffeillä, mutta ne ovat olleet tuhoon tuomittuja, koska vertailukohta on niin korkealla. Olen vihainen itselleni, koska edellinen suhteeni on niin hallitseva ajatusmaailmassani. Kun hänen nimensä tulee esille jossain yhteydessä, vavahdan vieläkin ja ylitseni vyöryy tunnesyöksy - en haluaisi olla tälläinen.
Yksinäiset illat ovat todella hankalia ja minulla on vaikeuksia nukkua tai edes yrittää mennä nukkumaan - oloni on jotenkin rauhaton päivästä toiseen. Ehkä siksi, että huomenna on taas vain yksi uusi päivä ilman häntä. Taas roikun täällä pikkutunneilla vaikka aamulla pitää mennä normaalisti töihin.
Ei tämä aika kuitenkaan täysin pimeyttä ole ollut ja katsonkin pienellä toivolla kevääseen. Helsingissä on paljon mukavia ja kauniita naisia, toivon löytäväni sen omani ennen pitkää :-)
Kuules. Olen jokseenkin saman ikäinen ja minulla on erosta nyt jo liki 9kk ja vieläkin asia kaihertaa voimakkaasti, hankaloittaa elämääni. Toisin kuin sinä, minä en ole edes yrittänyt pitää entistä suhdetta poissa mielestäni, vaan annan sen olla, tulla ja mennä mielensä mukaan. En myöskään ole hakeutunut mahdollisten uusien suhteiden ulottuville vielä laisinkaan, koska en koe niitä mielekkäiksi, en koe olevani valmis mihinkään sellaiseen uuden ihmisen kanssa. Osittain siksi, että olen vereslihalla, osittain mainitsemasi vertailun vuoksi ja osittain unelmien uudelleen särkymisen pelon vuoksi.
Minuakin raivostuttaa menneen suhteen hallitsevuus mielessäni, mutta toisaalta sen ote kirpoaa koko ajan, ihan kuten sinäkin olet havainnut itsestäsi. Olen arvioinut, että olen "vapaa" karkeasti ottaen ensi kesän ja vuoden vaihteen välillä, kunnolla erostani ylitse ehkä seuraavan vuodenvaihteen tietämillä. Eli eroamiseni kestäisi ehkä karkeasti 2 vuotta, mikä ei tietenkään tarkoita ettenkö sen ajan puitteissakin voi tapailla mahdollisia uusia puolisoita, ylipäänsä tutustua uusiin ihmisiin. En koe noin pitkää aikaa enää masentavaksi, vaan ainoastaan haasteeksi oppia itsestäni ja erostani mahdollisimman paljon, voisi siis sanoa että koen tuon ajan kuin minkä tahansa pidemmän koulutuksen. Näin ajatellen se on mielettömän hieno asia, olkoonkin että sen lähtökohta ei ole mieluisin mahdollinen.
Nukkumisongelmiin kannattaa hakea apua, koska vajuuttunut uni tekee minkä tahansa asian hankalaksi. Samaten se myös vaikuttaa mielialaan voimakkaasti, jolloin mieli maassa mietit helpommin ikäviä asioita, mikä taas ruokkii lisää sitä apeutta, ja nukut entistä huonommin jne. Itse hain apua ja olen ollut tyytyväinen tuloksiin.
Minulla ei ole minkäänlaista epäselvyyttä siitä, ettenkö tästä selviäisi kunnialla ja viisastuneena, samaten melko varmasti saan aikanaan uuden kumppanin opeteltavaksi ja unelmiani jakamaan.
Voimia, kevät on tosiaan jo ovella :)
sinulle iloa, rakkautta ja lämpöä.
Samaa toivon sinulle :)
kertomusta voisin tismalleen kirjoittaa kun luin tekstisi. Toivottavasti voimme silti jaksaa uskoa ja toivottavasti meille tapahtuu kivoja asioita.