lapselleen, että rakastaa tätä?
Millainen vanhempi ei uskalla sanoa
...
22407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kaikissa perheissä ei oo tapana lässyttää... se on vähän että "otappa poeka ruisleipää, niin menhään kohta kalaan". Jos ei pentu siitä tajua et siitä tykätähän, niin tyhmä on. Jos alakaa rakkavuhesta lässyttään tai halailemahan, niin saa vielä pedofiliasyytteen. Näin se on jämpti!
Sukuni on kotoisin pohjanmaalta, ja onneksi he eivät ole ollenkaan sellaisia kuin muut sukulaiset jotka jäivät sinne. Vanhempani olivat sen verran viisaita, että muuttivat kaupunkiin. Olen aina saanut osakseni rakkautta, myös isältäni, joille se on yleensä hieman vaikeampi näyttää. Muut sukulaiseni ovat aivan ihmeissään kun halaan heitä onnitellakseni heitä esim. synttäreillä.
Surulla seuraan, kun jo 3 poikaa ovat tehneet itsemurhan pienellä kylällä. Jos ottaa koko kunnan huomioon, niin nuorten itsemurhia on kymmenittäin tuttapiirissä. Pienessä kylässä kun kaikki tuntee toisensa.
Mun puolesta jos saan pedofiilisyytteen siitä, että pidän lapsiani hyvästä, niin TERVETULOA. Sen tuomion olen valmis kärsimään!!
esim. koskaan sanonut, sen sijaan oon ihan varma et teoillani sen oon osoittanut. Että en usko, ois semmonen tunne etten välittäis tai rakastais.
Itse en muista myöskään vanhempieni noin mulle sanoneen, paitsi äiti sanoi yhden kerran kännissä kun se piti mulle jotain saarnaa elämästä/kuolemasta/huumeista//seksistä/miehistä/viinasta/jne.
Mä oon tasan kahdelle ihmiselle sanonut rakastavani ja kummatkin enemmän tai vähemmän kännissä. Selvinpäin mä voin sen jollain muilla tavoin näyttää ja näytänkin kyllä, mä voin vaikka kirjoittaa sen mutta en tiedä miksi sen sanominen on niin paljon vaikeampaa.
Et ole sanonut omalle lapselle rakastavasi häntä? Voi vittu.
lapsilleni varmaan päivittäin rakastavani heitä ja he sanovat samaa minulle. Tarkoitan sitä aina täydestä sydämestäni ja niin tarkoittavat hekin. Äidin rakkaus on niin pakahduttava tunne, etä se on pakko päästää jotenkin ulos, sanoiksi:D He ovat vielä pieniä ja varmaan tulee päivä, jolloin sitä ei saa enää samalla lailla liian usein ääneen lausua,mutta vielä onnistuu.
En myöskään lapsilleni.
En tosin ole tuota koskaan kuullut kenekään toisenkaan sanovan.
( Todellisessa elämässä siis, elokuvissa ja televisiossa kyllä...)
ole mitään ihmeellistä, ettei sano. Ehkä sen voisi _joskus_ sanoa, mutta jos sitä alkaa jokapäiväisesti hokemaan, niin se muuttuu vain sanahelinäksi. Merkitys katoaa, eikä ne "kolme maagista sanaa" enää tunnu niin tärkeiltä kun ne on kulutettu puhki. Jotenkin noin mä sen näen. Ja myös niin, ettei suomalaiseen kulttuuriin oikein edes sovi sellainen "I love you"-tyylinen lässytys.
pitäsikö lapsesi ottaa huostaan? minä teen ilmoituksen lastensuojeluvirastoon...
kannattaa säästää ne maagiset sanat niille retkuille tyhjäntoimittajille, niin eivät mene hukkaan.
siinä on jos vaikka säästääkin? Jos se sattuu olemaan vaikka oma mies.
Musta rakkaudentunnustukset nyt vaan kuuluvat enemmän aikuisten välisiin suhteisiin, kuin lasten ja aikuisten. En voi sille mitään, jos olet eri mieltä etkä ymmärrä sitä että kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin sinä.
...
Aina retkumies_taivaanrannanmaalari_tyhjäntoimittaja omat lapset päihittää.
Onko heidän rakkautensa kumppaniaan kohtaan sinusta jotenkin vähäarvoisempaa vain siksi etteivät voi sanoa sitä ääneen? Eikö mykkä voi mennä parisuhteeseen rakastamansa ihmisen kanssa vain siksi että ei mielestäsi rakasta aidosti?
Minun mielestäni rakastaminen EI OLE riippuvainen sanallisista rakkaudentunnustuksista. Tiedän 100 muutakin tapaa osoittaa rakkautta, kuin vain sanat.
Suvun perinne on kaiken a ja o. Mitäpä siinä lapsen tunteet merkkaavat kallisarvoisten perinteiden säilyttämisen rinnalla. Tehkäämme lapsistamme tunnevammaisia, kun itsekin sitä olemme. JEE!
!
- sitä se vain on.
Mä en voi kuvitellakaan, etten sanoisi lapselleni jatkuvasti rakastavani häntä. Hän on "toiselta nimeltäänkin" kultarakas. En tietysti hoe aamusta iltaan, että: Rakastan sua, vaan sanon sen monella tavalla.
Ei, ei se sovi suomalaiseen seiväs-perseessä kulttuuriin, onneksi en koe sitä kovin omakseni. Meillä tehdään muitakin outoja juttuja yhdessä, piirretään, leikitään, askarrellaan, pelataan, soitetaan, lauletaan, iloitaan, luetaan, keskustellaan, ulkoillaan, lasketaan mäkeä, ollaan lumisotasta, rakennetaan lumilinnoja, pidetään puutarhajuhlia... Eikä pelkästään lasten kanssa, vaan myös aikuiset - useampi sukupolvi lapsenlapsista isovanhempiin saakka mukana.
Olemme tietoisesti valinneet erilaisen elämäntavan, kuin mikä yleensä mielletään suomalaiseksi. Meillä eletään iloista elämää.
"Musta rakkaudentunnustukset nyt vaan kuuluvat enemmän aikuisten välisiin suhteisiin, kuin lasten ja aikuisten."
Siis mitä?! Liitätkö rakkauden kenties jotenkin seksuaalisuuteen? Vai miksi? Kyllä rakkaudentunnustusten tulisi ennenkaikkea ja enemmän kuulua lasten korville. Lapsi EI TODELLAKAAN voi ymmärtää aikuisen tekoja, eleitä tai muuten vaan halaamista tms. rakkaudeksi, lapsen täytyy tuntea ja TIETÄÄ että häntä rakastaa. SItä ei voi kertoa ja sanoa liian usein! Voi hyvänen aika, että herää huoli sun lapsista!
Mene ja kysy joltain ammatti-ihmiseltä, vaikka opettajalta tms, tarvitseeko lapselle kertoa, että häntä rakastetaan ja hänestä välitetään.
"kysy joltain ammatti-ihmiseltä,"
..ja minkäköhän alan "ammattilainen" olis mielestäsi rakkauden ammattilainen?! Se opettajako?! XD *reps*
Ajattelin, että vänksyä ei varmaan kiinnosta hevon vitun vertaa lastenkasvatukseen liittyvät asiat, niin opettajalta olisi helppo kysyä, koska tuskin vänksy viitsii etsiä pätevämpää ammattilaista käsiinsä. Opettaja on kuitenkin jossain määrin alan ammattilainen, koska opettajainkoulutukseen sisältyy myös pedagogiset opinnot, joihin kuuluu kasvatustieteet ja opettajilla on yleensä laajahkosti kokemusta lapsista ja perheiden ongelmista.
JOS vänksy viitsisi tehdä jotain omalle ja lastensa tilanteelle, hän hakeutuisi perheneuvolan kautta terapiaan.
Aivan, ei mistään syystä. Tekemälläkin voi osoittaa välittämistään.
mulle äiti aikanaan totesi että välittää musta paljon,johon totesin et tiedän.