Joutuu alkaan laihdutuksen

Jos sinä miehes takia alat laihduttamaan niin sillä motivaatiolla ei pitkälle pötkitä. Oma vahva halu se olla pitää, jos tuloksia haluu.

Painonhallinnassa on kyse pysyvästä muutoksesta, jonka tavoitteena on tuoda kehoon energiaa omaa kulutusta vastaavasti, ei vyön alle varastoitavaksi.
Laihduttaessa energiankulutuksen tulee olla suurempi kuin syöty ravinnon määrä. Mielestäni elämässä on elintärkeää tasapainottaa ravinto, liikunta ja lepo oikeaan suhteeseen. Niukan dieetin aikana on huolehdittava, että solut saavat tarvittavan määrän vitamiineja, kivennäisiä ja hivenaineita. Tällöin on ehkä asiaa apteekkiin tai luontaistuotteita myyvään kauppaan. Laihdutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota ruuan valkuaispitoisuuteen, mutta keho tarvitsee myös rasvahappoja sekä kuituja ja energiaa. Riittävä vesi ja sopiva liikunnallisuus ovat aineenvaihdunnan kannalta perusasioita.
Eikö ole väärin syödä liikaa ja poistaa energiaa kehosta joillakin kehoon kuulumattomilla kemiallisilla kikkailuilla?

Olen myös sohvaperuna-mallia... En ole ikinä liikkunut ja ruoka maistuu enkä ole ikinä tarkkaillut syömisiäni. Jollain ihmeen kaupalla olen kuitenkin pysytellyt samassa painossa monta vuotta (162/60). Mieheni on aina ollut laiha, mutta nyt hän on ruvennut treenaamaan. Minua inhottaa olla miestäni pulskempi! Miestä ei ole haitannut tämä, eikä hän ole ikinä minulle huomattanut mitään asiasta. Kysyessä että olenko hänen mielestään lihava, saan vastaukset; et. Silti... Varsinkin takapuoleen on kertynyt ylimääräisiä rasvavarastoja.

Kun oon miettinyt asiaa paljon. Kun syö, saa ruuasta ja herkuista tyydytyksen ja hyvänolon tunteen. Mutta onko se hyvänolon tunne kuitenkin parempi, kun sovittaa uusia farkkuja ja huomaa, että mahtuu hyvin kokoon 36. Ei tarvi koko ajan miettiä, että näkyykö nuo vatsamakkarat paidan alta, tai näyttääkö takalisto isolta juuri näissä housuissa. Asiaa mietittyäni päädyin lopputulokseen, että jälkimmäinen vaihtoehto on parempi. Eikö miehenikään varmasti pistä pahakseen ajatuksesta.

Älä vain ala miehesi takia laihduttamaan. Vaan tee se itsesi takia. Itse kokeilin kaikenlaista liikuntaa, kävelyä, jumppaa... Mikään ei sytyttäny pidemmän päälle. Loppujen lopuksi päädyin uintiin. Se tuntu sopivan kuin nenä päähän. Kyllä sinäkin varmaan löydät jonkun kivan muodon liikkua! Onnea vaan tulevaisuudelle ja muista, älä vain laihduta minkään muun, kuin itsesi takia! Miehesi varmasti rakastaa sinua kilojen kanssa ja ilman yhtä paljon! Tai jos ei, niin ei se sitten ole sen arvoista. Onnea!

Yhdyn noihin edellisiin: itsesi takia!
Mutta käytänön vinkkejä sinulle (kaikille) jos olet ihan paatunut sohvaperuna, niin vähennä vain jotain päivittäisestä ruokavaliostasi, mieluiten rasvaa tai sokeria tai sekä että (ei kasviksia!). Se voi olla niin pieni juttu, kuin että jätät toisen sokeripalan kahvista (tai juot yhden kupin vähemmän päivässä), ja syöt yhden leivän vähemmän päivässä tai syöt sen leivän mutta ilman rasvaa, tai syöt enää vain puolikkaan sulkaapatukan kokonaisen sijaan. Lupaan että laihdut hitaasti mutta varmasti. Ja näitä vähennyksiä voi tehdä pikku hiljaa lisää ja niitä voi vaihdella keskenään: totutella itseään pienempiin rasva- ja sokerimääriin sekä pienempii annoksiin. Jos tähän päälle vielä vaikka kävelet talosi rappuset ja korttelin pari kertaa päivässä ympäri, niin laihtuminen tehostuu etkä taatusti tunne nälkää missään vaiheessa, jos syöt muuten ihan samaa ruokaa kuin ennenkin! Hyvä vinkki on pienentää lautaskokoa vaikka vain ihan vähän tai hakea vähemmän lisää ruokaa (mieluiten ei ollenkaan lisää). Nämä on aika yksinkertaisia juttuja ja kukin voi soveltaa niitä omiin päiviinsä ja aterioihinsa - tarpeen mukaan. Onnea matkaan!

Ei pahalla, mutta jos miehesi on äkkiä alkanut kuntoilemaan ja huolehtimaan itsestään, niin oletko varma ettei miehelläsi ole toista naista, tai halua valloittaa joku toinen? Tulipahan vain mieleen, toivottavasti olen väärässä.