Isäni kuoli vuos ja pari kuukautta sitten enkä vieläkään ole päässyt asian yli.Kertokaa jokin keino mulle asian hoitoon tai antakaa edes vihje.
Olin itse sairaalassa masennuksesta ja unettomuudesta.Oli maanantai kun kännykkäni soi yks Ari soitti sanoi vaan et faijas on sairaalassa Riitta soittaa kohta.Riitta soitti minä sekosin,soitin miesystävällene et täytyy mä meikun teholle faija oli siellä se sai kahdeksasta koneesta lääkettä,hän oli tajuton tai siis koomassa.Sain tietää et sillä oli keuhkokuume ja verenmyrkytys mahdollisisuudet parantua fifti fifti.Sanoin heille et voi soittaa mulle jos jotain tulee.No itse soitin sairaalaan noin kymmenen aikaa illalla paranemis mahdollisuudet huonontuneet.Minusta tuntu et ei mene kauaa kuin puhelin soi se soi 23.20 isä oli kuollut 23.06 silloin sekosin itkin ja olin muutenkin ihan sekava.Lähdin röökille ja ajattelin asioita että miks just mun faija.Sit rupesin miettimään näitä hautajaisjuttuja ja muita asioita siihen kuuluvia juttuja.Seuraava päivänä ryupesin hoitaa asioita oman tilanteeni huomion ottaen.Varasin arkun,tilasin seppeleen hautajaisaika muisto tilaisuuteen kaikki jutut,hoidin isäni haudan lepoon puolessa kuukaudessa yksin,veljeni ei halunnut tulla mitenkään tähän asiaan.Se aika oli hirveetä,ihmettelen miten jaksoin sen kaiken soun
Vien isän hasudalle kukkia ja kynttiulöitä kerran kuussa.Isälleni tein tähän kotiin laatikon päälle oman jutun siinä on kaksi valokuvaa hänestä ja kynttilä sekä iso enkeli.Hauta kiveen on liimattu laminoitu kuva isästäni.Sen olin hänelle velkaa.Nyt hän kummittelee iltaisin ja öisin mun ajatusmaailmaa,eikö se suru työ jo pian lopu.Kertokaa joku tälläisesta asiasta jos mahdollista.
Olin itse sairaalassa masennuksesta ja unettomuudesta.Oli maanantai kun kännykkäni soi yks Ari soitti sanoi vaan et faijas on sairaalassa Riitta soittaa kohta.Riitta soitti minä sekosin,soitin miesystävällene et täytyy mä meikun teholle faija oli siellä se sai kahdeksasta koneesta lääkettä,hän oli tajuton tai siis koomassa.Sain tietää et sillä oli keuhkokuume ja verenmyrkytys mahdollisisuudet parantua fifti fifti.Sanoin heille et voi soittaa mulle jos jotain tulee.No itse soitin sairaalaan noin kymmenen aikaa illalla paranemis mahdollisuudet huonontuneet.Minusta tuntu et ei mene kauaa kuin puhelin soi se soi 23.20 isä oli kuollut 23.06 silloin sekosin itkin ja olin muutenkin ihan sekava.Lähdin röökille ja ajattelin asioita että miks just mun faija.Sit rupesin miettimään näitä hautajaisjuttuja ja muita asioita siihen kuuluvia juttuja.Seuraava päivänä ryupesin hoitaa asioita oman tilanteeni huomion ottaen.Varasin arkun,tilasin seppeleen hautajaisaika muisto tilaisuuteen kaikki jutut,hoidin isäni haudan lepoon puolessa kuukaudessa yksin,veljeni ei halunnut tulla mitenkään tähän asiaan.Se aika oli hirveetä,ihmettelen miten jaksoin sen kaiken soun
Vien isän hasudalle kukkia ja kynttiulöitä kerran kuussa.Isälleni tein tähän kotiin laatikon päälle oman jutun siinä on kaksi valokuvaa hänestä ja kynttilä sekä iso enkeli.Hauta kiveen on liimattu laminoitu kuva isästäni.Sen olin hänelle velkaa.Nyt hän kummittelee iltaisin ja öisin mun ajatusmaailmaa,eikö se suru työ jo pian lopu.Kertokaa joku tälläisesta asiasta jos mahdollista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet ilmeisesti hoitanut nuo kaikki hautajaisiin kuuluvat asiat ns. sokkitilassa. Minulla itselläni on ainakin käynyt niin.
Pystytkö nyt tai oletko pystynyt tekemään tänä aikana surutyötä. Tarkoitan että kun muistelet isääsi pystytkö itkemään ikävän ja surun tuottaman pahan olon pois?
Itkeminen on suuri lahja, moni ei sitä osaa ja kaikki asiat patoutuvat sisimpään mutta joskushan niiden on pakko sieltä purkautua, ihmisille jotka eivät osaa itkeä surujaan ulos voi sitten jossain elämänvaiheessa tulla totaalinen romahdus.
Itse olen huomannut että jokainen kyynel helpottaa hieman ja vie kohti sitä onnellisempaa elämää.
Jos sinulla on joku henkilö jonka kanssa voisit puhua asioista taikka vaan joku joka kuuntelisi sinua sekin helpottaisi oloasi, ei ole hyväksi yksin niitä miettiä.
Voimia sinulle!
Kiitos vastauksesta.En ole itkenyt kuin silloin kun kävin katsomassa isää sellaisessa huoneessa missä voi jättää viimeiset tunteet.Sitten kun oli isän hautajaiset sain vielä käydä jättämässä viimeiset hyvästit.Se oli hirveetä huusin ja itkin ettei se ole mun isä.En pystynyt sitä hyväksymään ja tää isäni kuolema oli vielä silloin kun olin itse sairaalassa masennuksen takia.Syytän vaan itseäni isän kuolemasta.Niin ei se voi olla mun vika sanoo kaikki.Mut en voi nii Isäni kuoli 27.1 ja hautajaiset oli 15.2 taisin todella olla shokissa niinkuin sanoit. tunteille kun ei voi mitään,ihmetyttää kuinka kauan teen vielä tätä suru työtä.Tein tosiaan aika nopeesti noi kaikki jutut ennen kuin sain isäni haudan lepoon.Tiukkaa teki mut onnistuhan se,kaikki asiat sain tehtyä ennen viimeistä asiaa...Kirjoitin isän kulin ilmoitukseen runonkin
...Sinä nallekarhuni istut valkoisen oilven reunalla ja katselet meitä maan ihmisiä.Sinun on hyvä olla pilvien yläpuolella ainakin toivon niin....
sama juttu mulla,mutta siskon suhteen..kuolema tuli shokkina..hoidin yksin kaikki hautajais jutut ym...olin mukana hakemassa siskoni sairaalan kappelista kirkolle..
valitsin kiven...
kävin päivittäin eka vuoden haudalla,itkin ja syytin itseäni..
siitä on nyt vuosi ja neljä kk,alkaa pikku hiljaa jo aurinkoa näkymään,vieläkin on kova ikävä,mutta pystyy jo itse elämään omaa elämää niin ettei koko ajan ajattele..vaikka kyllä joku asia päivittäin muistuttaa..pahin tuska on väistynyt.
Olen itse ajatellut,ettei kohtalolle voi mitään se lähtee kenen vuoro on!!!
mietin kyllä usein juuri noin kun sinäkin,että MIKSI se tapahtui minun siskolle ja miksi meille jne...mutta se on ikävä tosiasia,että aina kuolee joku ja aina se on jollekkin tärkeä ihminen!!!
KOITA SINÄKIN JO NÄHDÄ AURINKOA JA KOHTALOLLE EI VOI MITÄÄN!!!se oli sinun isäsi aika lähteä!!!
Ei se auta ketään,kaikista vähiten itseä jos ei pääse "nousemaan"ylös pahasta olosta.
Isäsi ihan varmaan toivoo sun elävän hyvän loppuelämän!!!!!
Kamalan vaikea tässä kirjoittaa..MUTTA LAITA SÄHKÖPOSTI OSOITTEESI JOS HALUAISIT MAILAILLA HENK,KOHT.
Tota asiaa kun ei ymmärrä kukaan muu kuin sen itse kokenut...jos sulle olisi hyötyä vertais tuesta..
Mun toi maili on [email protected]
Oma isäni kuoli kun olin 9 vanha. Silloin sitä ei taida ymmärtää koko tapahtumaa mutta itkin tapahtuman jälkeen huoneessani nalle sylissäni. Anna ajan kulua, kyllä se sitten helpottaa!
hei! minunkin isäni kuoli reilu vuosi sitten keuhkosyöpään joka oli aiheutunut asbestista. isäni työskenteli aikoinaan asbestitehtaalla lähes 30 vuotta! n.7 kk ennen kuolemaansa isällä todettin syöpä, joka oli kova isku meille kaikille! isä kävi säännöllisesti hoidoissa ja toiseksi viimeisellä kerralla todettiin, että hoidot eivät tehonneet, mutta isäni halusi käydä vielä kerran ja viimeistä hoitoa seuraavana päivänä isäni nukkuin pois kotonaan. olin kuolinpäivänä isän luona aamupäivästä ja juteltiin kaikesta mahdollisesta ja jo aiemmin isä oli puhunut siitä ajasta kun häntä ei enää ole, siitä puhuttiin tosi avoimesti vaikka me sanoimmekin, että se on vielä kaukana. olin siis viimeinen jonka kanssa isä keskusteli. lähdein töihin ja kun pääsin sinne, minulle ilmoittettiin että isäni on nukkunut pois. tunteita ei voi sanoin kuvata! minulla oli mahdollisuus heittää viimeiset hyvästit isälle ennenkuin hänet siirrettiin ruumisautoon. ikävä on vieläkin, koska menetimme äidin jo 29 vuotta sitten keuhkoveritulppaan joten isä oli meille sekä isä että äiti! isä sanoi meille, että teidän tulee ajatella perheitänne ja jatkaa elämää eteenpäin, että liikaa ei saa jäädä suremaan. isä valmisteli lähtössä ja opasti meitä. siitä kiitos sinne jonnekin. suru laantuu pikku hiljaa mutta koskaan se ei katoa! toivon, että sinäkin ajattelet asiaa posotiivisesti, että nyt isälläsi on hyvä olla. vaikka uskovainen en olekkaan, mut meillä jokaisella on aikansa ja milloin se tulekaan niin se tulee sitten kun on tullakseen. voimia sinulle ja elämä jatkuu. Terveisin Kati