ja tuntuu kokonaan unohtaneena minut. On se tyttö sitten niin ihana, se tekee sitä ja tätä ja aivan mahtava tyyppi... ja tuota rataa ja sitä onkin jatkunut jo siitä lähtien kun veljeni alkoi seurustelemaan tämän tytön kanssa. Alkaa jo todellakin ärsyttää. Minulla ei ole kavereita ja samalla kun minulla on vaikeaa, tarvitsisin edes äitini tukea mutta kun tukeakaan en mistään saa. Äitini kummallisesti "piristyy" tämän miniänsä seurassa, mutta sitten jos joutuu minun kanssani viettämään aikaa hän ei tunnu mistään nauravan samalla tavalla. Hän höpöttää sen seurassa ties mistä maan ja taivaan väliltä, ja kun minun seurassani on niin ei puhu paljon mitään. Pitääköhän hän minua aivan jonakin idioottina jonka kanssa ei pysty puhumaan? Tai olen kait surkea ihminen kun en ole ikinä seurustellut, minulla ei ole töitä ja opiskelut on ohi joksikin aikaa henkilökohtaisten ongelmieni vuoksi. Olen ollut masentunut ja kohta tuntuu että se tulee takaisin jos en pian jostakin saa apua ja seuraa. Alkaa jo itkettää tämä touhu ja alan taas vajota johonkin kuiluun, josta ei ihan helpolla pääse tai ei välttämättä pääse ollenkaan enää.
En ole oikeastaan ikinä voinut kunnolla puhua äitilleni kunnolla mistään mitä tunnen tai miten menee (ellei se ole jotain megasupermukavaa ja hauskaa), ja tuntuu pahalle ajatella että jos tämänkin asian ottaisi pöydälle, saisin vaan jonkun epämääräisen vastauksen tai "naurahduksen" jos ajattelisi että vain vitsailen. Ei kait tässä kohta enää auta muu kuin hirttäytyä tai häipyä johonkin kauas pois, jos kerran aiheutan kaikille ihmisille, oma perheeni lukuunottaen, vain jotain negatiivistä mieltä jonka sitten tämä vallan ihastuttava miniänsä saa pois...
En ole oikeastaan ikinä voinut kunnolla puhua äitilleni kunnolla mistään mitä tunnen tai miten menee (ellei se ole jotain megasupermukavaa ja hauskaa), ja tuntuu pahalle ajatella että jos tämänkin asian ottaisi pöydälle, saisin vaan jonkun epämääräisen vastauksen tai "naurahduksen" jos ajattelisi että vain vitsailen. Ei kait tässä kohta enää auta muu kuin hirttäytyä tai häipyä johonkin kauas pois, jos kerran aiheutan kaikille ihmisille, oma perheeni lukuunottaen, vain jotain negatiivistä mieltä jonka sitten tämä vallan ihastuttava miniänsä saa pois...
Vastaukset 4
Vanhimmat
että joidenkin ihmisten kemiat ei vaan aina natsaa. tässä tapauksessa sinun ja äitisi. jos sinä olet sairastunut ja ehkä jotenkin hieman sulkeutunutkin, niin äitisi kokee tilanteen myös hankalaksi. keskusteluun kun tarvitaan kaksi osapuolta vähintään :)
veljesi tyttöystävä ja äitisi tulevat hyvin toimeen - entäs sitten? olet vain hieman mustasukkainen. kokeile seuraavan kerran olla äitisi seurassa hiukan puheliaampi, ehkä tilanne sitten parantuu :)
Harvemmin sitä kukaan viihtyy sellasen ihmisen seurassa joka vaan synkistelee, valittaa ja näkee elämän negatiivisena.
Jos sulla on ongelma, tee sille jotain, ongelmat ja murheet itsekseen katoa. Ei se auta että istut perse homeessa ja odotat muitten ihmisten viihdyttävän, tai tsemppaavan sinua, valitettavasti sosiaalisissa suhteissa tarvitaan myös sinun omaa panostustasikin. Saat istua kyllä ihan varmasti kateellisena siellä nurkassa koko loppu elämäsi jos sitä haluat, mutta siinä tapauksessa olet kyllä oman osasi valinnut. Eikä se elämä parane yhtään synkistelemisellä, päinvastoin, teet siitä itse itsellesi vaan vaikeamman, ja mitä pitempään jatkat, sen vaikeampi sinun on nähdä missään mitään hyvää.
Ymmärrän miltä Sinusta tuntuu! Sinulla on paha olo, olet ollut masentunut ja yksinäinen. Ja äitisi tietää tämän- ja silti, kaikesta tästä huolimatta hän ei tue sinua, yritä auttaa sinua. Hän ei joka hetki muista sinun tuskaasi ja kärsimystäsi, hän ei joka hetki muista ottaa sinua huomioon, muista ajatella että mitä sinä ajattelet siitä mitä hän tekee. Hetkeksi hän miniänsä seurassa työntää murheet taka-alalle, ja rentoutuu ja nauraa.
Yritä ajatella tilannetta äitisi kannalta. Äitisi rakastaa sinua varmasti koko sydämestään, ja haluaa parastasi. Olet ollut masentunut, ja äitisi on varmasti pitkään jo ollut tukenasi. On hyvin raskasta seurata läheisen sairastumista, ja lisäksi masentuneen seura on välillä hyvin raskasta läheisille. Masentuneella ihmisellä on taipumus tarkkailla ýmpäristöään hyvin itsekeskeisesti; hän löytää ihmisten teoista ja sanoista aina jotain itseensä kohdistuvaa negatiivista.
Sinusta mahdollisesti tuntuu, että äitisi viihtyy paremmin miniänsä seurassa kuin sinun? Pitää hänestä enemmän kuin sinusta? Olet synkissä ajatuksissasi ajatellut että hän varmaan vaihtaisi sinut häneen? Mikään näistä ei varmasti pidä paikkaansa. Se tosin voi hyvinkin olla totta, että hän on vapautuneempi tämän miniän seurassa kuin sinun. Syy siihen lienee siinä, että hänen on sinun seurassasi käyttäydyttävä tietyllä tavalla, hän tietää sinun olevan herkkä loukkaantumaan, hän joutuu varomaan sanojaan? Miniän seurassa hänellä ei tätä ongelmaa ole.
Joten syy on luultavasti sinun käytöksessäsi. Sinä olet ollut sairas, masentunut, joten sinua ei siitä voi syyttää tai tuomita, sinua tulisi ymmärtää. Mutta äitisikin on vain ihminen, ei hänkään joka hetki JAKSA ajatella asioita sinun kannaltasi, vaikka haluaisikin!
Hyvä puoli tässä asiassa on se, että sinä voit itse vaikuttaa omaan käytökseesi. :) Voit vilpittömästi kertoa äidillesi, miltä sinusta tuntuu, ilman että syyllistät häntä, tai voit yrittää tietoisesti muuttaa käyttäytymistäsi, jos avautuminen tuntuu vaikealta. Pakotat itsesi murtautumaan ulos omasta marttyyrin kuorestasi, ja menet tapaamaan äitiäsi ja hänen miniäänsä, otat heidät huomioon aitoina, haavoittuvina ihmisinä, joita he myös ovat. Viet äitisi elokuviin, taidenäyttelyyn tms., kerrot arvostavasi hänen apuasi.
Toivottavasti saat korjattua välisi äitisi kanssa! :) Mukavaa syksyä!
Äitisi on epävarma poikaystäväsi tyttöystävän suhteen ja koettaa voittaa hyväksyntää olemalla oikein mukavan anopin roolissa. Onhan kyse kuitenkin perheen ulkopuolisesta ihmisestä, joka kuitenkin näkee kulissienne taakse ja äidilläsi onkin melkoinen urakka edessä, jos aikoo lopun ikäänsä olla yhtä kiva anoppi kuin nyt.
Sinulle äitisi on oma itsesi, usko pois.Olet hänelle tuttu ja läheinen, jonka seurassa saa puhua tai olla puhumatta. Siis näyttää tunteensa sellaisina kuin ne ovat,minkä vuoksi sinua voi nyt enemmän hämmentää se mitä varten äitisi pinnnistelee niin paljon kivaa kuin mitä sinä katsoisit kohtuulliseksi.
Äidit eivät aina välttämättä ajattele tekojaan loppuun asti, vaan tekevät välillä virheitä. En tiedä voitko muuttaa äitiäsi tai sanoa asiasta, mutta koeta kestää. Villitys menee kyllä ohi ja äitisi järkiintyy kyllä.
Veljen tyttöystävä voi olla yhden sortin katastrofi sekin. Jokaisen teidän perheessä on kyettävä ottamaan hänet vastaan ja hyväksyttävä, että jotakin muuttuu perheessänne. Siksi kannattaa vain antaa ajan kulua ja luottaa siihen, miten asiat muuttuvat mukaviksi ja rikkaammiksi. On aina hyvä asia, että perhe laajenee ja siihen liittyy uusia tuulia uusien ihmisten myötä. Joten mieti onko huono olosi ikävää veljeäsi kohtaan ja kuinka paljon auttaisi, jos vain surisit asian pois tai juttelisit asiasta äitisi kanssa. Sinun on joka tapauksessa
lopetettava hölmöt puheesi hirttäytymisistä ja kasvatettava kärsivällisyyttäsi elämänmuutoksia kohdatessasi. Tuskin haluat tulla leimatuksi mustasukkaiseksi siskoksikaan, joten sitäkin suuremmalla syyllä tartu asiaan ja selvittele tunnelmiasi äidillesi.