Moi!
Mitäpä olette mieltä tilanteestani. Asun paikkakunnalla, jolla on mahdotonta saada töitä. Omaan kyllä kaupallisen-, teknisen- kuin myös tietoteknillisen koulutuksen. Laskin juuri yhtenä päivänä, että olen käynyt kouluja kansakoulut mukaan lukien 21 vuotta.
Niin työllistetyksi pääsisi mutta, kun pitäisi olla ns. 500 päivän työtön. Olen aina käynyt jotain ammatillista koulutusta tai tehnyt yhtä tai useampaa osapäivästä työttömyyteni sivussa, joten aamut eivät vain kerry. Tällä haavaa olen työmarkkinatuella (tosin olen jo 4 vuotta käynyt taistelua eri oikeusasteissa ansiosidonnaisen työttymyysturvani puolesta, mutta se on toinen juttu) ja kun puolisoni on kokopäivätyössä muuttuisi työmarkkinatukeni tarveharkintaiseksi (käytännössä en saisi mitään ja puolison tulojen perusteella olisin ulkona esim. toimeentulotuesta. Vaikka mitään lakisääteistä velvollisuuttahan puolisollani ei ole elättää minua), joten olen käytännössä pakotettu olemaan sellaisessa työvoimatoiminnassa mukana, jossa sitten saan täyden työmarkkinatuen verottoman ylläpitokorvauksen. Käytännössä en tee täällä töissä mitään tuottavaa tai järkevää, kunhan puuhastelen omia juttuja ja kulutan päivittäin sen 6 tuntia.
Asiani ytimenä on se, että onko muita jotka tavallaan pakotetaan tekemään jotain säilyttääkseen jonkinlaisen perustoimeen tulon, mutta joutuu sahaamaan esim. työllistämismahdollisuuttaan koko ajan. Jotenkin tää on sairasta. Sanoinkin viimeksi työvoimatoimistossa käydessäni, että pitäisikö minun makailla reilu vuosi sohvanpohjalla vain päästäkseni työllistetyksi, kun muitakaan töitä ei paikkakunnaltani löydy.
Mielestäni lakia pitäisi muuttaa siten, että työttömänä ollessa esim. työvoimakoulutusta ja tälläistä minun esim. mukaista työvoimatoimintaa ei laskettaisi pois työttömyysajasta, vaan päivät laskettaisiin sen mukaan kuinka kauan on ollut oikeasti työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Ottakaa kantaa.
Mitäpä olette mieltä tilanteestani. Asun paikkakunnalla, jolla on mahdotonta saada töitä. Omaan kyllä kaupallisen-, teknisen- kuin myös tietoteknillisen koulutuksen. Laskin juuri yhtenä päivänä, että olen käynyt kouluja kansakoulut mukaan lukien 21 vuotta.
Niin työllistetyksi pääsisi mutta, kun pitäisi olla ns. 500 päivän työtön. Olen aina käynyt jotain ammatillista koulutusta tai tehnyt yhtä tai useampaa osapäivästä työttömyyteni sivussa, joten aamut eivät vain kerry. Tällä haavaa olen työmarkkinatuella (tosin olen jo 4 vuotta käynyt taistelua eri oikeusasteissa ansiosidonnaisen työttymyysturvani puolesta, mutta se on toinen juttu) ja kun puolisoni on kokopäivätyössä muuttuisi työmarkkinatukeni tarveharkintaiseksi (käytännössä en saisi mitään ja puolison tulojen perusteella olisin ulkona esim. toimeentulotuesta. Vaikka mitään lakisääteistä velvollisuuttahan puolisollani ei ole elättää minua), joten olen käytännössä pakotettu olemaan sellaisessa työvoimatoiminnassa mukana, jossa sitten saan täyden työmarkkinatuen verottoman ylläpitokorvauksen. Käytännössä en tee täällä töissä mitään tuottavaa tai järkevää, kunhan puuhastelen omia juttuja ja kulutan päivittäin sen 6 tuntia.
Asiani ytimenä on se, että onko muita jotka tavallaan pakotetaan tekemään jotain säilyttääkseen jonkinlaisen perustoimeen tulon, mutta joutuu sahaamaan esim. työllistämismahdollisuuttaan koko ajan. Jotenkin tää on sairasta. Sanoinkin viimeksi työvoimatoimistossa käydessäni, että pitäisikö minun makailla reilu vuosi sohvanpohjalla vain päästäkseni työllistetyksi, kun muitakaan töitä ei paikkakunnaltani löydy.
Mielestäni lakia pitäisi muuttaa siten, että työttömänä ollessa esim. työvoimakoulutusta ja tälläistä minun esim. mukaista työvoimatoimintaa ei laskettaisi pois työttömyysajasta, vaan päivät laskettaisiin sen mukaan kuinka kauan on ollut oikeasti työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Ottakaa kantaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.