-Jos nainen haluaa fyysisesti ja henkisesti voimakkaan miehen, se on rationaalista ja ymmärrettävää; kuuluu naisen psyykkeeseen.
-Jos mies haluaa herkän ja haavoittuvaisen naisen, mies on säälittävä reppana joka lisäksi haluaa alistaa naisia.
-Jos mies haluaa herkän ja haavoittuvaisen naisen, mies on säälittävä reppana joka lisäksi haluaa alistaa naisia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin...olen ehkä sitten tuollainen alistuva nainen ja olen onnellinen kun löysin mieheksi hallitsevan miehen ja ei hän mielestäni ole mikään reppana. Mieheni on ulkoisesti hyvin miehinen pakkaus ja hyväpalkkaisessa työssä ja menestynyt muutoinkin ihan hyvin elämässään, niin missä se reppanuus nyt sitten muka piilee? Meille se nyt vain sopii tällainen perinteisempi perhemalli eli mieheni on ns.perheenpää perheessämme ja minä naisena teen kiltisti kotityöt ja hoidan lapset.
Pakko kyl nyt vähän kysellä kun tää on harvinaista kuulla naisen suusta tuollaista kun yleensä vain ne feministit huutavat eniten ja lujiten joten muiden ääntä ei edes kuule.
Oletko sä tyytyväinen tohon järjestelyyn, oletko sä oikeasti onnellinen kun olet valinnut elämäsi menevän tuota polkua vai toivotko salaa olevasi se hallitseva ja dominoiva osapuoli teidän suhteessa? Tai haluaisitko kenties kaiken jaettavan 50/50 ?
Feministit varmasti väittävät sun vain sanovan noin koska et uskalla vastustaa vahvaa ja hallitsevaa miestä, mutta mitä mieltä sä olet oikeasti kun voit näin anonyymisti täällä kertoa. Ne kun aina väittävät kaikkien vain valehtelevan jos mielipiteet eroaa heidän omastaa, kuten se että kukaan nainen ei voi haluta oikeasti myydä seksiä vaan hänen täytyy olla jonkun alistama kun on siihen suostunut.
Sua ei siis mitenkään haittaa tollanen perhemalli ja olet siihen kaikinpuolin tyytyväinen?
Kyllä jotkut ihmiset ihan oikeasti haluavat olla kotona ja hoitaa vain kodin ja lapset. Se on monesti kotiinjäävälle puolisolle mielekkäämpi vaihtoehto, varsinkin jos oma palkkatyö ei ole kovin kiinnostavaa ja riittävän hyvin palkattua, työssäkäyvä kumppani on valmis elättämään kotona olevan puolison, tienaa tarpeeksi ja rahat menevät yhteiselle tilille. Nää olis mun ehdot kotiin jäämiselle, moni jää vähemmälläkin ja on ihan tyytyväinen elämäänsä, ja se on arvokasta, sallittua ja hyväksyttävää myös feministin mielestä. Itse olisin valmis myös siihen että mieheni jäisi kotiin, jos hän niin haluaisi ja meillä olisi siihen varaa.
Mulla on ollut hyvä tuuri työasioiden suhteen ja olen ikionnellinen ettei lastensaanti tarkoita automaattiseti työelämästä luopumista! :)
Alkuperäiseen viestiin kommentoisin että en kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi puolisokseen nimenomaan haavoittuvaisen ihmisen? On kamalaa jos puoliso kärsii ja on ihan rikki. :/ Tokihan kumppaniaan voi rakastaa haavoittuvaisuudesta huolimatta, mutta on himppasen outoa jos joku sitä ominaisuutta puolisoltaan erityisesti toivoo.
revit aina joka ketjuun tuon prostujutun..
Tympii jo.
Kyllä olen onnellinen kun minulla on hallitseva mies ja itse naisena saan olla alistuva osapuoli meidän parisuhteessa. Olen tieten tahtoen halunnut tällaisen parisuhteen ja en halua olla edes salaisissa haaveissani 50/50-tyyliinkään dominoiva osapuoli kuten kysymyksen esitit. Mieheni on myös halunnut tällaisen perinteisen parisuhteen ja naisellisen alistuvan naisen aviovaimokseen ja olemme molemmat tyytyväisiä. Olemme keski-ikäinen (N30 ja M33) pariskunta ja meillä on kaksi lasta.
Mieheni on sekä fyysisesti että henkisesti hallitseva osapuoli. (Esim. mieheni on 190cm pitkä ja miehekäs kaikin puolin ja minä olen sirorakenteinen nainen ja pituutta 165cm.)Minulla on alemman tason korkeakoulututkinto mutta en ole ollut mitenkään halukas tai kunnianhimoinen luomaan uraa ja nyt olen ollut kotiäitinä lasten synnyttyä. Mieheni on ylemmän korkekoulututkinnon suorittanut ja hyväpalkkaisessa ja vaativassa työssä ja hän nauttii työstään ja työn mukanaan tuomista haasteista.
Mieheni päättää kaiken liittyen raha-asioihin ym. perheessämme. Mieheni nimissä on kaikki omaisuus perheessämme: talot, autot ym. Kunnioitan mieheni toiveita myös omia asioitani koskien esim. mieheni haluaa minun pukeutuvan naisellisesti ja hän haluaa nähdä minut huolitellun näköisenä ja pitää esim. pitkistä hiuksista ja lakatuista sekä hyvinhoidetuista kynsistä ja käsistä naisella ja silloin vastaan hänen toiveisiinsa tässä asiassa. Seksistä en kieltäydy ja olen tyytyväinen seksielämäämme. Mieheni rakastaa minua ja on todella huomaavainen aviomies minua kohtaan ja minä rakastan myös todella paljon miestäni.
Yhdessä olemme olleet 10-vuotta. Tapasin mieheni siis 20-vuotiaana opiskelijana yhteisten ystävien välityksellä.
En ole naiseksi mikään hiirulainen ja olen vapaasta tahdostani tällaisessa parisuhteessa. En välitä mitä muut minusta ajattelevat. Pääasia, että olen itse onnellinen ja mieheni ja lapseni ovat myös onnellisia. Uskon, että minun kaltaisiani naisia on kyllä muitakin täällä Suomen oloissa, mutta en kuulu kyllä varmasti enemmistöön. Usein olen kuullut tasa-arvon kannattajilta tai feministin henkeen ajattelevilta naispuolisilta ystäviltäni vähätteleviä tai vinoilevia kysymyksiä koskien onnellisuuttani tai parisuhdettani, mutta en välitä kommenteista tai kyselyistä, koska olen tyytyväinen näin ja minua ei todellakaan ole pakotettu mihinkään. En halua tyrkyttää tätä parisuhdemallia kenellekään - kukin eläköön valitsemallaan tavalla. Tämä oli vain kertomus omasta tilanteestani ja siitä, että näinkin voi olla onnellinen.
Siis fyysisesti ja henkisesti vahvalla varmaankin tarkoitetaan tervettä? Eli nainen siis toivoo, että mies on henkisesti ja fyysiesti terve. Ei tarvitse olla bodari tai mielen kuin kiinanmuuri. Kyllä miehenkin pitää voida näyttää tunteet ja vaikka itkeä jos niikseen tulee. Suhteessa tuetaan toinen toistaan, vuoronperään.
Mitä tarkoittaa sitten herkkä ja haavoittuvainen nainen? Onko hän myös heikko fyysisesti ja henkisesti. Onko hän sairas? Mitä on olla heikko henkisesti? Sitäkö, ettei pysty ottamaan vastaan vastoinkäymisiä tai että on jopa mielenterveyden ongelmia? Miksi miehen pitäisi haluta sellaista? Haluaako mies alistaa, kuten sanoit? Miksei hän halauaisi henkisesti vahvaa ja tervettä? Fyysinen terveyskin on aina plussaa.
Ei henkinen vahvuus naisella tarkoita alistamista, kuten ei miehelläkään. Eikä se tarkoita sitä, ettei nainen tekisi kotitöitä, nehän tehdään puoliski. Eikä se tarkoita, ettei nainen voisi olla myös herkkä. Henkisesti vahvakin nainen tarvitsee tukea, rakkautta ja itkee, kun on pahaolo. Se on luonnollista.
En siis ymmärrä vastakkainasettelua, kuten en tällä palstalla sitä useinkaan ymmärrä. Turhaa kärjistystä.
Siis nuo vahvuudet ja heikkoudet on suhteutettava eri ihmisten välillä.
Pikkuinen nainen voi haluta mörssärin. Pitkähkö mutta luiseva nainen voi kuvitella olevansa tavallisten miesten kyykyttäjä, harrastaa miesmäisiä harrastuksia ja miesten pitää taas mukautua sen mukaan eikä naisten mukautua miesten 'naisellisten' harrastuksien tai vaikka ammattien mukaan entistä naisellisemmaksi.
Siis jos mies haluaa pehmeä-äänisen, siron ja kiltin naisen niin se on seksististä ja ällöä mutta sitten taas kun nainen haluaa toisaalta itselleen 'paremman'* (tehokkaamman ja menestyvämmän miehen joka saa 185cm uranaisen näyttämään supernaiselliselta) puoliskon omaksi turvakseen niin se on ihan järkeenkäypää. Silloin vain naiset sanovat että "haluan tasa-arvoisen puolison joka..." jne.
Miesten seksuaalisuus on kehittynyt niin että miehet nimenomaan pitävät tuollaisia hentoisempia naisia terveempinä. Siis nykymaailman miehet ovat evoluution saatossa oppineet vaistomaisesti assosioimaan sen juurikin siihen terveyteen. Eivät miehet toki sairasta naista halua kuten eivät naisetkaan miestä.
*Käytännössä vain miehet taitavat puolisostaan käyttää tuota "parempi puolisko" termiä.
Miten se on seksististä, jos mies haluaa siron naisen? Eikös se ole vain makukysymys, toinen voi vaikka haluta sen tukevamman. Mä luulin, että tässä oli henkisistä ominaisuuksista kyse. Eli en ymmärtänyt, miksi sen naisen pitäisi henkisesti olla heikompi.
Ja miten se 180 senttinen uranainen sua noin pelottaa? Onko semmonen kiusannut sua? Se uranainenhan saa valita just semmosen miehen kuin se haluaa, samoin se uramies sen vaimokkeensa.
Ja onhan se ihan järkeenkäypää, että nainen haluaa tasa-arvoisen puolison eli on ihan ok, että koulutustaso on samaa tasoa kuten myös ulkoinen habituskin.
Kysymyksen voikin heittää takaisin. Miksi mies ei halua tasa-arvoista puolisoa, vaan sen heikomman? Jos näin siis on. Eikö se ole jo itsensä alistamista ottaa heikko puoliso vain pönkittääkseen itseään. Paljon mielenkiintoisempi suhde on jos ollaan älyllisesti samaa tasoa ja kunnianhimoa löytyy molemmilta saman verran. Mua ainakin nyppisi puoliso, joka ei jaa samankaltaisia intohimoja esimerkiksi kirjallisuuteen/musiikkiin/yhteiskunnallisiin asioihin/työelämään/itsensä kehittämiseen/menestykseen jne.
Ja eikös se mene sitten ihan oikein, jos kuvailusi pitää paikkaansa: Nainen haluaa itseään vahvemman/ menestyvämmän miehen ja mies itseään vähemmän vahvan/menestyvän. Silloinhan pariutumisessa ei ole ongelmaa. Ehkä kuitenkin kannattaisi siirtyä ulkonäon tarkkailusta sisäisiin maailmoihin ja ajatella, mitä jos se toinen olisikin yhtä menestynyt/vahva henkisesti jne. Luultavasti se on paras tie onneen.
Ja kuten sanottu, kukin saa valita, mitä tahtoo parisuhteelta. Turha siihen on tulla ulkopuolisten huutelemaan, mikä on oikein ja mikä väärin, jos pari on onnellinen. Jos pari taas ei ole onnellinen, kannattaa heidän miettiä, mitä parisuhteelta haluavat ja onko se kyseisen henkilön kanssa mahdollista saavuttaa.
- Jos nainen haluaa fyysisesti ja henkisesti voimakkaan miehen, hän on prinsessa, joka haluaa eleskellä elämänsä miehen kustannuksella, kannatuksella ja ihailulla.
- Jos nainen haluaa herkän ja haavoittuvaisen miehen, hän on joko hirveä domina, joka haluaa tottelevaisen orjan tai sitten hoivaviettinsä riivaama äitihahmo, joka tahtoo kiltin isän lapsilleen.
Jos tähän peliin lähtee, tässä ei voi voittaa.