Nyt näyttäisi siltä, että suhde voisi kantaa pidemmälle. Alkuvaiheessa kun tapailimme kävin ulkona ja lähdin toisen miehen matkaan jatkoille. mitään ei tapahtunut mutta asetelma oli "kiinnostaisiko". Tästä en sitten koomin puhunut mitään kun tapailummekin oli varsin epämääräistä on off. Kuitenkin aloimme seurustelemaan tapahtuneesta noin 2 viikon kuluttua ja nyt syyllisyys painaa minua? Ikäänkuin olisin mukamas pettänyt häntä ajatus tasolla? Asiaa ei puheeksi voi ottaa, koska ei kestä puhua eksistä. Toisaalta minulla on hirveä syyllisyys vai onko se aivan turhaa?
En saa rauhaa asian kanssa, mutta en haluaisi kertoakkaan sillä pelkään hänet menettäväni. Soimaan asiasta jatkuvasti itseäni. Miksi menin juttelemaan, miksi lähdin jatkoille, nyt ei olisi näin jos en oli tehnyt niin. Ihan kamalaa ja itkettää jatkuvasti.
En saa rauhaa asian kanssa, mutta en haluaisi kertoakkaan sillä pelkään hänet menettäväni. Soimaan asiasta jatkuvasti itseäni. Miksi menin juttelemaan, miksi lähdin jatkoille, nyt ei olisi näin jos en oli tehnyt niin. Ihan kamalaa ja itkettää jatkuvasti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taidat olla nyt hieman turhan ankara itsellesi. Ette vielä varsinaisesti silloin seurustelleet kun lähdit toisen miehen mukaan jatkoille. Ja kertomasi mukaan ette tehneet muuta kuin juttelitte. Sinuna en kertoisi tuosta mitään, koska mitään ei tapahtunut ja sekin vähä mitä tapahtui -tapahtui ennen kun aloitte seurustella. Turha siitä on hänelle manita, jos hän yhtään on sellainen ihminen että sitten suotta alkaa kuvitella kaikenlaista..
Annat vaan asian olla ja unohat koko jutun, et oo tehny mitään väärää! :)
kiitos
Olen itse myös kamala itseni syyttelijä ja voin kuvitella mitä käyt läpi. Tiedät varmaan itsekin ettei sinulla ole syytä huoleen, et ole tehnyt mitään väärää. Olet vain ollut jatkoilla ja jutellut. Se on oikeasti tosi pientä.
Itse tein vähän samantapaisen jutun myös tapailun alkuvaiheessa, pahemman kuitenkin, ja kärvistelin kamalassa syyllisyydessä monta vuotta. Sitten vihdoin kerroin miehelleni, ja hän nauroi minulle ja käski olla huolehtimatta. Oli ihanaa vihdoinkin päästä vapaaksi hirveistä syyllisyydentunnoista. Joten jos asia ei tunnu millään unohtuvan, kerro ihan itsesi takia, vaikka onkin noin mitätön juttu. Oli oikeasti hirveää elää vuosia itseään syytellen.
"Olet vain ollut jatkoilla ja jutellut. Se on oikeasti tosi pientä. "
Se ei ole todellakaan pientä. Tilanteeseen ajautuminen jossa on potentiaalista pettää ja jossa on vihjaillut toiselle mahdollisuudesta pettämiseen on kyllä jo sinällään aika suuri asia.
Minusta se on tosi pieni asia silloin kun ei edes seurustella eikä olla toisiin sitouduttu. Tuo tapahtumahan kävi kaksi viikkoa ennen kuin aloittaja edes aloitti suhteen nykyisen miehensä kanssa.
Totta kai jos siis ei olla sovittu mitään ja vain tapaillaan.
Toisaalta minkälaista tapailua se olisi jos toinen joka ilta olisi "jatkoilla" eri ihmisen kanssa jossa olisi potentiaalia seksuaaliseen kanssakäymiseen?
Ihan sama juttu täälläkin, paitsi että olen mies. Suutelin viinanhuuruisilla jatkoilla toista naista. Mutta mutta, ei minua ainakaan kaduta, sillä emme seurustelleet vielä silloin. Viimeisen vuoden aikana kolme eri tapailusuhdetta oli kuivunut kasaan naisen takia, joten miksi ihmeessä minun olisi pitänyt pistää silmät kiinni ja alkaa munkiksi, vain todennäköisesti todetakseni, että nainen tapasikin jonkun toisen?
Myönnän että kyllä siinä harmaalla alueella mentiin.
Mutta nyt kun olemme päässeet tapailusta seurusteluun, rajat ovat kristallinselvät eikä minulla ole edes kiinnostusta muita kuin omaani naista kohtaan.
Kiitos teille kaikille :) hienoa huomata tämänkin asian suhteen, että en ole yksin. Vähän onneksi olen jo kuitenkin päässyt tästä yli! En siis asiaa ole maininnut, koska mitä mies tuolla tiedolla tekisi? Loukkaisin myös häntä. Olen opetellut ajattelemaan asiaa niin, että eihän me edes seurusteltu. Jotenkin olen siis opetellut antamaan myös itselleni anteeksi ja enhän mitenkään voinut tietää, että jutustamme tulisi jotain tälläistä. Ja varsinkin kun herra aikaisemmin oli pannut välit jo kertaalleen poikki.
up
"Myönnän että kyllä siinä harmaalla alueella mentiin."
Ei ole olemassa mitään harmaata aluetta. Jos se loukkaa toista henkilöä tai rikkoo sen sopimuksen että ollaan vain toisen kanssa niin se on jo sinällään pettämisen mustaa aluetta. Tuo "harmaa alue" on ihania valheita joita itselle kerrotaan kun tiedetään että on tehty väärin toista kohtaan.
Ollaanpas rehellisiä nyt.
En pidä pettämisestä ja olen aika ankara tuomari sen suhteen.
Katsotaan faktat ja mietitään sitten.
"Alkuvaiheessa kun tapailimme kävin ulkona ja lähdin toisen miehen matkaan jatkoille. mitään ei tapahtunut mutta asetelma oli "kiinnostaisiko"."
Kysymys on siitä että mitä olitte sopineet ja miten tiivistä tapaaminen oli?
Jos kyseessä oli jo "tapailemme toisiamme kunnes toisin tapahtuu" niin kysymys on tietynasteisesta pettämisestä, pahoittelen.
Mutta...mainitset myös että:
"Tästä en sitten koomin puhunut mitään kun tapailummekin oli varsin epämääräistä on off."
Jos se on on/off tapailua niin hänelläkin on ollut mahdollisuus tehdä samoin ilman sen ihmeempiä. Silloin kyse ei ole pettämisestä.
"Kuitenkin aloimme seurustelemaan tapahtuneesta noin 2 viikon kuluttua ja nyt syyllisyys painaa minua? Ikäänkuin olisin mukamas pettänyt häntä ajatus tasolla?"
Vaikkei mitään tietysti tapahtunut niin kyllä tuo pettämisen tunnusmerkit täyttää jos olisitte seurustelleet jo tuolloin. Näin ei kuitenkaan ollut.
Kaikki jatkoille lähdöt ja seksuaalisävytteinen seuran vietto seurustelun ja tiiviin tapailun aikana on kyllä aivan varmasti pettämistä. Ethän sinäkään sitä haluaisi kokea.
"En saa rauhaa asian kanssa, mutta en haluaisi kertoakkaan sillä pelkään hänet menettäväni. Soimaan asiasta jatkuvasti itseäni. Miksi menin juttelemaan, miksi lähdin jatkoille, nyt ei olisi näin jos en oli tehnyt niin."
Ihmettelen tätä suuresti. Jos tapailitte on/off meininkillä niin miksi kertoisit asiasta ja toisaalta miksi hän siitä hermostuisi?
Asiasta hän hermostuisi, koska hermostuu jos puhuttaisiin vaikkapa entisistä poikaystävistäni. Olen kyllä miettinyt asiaa hartaasti ja päättänyt sen jättää unholaan. Mies oli kyseistä tapahtumaa ennen ilmoittanu, että ei halua mitään vakavaa. Kuitenkin hän jatkoi viestittelyä ja oletin, että hän haluaa vain pesää tai jtn sinnepäin. Joten oletin, että tapailummekin oli tämän jälkeen hyvin satunnaista.
Ja koska illalla ei ollut merkitystä eikä jatkoilla mitään juttelua kummempaa tapahtunut olisi mielestäni turha kaivaa verta nenästä. Koen kuitenkin syyllisyyttä koska olen hyvin sitoutuva ja en voi sietää pettämistä. Olen ajan myötä ajatellut antavani itselleni koko asian anteeksi. En olisi voinut tietää, että asiat kääntyvät näin hyvin. Silloin oletin, että olen hänelle vain hupia. Ehkäpä toisaalta aikanaan hänelle tulen asiasta mainitsemaan.