Mieli pirstoutuu, itkettää.
Olen vahva, en halua romahtaa, en osaa enää itkeä. Olen pettynyt liian monta kertaa.
Ajatukset kiertävät samaa kehää. Olisi pitänyt vastata puhelimeen silloin, kun vielä halusit yhteyttä. Olisi pitänyt vannoa rakkautta, sitähän aina pyysit.
Katson sänkyäni, ahdistaa nukkumaanmoeno. En pysty nukkumaan kuitenkaan. Sinä olit siinä vierelläni vielä seitsemän viikoa sitten. Makasit sohvalla pää sylissäni, silittelin sinua, hellin sinua. Sinulle mikään ei riittänyt. Et kestänyt tavallista arkea.
Miksi ihminen haluaa aina jotain extraa, uusia kokemuksia. Turvallinen, hellä, tasa-arvoinen ja kunnollinen suhde ei riitä.
Haluaisin olla tunteeton robotti, en halua ajatella näitä asioiota. En jaksaisi käydä tätä läpi enää.
Miksi tunnen, pitäisi ajatella järjellä. Sillä järjellä ajateltuna asiat ovat niin kuin pitääkin. Minä olin liian arvokas sinulle, vaihdoit omalle tasollesi. Tunnetasolla en vain ymmärrä tätä.
Miten saan tunteet katoamaan? Haluan niiden katoavan. En halua kelata ihania hetkiä kanssasi. Haluan ajatella sitä kaikkea rumaa, mitä sinä käytökselläsi sait aikaan. Loukkasit minua.
Murskasit minut.
Miten rakkaus voi vaihtua niin äkkiä todelliseen rumuuteen. Miten luotettavuus petokseen.
Miten saan vahvuutta. Vaikka olenhan vahva, olen aina ollut. Mutta siihen on tullut paha murtuma, särö. Romahdanko? Tiedän, ei ole syytä, siis järkitasolla. Voi kumpa voisin nyt muuttua siksi tunteettomaksi robotiksi.
Eikö tämä tuska riitä jo? Yritän katsoa, nähdä valoisia puolia. Välillä näen pienen pilkahduksen, mutta se katoaa pian. En saa siitä kiinni.
Olen menettänyt itseluottamukseni. Haluan miehen läheisyyttä, toisaalta ajatus tuntuu mahdottomalta. Halusin sinut, meillä piti olla yhteinen tulevaisuus. Kenelle minä kelpaan, siihen ajatukseen takerrun.
Tiedän olevani upea monella tavalla, mutta murskasit sen käsityksen, teit rumaa jälkeä mieleeni.
Joskus, ehkä tulee vastaa arvoiseni mies, jota voi kunnioittaa. Ehkä joskus vielä voin luottaa. Siihen kun pystyisin.
Olen vahva, en halua romahtaa, en osaa enää itkeä. Olen pettynyt liian monta kertaa.
Ajatukset kiertävät samaa kehää. Olisi pitänyt vastata puhelimeen silloin, kun vielä halusit yhteyttä. Olisi pitänyt vannoa rakkautta, sitähän aina pyysit.
Katson sänkyäni, ahdistaa nukkumaanmoeno. En pysty nukkumaan kuitenkaan. Sinä olit siinä vierelläni vielä seitsemän viikoa sitten. Makasit sohvalla pää sylissäni, silittelin sinua, hellin sinua. Sinulle mikään ei riittänyt. Et kestänyt tavallista arkea.
Miksi ihminen haluaa aina jotain extraa, uusia kokemuksia. Turvallinen, hellä, tasa-arvoinen ja kunnollinen suhde ei riitä.
Haluaisin olla tunteeton robotti, en halua ajatella näitä asioiota. En jaksaisi käydä tätä läpi enää.
Miksi tunnen, pitäisi ajatella järjellä. Sillä järjellä ajateltuna asiat ovat niin kuin pitääkin. Minä olin liian arvokas sinulle, vaihdoit omalle tasollesi. Tunnetasolla en vain ymmärrä tätä.
Miten saan tunteet katoamaan? Haluan niiden katoavan. En halua kelata ihania hetkiä kanssasi. Haluan ajatella sitä kaikkea rumaa, mitä sinä käytökselläsi sait aikaan. Loukkasit minua.
Murskasit minut.
Miten rakkaus voi vaihtua niin äkkiä todelliseen rumuuteen. Miten luotettavuus petokseen.
Miten saan vahvuutta. Vaikka olenhan vahva, olen aina ollut. Mutta siihen on tullut paha murtuma, särö. Romahdanko? Tiedän, ei ole syytä, siis järkitasolla. Voi kumpa voisin nyt muuttua siksi tunteettomaksi robotiksi.
Eikö tämä tuska riitä jo? Yritän katsoa, nähdä valoisia puolia. Välillä näen pienen pilkahduksen, mutta se katoaa pian. En saa siitä kiinni.
Olen menettänyt itseluottamukseni. Haluan miehen läheisyyttä, toisaalta ajatus tuntuu mahdottomalta. Halusin sinut, meillä piti olla yhteinen tulevaisuus. Kenelle minä kelpaan, siihen ajatukseen takerrun.
Tiedän olevani upea monella tavalla, mutta murskasit sen käsityksen, teit rumaa jälkeä mieleeni.
Joskus, ehkä tulee vastaa arvoiseni mies, jota voi kunnioittaa. Ehkä joskus vielä voin luottaa. Siihen kun pystyisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jaksamista sinulle :)
Olen pahoillani,että olet noin kovia kokenut.Ei ollut arvoisesi hän,joka noin rumasti kohteli,mutta ymmärrän,että se satuttaa.Elä muistele niitä hyviä hetkiä,vaan juuri niitä pahoja,sillä tiedäthän,että rakastava ihminen ei särje toista,vaan antaa hyvät eväät elämään,vaikka ero tuleekin.
Ole armollinen itsellesi,elä syyttele itseäsi...aika parantaa...
Voimia sinulle ja halaus...myötätuulta elämääsi.
Kuulosti aivan omilta ajatuksiltani.
En pysty nukkumaan, päähän koskee, oksettaa, en pysty syömään. Olen itkenyt ja välillä voin paremmin, mutta olen lähes koko ajan apaattinen.
En jaksaisi ajatella näitä, haluaisin kelata niitä huonoja hetkiä, joiden takia olin jo aiemmin lähdössä suhteesta.
Silti kaipaan tuota valehtelevaa sikaa. Hän ei pitkään sinkkuna jälkeeni pysytellyt, oisko siinä viikko mennyt niin oli jo uus nainen kierroksessa. Sen jälkeen ei ole ottanut minuun mitään yhteyttä. Ennen tuota naista kyseli aina kuulumisia ja kävi luonani..
Saapi nähdä kun arki tulee vastaan, miten käy..