Olen 33v mies ja minulla sekä "eukolla" on kolme yhteistä lasta. Olemme ollet yhhdessä 10v ja viimeiset 4-5 vuotta on on ollut yhtä helvettiä, en tarkoita riitoja ja mitään semmosta, mutta mulla on pukannu pari kertaa masennus päälle ja olen selviintynyt niistä jotenkin ja oma mieleni on koh. hyvässä kunnossa, mutta suhteemme on todellakin kuollu ei minkäälaista läheisyyttä vaikka olen yrittänyt kaikki konstit mutta konstiti on loppu ja työ on nykään masennus lääke siellä voin olla oma itseni ja jättää kaiken skeidan kotiin. Minulla on vaan semmoinen tunne että rakkaus on poissa ja olen mielessäni ajatellut muuttoa pois ja ottaa lapset joka toinen viikko hoiviin miten kykekene olen vuorotöissä oleva. "Eukolle" kaikki muut/muiden suhde sotkut on luonnistuvaa ja auttavaista kantaa, mutta meidän suhde ei tunnu kiinnostavan...Olen kymmeniä jopa satoja kertoja ottanut puheen aiheeksi mutta hän viittaa kintaalla niille..Olen lopen uupunut tähän mun on päästävä elämässä eteenpäin varmaankin ilman häntä..olen koittanut ehdottaa parisuhdeterapiaa niin se vaan suuttuu ja mykistää ittensä...ELIKKÄ MINUN ON TURHA PUHUA SUHTEESTAMME. Antakaa kokeneet neuvoja mitä teen miten etenen???
Mitä teen suuhteelleni?
lopen uupunut
11711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jotensakin tutun tuntuinnen tilanne. Olin tuossa samassa tilanteessa noin 6 vuotta sitten ja nyt olen lähes samassa tilanteessa.
Aikanaan ilmoitin meidät parisuhdeterapiaan ja ilmoitin meneväni vaikka yksin. Okei yhdessä mentiin ja silloin se auttoi eli tee sama temppu. Ei vie mitään, mutta voi tuoda paljon uutta. Ainaskin antaa Sulle uusia välineitä toimia ja miettiä asioita. Meillä se auttoi sen kriisin yli ja kantoi jonkin aikaa ihan hyvin. Sitten tuli uudet ongelmat, mutta eivät olleet mitenkään edellisistä johtuvia.
Nykyään asun muksujen kanssa ja vaimo käy silloin tällöin katsomassa meitä siis lapsiaan. Katso viesti mitä tehdään?
Yllättäen meillä miehilläkin alkaa olla ongelmia noiden naisten kanssa eikä aina päinvastoin.
Tee päätös erilleen muuttamisesta. Istuta vaimo pöydän ääreen ja kerro, että kaipaat läheisyyttä, ja kun et sitä saa häneltä et pysty enää asumaan hänen kanssaan. Sano, että harkitset vakavasti myös eroa. Kun asutte erillänne vaimolle jää aikaa miettiä mikä on tärkeää. Jos hän tulee takaisin kuvioihin, sano, että hän on koeajalla koko yhteisen tulevaisuutenne. Ja tarkoita sitä myös. Jos häntä ei kiinnosta olla juuri sinun kanssasi, eroa. Jos eroatte, voit hyvin löytää jonkun joka on aidosti kiinnostunut sinusta ja läheisyydestä kanssasi.
naisena, että olet yrittänyt kaikki konstit, kuten kirjoitit. Et kerro mitä olet yrittänyt.
Oletko itse sanonut hänelle rakastavasi häntä, arvostavasi häntä, olevasi kiinnostunut kaikesta häneen liittyvästä? Oletko myös näyttänyt nämä asiat sanoillasi ja teoillasi? Oletko ollut yhtälailla mukana lasten hoidoissa ja kaikkiin heihin liittyvissä asioissa kuin vaimosi? Siis jakanut vanhemmuuden vastuusi? Oletko tukenut vaimosi päätöksiä työelämän yms. tärkeiden asioiden suhteen? Oletko jakanut hänen kanssaan ilosi ja surusi? Oletko ollut aina rehellinen ja uskollinen? Oletko omalta osaltasi osallistunut kotitöihin ja kantanut vastuusi kaikesta mahdollisuutesi mukaan myös taloudellisesti etkä ole käyttänyt toista hyväksesi? Oletko muistanut kertoa vaimollesi mitä hän sinulle merkitsee? Oletko antanut vaimollesi huomiota ja aikaasi - paljon kahdenkeskenkin? Oletko järjestänyt mukavia ylläreitä mahdollisuuksiesi mukaan? Oletko hemmotellut häntä esim. laittamallasi ruualla, hieronnalla, kynttilöillä, ihanalla musiikilla yms. mitä ole järkännyt vain häntä ja tietä varten? Oletko ollut hyvä isä lapsillenne - viettänyt heidän kanssaan aikaa, ilman äitiä ja myös yhdessä? Muista, että äiti-ihmiselle lapsi tulee ennen miestä...Oletko antanut vaimollesi myös omaa aikaa, aikaa harrastaa omia juttuja ja tavata omia ystäviä ilman turhia kyselyjä ja syyttämisiä? Siispä rakasta, jaa, luota ja anna sopivasti vapautta, muuten nainen tuntee olevansa kuin orja vankilassa vailla ihmisarvoa, niin yksin...vaikka on yhdessä.
Edellisen kirjoittajan puhe on suominaisen puhetta. Kaikki täytyy ansaita. Jos et saa läheisyyttä, olet väsynyt ja masentunut, niin vika on silti sinussa. Katsopa edellinen kirjoittaja kysymyksiäsi uudestaan - voiko itsekeskeisemmin asettaa puhettaan.
Olin 18 vuotta naimisissa suominaisen kanssa. Se oli elämäni virhe. Samaa käytöstä, ei millaistakaan kiinnostusta yhteisiin asioihin. Nyt on itsessäni, suvussani ja jopa pojassani vakuuttunut tietoisuus, että suominaiseen ei kajota.
tuohon ei pysty kukaan....
Olen sanonut rakastavani hän useita kertoja viikossa, mutta siinäkin on yksipuolinen tunne, olen osoittanut valittäväni hänestä todella paljon, yrittänyt yllätys reissuja hoitanut lapset isovanhemmilleen ja viennyt viikoloppureissulle eurooppaan hetellilomille. jne..En koskaan pettäisi häntä kun olen suhteessa vaikka olisi ollut mahdollisuuksia, minulla on kunnioitus parisuhteeseen.teen kotitöitä vien lapisa harrastuksiin, anna aikaa viikonloppusin eukon levätä pikkasen kun vien esim pyöräilemään kautta elokuviin lapsia. Olen anatanut vaimokkeelle mahdollisuuden harrasta omia juttuja mennä kavereiden kanssa vaiks drinksulle en ole niin omistus haluinen että voisin yrittää pitää eukkoa kotosalla, hänellä on ollut muutama ehdotus omiin harrastuksiin mutta hän ei vie asioita välttämättä loppuun asti.
käytätkö sanaa "eukko" kun puhut vaimollesi?
Niin, oletko sinä yrittänyt kaikkesi sitten? Itse tehnyt myös nuo asiat, pyytäänyt miestäsi siivoamaan yhdessä, ja kertonut miehellesi tunteesi, ilman syytöstä. Siinä harva onnistuu huonojen asioitten kohdalla. Oletko keksinyt keinoja olla kahden, oletko järjestellyt yllätyksiä, vaikka molemmille. Oletko jakanut vastuuta, ilmoittanut että nyt on sinun vuorosi, sinä osaat kyllä, ja lähtenyt vapaaillalle/viikonlopulle? Oletko antanut miehesi osallistua, kiinnostunut myös miehestäsi, vaikka lapset kuinka tulisivat ensin, ei suhde pysy pystyssä vain toispuoleisesti. Ihan yhtälailla naisen pitää haluta ja yrittää, kertoa toiveitaan ja osoittaa tunteitaan. Ja myös ottaa aikuinen suhtautuminen mieheen: jos mies syyllistää kavereitten tapaamisesta, voi tajuta, että kyse on mustasukkaisuudesta ja mennä silti, elää elämäänsä, ja sanoa miehelle, että pelko on turhaa. Pitää silti tehdä, jos toinen vangitsee, on osa mahdollisuus myös, että itse antaa toisen vangita. Laittaa vastuun omasta onnellisuudestaan tiosen käsiin.
Parisuhteessa pitää muistaa ja arvostaa, haluta rakentaa läheisyyttä ja tehdä kaikkensa, myös naisten. Myös mies kaipaa hemmottelua ja läheisyyttä, ja kokea olevansa tärkeä, jos nainen on aina vaan äiti ja osoittaa selkeästi, ettei miehellä ole virkaa, ei se varmaan viritä kovinkaan romanttista tunnelmaa.
Eikä kukaan jaksa aina tehdä toisesta onnellista, tarttee itsekin tehdä.
Pitää myös kuulla ja arvostaa toisen tekoja. Joku osoittaa rakkauttaan sanoilla, mutta on paljon niitä, jotka tekevät, eivätkä niinkään sano. On paljon niitä, jotka osottavat vaan, että tulisi joku vihje mitä pitääisi tehdä, eikä vaan murjotusta. Molempien pitää kiirehtiä ottamaan ensimmäinen askel.
Suhdetta ei voi rakentaa, määrätä eikä hallita yksin, ei voi rakastaa eikä odottaa eikä vaatia, kun se on parisuhde. Siinä on aina kaksi. Siksi kandee aina myös miettiä se oma osuus, voisiko tehdä vielä jotain, puhua kauniisti ja selkeästi, yrittää jotenkin.
En käytä sanaa eukko hänelle mutta tämmösessä yhteydessä tulee käytettyä.
Erosta voi tulla helvetti!
Sovi jos vain jotenkin jaksat .Minä odotin ja vaikka muutin pois kaiken ollessa ok..lasten äiti alkoi pilettää..ja sitä rataa
http://valituille.blogspot.com/
Joo kaikki on mahdollista, vaikeeta siitä tulee jos en keksi äkkiä mitään kostia parantaa laatuamme. Oletan että ei tule paranemaan kun tätä on kestänyt näin kauan. kiitos rohkasusta kuiteskin.