Olen asunut mieheni kanssa 7-vuotta yhdessä ja anopin kanssa ei ollut ongelmia ennen kuin muutimme mieheni kotitaloon, jossa anoppi on asunut koko ikänsä. talo haluttiin pitää suvussa joten anoppi muutti pois ja me ostimme talon ja muutimme luonnollisesti siihen.
ongelmat alkoivat heti. Laitoin kahvipurkin kaappiin ja anoppi pyysi mua siirtämään kahvin kaappiin misä sitä on pidetty 50-luvulta asti. eli monen metrin päähän kahvinkeittimestä..
ongelmat alkoi tälläsestä pienestä päivittäin toistuvasta jäkättämisestä..
nykyään kun mulle tulee vieraita niin anoppi haukkuu mut niille milloin lihavaksi ja laiskaksi yms. arvostelee siivoustaitojani yms. joka nyt mua tietysti ärsyttää, mutta mikä pahinta mun ystäväy nolostuvat ja tuntevat olonsa kiusaantuneiksi.
viimeksi anoppi haukkui ensin minut ja lähti kotiin. tuli takaisin ja haukkui ystäviäni.. vanhoiksi akoiksi,lihaviksi,lapsellisiksi.. kyllä hävetti. tietysti ystäväni loukkaantuivat.
anoppi käy siivoamassa, tekemässä ruokaa,pyykkäämässä,hoitamassa lapsiamme yms. se on syy miksi en ole vielä haistattanut sille ja käskeny häipyä meidän elämästä.
mutta juuri tähän anioppi vetoaa. koska hän auttaa niin paljon saa hän myös oikeuden sotkeutua meidän elämään. mainittakoon että anoppia ei ole koskaan pyydetty auttamaan. muutaman kerran hoitamaan lapsia, ei muuta. hän olettaa että emme pärjää ilman häntä.
hetkisitten hän oli käymättä kaksi viikkoa (mikä oli mulle yhtä lomaa) ja kun tuli niin kehui heti että ette ole tainneet pärjät ilman mua. onko ruoho leikkaamatta, pyykit pesemättä yms. kaiken huippu oli se että anoppi loukkaantui kun emme olletkaan riippuvaisia hänestä.
joskus anoppi on sanonut että "tinttailee" meille siksi että hänellä ei ole muita. ja se on toki totta. miheni on ainoa lapsi, eikä anopilla ole kumppania... se taitaa tässä ongelma ollakkin..tuhlaa kaiken energiansa meihin.
olen vain hirveän pettynyt siihen että anoppi haluaisi olla mieheni "kumppani" ja syrjäyttää mut.
nyt mieheni on vahingossa kuullut kun anoppi nälvii mua kahden kesken. olen onnellinen siitä että mieheni sanoo että toivoo ettei hänen äitinsä puhuisi mule niin alentavasti ja röyhkeesti. en kuitenkaan aio sotkea miestäni tähän, koska se että hänen äitinsä on narttu ei ole hänen vikansa.
Anoppi luulee asuvansa meillä :(
11
887
Vastaukset
- daadsdas
Ensinnäkin: anopilla on ilmeisesti avain taloonne ja saa tulla ja mennä miten tykkää. Miksi on näin? Vaihtakaa lukot. Jos ette uskalla suoraan sanoa niin sanokaa, että hukkasitte yhden avaimen ja nyt on turvallisuuden vuoksi lukot vaihdettava. Ettekä anna anopille enää uutta avainta. Sanokaa, että se on turhaa, jos hän kyläilemään tulee niin olettehan te tietysti kotona silloin.
Toiseksi: irrottautukaa oikeasti sen anopin avusta. Miksi anoppi siivoaa, pyykkää, laittaa ruokaa ja vahtii lapsia TEIDÄN KODISSANNE? Ei se ole hänen tehtävänsä. Ne tehtävät kuuluvat sinulle ja miehellesi. Jos ette saa itse taloanne siivottua, maksakaa siivoojalle. Ei se ole anopin tehtävä sitä siivota. Onko ihme, että anoppi luulee asuvansa teillä, jos hoitaa kotityötkin? Yrittäkää saada aikaan kyläilysuhde: kun anoppi tulee, istutatte hänet sohvalle ja keitätte kahvia. Kotityöt kiellätte. Ja kyläilemään saa tulla vaikka kerran viikossa sunnuntaisin. Kylässä ei siivota. Teillä on jotenkin rooli t ihan hakusessa...- brookeliini
Asumme maalla joten täällä on tapana pitää ovet auki päivisin ja öisin vaan lukossa. kun olemme pois kotoa anoppi etsii vara-avaimen ja tulee sillä sisälle. Olen nyt piilottanut vara-avaimen uuteen piiloon ja kertonut sen vain miehelleni, joten anoppi ei enää kulje kotonamme silloin kun itse emme ole paikalla.
anoppi on auttanut meitä todella paljon kun saimme kaksi lasta vuoden ikäerolla ja mieheni rakensi meille taloa samaan aikaan, eli olin periaatteessa yksinhuoltaja. apu oli tarpeen ja olemme siitä kiitollisia, mutta nyt on anoppi mennyt liian pitkälle..
olemme aina kiittäneet anoppia hyvästä avusta ja kertoneet että nyt pärjäämme ilman apua, mutta anopin mielestä emme. olen ostanut hänelle kalliita vaatteita ja koruja palkaksi jotta ymmärtäisi että silä ei ole velvoitetta enää sen jälkeen kun on palkkansa saanut..
anoppi jaksaakin olla välillä mukava, mutta jo vähintään seuraavalla kerralla alkaa arvostella mua. olen siis kahden pienen lapsen äiti ja yksityisyrittäjä.. talomme ei ole tiptop, mutta ei täällä sotkuistakaan ole, pyykkiä on kyllä, mutta missä lapsiperheessä ei olisi.
viimeksi kun anoppi patisti siivoamaan, niin sanoin että nyt on sunnutai ja heitin vitsillä että pyhän työllä ei ole siunausta. anoppi puhisi halveksivasti että teillä näyttää aina olevan pyhä.
täläisiä alistavia kommennetteja on tuhansia, varsinkin kun olemme kahden kesken.
olen alkanut lähtemään kotoani pakoon anoppia.. kylään siskoni luo yms. en vain jaksa enää kuunnella hänen nälvimistään. Anoppia en haluaisi loukata, koska on ollut todellinen apu vaikeina aikoina, mutta eikai se oikeuta häntä määräilemään elämäämme. mieheni sanoo vain että älä välitä, pelkään että kohta pimahdan ja sanon niin että välimme menevät poikki.. en siis halua sitäkään.. vain oman kotini takaisin.
vinkkejä otetaan vastaan :) - jjjkjkjkjkjkjkjjj
brookeliini kirjoitti:
Asumme maalla joten täällä on tapana pitää ovet auki päivisin ja öisin vaan lukossa. kun olemme pois kotoa anoppi etsii vara-avaimen ja tulee sillä sisälle. Olen nyt piilottanut vara-avaimen uuteen piiloon ja kertonut sen vain miehelleni, joten anoppi ei enää kulje kotonamme silloin kun itse emme ole paikalla.
anoppi on auttanut meitä todella paljon kun saimme kaksi lasta vuoden ikäerolla ja mieheni rakensi meille taloa samaan aikaan, eli olin periaatteessa yksinhuoltaja. apu oli tarpeen ja olemme siitä kiitollisia, mutta nyt on anoppi mennyt liian pitkälle..
olemme aina kiittäneet anoppia hyvästä avusta ja kertoneet että nyt pärjäämme ilman apua, mutta anopin mielestä emme. olen ostanut hänelle kalliita vaatteita ja koruja palkaksi jotta ymmärtäisi että silä ei ole velvoitetta enää sen jälkeen kun on palkkansa saanut..
anoppi jaksaakin olla välillä mukava, mutta jo vähintään seuraavalla kerralla alkaa arvostella mua. olen siis kahden pienen lapsen äiti ja yksityisyrittäjä.. talomme ei ole tiptop, mutta ei täällä sotkuistakaan ole, pyykkiä on kyllä, mutta missä lapsiperheessä ei olisi.
viimeksi kun anoppi patisti siivoamaan, niin sanoin että nyt on sunnutai ja heitin vitsillä että pyhän työllä ei ole siunausta. anoppi puhisi halveksivasti että teillä näyttää aina olevan pyhä.
täläisiä alistavia kommennetteja on tuhansia, varsinkin kun olemme kahden kesken.
olen alkanut lähtemään kotoani pakoon anoppia.. kylään siskoni luo yms. en vain jaksa enää kuunnella hänen nälvimistään. Anoppia en haluaisi loukata, koska on ollut todellinen apu vaikeina aikoina, mutta eikai se oikeuta häntä määräilemään elämäämme. mieheni sanoo vain että älä välitä, pelkään että kohta pimahdan ja sanon niin että välimme menevät poikki.. en siis halua sitäkään.. vain oman kotini takaisin.
vinkkejä otetaan vastaan :)asiasta ja kerro kuinka vakava asia on ja että hänen tulisi tehdä asialle jotain, onhan hän sinun puolisosi.
Lisäksi anoppi varmaan ei ole häntä kohtaan niin kärkäs vaan saattaa jopa kuunnella. - Kerro tosiasia
jjjkjkjkjkjkjkjjj kirjoitti:
asiasta ja kerro kuinka vakava asia on ja että hänen tulisi tehdä asialle jotain, onhan hän sinun puolisosi.
Lisäksi anoppi varmaan ei ole häntä kohtaan niin kärkäs vaan saattaa jopa kuunnella.Puhu miehellesi että hän puhuisi äidilleen. Miesten on usein vaikea olla äitiään vastaan, eri mieltä äitinsä kanssa, mutta tässä tapauksessa olisi napanuora jo katkaistava!
Kerro ettet itse enää jaksa moista käytöstä anopin suhteen, eikä sinun tule siihen alistuakkaan! Kerro että rakastat miestäsi, muttet jaksa jatkaa näin.
Tsemppiä vaan!
- perintöä odotellessa
Olis kannattanut odottaa, että anopin kylmenee. Ei olis tullu sanomista kahvipurkista.
- Mitä tehdä...vai ollakko vain
Olen tavannut hurmaavan, empaattisen lämpimän ja rakastavan miehen! Oikean joka naisen unelman! Kukapa ei sellaista huolisi!
Mies asuu kotonaan, hänellä on siellä myös oma työhuoneensa sekä pirteä ja voimakastahtoinen äiti.
Luonnolllisesti hän viettää kotonaan/työhuoneessaan päivät pitkälle yöhön - äidin huolehtiessa hänestä.
Koen suunnatonta mustasukkaisuutta hänen äitiään kohtaan! Mies käy luonani lähinnä öisin, äidin ruokkiessa poikansa ja pesten hänen pyykkinsä...
En voi tietää alkaako meillä milloinkaan oma elämä...
Olemme jo itsekkin keski-ikäisiä. Tämä on erittäin vaikeaa minulle. mies ei tunnu ymmärtävän tilannettani. En haluaisi jakaa miestä "toisen naisen" kanssa.
Kun vihdoinkin löytyy ihana mies, ei sitä itselleen saa...
Ei ole helppoa... - kun helpolla pääsee
Mitä tehdä...vai ollakko vain kirjoitti:
Olen tavannut hurmaavan, empaattisen lämpimän ja rakastavan miehen! Oikean joka naisen unelman! Kukapa ei sellaista huolisi!
Mies asuu kotonaan, hänellä on siellä myös oma työhuoneensa sekä pirteä ja voimakastahtoinen äiti.
Luonnolllisesti hän viettää kotonaan/työhuoneessaan päivät pitkälle yöhön - äidin huolehtiessa hänestä.
Koen suunnatonta mustasukkaisuutta hänen äitiään kohtaan! Mies käy luonani lähinnä öisin, äidin ruokkiessa poikansa ja pesten hänen pyykkinsä...
En voi tietää alkaako meillä milloinkaan oma elämä...
Olemme jo itsekkin keski-ikäisiä. Tämä on erittäin vaikeaa minulle. mies ei tunnu ymmärtävän tilannettani. En haluaisi jakaa miestä "toisen naisen" kanssa.
Kun vihdoinkin löytyy ihana mies, ei sitä itselleen saa...
Ei ole helppoa...Tuollaisesta vapaamatkustajasta et saa huomaavaista kumppania itsellesi edes äidin väistyttyä. Hän on tottunut kuorimaan kermat päältä, molemmista kakuista, mennessä ja palatessa. Pahottelen tylyä vastausta mutta ei tuollainen toiminta kaunistelemalla kummene.
- käytä näitä neuvoja
Hommata anopille mies joka käy antamassa sille sitä, minkä puutteessa se on...
2. Ellei järki asioita ymmärrä,teet seuraavaksi ilmoitat miehelle joko hän panee Äitinsä
kuriin tai hän laittaa..
3. Mikäli miehesi on niin tossu,ota anoppi puhutteluun ja sano asiat suoriksi heti..
4. En ymmärrä sinun kannanottojasi ?
5. Kerro anopille,että tämä on teidän perhe-elämä,eikä kaivata neuvoja ja tarvittaessa kysytään.
6. Laita kahvipurkki minne haluat,äläkä kysele sitä anopilta.
7. Kyllähän se sinua simputtaa,ellet laita vastaan.
8. Kerro anopille,ettet halua kertaakaan nähdä tässä talossa sitä äkäistä anoppia. En kyllä ymmärrä,että
alat kuuntelemaan,kuinka se sinua morkkaa vieraitten nähden..
Tässä teesit,jos näitä noudatat niin välit paranee... - Marjatainen
Minä käsittäisin asian niin, että anoppisi on vaikea luopua kodista, joka oli hänen rakas kotinsa kymmeniä vuosia. Ennen talokauppaa hän ei puuttunut asioihinne, sen jälkeen vasta. Kysymys ei siis ole varsinaisesti teistä vaan kodista. Siitä luopuminen sattuu ja lujaa. Hän ei varmaan itsekään oivaltanut, kuinka iso juttu pois muuttaminen henkisesti tulee olemaan, muuten hän ei ehkä olisi suostunut koko kauppaan.
Hän ei ole enää talonsa emäntä. Joku muu päättää kahvipurkin paikan, ruohonleikkauspäivän ja kaiken muun. Hänellä on koti-ikävä, ja siksi hän yrittää kaikin tavoin auttamalla tulla välttämättömäksi kodissanne. Te olette perheenjäseniä ja siksi hän voi (mielestään) suhtautua teihin eri tavoin kuin olisi pakotettu suhtautumaan ulkopuoliseen talonostajaan. Hän on myös mustasukkainen, ei ehkä niinkään pojastaan, koskapa ei ennenkään ollut, vaan emännän roolista. Siksi hän moittii sinua kaikesta. Vuosien saatossa hän loi oman järjestyksensä, kenties kipakoidenkin yhteenottojen kera oman anoppinsa kanssa. Nyt sinä uhkaat romuttaa kaiken ja tuot uudet tapasi tilalle. Olet syrjäyttänyt hänet, vaikkakin tarkoittamattasi.
Kivaa tuo ei ole, enkä osaa tällä palstalla muuta neuvoa antaa kuin sen, että pidä pääsi ja perustele kantasi ystävällisesti. Voit myös mainita olevasi nyt emäntä täällä ja päättäväsi itse kahvipurkin paikan. Sano se tiukasti, mutta ystävällisesti. Kyllä tilanne tuosta tasoittuu, kun aikaa kuluu, kun sinä vain muistat olevasi itse emäntä, jonka tulee kohdella vieraita ystävällisesti, ja jonka ei tarvitse kenenkään kanssa neuvotella siitä, missä kaappi seisoo.- ankeatäti
Hyvä Marjatainen, taisitpa osua asian ytimeen.
- brookeliini
ankeatäti kirjoitti:
Hyvä Marjatainen, taisitpa osua asian ytimeen.
kiitos ystävällisestä vastauksesta. osasit muotoilla asiat hyvin. tuntuu että ymmärrän nyt anoppiani paremmin, tai syitä hänen käyttäytymiseensä paremmin.
kyllähän se loukkaa kun läheinen ihminen puhuu rumasti, mutta täytyy vaan yrittää olla vahva ja uskoa itseensä. välillä se on tietysti vaikeaa varsinkin kun on väsynyt.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En löydä sinua
En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k222371- 522267
Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi1062260- 321527
Hajoaako persut kuten 2017?
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen2381522- 301456
Kamala uutinen: Henkilö kuoli Tokmannin pihaan Kankaanpäässä- Jäi trukin alle
IL 9.5.2025 Ihminen kuoli Kankaanpään Tokmannin edustalla perjantaina aamupäivästä. Poliisin mukaan henkilö oli jäänyt361412- 951171
- 281160
Ne oli ne hymyt
Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä201136