Huomasin jo aikaisemminkin käytyä keskustelua siitä kun ystävä pitää kaatopaikkana ja haluaisin nyt kertoa oman tarinani.
Tutustuin opiskeluaikanani yhteen luokkakaveriini ja me oltiin tosi hyviä ystäviä, alettiin viettämään yhteistä aikaa jopa kouluaajan ulkopuolella. Mutta kouluajan ulkopuolella hän oli tosi inhottava, aivan erilainen kuin koulussa. Koulussa hän oli pajon mukavampi ja jouduin siksi olemaan hänen kanssaan koulussa koska muuten olisin joutunut olemaan yksin. Ja muutenkin jos olisin katkaissut meidän välit silloin niin mikä inhottavampaa kuin olla riidoissa samalla luokalla olevan ihmisen kanssa. Ja hän oli tosi inhottava sellaista ihmistä kohtaan jolle hän oli vihainen.
Kun koulu loppui ja oli valmistujaisjuhlat, luulin päässeeni eroon hänestä. Mutta ei. Sitten hän vasta alkoikin soittelemaan ja käytiin välillä kaupungilla, mutta hän oli aina tosi inhottava. Ja jos hänellä oli paha olo, aina hän soitti minulle ja saattoi jauhaa monta tuntia yhtä ja samaa asiaa. Jos taas minulla oli paha olo, ei puhettakaan että hän kuuntelisi vaan hän väänsi oikein veistä haavassa ja kommenteillaan sai oloni tuntumaan entistäkin pahemmalta.
Olen vain jo monta vuotta jatkanut yksipuolista ystävyyttämme koska en vain pysty sanomaan hänelle että en halua enää olla missään tekemisissä.
Tosin en ole enää moneen viikkoon vastannut hänen puheluihinsa ja joskus hän viestittelee ja kyselee miten menee ja olis kiva nähdä joskus, yms. Olen vain vastannut jotain parin sanan viestejä takaisin. Joskus hän saattaa soittaa jopa 5 kertaa peräkkäin jos en vastaa.
Miten pääsen eroon tästä henkilöstä? Jätänkö vain vastaamatta hänen puheluihinsa ja viesteihin? En vain pysty sanomaan hänelle sitä että en halua olla hänen ystävänsä enää. Ja puhelinnumeroani en viitsisi vaihtaa.
Tutustuin opiskeluaikanani yhteen luokkakaveriini ja me oltiin tosi hyviä ystäviä, alettiin viettämään yhteistä aikaa jopa kouluaajan ulkopuolella. Mutta kouluajan ulkopuolella hän oli tosi inhottava, aivan erilainen kuin koulussa. Koulussa hän oli pajon mukavampi ja jouduin siksi olemaan hänen kanssaan koulussa koska muuten olisin joutunut olemaan yksin. Ja muutenkin jos olisin katkaissut meidän välit silloin niin mikä inhottavampaa kuin olla riidoissa samalla luokalla olevan ihmisen kanssa. Ja hän oli tosi inhottava sellaista ihmistä kohtaan jolle hän oli vihainen.
Kun koulu loppui ja oli valmistujaisjuhlat, luulin päässeeni eroon hänestä. Mutta ei. Sitten hän vasta alkoikin soittelemaan ja käytiin välillä kaupungilla, mutta hän oli aina tosi inhottava. Ja jos hänellä oli paha olo, aina hän soitti minulle ja saattoi jauhaa monta tuntia yhtä ja samaa asiaa. Jos taas minulla oli paha olo, ei puhettakaan että hän kuuntelisi vaan hän väänsi oikein veistä haavassa ja kommenteillaan sai oloni tuntumaan entistäkin pahemmalta.
Olen vain jo monta vuotta jatkanut yksipuolista ystävyyttämme koska en vain pysty sanomaan hänelle että en halua enää olla missään tekemisissä.
Tosin en ole enää moneen viikkoon vastannut hänen puheluihinsa ja joskus hän viestittelee ja kyselee miten menee ja olis kiva nähdä joskus, yms. Olen vain vastannut jotain parin sanan viestejä takaisin. Joskus hän saattaa soittaa jopa 5 kertaa peräkkäin jos en vastaa.
Miten pääsen eroon tästä henkilöstä? Jätänkö vain vastaamatta hänen puheluihinsa ja viesteihin? En vain pysty sanomaan hänelle sitä että en halua olla hänen ystävänsä enää. Ja puhelinnumeroani en viitsisi vaihtaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eihän se toimi noin - ystävyyden pitäisi olla molemminpuolista.
Itse aikanani päädyin samaan ratkaisuun, ei minustakaan ollut sanomaan suoraan, että tämä "ystävä" sai ainoastaan surulliseksi, vihaiseksi ja ahdistuneeksi. Kyseinen ihminen oli niin mielettömän itsekeskeinen, istsetuhoinen, raa'asti ilmaistuna hullu, eikä häntä juuri kukaan sietänyt, kaikki vanhat ystävänsä oli vainonnut elämästään pois. Lopulta minäkin jätin kokonaan vastaamatta kaikkiin yhteydenottoyrityksiin - vuoden päästä kai sitten lopulta ymmärsi. Yhteisille tuttaville olen sanonut, etteivät kerro hänelle missä nykyään asun
Parempi niin.
Jätä vastaamatta ja "unohda " tämä ihminen jos et suoraan asiaa muka voi sanoa!!!
Oikein teit. Tuollaiset ihmiset ovat vain piina sielulle. Minäkin sanoin ystävyyteni irti tuollaisen henkilön kanssa. Ystävyys on kahden kauppa. Kerroin ystävälleni, että kärsin hänen valheistaan ja loukkauksistaan ja etten enää aio itkeä hänen takiaan. Minäkin kun aina tein kaikkeni hänen eteensä. Olisin vain ollut tyhmä, jos aina vain katsoisin läpi sormien ja antaisin tuottaa itselleni pahan mielen. Nyt kun "erostamme" on kulunut muutama kuukausi, niin huomaan kuinka elämäni on helpottunut. Ei enää mielipahaa ja henkistä väkivaltaa ja manipulointia. Eli ohjeeni sinulle on, että et pidä yhteyttä ja jos törmäätte jossain, niin puhu vain niitä näitä ja toivota hyvää päivän jatkoa. Keskity ystäviin, jotka arvostavat sinua.
Jos eivät ihmiset halua olla oikeita ystäviä,
ei sellaisilla mitään kukaan tee. Reilumpaa sille "ystävällesikin" että jos noin hänestä kerran ajattelet - ilmeisesti ajatellut jo vuosia - ettet välillä komppaa "muka ystävänä" ja oikeasti ajattelet silti noin. Eihän hänkään voi silloin käsittää mistä on kyse.
Aikuiset ihmiset - ja oikeat pitkäaikaiset ystävät -luulisi, että voisi puhua asioista suoraan, vaikka eihän sekään aina niin helppoa. Jos olet noin kauan jo asiaa kuitenkin hautonut päässäsi niin ilmeisesti olet ohittanut sen pisteen. Tuskin "ystäväsikään" sellaisen ihmisen seurasta pidemmänpäälle välittäisi, jos tietäisi että koet noin.
Selvästikään ole ansainneet toinen toistenne ystävyyttä, jos asia ei ole selvittämisen arvoinen. Kysy häneltä, että miksi ihmeessä olet tuollainen kusipää ja ilmaise, että näin tämä ystävyys ei toimi.
Toisaalta kaikki eivät nyt vain yksinkertaisesti tule toimeen keskeenään - eikä tarvitsekaan.
Hyvät ystävät ovat todella arvokkaita. Hyvinä ja huonoina aikoina. Tuo nyt lähinnä kuulostaa siltä, ettei ole koko suhteessa kysymys ystävyydestä. Puhu "ystäväsi" kanssa suoraan tai anna asian olla.
Miten itse määrittelisit ystävyyden?