Jumalan lapset ja heidän toivonsa, 1.Joh.2:26-3:3

Kristillisellä seurakunnalla on tieto ja turva siinä voitelussa, minkä se on Jumalalta saanut (26,27). Voitelu merkitsi Pyhän Hengen saamista.

Epäjärjestyksen keskellä Jumalan seurakunnalla on Jumalan Hengen antama järjestys ja linja. Tämä ei ole itsestään selvää, vaan seurakunnan on ponnisteltava ja kilvoiteltava Hengessä pysyäkseen. On pidettävä
se, mitä on saatu.

Jumala on rakkaudessaan suonut uskoville Jumalan lapsen nimen. Jumalan lapsen asema on Isän antama lahja.
Ihmisen puolelta kysytään, haluaako hän ottaa tämän lahjan vastaan ”niin kuin lapsi sen ottaa” (Mark.10:15).
”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh.1:12).
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh.3:16)..

Jumala on sanallaan luonut maailman ja sanallaan hän luo myös Jumalan lapset.
Sen tähden maailma ei tunne meitä (3:1). Jumalan lasta ei voi näyttää tälle maailmalle niin kuin näytetään tämän maailman esineitä. Vielä ei käy ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen vasta silloin, kun hän ilmestyy (2).

Jumalan lapseus on lahjaa, mutta lahja velvoittaa noudattamaan vanhurskautta (3-10).

Virsi 276
--
1.
Jeesuksesta laulan,
Jeesuksesta vaan,
jolta syyni suuret
anteeks sain ja saan,
jolta syyni suuret
anteeks sain ja saan.

2.
Hän mun syyni suuret
poisti verellään,
otti synnin orjan
armoon, elämään,
otti synnin orjan
armoon, elämään.

3.
Katkoi verkot valheen,
kahleet kuoleman,
vangin vapautti,
laps oon Jumalan,
vangin vapautti,
laps oon Jumalan.

4.
Lapsi oma Herran,
taivaan kuninkaan,
kruunun perin kerran,
valtakunnan saan,
kruunun perin kerran,
valtakunnan saan.

5.
Pääsen asukkaaksi
kultakaupunkiin,
viedään vierahaksi
häihin iäisiin,
viedään vierahaksi
häihin iäisiin.