Et halua olla hänen kanssaan tekemisissä vai lähdet hänen kanssaan kirkkoon?
Miten suhtaudut uskovaisen ihmiseen?
niin?
16137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mihikää kirkkoo rupee lähtemää..muttei mua muuten kenekää uskonto sinällään haittaakkaan..jollei sit uskontoa sitte aleta mulle tuputtaa...nii kauan ko kukin pitää uskonasiat tykönään nii ok..=o)
iha sama pätis kaikkee muuhunkin ideologiseen tuputukseen..mullon kummiski iha omat aatokseni..joita ei muovata painostamalla eikä tyrkyttämällä..ne muovaantuu kun itte lähen niitä avoimesti muovaamaan..kaikki muu on perin turhaa mun muovaantumista aatellen..=o)
Eipä tulisi mieleenikään erotella ihmisiä uskonnon tai uskonnottomuuden perusteella. Minulla on uskovaisia ystäviä, ja en tietenkään oleta viettäväni heidän kanssaan riehakasta baari-iltaa, mutten myöskään vastavuoroisesti osallistu seuroihin heidän kanssaan. He eivät sitä edes oleta, tietenkään. Yhteistä tekemistä löytyy silti ja yhteisiä puheenaiheita sekä yhdistäviä tekijöitä. Erilaisuus on rikkaus.
hyi
Kukkahattutädit eivät hyväksy erilaisuutta, joten kumpikohan se meistä nyt sitten oliskaan... *jää pohtimaan*
Tekemisissä voin olla, mutta kirkkoon tms. uskontopainotteisiin juttuihin en lähde.
jos on helluntailainen
yhtään uskovaista ihmistä, mutta yhden tiedän aika kaukaisesti tosin. Se on naispuolinen ja on ollut mulle aina tosi kiva. Ei ole kertaakaan esim. mun aikana puhunut mistään uskonasioista, ja on ymmärtänyt nykynuorisoa musta ihan hyvin(mäkin olin teini-iässä silloin kun sen kanssa enemmän olin tekemisissä).
Niin, että musta ne ois varmaan ihan kivoja, kunhan ei uskonasiat tulisi puheeksi, ainakaan niin paljon et tulis ahdistava olo. En mäkään niiden aikana alkais puhumaan esim. huumeista tai villeistä orgioista. Niin tasoissa oltaisiin.:)
eli vältellen
että kohta taas ihmettelet, miksei juuri kukaan vastaa sinulle palstalla vaikka kirjoitat mitä.
TULEN TOIMEEN KYLLÄ YKSIN KIRJOITELLESSAKIN :)
miltä kirjoittamisesi seuraukset sinusta itsestäsi alkavat tuntumaan. Jokainen voi reagoida nopeasti ja pitää meteliä (yksinään), mutta miltä homma alkaa maistumaan sen jälkeen, on usein eri asia.
genion tai fionan tyylä,eli puskista kirjoittelemaan :)
tuotannon olevan joka tapauksessa samaa tyyliä, kirjoittivatpa täällä olijat puskista tai ei. Kivasta ei saa ikävää, eikä ikävästä kivaa yrittämällä kirjoittamista puskista...Kirjoitustyyli ja ajatusmaailma kun kertovat kirjoittajasta enemmän kuin yksi kälynen nimimerkki.
Tekstejäsi lukiessa tulee mieleen, että voisi olotila olla helpompikin, mutta niinhän se on, että jokainen teemme omat valintamme ja saamme sen mukaisen olotilan joten se siitä.
ketään pilaa. Vaan se miten sitä uskontoa käyttää. Kirkoon lähden jos on kyseessä tarpeeksi hyvä syy, esim. häät tai hautajaiset.
Lähettäis jalat suorina lähimpään seurakuntaan, jossa yrittäisin kovasti päästä saarnastuoliin :)
sanon jollekin vaikkapa, että:"Olet uskovainen", on oma ymmärtämiseni lakannut. Olen siis jo tällöin lyönyt ihmiseen jonkin leiman. Ja tämän leiman lyöminen on vielä pahempi, jos siihen sisältyy jokin hyväksymisen tai paheksumisen sävy.
Sitä voi vain tehdä havaintoja, tutkia ja katsella ... haluamatta kuitenkaan muuttaa jo sitä, mikä on. Tietysti sitä on toisinaan vaikea olla tuomitsematta, arvostelematta tai asennoitumatta johonkin tietyllä tavalla. Sihen voi kuitenkin pyrkiä ja se avaa ihan oman maailmansa. Niin se vain on, että jos haluan muuttaa jotakin toisenlaiseksi, sellaiseksi mitä sen pitää omasta mielestäni olla, voinko enää lopulta kuitenkaan ymmärtää sitä?