Äkkiseltään ajateltuna toi kombo kuulostaa simppeliltä, mutta aloin tässä tuumailemaan, että mitä toi noin niin kuin käytännössä pitää sisällään. Varmaankin miehillä ja naisilla on melko lailla erilaiset käsitykset tästäkin. Kulminoituuko homma siihen, että nainen haluaa kuulla mieheltään välillä kauniita sanoa välittämisestä ja siitä kuinka on ihanaa olla yhdessä ja pusun tai pari päivässä vaikka kun on duuniin lähdössä tai tulossa aamiaispöytään. Jos näin on, niin millainen frekvenssi puhumiseen ja pussailuun sitten oikein pitäisi olla ettei naiselle tulisi tunnetta siitä ettei saa tarpeeksi mieheltään näitä?
Millainen mies puhuu ja pussaa?
Millainen mies puhuu ja pussaa?
Vastaukset 36
Vanhimmat
sitä, että mies osoittaa välittämistä sekä fyysisesti että henkisellä puolella?
Sama se kai, miten se mies sen välittämisensä osoittaa. Oon ajatellut että tuo puhuminen ja pussaaminen on vaan niinkuin esimerkkeinä tossa..kuvaamassa kaikkea mahdollista, mitä mies voi tehdä :-)
varmaankin noin vertauskuvallisesti tarkoittaa, mutta koska naisesta sitten tuntuu siltä, että mies on sellainen joka puhuu ja pussaa? Pitääkö tän toiminnan olla sellaista päivittäistä spontaania huomioimista vai mitä? Tietysti toi on yksilöllistäkin, mutta näitä nyt olis mielenkiintoista vähän kuulla, että millaselle haitarille toi noin suunnilleen asettuu ja millaista sen huomioimisen tulisi olla, että nainen olis onnellinen.
siinä, että kunhan pystyy vaikeista asioista mulle puhumaan ja vaikeina hetkinäkin mua rakastamaan, niin se on siinä. :-)
näkyä ihan tavallisessa arjessa toisen huomioimisena. Mitään suuria ei vaadita. Jos eletään yhdessä, ei voi elää pelkästään omista tarpeistaan käsin ...
mutta haenkin tässä juuri sitä, että miten naiset tän homman omalta kohdaltaan ja ihan yleisestikin konkretisoisi. Mitä se sellainen arjen pieni huomioiminen pitää sisällään ja miten homma esimerkiksi muuttuu kun eletään etäsuhteessa, eikä nähdä kuin ehkä viikon välein? Pitääkö laitella pusi pusi tekstareita päivittäin vai miten?
laitella mitään pusipusi-tekstareita. Mulle ei se arjessa näkyminen ole niin tarpeellista, ainoastaan nuo kriisitilanteet ja rakkauden näkyminen niissä merkitsee.
tarkoittaa omalla kohdallani lähinnä sitä, että katsottaisiin minua kauniisti, koskettaisiin toisinaan lempeästi, oltaisiin joskus käsikkäin ja sylikkäin. Sen ei tarvitse olla päivittäistä toimintaa, riittää, että edes silloin tällöin. Toisinaan on kiva kuulla myös se, että toinen saa välittävänsä minusta ja, että minä olen hänelle tärkeä.
Itse en vaadi kyllä mitään "pusi-pusi" -tekstareita lähetettävän itselleni, koska en niitä itsekään harrasta :). On ahdistavaa, jos joutuisi olemaan koko ajan kännykän orjana vain sen vuoksi, jos kumppani lähettelisi oman epävarmuutensa vuoksi moisia tekstareita alituiseen.
sellainen mies olis kivoin, joka enimmäkseen vain puhuisi ja olisi muutenkin mukava. Pussailusta en niin välitä, mutta halimisesta tykkään.
Minun mielestä tuo tarkottaa, että osaa puhua asioista eikä murahtele jotain yksisanaisia vastauksia. Puhumista toisen kanssa: Vastaa kysymyksiin ja kysyy toiseltakin asioita, pohdiskelee 'ääneen' (tarkoitan vuorovaikutuksessa toiseen) jotakin asioita...tätä kutsutaan keskustelemiseksi.
Mielestäni puhumista EI OLE sellainen, että mies OLETTAA asian olevan jotenkin ja toimii sen mukaan.
aitoa, vuorovaikutteista dialogia ja toisen todellista kuuntelemista. Siitä se lähtee ... oma itse ei ole enää niin tärkeä, toinen on :).
Minun mielestä tuo tarkottaa, että osaa puhua asioista eikä murahtele jotain yksisanaisia vastauksia. Puhumista toisen kanssa: Vastaa kysymyksiin ja kysyy toiseltakin asioita, pohdiskelee 'ääneen' (tarkoitan vuorovaikutuksessa toiseen) jotakin asioita...tätä kutsutaan keskustelemiseksi.
Mielestäni puhumista EI OLE sellainen, että mies OLETTAA asian olevan jotenkin ja toimii sen mukaan.
pussailupuoli sitten?
mutta pitää ottaa huomioon myöskin se, ettei kaikki miehet pidä siitä. Suutelemisesta tai suutelemattomuudesta ei kannattane tehdä mitään ongelmaa ... parisuhteessa, kuten muussakin elämässä on hyvä opetella tekemään myös niitä kompromisseja.
Minun mielestä tuo tarkottaa, että osaa puhua asioista eikä murahtele jotain yksisanaisia vastauksia. Puhumista toisen kanssa: Vastaa kysymyksiin ja kysyy toiseltakin asioita, pohdiskelee 'ääneen' (tarkoitan vuorovaikutuksessa toiseen) jotakin asioita...tätä kutsutaan keskustelemiseksi.
Mielestäni puhumista EI OLE sellainen, että mies OLETTAA asian olevan jotenkin ja toimii sen mukaan....tuossa minulla menee raja. Okei perheenisän kuuluu tehä suunnitelmia ja huolehtia asioista. Tässä tulen vastaan, silti asioista pitää neuvotella.
Puhumista ei myöskään ole, että yrittää inttää ja taivutella minut muuttamaan mielipidettäni. Esim. puita poltettaessa uunissa tai missä tulisijassa tahansa, paras lämpöarvo saadaan, kun palamiseen tarvittava hapen määrä säädellään juuri sopivaksi...niin että tapahtuu tehokasta palamista. TÄMÄ EI TARKOITA sitä, että kaikki pellit kokonaan auki poltetaan puita niin, että hormit humisee. Raivostuttavaa 'keskustella' tästä asiasta yhä uudelleen miehen kanssa, kun hän yrittää taivutella siis 'neuvoa' minua toimimaan virheellisesti...kun itse tiedän jo kokemuksesta asian paremmin...tuossa kohtaa vois mies sitte olla puhumatta ihan vapaasti :D
Joo tiedän myös tapauksia, että mies on PUHUMATTA sanaakaan kuukausikaupalla. Ihan järkyttävää.
**************************************
Sitte tuosta pussaamisesta.
Mielestäni se tarkottaa, että tunnistaa omat seksuaaliset tarpeensa, mutta myös TUNNISTAA KUMPPANINSA TARPEET. Osaa tulla vastaan näissäkin asioissa. Mutta tärkein asia: Mies osaa ILMAISTA TUNTEITAAN eleillä, tekemisellä.
Ei tää mitään kummallisempaa ole.
Minulla oli tässä jatkona pohdiskelua siitä, mitä tarkoittaa, kun mies ei sitten 'puhu ja pussaa'.
Mielestäni tuo ilmaisu tarkottaa sitä, että ollaan saumattomasti kanssakäymisissä vastapuolen kanssa ja osataan toimia suhteessa toiseen ...TAI hakea sitä toimintatapaa toisen kanssa. Mikään tuppisuuna oleminen ei toimi. Silloin herää väistämättä ajatus, ettei miehellä sisäisesti ole asiat kunnossa, kun ulkoisesti toiminta ja ilmaisu on puutteellista. Voi siis olla niin, että ulkoisesti miehellä näyttää olevan toimntakykyky tallessa. Mutta jos 'puhuminen ja pussaaminen' siis VUOROVAIKUTUS mättää...miehellä saattaa olla sisäisestikin jotain ongelmia. MITÄ? minua ei aina kiinnosta jäädä selvittelemään...
Tässä tää nyt oli. Vähennän kaikki nuolet pois se oli tekstin pois-putoamiseen syynä.
Vaikka ei se oikein lämpene puhumaan mun kaa Antti Tuiskusta ja BB:stä. =(
kuis kulkee? =)
Ai säki oot vai jonkun ukon ketaleen pyydystäny. No mitäs sen ny sit pitäis tehdä, että tulis semmonen olo et se puhuu ja pussaa? Hieman kapeahkoltahan noi sen intressit kuulostaa, jos tossa oli tosiaan osapuilleen kaikki mitä siitä nykyisellään saa irti.
Yksilökohtaistahan tuo on ja voin vain omasta puolestani asiasta kirjoittaa. Nuorempana puheet olivat tärkeitä, nyt aikuisiällä tärkeintä ovat muut henkisestä läheisyydestä kertovat ilmeet, eleet ja teot.
Tärkeää on nähdä toisesta, että on hänelle merkityksellinen. Se, miten toinen lähtee luotani ja minkälaisin ilmein palaa luokseni...olipa sitten kyse töihinlähdöstä tai aamuheräämisestä kahvipöydässä. Pusipusihaliruttaus -tekstarit alkavat äkkiä ärsyttämään, jos niitä paukahtaa monta kertaa päivässä. Mikäli olemme erossa työmatkojen vuoksi useamman tovin, toimivat lyhyet tekstarit oivallisina ikävän helpottajina ja lämmittävät kun tietää ettei näe toista moneen päivään.
Kun kumppani vetäytyy pitkiksi ajoiksi omiin maailmoihinsa, ottaa toinen sen helposti henkilökohtaisesti. Mitä olen tehnyt, onko vika minussa, miksi toinen ei ota kontaktia, onko tässä jotain mihin pitäisi reagoida? Tarkoitan tällä totaalista vetäytymistä ja saavuttamattomissa oloa, en paria "huonoa päivää" :)
Pussaamisen ja lurituksen tiheyden tarpeen määrittävät varmaan parhaiten suhteessaolijat. Mikä toisella on hyvä, on toiselle huono. Ikävimmässä tapauksessa kummallakin on eri käsitys siitä, mikä olisi hyvä...mutta ikärasistisina täytyy todeta, että nämä ongelmat vaivaavat selkeästi nuorempaa väkeä.
hyvä pointti, että tässäkin asiassa tuntuu naisilla muuttuvan aika paljon mieltymykset kunhan ikää tulee vähän lisää. Osaatko naisena eritellä mikä on tässä vuosien varrella sillä tavalla muuttunut ettei nykyään enää puheet oo niin tärkeitä kuin ennen? Mun mielestä kun vaikuttaa siltä, että yleensäkin toi huomioimisen määrä johon nainen on tyytyväinen, niin se vähenee kunhan ikää tulee lisää. Onko se jotain, että opitaan ymmärtämään miehiä paremmin ja sitä miten mies osoittaa välittämistään ja tunteitaan vai kenties jonkinlaista realistisuutta?
huomaamaan, miten mies sitä kiintymystään osoittaa. Itse ainakin olen hyvin 'otettu' kun tajuan tällaisen tilanteen.
homma kulminoituu siihen, että nuorempana nainen odottaa miehen osoittavan välittämistään samalla tavalla kuin miten nainen itse osoittaa sitä miehelle. Sitten vanhempana nainen hokaa, että mieshän osoittaakin välittämistään noin ja oppii arvostamaan sitä vaikkei se omaan logiikkaan ihan istuisikaan.
Nuorempana sitä tosiaankin 'odotti' jotain...nyt sitä vaan 'ottaa vastaan'.
Kysymykseen millanen mies puhuu ja pussaa.. hehe :)
Se on semmonen, joka ei ole kummallakaan saralla pidättyväinen, eli puhuu kun on puhuttavaa ja pussaa kun pussatuttaa ja ihan oma-aloitteisestikin vielä :) Mä ainaski tykkään, että mies osoittaa välittävänsä muutenkin kuin sanoin, ei tosiaankaan tartte olla koko aika kyljessä kiinni hokemassa rakkaudentunnustuksia (kamalaa) mutta vähän väliä antaa pusun, koskettaa ohimennessä ja niin edelleen, välitöntä läsnäoloa :) Kyllä kauniita sanoja on kiva kuulla, mutta puhuva ja pussaava mies puhuu muutakin kuin kauniita sanoja, hän kertoo miltä hänestä tuntuu ja hän kertoo toiveistaan, on avoin ja rehellinen eikä pelkää että tuomitsisin hänet. Hän myös kuuntelee mitä sanon ja tarttuu ajatuksiini, rakentavasti ja hellyydellä, ei syyttävästi ja morkkaavasti.
Sellainen on mies joka puhuu ja pussaa :D
"JOS NÄIN ON, NIIN MILLAINEN FREKVENSSI..."
BUHAHAHAHHA!
Jos jollain naisella on puhelias,pussaileva mies,olen hetkellisesti kateellinen kun katson heitä.Mun haaveideni mies on huomioiva, rakastava,vaik ois vaan lomaromanssista kenties kyse.Hirveästi en zoomaa varattuja mutta kyllä pussaileva ceissi kelpais lainaan..
moni muukin - esim. et ajattelee omilla avoillaan. Oikeasti jokainen määrittelee nuo itselleen - ja mitään oikeaa ei ole olemassakaan. Joskus määritelmät kohtaa - useimmiten ei.
Eli millainen - jokainen - ei kukaan (vaikka eivät tosin kysymykseen vastaakaan). Eiköhän noi voi opettaa jopa robotille eli ei tarvitse rajoittua miehiin.
pelkkää yleistystähän toi on ja vieläpä hyvin epämääräisistä asioista, mutta sehän tässä just kiinnostaakin, että miten jokainen lähtisi yksilöimään tätä yleistystä. Joku syyhän siihen on oltava, että tota kuulee sanottavan niin usein. Jotain merkityksellistähän sen pitää silloin tarkoittaa.
Vaikkei suhteissa ja tunteissa mitään viisasten kiveä olekaan, niin eihän se kuitenkaan estä ihmettelemästä ja vertaamasta muiden ajatuksia omiinsa.
"Sometimes the journey itself is more important than the destination."
se lienee sama kuin jokainen haluaa rehellisen ja huumorintajuisen kumppanin. Kukaan ei tosin noitakaan ole määrittänyt vaan ne ovat jotakin mikä sopii itselle - aivan kuten pussaaminen ja puhuminenkin. Ko. ilmaisuja käyttävät ne jotka luulevat et ne tarkoittavat jotakin - jotka luulevat et noilla voi erottaa ja yksilöidä ihmisiä.
Eli enempi vois ihmetellä et kuka hitossa moisia käyttää ja miksi.
näkökulma tähän asiaan. Onhan tossakin kyllä perää, mutta jotenkin uskon itse enemmän tohon, että sieltä taustalta löytyy edes jonkinlaista yhtenäistä ajatusta ja uskoa siitä miten ton puhumisen ja pussaamisen toivoisi konkretisoituvan omalle kohdalleen ja että ne ajatukset myös kohtaa edes jollain tasolla monien muiden kanssa. Aika paljonhan sellaisia sanoja käytetään jotka ei ole niin yksiselitteisiä, mutta joista on kuitenkin yleisesti ottaen suhteellisen yhtenäinen käsitys. Jotenkinhan sitä pitää yrittää löytää se yhteinen sävel. Huumorintajuisuus on oli kyllä hyvä esimerkki sulta, koska varmaan suurin osa pitää itseään huumorintajuisena, mutta jos asiaa kysyttäisiin muilta ihmisiltä, niin käsitykset jonkin yksittäisen ihmisen huumorintajuisuudesta vaihtelisivat varmasti paljonkin riippuen juuri siitä mitä huumorintajuisuus kenenkäkin mielestä pitää sisällään.
ja mä luulen et paljon virheistä johtuu juuri käsitteiden eroavaisuuksista - ja sama toistapäin eli juttu luistaa ihmisten kanssa joiden käsitemaailma sopii omaan. Emme kuitenkaan pysty noita konkretisoimaan esim. kvantitatiivisesti mittaamaan vaan ne vaan ovat - ja puhumme niistä kuin ne olisivat mitattavia tai määriteltäviä. Ko. termit myös toimivat vallan, väkivallan ja manipuloinnin välineinä - kuinka taistella jotakin sellaista vastaan mitä ei voi kieltää - esim. et mun ex aijä oli just sellanen ei-puhu eikä pussaa tyyppi - kyllähän sä tiiät - ja kaikki nyökkäävät. Toki asiaan voidaan liittää näennäismitattavia apusanoja kuten paljon, vähän, etc. Itseasiassa emme ole kovinkaan kaukana keittiöpsykologiasta ja sen luokitteluista.
On siis helppoa antaa arvo - vaikeampi on määritellä rajat mitä arvo koskee. Silti pelkällä arvolla voi lyödä - ja kovaa.
mutta toisaalta tällaisilta keskusteluilta katoaa aika pahasti pohja, jos lähdetään siitä, että koko keskustelun funktio ja arvo mitataan sillä, että voidaanko lopulta saavuttaa joku yhteinen näkemys. Jos se todetaan mahdottomaksi, voidaan myös todeta ettei koko keskustelua ole mitään järkeä käydä. Sitähän sä tossa vähän niin kuin sanoit, mutta jostain syystä nämäkin palstat vetävät porukkaa ja houkuttelevat keskustelemaan näinkin epämääräisistä aiheista ja käsitteistä joista ei kuitenkaan koskaan saavuteta mitään täyttä yksimielisyyttä. Siispä näiden keskusteluiden ja maallikoiden harrastaman keittiöpsykologian vetovoima on oltava jossain muussa kuin siinä, että haluttaisiin lopulta löytää joku yksi yhteinen ja selkeä näkemys asioihin jonka mukaan olisi helpompaa elää.
Mulle tän homman koukku on ainakin siinä, että voi peilata omia ajatuksiaan muiden kanssa ja löytää uusia näkökulmia. Ehkä tässä tullaan siihenkin, ettei kaikki edes halua yrittää purkaa asioita jotenkin paitsi itsensä niin myös muiden ymmärrettäviksi osakokonaisuuksiksi. Silti sitä vaan käytetään kaikenlaisia epämääräisiä sanoja, kun ne on jotenkin niin kirkkaana itsellä mielessä ja oletetaan, että kaikki muutkin näkevät asiat samalla tavalla. Voihan se joskus ollakin niin, mutta jotenkin sitä silti jaksetaan hämmästellä, jos ei joku ihan täysin ymmärräkään mitä olisi vailla kun toivoo että löytäisi miehen joka puhuu ja pussaa tai on huumorintajuinen.
Ihminen rakastaa luokittelua ja kuulumista ryhmiin. Positiivisena voimana se rakentaa - ja negatiivinen.... no kumpikin vetää meitä puoleensa. Koukku on siinä et määrittelemällä joukon määrittelemme aina ne jotka sinne eivät kuulu - syntyy toiseus. Parhaimmillaan sekin voi olla monikulttuurista ja ymmärtävää - keittiöpsykologiassa harvemmin.
noissa sanoissa se taika..se mies tosiaankin puhuu naisensa kanssa..ja pussaa kun on pussaamisen aika..ja nää kumpikin lähtee miehestä itsestä...ilman naisen painostusta ja kehoitusta..=o)
..mutta myöskin niin et kun nainen tekee aloittee puhumiseen tai pussaamiseen mies reakoi siihen vastavuoroisesti..ettei se men siihin et nainen puhuu ittekseen ja mies vaan nyökkii jos kerkee ja ööh sanoo jos viitii..
sitte pussaamisenkin paikka on semmoi et.. mieskin vois herkistää vaistojaan sen suhteen kun toinen on pusua vailla..eikä odottaa et nainen automaattisesti alkaa itse kinuamaan suudelmaa..siis se on sitä et mies hoksaa puhua ja pussata..tuonlaisilla miehillä on eniten varmaankin mahollisuuksia päästä parisuhteissaan pitkälle..kun jäyhemmillä en puhu enkä murahakkaan..=o)
pikkasen samaa menis sitten miehet jotka uskaltaa rakastella peiton päällä.. eikä vain peiton alla..avoimuutta siis..=o)..
joka puhuu kun haluaa sanoa asiansa ja pussaa kun haluaa pussata ja tekee ne toista osapuolta kunnioittaen..
Ja pitää olla aito. Esim. jos pussaa töihin lähtiessä vain siksi kun siitä on tullut tapa eikä ole tunnetta yhtään mukana...Eipä ole kovin aitoa sellainen..
Mikä sitten on tarpeeksi? Ei kai sille tarkkaa määrää ole.. Jos se olo siinä suhteessa tuntuu hyvältä ja kumpikin kokee saavansa huomionosoituksia tarpeeksi, niin sitten on tarpeeksi. Ja kai se puhumisessakin on enemmän laatu kuin määrä (luulen, että puheen laadussa ja määrässä ois enemmän naisilla aihetta peiliin katsomiseen :D).
Voi kulta kun se naisten käsitys puhumisesta on liian usein vaatimus jatkuvasta syvällisestä lässyttämisestä. pitää todistella että joo joo rakastan sua ja kaikki muut naiset on ihan kamalia, pitää kuunnella rutinaa tiskivuoroista ja tasa-arvosta ja siitä kuinka vitun vaikeeta naisilla on. Ja pussaaminen tarkoittaa sitä että muija roikkuu lahkeessa koko ajan, hyvästi omat menot. Mustasukkaista tekstaria pukkaa, kaikki muut naiset ovat uhkia, dramaattisia itkupotkuraivareita ja seksillä kiristämistä.
Ja kysyt vielä miksi miehet ei jaksa vastata teidän kaikkiin saatanallisiin vaatimuksiinne?
-Jontte
http://ristipissarit.wordpress.com/
ei tarvitse puhua, jos ei itsestä tunnu siltä. Miulla on aika hiljainen mies. Mutta osaa se puhuakin. Saa olla hiljaa jos niin tahtoo. Ja mie en kyllä kauheesti rutise enkä kitise, enkä roiku lahkeessa, lässytystäkin inhoan.. Toi oli aika paha yleistys sulta.. Yksin aiemmin eläneenä arvostan tiettyä itsenäisyyttä myös parisuhteessa. En myöskään voisi sietää takertuvaa tai mustasukkaista miestä. Se että antaa tilaa toiselle tekee suhteesta loppujen lopuksi paljon vahvemman.. Miulle ei ole myöskään tarvinnu todistella rakkauttaan, eikä seksiäkään ole tarvinnu kiristellä :D
Millaisia naisia siulla oikein on ollu??
...kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... =)
Tosin, tuppisuuna ei pärjää markkinoilla....
...keu..keu...