Miksi te kaikki haluatte parisuhteeseen. Itse olen ollut jo tyytyväinen sinkku 2 vuotta. Monia seurustelu mahdollisuuksia on ollut, mutta en ole tarttunut koska ei vaan kiinnosta seurustelu. Kyllä sitä pillua saa muualtakin kuin omalta ämmältä. Harrastan paljon yhden illan juttuja ja aamulla olen jo yleensä häipynyt edes tietämättä seksipartnerin nimeä. K'yn lähes joka viikonloppu viihteellä ja naiset lähentyvät minua vähintään kerran tai kaksi kertaa illalla. Joskus jopa enemmän. Joskus ei edes pillu kiinnosta. Jos nainen lähestyy minua ja alkaa juttelemaan niin minä vain sanon olevi homo. Hyvä tapa pitää kiimaiset hutsut poissa.
Miksi...
Drstrangelove
6168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Miksi te kaikki haluatte parisuhteeseen. Itse olen ollut jo tyytyväinen sinkku 2 vuotta."
Niinpä. Oikein 2 vuotta. En epäile lainkaan, etteikö sinkkuus ole ihan hyvä vaihtoehto parisuhteille, ja todella hyvä vaihtoehto huonoille parisuhteille. Kahden vuoden sinkkuilun jälkeen vain näkemys ja kokemus on erilainen kuin koko elämän jatkuneen sinkkukauden jälkeen.
Taitaa olla nörtti olla saamatta vielä... Taitaa olla naiset vielä uusi asia
Käy jossain muualla joskus kuin pelkästään siellä kotikoneella istua...
En muuten viitannut itseeni, jos luet viestini tarkemmin. En ole ollut ihan koko elämääni sinkkuna. Sen sijaan olin hyvin vanhalle iälle, yli 26-vuotiaaksi sinkkuna maailmassa, jossa seurusteluhommat aloitettiin 15-vuotiaana.
Jos olisin kehittynyt hyvin korkeatestoiseksi, isoksi ja aggressiiviseksi, kunnianhimoiseksi ja pornostaran vehkeellä niin ehkä meininki olisi eri. Sellainen mieshän ilmeisesti voi risteillä kiertokaluna naisesta toiseen ja aina jostain joku nainen hetken ilotteluun löytyy.
-
Suurin osa miehistä ei nyt kuitenkaan edusta ainakaan tuota ääripäätä ja sen lisäksi monet noista yllä mainituista ominaisuuksista luultavasti kulkevat enemmän tai vähemmän käsi kädessä. Kaikki liittyvät enemmän tai vähemmän hormonaaliseen tilaan sikiönkehityksestä lähtien jotka taas on johdettavissa geeneihin ja siihen päälle ympäristötekijät.
On kiva spekuloida sillä mitä minusta olisi voinut tulla esim.urheilussa tai sosiaalisesti/älyllisesti/emotionaalisesti erilaisilla ympäristötekijöillä, tai jos vaikka olisi synnytetty jonkinlaiseksi koe-eläimeksi josta rakennetaan jotain tiettyä ihmistä. Kun ajattelen omaa perimääni niin päättelen ettei varsinaiseksi naistenmieheksi minua ole 'tarkoitettu' vaikkakin voi kuvitella joitakin vahvuuksia suhteessa keskivertoon olevan.
-
Uskon myöskin iän ja kokemusten karaisevaan voimaan. Olen viime vuosina kehittynyt aika paljon sosiaalisesti vaikka olenkin vieläkin pohjimmiltaan jokseenkin herkkä ja helposti stressaantuva, sisäisesti ahdistunut. Mutta jos tällainen kehityssuunta jatkuu niin voin kuvitella omaavani panomiehen psykologian joskus kolmekymppisenä. Aikuistuminen on ollut minulle raskasta ja hidasta.
Tällä hetkellä kuitenkin olen romantikko enkä haaveile haaremeista. Itseluottamukseni on siinä määrin alhainen että olen jossain määrin jopa fantasioissani inhorealisti enkä aina pysty kuvittelemaan itseäni intiimissä kanssakäymisissä kauniina pitämäni naisen kanssa. En yleensäkkään haaveile seksistä itsessään ikinä paitsi silloin kun pitää poistaa paineita.
Kyl huomaa et kaikki lukiolaiset nörtit roikkuu tällä palstalla toivomassa saamansa säälipillua :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD