Voiko mies rakastaa naistaan

Taitaa olla ´niin, että hiljaisuus on myöntymisen merkki... Elikkä olettamukseni on valitettavasti tosi, että lapsia rakastetaan tosi paikan tullen aina enempi. Jos asia olisi toisinpäin, voi olla että lapset saisivat elää onnellisimmissa perheissä eikä niin paljon erottais.

tule olemaan tärkeämpi kuin lapseni. Lasten isä loukkaantui aikoinaan kun luuli olevansa tärkeämpi.

Luulisin kyllä, ettei ole mahdollista rakastaa ketään toista yhtä paljon kuin omia lapsiaan. Olisko se sitten niin, että lapsien isää tai äitiä, voisi rakastaa yhtä paljon kuin lapsiaan olettaen, että suhde on aina ollut hyvä? Sen verran vähän vastattu alkuperäiseen kysymykseen, että näistä vähäisistä vastauksista on turha vetää mitään johtopäätöksiä. Kysymys on huono ja liian vaikea vastattavaksi.

Luulen että omia lapsiaan rakastaa enemmän kuin ketään muuta, ja jos pitäisi esim. tulipalosta pelastaa vaimo/mies, tai sitten lapsi, niin 99 % ihmisistä antaisi sen akan tai ukon palaa sinne, kunhan saisi lapsen ulos. Kyllä vanhemman vaisto on niin vahva.

No minä ja puolisoni olemme vapaaehtoisesti lapsettomia, joten ei edes teoriassa tarvitse tuollaista koskaan miettiä.

Muuten, joskus tulee mieleen että tässä maailmassa ainoastaan lapsettomat parit voivat olla täysin varmoja siitä, että heidän puolisonsa on heidän kanssaan vain ja ainoastaan, koska haluaa olla. Niin paljon pareja, joilla on lapsia, pysyy yhdessä vain sen takia että eivät halua luopua lapsistaan (varsinkaan miehet).

Itse "pelastaisin" mieluummin mieheni, jota rakastan, kuin lapseni, jota rakastan. Kumpaakaan en tekisi mielelläni.

Rakkaudella ei ole määrää, mutta rakkaudella on eri laatuja.
Ei voi rakastaa enemmän tai vähemmän, voi vain rakastaa.
Rakastaa puolisoaan, omia lapsiaan, kaikkia maailman lapsia, kesää, maanantaita, äitiä ja isää, sisaruksia....kaikkia eri tavalla.
Rakaus lapsiin ei ole vähennä rakkautta puolisoon, eikä päinvastoin. Miksi ihmeessä ne muka olisi vaihtoehtoja???

Rakkautta on kahdenlaista. Sellaista joka kohdistuu sukulaisiin, ystäviin yms. Ja sitten sellaista, että rakastaa yhtä ihmistä paljon enemmän kuin kaikkia muita. Tätä viimeksi mainittua kutsutaan romanttiseksi rakkaudeksi tai rakastumiseksi. Jotkut ovat rakastuneita kumppaniinsa, mutta eivät varmasti likikään kaikki.

Monessa perheessä arvojärjestys on - 1. koira 2. joku lapsista . 3. mies.

No sehän nyt riippuu ihan siitä elämäntilanteesta. Silloin kun lapset ovat pieniä ja täysin riippuvaisia, niin he luonnollisesti menevät kaiken edelle. Niin sen kuuluu mennä. LApset kuitenkin kasvavat ja itsenäistyvät ja sitten se puoliso voi hyvinkin olla taas se kaikkein rakkain ja tärkein. Ei sillä, etteivätkö aikuisetkin lapset olisi rakkaita, mutta ei se tunne silloin useinkaan enää ole niin puhdasta. Aikuiset ihmiset osaavat olla toisinaan todella hankalia ja rasittavia, eivätkä omat lapset ole tuossa mielessä mikään poikkeus. Hekin voivat olla ilkeitä ja aivan kohtuuttomia vaatimuksissaan jne. Riippuu siis ihan tilanteesta. Elämä on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa.