Onko tämä normaalia?

oli kannustava ja tyhjentävä vastaus..

Aika nuoria mutta yhdessä olemme olleet jo yli 6 vuotta,asiat on hyvin ja olen perjaatteessa kai onnellinen,meillä on lapsia.Henkisesti raskasta tästä tuli kun aloimme rakentaa omaa taloa ihan omin käsin alusta loppuun ja se on vaatinut nyt vuodenpäivät mieheltäni täyden työpanoksen joten emme juurikaan kerkeä nähdä toisiamme ja minä olen kuin yh kun olen lasten kanssa yksin kokoajan,se on pannut välillä koville mutta silti kaikki perusasiat on kunnossa ja seksiäkin saan tarpeeksi eli en tunne olevani mitenkään "puutteessa" ja kuitenkin rakastan miestäni mutta jotenkin tuntuu että nyt on ajatukset lähteneet harhailemaan väärille poluille,sellaisille missä ne ei ole aikaisemmin ollut ja missä en niiden haluaisi olevan nyttenkään.Tunnen syyllisyyttä ja pelkään oikeesti että jos annan tunteilleni vallan niin teen vielä jotain typerää.

ap kirjoitti:

Aika nuoria mutta yhdessä olemme olleet jo yli 6 vuotta,asiat on hyvin ja olen perjaatteessa kai onnellinen,meillä on lapsia.Henkisesti raskasta tästä tuli kun aloimme rakentaa omaa taloa ihan omin käsin alusta loppuun ja se on vaatinut nyt vuodenpäivät mieheltäni täyden työpanoksen joten emme juurikaan kerkeä nähdä toisiamme ja minä olen kuin yh kun olen lasten kanssa yksin kokoajan,se on pannut välillä koville mutta silti kaikki perusasiat on kunnossa ja seksiäkin saan tarpeeksi eli en tunne olevani mitenkään "puutteessa" ja kuitenkin rakastan miestäni mutta jotenkin tuntuu että nyt on ajatukset lähteneet harhailemaan väärille poluille,sellaisille missä ne ei ole aikaisemmin ollut ja missä en niiden haluaisi olevan nyttenkään.Tunnen syyllisyyttä ja pelkään oikeesti että jos annan tunteilleni vallan niin teen vielä jotain typerää.

Rakennusprojekti vei varmasti voimavaroja molemmilta. Voisiko tuo fantasiointisi yksinkertaisesti olla johtua rankasta ajasta ja siitä että ikävöit miestäsi? "MIelikuvituskaverit" korvaavat tilapäisesti puuttuvan normaalin (yhdessä vietettävän ajan osalta epänormaali tilanne) parisuhteen? Enpä sinuna olisi yhtään huolissani tilanteesta...

miestäni stressata tällä asialla koska vika tuntuisi kuitenkin olevan tuolla ihan omien korvien välissä,miehellä on muutenkin nyt rankkaa kun tekee töitä 16 tuntia päivässä.
Voihan se olla että tämä on ohimenevää mutta nyt tuntuu siltä että se on erittäin häiritsevää että on tämmösiä ajatuksia tullut päähän.
Ja en oikein tiedä miten suhtautua asiaan,tulee ajatuksia että onko tämä nyt sitä lopun alkua vai mitä ihmettä?

ap kirjoitti:

miestäni stressata tällä asialla koska vika tuntuisi kuitenkin olevan tuolla ihan omien korvien välissä,miehellä on muutenkin nyt rankkaa kun tekee töitä 16 tuntia päivässä.
Voihan se olla että tämä on ohimenevää mutta nyt tuntuu siltä että se on erittäin häiritsevää että on tämmösiä ajatuksia tullut päähän.
Ja en oikein tiedä miten suhtautua asiaan,tulee ajatuksia että onko tämä nyt sitä lopun alkua vai mitä ihmettä?

Nauti fantasioistasi, siinä ei ole mitään pahaa.. turhaa mustasukkaisuutta ei kannata aiheuttaa, jos siihen ei mitään syytäkään kerran ole. Miehenä voin sanoa, että miehet ne vasta fantasioivatkin, eikä miehesi taatusti koskaan myönnä fantasioitaan ystävättäristäsi, siskoistasi tai ehkä jopa anopistasi.. ne ovat vain ja ainoastaan elämän piristykseksi. Nelikymppisenä näistä voi jo parisuhteessakin keskustella, mutta parinkympin korvilla tahtoo tulla vain turhaa mustasukkaisuutta, vaikka itse olisi ajatellut aivan samantyyppisiä asioita.. sitä itseluottamusta kun ei vain vielä ole tarpeeksi, niin ei sitten uskalla luottaa toiseenkaan.. eli mölyt mahassa :)

Mie s kirjoitti:

Nauti fantasioistasi, siinä ei ole mitään pahaa.. turhaa mustasukkaisuutta ei kannata aiheuttaa, jos siihen ei mitään syytäkään kerran ole. Miehenä voin sanoa, että miehet ne vasta fantasioivatkin, eikä miehesi taatusti koskaan myönnä fantasioitaan ystävättäristäsi, siskoistasi tai ehkä jopa anopistasi.. ne ovat vain ja ainoastaan elämän piristykseksi. Nelikymppisenä näistä voi jo parisuhteessakin keskustella, mutta parinkympin korvilla tahtoo tulla vain turhaa mustasukkaisuutta, vaikka itse olisi ajatellut aivan samantyyppisiä asioita.. sitä itseluottamusta kun ei vain vielä ole tarpeeksi, niin ei sitten uskalla luottaa toiseenkaan.. eli mölyt mahassa :)

se että tuntemukset vahvistuu kokoajan ja alkaa tuntua siltä että olisi tarve toteuttaa näitä ajatuksia vaikka en terveellä järjellä ajateltuna sitä todellakaan halua,pitääkö mun lukittautua himaan ja kulkea ulkona laput silmillä etten nää yhtäkään miestä ettei tule mitään ylimääräsiä ajatuksia saatikka tarvetta toteuttaa niitä. Mikä mua vaivaa,ei ole yhtään mun tapasta ja mitä jos nää ajatukset ei mee ohi ja pahenee vaan..Tätä asiaa on tosi vaikeeta yrittää selittää ja jos jollain vaan on ollut samanlaisia tuntemuksia niin kuulisin enemmän kun mielellään että miten on muilla vastaava tilanne ratkennut?
Ihan kuin olisin kaksi eri ihmistä,toinen puoli on joku seksihullu joka voisi p*nna jokaista kivannäköstä miestä ja toinen puoli on se joka pitää mut aisoissa ja yrittää takoo järkee sinne toisellekkin puolelle.
Ja tosiaan kun ei ole tämmösiä ajatuksia ollut koskaan aikasemmin.

ap kirjoitti:

se että tuntemukset vahvistuu kokoajan ja alkaa tuntua siltä että olisi tarve toteuttaa näitä ajatuksia vaikka en terveellä järjellä ajateltuna sitä todellakaan halua,pitääkö mun lukittautua himaan ja kulkea ulkona laput silmillä etten nää yhtäkään miestä ettei tule mitään ylimääräsiä ajatuksia saatikka tarvetta toteuttaa niitä. Mikä mua vaivaa,ei ole yhtään mun tapasta ja mitä jos nää ajatukset ei mee ohi ja pahenee vaan..Tätä asiaa on tosi vaikeeta yrittää selittää ja jos jollain vaan on ollut samanlaisia tuntemuksia niin kuulisin enemmän kun mielellään että miten on muilla vastaava tilanne ratkennut?
Ihan kuin olisin kaksi eri ihmistä,toinen puoli on joku seksihullu joka voisi p*nna jokaista kivannäköstä miestä ja toinen puoli on se joka pitää mut aisoissa ja yrittää takoo järkee sinne toisellekkin puolelle.
Ja tosiaan kun ei ole tämmösiä ajatuksia ollut koskaan aikasemmin.

Ymmärrän tunteesi. Voi olla että haet pakotietä stressaavalle ajanjaksolle, jotain mikä saisi ajatuksesi muualle. Itse olen kokemut saman, reilu kolmekymppinen pariskunta varustettuna yhdellä lapsella. Hieman huono ajanjakso meneillään ollut jo parisen vuotta ja olen katsellut muita miehiä. En tekisi ikinä mitään fyysistä mutta muuta rajaa ei ole tuntunut löytyvän. Tämä on piristänyt mieltä ja kotona on mennyt paremmin kun mamma on pirteä ja iloinen. Mies tietää asioista ja on ymmärtänyt, kannattaisi kertoa ihan avoimesti jos pystytte puhumaan asioista yleensäkin. Meillä helpottanut oloa ja asiat on laitettu huonojen aikojen piikkiin. Saa nähdä milloin paremmat ajat koittavat, teillä varmaan talon valmistuesa stressi helpottaa ja elämä hymyilee. Haluathan kuitenkin pitää perheesi kasassa? Yksi tyhmä teko voi sen nimittäin murentaa, eli kannattaa pitää teot vain mielikuvituksen asteella, flirtti yms. ei tapa ketään eikä parisuhdetta. Meillä asia ei ole ratkennut mutta helpottanut se että siitä on puhuttu. Minulla on ymmärtäväinen mies ja olemme yhtä mieltä siitä että ajat ovat olleet huonoja, ei ole vain osattu ottaa asiaa puheeksi ja näin tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan.

ap kirjoitti:

se että tuntemukset vahvistuu kokoajan ja alkaa tuntua siltä että olisi tarve toteuttaa näitä ajatuksia vaikka en terveellä järjellä ajateltuna sitä todellakaan halua,pitääkö mun lukittautua himaan ja kulkea ulkona laput silmillä etten nää yhtäkään miestä ettei tule mitään ylimääräsiä ajatuksia saatikka tarvetta toteuttaa niitä. Mikä mua vaivaa,ei ole yhtään mun tapasta ja mitä jos nää ajatukset ei mee ohi ja pahenee vaan..Tätä asiaa on tosi vaikeeta yrittää selittää ja jos jollain vaan on ollut samanlaisia tuntemuksia niin kuulisin enemmän kun mielellään että miten on muilla vastaava tilanne ratkennut?
Ihan kuin olisin kaksi eri ihmistä,toinen puoli on joku seksihullu joka voisi p*nna jokaista kivannäköstä miestä ja toinen puoli on se joka pitää mut aisoissa ja yrittää takoo järkee sinne toisellekkin puolelle.
Ja tosiaan kun ei ole tämmösiä ajatuksia ollut koskaan aikasemmin.

kuinka kauan kestää ennen kuin otat se viimeinen askel?
Siinä kiitokset omalle miehelle kun on rakentanut teille uusi koti.

ap kirjoitti:

se että tuntemukset vahvistuu kokoajan ja alkaa tuntua siltä että olisi tarve toteuttaa näitä ajatuksia vaikka en terveellä järjellä ajateltuna sitä todellakaan halua,pitääkö mun lukittautua himaan ja kulkea ulkona laput silmillä etten nää yhtäkään miestä ettei tule mitään ylimääräsiä ajatuksia saatikka tarvetta toteuttaa niitä. Mikä mua vaivaa,ei ole yhtään mun tapasta ja mitä jos nää ajatukset ei mee ohi ja pahenee vaan..Tätä asiaa on tosi vaikeeta yrittää selittää ja jos jollain vaan on ollut samanlaisia tuntemuksia niin kuulisin enemmän kun mielellään että miten on muilla vastaava tilanne ratkennut?
Ihan kuin olisin kaksi eri ihmistä,toinen puoli on joku seksihullu joka voisi p*nna jokaista kivannäköstä miestä ja toinen puoli on se joka pitää mut aisoissa ja yrittää takoo järkee sinne toisellekkin puolelle.
Ja tosiaan kun ei ole tämmösiä ajatuksia ollut koskaan aikasemmin.

No hei, ilmeisesti sinulla ei siis ole ollut muita suhteita ennen nykyistä miestäsi? Ja olette ehtineet lapsiakin tehdä. Ehkä sinulla on alitajunnassa tunne, että hyppäsit aikuisuuteen liian nopeasti ja nuoruutta jäi elämättä? Tuttu tilanne, tuollainen elämänvaihe oli minullakin parikymppisenä. Mutta minun silloinen liittoni oli kyllä muutenkin huono, mies oli sellaista alistavaa ja manipuloivaa ja raivokohtauksia saavaa tyyppiä. Se onneksi sitten päättyikin eroon ja pääsin tapailemaan niitä muita miehiä joita olin halunnut.

Sinulla on eri juttu, kun teillä menee miehesi kanssa periaatteessa hyvin, väsymyksestä ja stressistä huolimatta. Talonrakennus on kyllä sellainen projekti, jossa suhteen kestävyyttä koetellaan. Kyllä te siitä selviätte kun vaan rakastatte ja kunnioitatte toisianne. Stressin helpottaessa haihtuvat levottomat ajatusetkin mielestä.

Mutta älä suotta pelkää niitä fantasioitasi. Haaveile rauhassa! Kirjoita vaikka eroottisia novelleja. Vaikka vain "pöytälaatikkoon", tai sitten lähetä jonnekin julkaistavaksi (nimimerkillä). Pikemminkin se riski että oikeasti eksyisit vieraaseen sänkyyn voi olla suurempi, jos tukahdutat mielikuvituksesi. Fantasiointi on vaaraton tapa saada elämään pientä sykettä. Mutta kuten tuo Mie s sanoikin, ja itsekin sanoit, älä kerro niistä miehellesi! Se aiheuttaisi vain ihan turhaa huolta.