Yle pilkotaan?

Pala 1: Ylen verkkotoiminnot (lähetystoiminnan infrastruktuuri) tehdään valtion valvomaksi ja omistamaksi kokonaisuudeksi joka hallinnoi lähetysverkostoa. Tämä kustannetaan verovaroista ja toisaalta Ylen verkkopalvelut toimivat myös kaupallisesti eli myyvät lähetysaikaansa mediantuottajille joista suurin on ylestä lohkaistu pala. Tämä on siis fyysinen ja logistinen infrastuktuuri lähetystoiminnalle ja tämän olemassaoleminen ja ylläpitäminen taataan verovaroin ja kenties tv/radiolupamaksulla. Toisin kuin nykyiset lupamaksut tämä infrastuktuuri maksaisi noin 40 euroa per kansalainen ylläpitää.

Pala 2: Yle mediatuotanto. Tämä on valtion osittain kulttuurimäärärahoista toimiva osittain omia produktioitaan tuottava mediantuotantolaitos. Toisin sanoen - yle media tehdään TULOSVASTUULLISEKSI ja se joutuu ansaitsemaan Ylen Verkkotoimintojen kautta maksamastaan lähetysajasta - ja kansalaisia joko kiinnostaa tai ei kiinnosta ja jos ei kiinnosta niin tämä osuus joutuu karsimaan tuotantoaan. Yle mediatuotanto kokisi hyvin dramaattisen muutoksen, sen olisi pakko heittää pihalle joutoväkeä ja alkaa markkinoimaan laajalti yhteiskunnalle tarjoamiaan palveluita niin että ulkoiset toimijat voivat käyttää ylen tuotantokapasiteettia hyväkseen. Tällöin siis vaikkapa Nokia voisi ostaa "nokia-dokumentin" tekemisen ylel mediatuotannolta.

Pala 3: Yle kulttuuri ja dokumentti. Tämä osa tehdään täysin vapaaksi valtiokytkennöistä maksujen suhteen ja malli on "Jalkaudu ja selviydy itseksesi". Käytännössä tämä muodostuu niistä dokumentintekijöistä jotka alkavat freelancereiksi ja käyttävät hyväkseen yle mediatuotannon palveluita tehdäkseen erilaisia produktioita. Dokumentaristit voivat olla valtion apurahoilla toimivia mediataiteilijoita tai yksityisyrittäjiä - tämä on tavallaan siis vain "teltta" joka tekee yhteistyötä keskenään.

Näin palastelelemalla voisimme saada kokonaisuuden joka toimii projektivetoisesti. Esimerkiksi Seinäjoen tangomarkkinat yle mediatuotanto ja seinäjoen kaupunki haluavat dokumentoida markkinat. He pistävät yhdessä projektin pystyyn ja haalivat siihen tekijät - yle mediatuotanto tarjoaa ammattilaispalvelujaan mutta niitä ei ole pakko käyttää kuin osittain - vapaaehtoiset, kiinnostuneet tai freelancerit voivat tehdä osan - valtio voi ehkä tukea toimintaa jos katsotaan sen olevan tarpeeksi mielenkiintoista. Yle verkkopalvelulta ostetaan lähetysaikaa ja tuotto tulee sitten niiltä jotka haluavat maksaa saadakseen nähdä niitä kanavia jotka tarjoavat yle verkkopalveluiden kanavia.

Tällä tavoin ohjelman laatu paranee sillä ei ole enää ylen rahakasoja takana, vaan lopputuotoksen on oltava myytävissä oleva ja ihmisiä kiinnostava tuotos josta loppukäyttäjä on valmis maksamaan.

Yle jakeluverkko voi olla myös nettilevitys tai maksa-yksittäisestä-katsomisesta tyyppinen juttu, miten mediantuottaja haluaakaan palvelua ostaa.

Tällä tavoin ei palvota monoliittia vaan palastellaan se järkeviin osiin joita vastuutetaan eri tavoin. Yle verkko vastaa lähetysverkon fyysisestä toimimisesta (ja hätäviestijärjestelmästä joka oikeuttaa sen verovaroin toimivaksi.) - ja muut ovat sitten enemmän tai vähemmän omillaan olevia tahoja.

Periaatteessa YLEISmedian pitäisi olla sellaista että kun paska on tarpeeksi kiinnostavaa sen pitäisi päästä julkisuuteen vaikka tekijänä olisi 12v Juhana ja mediavälineenä web-kamera. Yle mediatuotanto voisi siis ostaa Juhanan tuotoksen yksinkertaisesti siksi että se on hyvä ja tuo katsojia. Siinä YLEIS mediaa johon kaikilla on periaatteellinen mediantuotanto-oikeus. Joko rahalla tai sitten silkalla kiinnostusarvolla.