miksi tietyt miehet ovat jääneet ilman naista. Ei sitä tarvitse kuin hetki lukea näitä keskusteluja, jotta syy selviää.
Miksi ihmeessä kukaan nainen haluaisi elää yhdessä miehen kanssa, joka on kaksinaismoralistinen tiukkapipo, eikä salli naiselle samoja vapauksia kuin miehelle ja lisäksi kyseinen mies kuvittelee omien mielipiteidensä olevan ainoita oikeita ja myöskin julistaa jatkuvasti omaa kunnollisuuttaan, ja odottaa ilmeisesti, että hänet pitäisi tämän takia nostaa jalustalle palvottavaksi
Jostain syystä ei nyt oikein kiinnosta
Miksi ihmeessä kukaan nainen haluaisi elää yhdessä miehen kanssa, joka on kaksinaismoralistinen tiukkapipo, eikä salli naiselle samoja vapauksia kuin miehelle ja lisäksi kyseinen mies kuvittelee omien mielipiteidensä olevan ainoita oikeita ja myöskin julistaa jatkuvasti omaa kunnollisuuttaan, ja odottaa ilmeisesti, että hänet pitäisi tämän takia nostaa jalustalle palvottavaksi
Jostain syystä ei nyt oikein kiinnosta
Vastaukset 3
Vanhimmat
katkerana.
No ei tietenkään naisille sallita samoja vapauksia kuin miehelle. Ei se ole naisellista, se on jotain muuta. Miehet haluavat naisellisen naisen. Naisellinen nainen ei pane joka viikonloppu kuin sika. Naisellista naista voi kuvitella nostavansa jalustalle palvottavaksi.
Ainakin itse olen hyvin suoraan yksimoraalinen ihminen joka elää niinkuin saarnaa.
Minä olen uusmoralisti, se tarkoittaa että en koe tai halua kokea itseäni "vapaana tekemään mitä haluan, hinnalla millä hyvänsä" vaan olen valinnut minulle sopivat rajat jo kauan sitten ja noudatan niitä.
Näen jatkuvasti ihmisiä jotka palvovat vapautta ja sitoutumattomuutta - ja samalla kärsivät aidon puutteesta. Tämä on henkinen kulkutauti jossa mantra kuuluu : "En halua jättää mitään kokeilematta ja mikään mikä on pois vapaudestani tehdä mitä tahansa on väärin" (vaikka sen seuraus olisikin ettei enää tunne itseään tai päätyisi tuhoamaan kaiken millä on jotain merkitystä - edes itselleen).
Kun kuluttaja ja elämyskulttuuri on löytänyt maksiminsa on kaikki kaupan eikä mikään ole pyhää. Ihminenkin on väline, toiset ihmiset ovat välineitä itselle ja jopa itse ollaan väline - ja tämä on luontevaa. No voi vittu, missä se sielu taas olikaan? Aito autenttinen sielu? Itseys? Raja asioiden välillä?
Eikö tätä täydellistä lutkailua muka saa _ja pidä_ kritisoida? Antaa asioille arvoa joilla sitä pitää olla? Mitä sitten jos se saattaa enemmistön häpeään? Hävetköön. Ovat todellakin ansainneet sen! Demokratia ei voi päättää mikä on oikein ihmiselle, mikä on toimiva ja hyvä ihmissuhdemalli ja millaisille asioille se perustuu. Muuten me saamme vaikkapa ydinperheiden perustaksi suhteita jotka perustuvat anaaliseksifantasian täyttämiselle eikä millekkään sellaisille "typerille" asioille kuin "toisesta huolehtiminen ja luottamus".
Kieltäydyn nykymaailman tarjoamista suhdemalleista ja ilmiöistä. Se ei tarkoita mitään "nyrkin ja hellan väliin" tyyppistä ratkaisua - vaan odotuksia joita asetan kohtaamilleni ihmisille ja asioita joita itse tarjoan ja haluan. Ja kyllä - asetan todellakin odotuksissani tiettyjä rajoitteita.
Kuten
Älä syö keltaista lunta.
Mutta sehän on jo loukkaus pyhää ehdotonta vapautta kohtaan ja siksi vihattavaa - or wat?