toivon, että mitään tällaista ei olisi koskaan tapahtunut. Olin hölmö, kun lähdin mukaan. Itseäni voin vain syyttää. Mutta tästä eteenpäin saat syyttää vain itseäsi. Meidän tuskin tarvitsee koskaan keskustella. Kiitos siitä, että sait minut epäilemään kaikkia ja kaikkea. Tämän jälkeen minun on tuhat kertaa vaikeampaa luottaa ihmisiin. Kumpa pystyisit tuntemaan edes osan kivustani niin tietäisit mitä teit.
Tällä hetkellä
Ei enää
4579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka nyt tuntuu tuolta, joskus tulevaisuudessa, pian tai vähän myöhemmin, alat pikku hiljaa taas luottamaan ihmisiin.
Tai annat ainakin jollekulle mahdollisuuden näytää olevansa luotettava.
Lähdit mukaan, kun halusit jotakin ja niinhän se kuuluu ollakin. Minulla vielä "parantuminen tai eheytyminen" kesken, mutta luotan, että jonakin päivänä uskallan taas olla oma itseni, joka luottaa toisen sanaan.
Anna ensin pettymyksen ja kenties surun hiipua ja sen jälkeen avaa silmäsi ja katso ihmisiä ympärilläsi ja vähän kauempana, siellä on hyviäkin ihmisiä.
Kipu hellittää aikanaa, se ei katoa kokonaan, mutta sen kanssa pystyy elämään.
Sinä olit kartanlukija ja määräsit määränpään. Ainoa kompromissi oli aina se joka tehtiin sinun ehdoillasi - oliko minulla siis mitään sananvaltaa suhteessamme?
-voin sanoa saman. Ei kaikki ollut sulta, miten ihmeessä sen oisin voinut erottaa. Ei kaikki ollut multa silloin myöskään, koska vastailin täällä ties mihin ilkeilijöiden viesteihin ( ne vaikuttimenani).Turha luulla etten osaani ole saanut ja oksentanut.
... mutta oletko varma ettet itse ole myös tuottanut kipua sille toiselle osapuolelle ? onko hänen helppo luottaa ihmisiin sinun jälkeesi , välititkö/osoititko välittäväsi hänestä ihan oikeasti ?
Ettet vain olisi samanlainen kuin minun exä aikoinaan, hän joka AINA sääli vain itseään ja suri miten kaikki ovat häntä kaltoin kohdelleet, mutta itse käyttäytyi toisia ihmisiä kohtaan tylysti ja vihamielisesti.
Minutkin hän sai tuntemaan itseni niin riittämättömäksi ja kelvottomaksi edes olemaan rinnallaan, en ollut hänelle yhtään mitään, en koskaan ollut rakas.
Kukaan ei jaksa sellaista kauaa vaan joko hajoaa tai lähtee suhteesta pois.
Kysyn vain, sanoitko hänelle useinkaan että rakastit...jos rakastit ?