Minulla on harkinnassa hankkia valkoinenpaimenkoira ja haluaisin tietää valkoisepaimenkoirien OMISTAJIEN kokemuksia tästä rodusta. Luonne?, Harrastus?, Liikunnan tarve? yms. yms. Wikipediassa on sitä turhaa tietoa missä tietenki aina kehutaan koiraa luonteessa yms. Nyt haluaisin oikeaa tietoa omistajilta. =) kiitos!
Valkoinenpaimenkoira
Miettii miettii
49
17462
Vastaukset
- --white..
Tiedän jo tässä vaiheessa, että kasvattajat eivät tule allekirjoittamaan minun tarinaani, mutta koska pyysit valkoisenpaimenkoiran omistajan kokemuksista koiransa kanssa, niin kerron minulle osuneista koirista. Koirani ovat perhekoiria, asuvat meillä sisällä kotona ja ovat mukana monessa asiassa tavalla tai toisella. Jos kirjoittaisin tunteella, niin kirjoittaisin kuinka ihania valkoisia karvaturkkeja ne ovat. Katsovat tarkkaavaisesti, hellyttävästi ja tunkevat kainaloon. Uskon, ettet kysynyt tätä, koska kaikki koirarodut ovat ihania, aivan korvaamattoman tärkeitä omistajilleen, ovatpa sitten pikkaraisia tai isompia versioita. Kirjoitan järjellä. Meillä on kokemusta erilaisista valkkareista, niin luonteen kuin rakenteenkin puolesta. Valkoinenpaimenkoira ei ole rohkea koira, mikä voi aiheuttaa harmeja tai ainakin sopeutumista eri tilanteisiin. Meillä on kotimaasta ostettu koira, joka on vaikea tapaus. Se on arka. Kotona ollessa ei ole ongelmia silloin, kun joku ihminen on sen kanssa. Ongelmat alkaa heti, jos se jää yksin. Pelkää kaikkea mahdollista ja toimii sen mukaan: on rikkonut ovia, vetänyt oven karmeja irti, tullut teräsportista läpi uskomattoman pienestä aukosta ja tullessaan rikkonut hampaita ja kehoaan. Yksin ei voi jättää koskaan muualle kuin autoon. Uuteen paikkaan mennessä (metsään, lenkille, tarhaan, kylään) menettää hermonsa kokonaan eli ulisee ja pissii ja kakkii yhtäaikaa. Tottelevaisuuskoulutus sopii sille aika hyvin, kun sen saa rauhoitumaan ja keskittymään ja jäljellä se on hyvä, mutta vaatii valtavasti työtä rauhoittaa se. Olemme käyttäneet hirmuisesti aikaa ja kärsivällisyyttä tähän ja kaiken opin mitä 30 vuoden koirien kanssa elämisen kanssa voi keksiä, ja olemme saaneet kehitettyä se siihen, että pärjäämme jotenkuten. Seuraava vaihtoehto on lopullinen nukuttaminen. On myös rohkeampi valkkari, jonka kanssa voi toimia paremmin ja ei ole kotimaan kasvatti. Toko, näyttelyt ja haku toimii sen kanssa, muttei se ole pitkäjännitteinen luonne. Sitä ei saa innostumaan ja täysillä mihinkään mukaan. Liikuntaa meidän koiran koirat saavat vapaana juostessaan, se niissä on hyvä, että niitä voi pitää paljon irti. Siinä ovat aika luotettavia, että eivät koskaan ole karanneet tai lähteneet omille teilleen. Osaavat myös kulkea hihnassa nätisti ja jos luonne olisi vahvempi, niin voisimme olla paljon enemmän liikkeellä. Valkkari on pehmeä luonne. Yhteenvetona, punnitse millaista koiraa haluat. Haluatko keskitason liikuntaa ja harrastustuloksia yms. Sellaiseen kovalla työllä valkkarin voi kehittää, mutta jos haluat innokasta ja rohkeaa, sekä hyvin koulutettavaa koiraa, niin siihen se ei sovi. Valkkari on tavallisen ihmisen seurakoira, mutta ei sovi haasteelliseen harrastukseen. Kokemuksena aikaisemmin meillä on saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja, spanieli, lammaskoira ja terrieri ja näiden tasolle se ei ylety. Me emme ota enää valkkaria. Säälittää katsoa sitä luonteen pehmeyttä ja sen aiheuttamia ongelmia, joita ei saa taitavallakaan kehittämisellä niin hyväksi, kuin haluaisi.
- timpi
Meillä on 3-vuotias uros valkkari, joka on arka, kuten useimmat tapaamani valkoiset. Koiramme pelkää kuollakseen vieraita ihmisiä, eli käytännössä koiraa ei voi viedä pois kotoa. Se on siis täydellinen kotikoira.
Koiraa on sosiaalistettu koko sen elämän ajan, ja arkuuden vuoksi ollaan käyty pätevällä ongelmakoirakouluttajalla. Arkuuden takia sen kanssa ei voi käytännössä harrastaa mitään, paitsi kotitottista omissa oloissa. Valkkari on erittäin aktiivinen koira joka tarvitsee tekemistä, joten siihen puoleen saa todella panostaa.
Liikunnan tarve on suuri, lenkitämme koiraamme 2-3h päivittäin. Kokemukset on samanlaiset kuin edellisellä kirjoittajalla, koiraa voi pitää varsin huolettomasti irti, sillä ei ole taipumusta karkailuun. Alueen, jossa koiraa pidetään irti täytyy kuitenkin olla sellainen, että sinne ei eksy muita ihmisiä, kun silloin koira menee niin paniikkiin, että voi kyllä lähteä karkuteille.
Lähtökohtaisesti lähes kaikki tapaamani valkkarit ovat olleet samanlaisia arkailijoita luonteeltaan, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Jos valkkariin päätyy, täytyy olla erityisen tarkka kasvattajan valinnassa. Koska kyseessä on muotirotu, kasvattajia löytyy tällä hetkellä moneen lähtöön. Jos kasvattaja markkinoi pentujaan kotikoiriksi pelkillä vanhempien näyttelymeriiteillä, voi suoraan arvata, että luonteet ei ole parhaimmasta päästä. Kannattaa valita pentu sellaisesta pentueesta, jonka molemmat vanhemmat on luonnetestattu hyväksytysti. Moni kasvattaja markkinoi valkoisia myös hyvinä perhekoirina, mutta elämä vilkkaassa perheympäristössä on liian stressaavaa monelle valkkarille. Itse en voi jättää koiraa valvomatta, kun kylään tulee lasten kavereita.
Tällä hetkellä on samanlaiset fiilikset kun edellisellä kirjoittajalla; ei enää toista valkoista meidän perheeseen. Tutkittuani paljon suomalaisten valkkarien sukutauluja, olen huomannut, että lähes kaikki polveutuu samoista koirista vain muutaman sukupolven takaa. Se taitaa selittää samanlaiset luonneongelmat.- ..vhite,.
Kiitos kirjoituksestasi timpi! On hienoa, että löytyy suoraselkäisiä ihmisiä kertomaan miten valkkareiden asiat ovat. Minun koirani eivät ole edes niitä pahimpia tapauksia. On sääli, että nuoria koiria lopetetaan liiallisen arkuuden takia. Voisihan olla, että osaavimmissa käsissä niistäkin olisi saatu niitä jotenkin pärjääviä kotikoiria. Kuten edellinen kirjoittaja kirjoitti, kasvattajaan kannattaa kiinnittää huomio. Tämä on meidän perheen mielipide, mutta sellaisia kasvattajia ei ole montaakaan suomessa. On pettymys ostaa unelmaa tuhansilla euroilla ja saa kolminkertaiset ongelmat itselleen. Me olemme ihmisiä ja kannamme vastuumme ostamistamme valkkareista, mutta tiedän, että kaikki eivät ole jaksaneet. Olemme soittaneet kasvattajalle oman koiramme ongelmista ja siinä vaiheessa hän ei ota enää kantaa. Ja suoraan sanoen
jalostuksessakin mukana olleena kaikenlaiset toimenpiteet astutustapahtumassa ovat vertaansa vailla. Katsotaan löytyykö kasvattajia keskusteluun mukaam, epäilen. - Miettii miettii
..vhite,. kirjoitti:
Kiitos kirjoituksestasi timpi! On hienoa, että löytyy suoraselkäisiä ihmisiä kertomaan miten valkkareiden asiat ovat. Minun koirani eivät ole edes niitä pahimpia tapauksia. On sääli, että nuoria koiria lopetetaan liiallisen arkuuden takia. Voisihan olla, että osaavimmissa käsissä niistäkin olisi saatu niitä jotenkin pärjääviä kotikoiria. Kuten edellinen kirjoittaja kirjoitti, kasvattajaan kannattaa kiinnittää huomio. Tämä on meidän perheen mielipide, mutta sellaisia kasvattajia ei ole montaakaan suomessa. On pettymys ostaa unelmaa tuhansilla euroilla ja saa kolminkertaiset ongelmat itselleen. Me olemme ihmisiä ja kannamme vastuumme ostamistamme valkkareista, mutta tiedän, että kaikki eivät ole jaksaneet. Olemme soittaneet kasvattajalle oman koiramme ongelmista ja siinä vaiheessa hän ei ota enää kantaa. Ja suoraan sanoen
jalostuksessakin mukana olleena kaikenlaiset toimenpiteet astutustapahtumassa ovat vertaansa vailla. Katsotaan löytyykö kasvattajia keskusteluun mukaam, epäilen.Kiitoksia paljon näistä.. Taidanpa ehkä miettiä jotain toista rotua :/ On myös ollut tokana harkinnassa hankkia austraalianpaimenkoiran. :) Pitää vielä tosiaan pohtia tätä. :)
- 100% tyytyväinen
Miettii miettii kirjoitti:
Kiitoksia paljon näistä.. Taidanpa ehkä miettiä jotain toista rotua :/ On myös ollut tokana harkinnassa hankkia austraalianpaimenkoiran. :) Pitää vielä tosiaan pohtia tätä. :)
Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt näitä juttuja valkkareista...itsellä 2 valkoistapaimenkoiraa,jotka eivät ole arkoja,päinvastoin hyvinkin ihmisystävällisiä sekä rohkeita.Luulempa vaan että tässä on kasvatuksellakin omat tekijänsä sekä pentujen emoilla.
Itse tarkistin molempien äidit henk.koht ja kun totesin olevan rohkeita ja mukavia tapauksia,valitsin pennun.
Tunnen omieni lisäksi 4 valkoistapaimenkoiraa,yksikään ei ole arka tai hermostunut..
Valkkarin kuuluu olla varautunut vieraita kohtaan,ei se aina arkuutta tarkoita jos ei koira ole samantien liehittelemässä vieraita (kuten vaikka kultainennoutaja,eikä aina sekään!!!!)...omani ovat siinä suhteessa "vääränlaisia"koska tosiaan pitävät kovasti vieraistakin,kuten myös muista koirista,kissoista,hevosista...
Uskomattoman tottelevaisia ja mukavia koiria,joiden kanssa kehtaan mennä ihan minne vaan..ja vahtiviettiä löytyy tarvittaessa,mutta omani ainakin unelmia kerrostalossa,koska eivät turhia hauku.
Valkkari on uskomattoman kaunis koira,mikä ei todellakaan tarkoita sitä että se olisi sopiva kaikille.
Itse halusin sakemannin jälkeen valkkarin,enkä ole katunut.Koiraa kaipasin pitkille lenkeille ja harrastuksiin (agi&haku),halusin että se on helposti koulutettava,koiran kokoinen,ilo silmälle ja reipas kaveri missä ja milloin vain. ja sellaisen sain!!!Nälkä kasvoi syödessä ja nyt niitä on 2 :)
Itse kun olin hankkimassa valkkaria,rotu haukuttiin minulle totaalisesti..niinkuin muinoin sakemannikin...kumpikin rotu on ollut positiivinen yllätys,varsinkin tämä valkkari...mikään asia muiden pelottelujutuista ei ole pitänyt paikkaansa.
Se täytyy muistaa,että valkkari on ulkoilevan,aktiivisen ihmisen koira,sohvaperunaksi siitä ei ole,vaikkakin päivä silloin tällöin vain löhöillen menee..ja vaatii koulutuksen kuten ihan jokainen muukin rotu.
Mutta itse suosittelen rotua lämpimästi,kunhan valitsee kunnollisen kasvattajan ja tutustuu pentujen emään,emän luonne jo pelkästään kertoo aika paljon.
Itse en aio enää rotua vaihtaa :D - peilistä se vika usein löytyy..
Kasvattakaa ja kouluttakaa koiranne oikein,sosiaalistakaa ja tarjotkaa hyvä alku kasvussa pennusta aikuisuuteen,jokainen koira on arka tms jos hommat menneet päin honkia.
Itselläkin oli rescue koira,joka oli mahdottoman arka 1,5 vuotiaana,otin huostaani ja kouluttelin arkielämään,koirasta tuli täysin normaali,joten ei ollut ainakaan koirassa vika...ja tuskimpa näissä valkkari tapauksissakaan,ei välttämättä koirassa eikä myöskään kasvattajassa....vaan omistajassa.
Valkkari ei ole pikku puudeli,EIKÄ myöskään iso rotweiler... - Miettii miettii
peilistä se vika usein löytyy.. kirjoitti:
Kasvattakaa ja kouluttakaa koiranne oikein,sosiaalistakaa ja tarjotkaa hyvä alku kasvussa pennusta aikuisuuteen,jokainen koira on arka tms jos hommat menneet päin honkia.
Itselläkin oli rescue koira,joka oli mahdottoman arka 1,5 vuotiaana,otin huostaani ja kouluttelin arkielämään,koirasta tuli täysin normaali,joten ei ollut ainakaan koirassa vika...ja tuskimpa näissä valkkari tapauksissakaan,ei välttämättä koirassa eikä myöskään kasvattajassa....vaan omistajassa.
Valkkari ei ole pikku puudeli,EIKÄ myöskään iso rotweiler...Noh. Mä katson jos löytäisin hyvän valkkari kasvattajan, joka tosiaan tuntee omat koiransa ja koko rodun. Soitten hänelle ja kyselen koiristaan. :) Itsekkin haluaisin harrastuskoiran agilityyn ja siksi juuri näitä paimenkoiria haluan :) Asun tosin rivitalossa, mutta tarkoitus oisi muuttaa omakotitaloon jos sovipa mökki nyt löytyis. :D.
- kerro kerro kuvastin
peilistä se vika usein löytyy.. kirjoitti:
Kasvattakaa ja kouluttakaa koiranne oikein,sosiaalistakaa ja tarjotkaa hyvä alku kasvussa pennusta aikuisuuteen,jokainen koira on arka tms jos hommat menneet päin honkia.
Itselläkin oli rescue koira,joka oli mahdottoman arka 1,5 vuotiaana,otin huostaani ja kouluttelin arkielämään,koirasta tuli täysin normaali,joten ei ollut ainakaan koirassa vika...ja tuskimpa näissä valkkari tapauksissakaan,ei välttämättä koirassa eikä myöskään kasvattajassa....vaan omistajassa.
Valkkari ei ole pikku puudeli,EIKÄ myöskään iso rotweiler...Kun saman kennelin kaikki tuottamat pennut on sairaalloisen arkoja, ei voi olettaa, että jokainen pennunottaja on pilannut itse koiransa. Etenkin kun useimmilla luonnetestiin osallistuneilla koirilla testi on pitänyt keskeyttää, tuloksena 0 pistettä. Eräs Suomen arvostetuimmista ongelmakoirakouluttajista on sanonut, että hänen luokseen arkuuden vuoksi tulevat valkkarit on oikeasti luonnevikaisia, ja joiden tilannetta voidaan helpottaa, mutta ne tulevat aina PELKÄÄMÄÄN ihmisiä, ei olemaan varautuneita kuten rotumääritelmässä sanotaan.
Hienoa, että joillakin on tärpännyt ja he ovat saaneet erinomaiset yksilöt. Valitettavasti niiden hyvien kasvattajienkin pennuista tulee arkajalkoja moniongelmaisia. Kun itse vein koiraani eräälle toiselle ongelmakoirakouluttajalle näytille, hän kysyi suoraan onko koirani xxx-kennelistä. Yllätyin todella, sillä hänen mainitsemansa kenneli kuului niihin huippuvalkkarikenneleihin. Hän sanoi,että useimmat hänen asiakkaistaan ovat nimenomaan sen kennelin kasvatteja. Siis eteläsuomalainen kenneli, joka tutkituttaa jalostuskoirien luonteet ja käyttää rodunomaisissa harrastuksissa! Nimeä ei voi mainita, ettei viestiä poisteta.
Mutta onhan se niin kaunis koira... - kumpio
Miettii miettii kirjoitti:
Noh. Mä katson jos löytäisin hyvän valkkari kasvattajan, joka tosiaan tuntee omat koiransa ja koko rodun. Soitten hänelle ja kyselen koiristaan. :) Itsekkin haluaisin harrastuskoiran agilityyn ja siksi juuri näitä paimenkoiria haluan :) Asun tosin rivitalossa, mutta tarkoitus oisi muuttaa omakotitaloon jos sovipa mökki nyt löytyis. :D.
Kannattaa käydä koiranäyttelyssä paikanpäällä tutustumassa valkoisiin. Valitse mahdollisimman iso näyttely johon tulee mahdollisimman paljon valkkareita. Pyydä omistajilta lupaa silitellä koiria ja katso miten ne käyttäytyvät sinua, eli vierasta ihmistä kohtaan. Seuraa myös miten koirat käyttäytyy kehässä, katso antavatko ne tuomarin tarkistaa hampaansa vai pakittavatko ne. Käy myös niiden omistajien juttusilla joiden koirat ovat juosseet kehässä karkuun tuomaria.
Vertailun vuoksi kannattaa käydä katsomassa vinttikoirakehiä. Esim. afgaaninvinttikoiran kuuluu olla pidättyväinen. Seuraa miten afgaanit reagoi; seisovat rauhassa ja antavat tutkia itseään menemättä paniikkiin.
"Virallinen" versio on, että valkoinenpaimenkoira on yhtä viisas ja oppivainen kuin saksanpaimenkoira, mutta pehmeämpi. Pehmeä se tosiaan on, mutta se ei välttämättä ole hyvä asia... Ja tietysti on kiellettyä puhua rodun ongelmista ääneen... - 100%tyytyväinen
kerro kerro kuvastin kirjoitti:
Kun saman kennelin kaikki tuottamat pennut on sairaalloisen arkoja, ei voi olettaa, että jokainen pennunottaja on pilannut itse koiransa. Etenkin kun useimmilla luonnetestiin osallistuneilla koirilla testi on pitänyt keskeyttää, tuloksena 0 pistettä. Eräs Suomen arvostetuimmista ongelmakoirakouluttajista on sanonut, että hänen luokseen arkuuden vuoksi tulevat valkkarit on oikeasti luonnevikaisia, ja joiden tilannetta voidaan helpottaa, mutta ne tulevat aina PELKÄÄMÄÄN ihmisiä, ei olemaan varautuneita kuten rotumääritelmässä sanotaan.
Hienoa, että joillakin on tärpännyt ja he ovat saaneet erinomaiset yksilöt. Valitettavasti niiden hyvien kasvattajienkin pennuista tulee arkajalkoja moniongelmaisia. Kun itse vein koiraani eräälle toiselle ongelmakoirakouluttajalle näytille, hän kysyi suoraan onko koirani xxx-kennelistä. Yllätyin todella, sillä hänen mainitsemansa kenneli kuului niihin huippuvalkkarikenneleihin. Hän sanoi,että useimmat hänen asiakkaistaan ovat nimenomaan sen kennelin kasvatteja. Siis eteläsuomalainen kenneli, joka tutkituttaa jalostuskoirien luonteet ja käyttää rodunomaisissa harrastuksissa! Nimeä ei voi mainita, ettei viestiä poisteta.
Mutta onhan se niin kaunis koira...Rodussa kuin rodussa asiat menee näin,kumma kun se JUURI valkkareiden kohdalla on jotenkin extra kamalaa.Monen monessa muussakin rodussa on paljon arkoja,agressiivisia,yli vilkkaita,flegmaattisia,huono karvaisia jne jne yksilöitä,moniakin....se nyt vaan on niin.
Uskomaton vertaus tuo vinttikoiran ja paimenkoiran varautuneisuus...2 aivan eri ryhmää,joilla aivan eri käyttäytymismallit!!!!!! Vai onko tosiaan niin että jos joku haluaa paimenkoiran niin ihan sama sitten ottaako vaikka afgaanin..näiden rotujen käyttäytymistä ei voi verrata,niiden käyttäymisissä on ihan erit syyt & seuraukset,ihan jo viettien vuoksi.
Mietitäämpä tuttuja koiria ja niiden luonteita..löytyy esim.2 collieta,1 kultainennoutaja,4 dalmatialaista...kaikki hyvin arkoja ja hermostuneita oudossa ympäristössä....joten nyt kaikki yhdessä varoittelemaan muita näitä rotuja harkitsevia,etteivät vaan edes harkitse :D
Tuo homma että näyttelyyn katsomaan niitä koiria,väärä homma.Mene mielummin suoraan kasvattajan luo,lähtekää yhdessä vaikka lenkille,jotta näet koirat luonnollisesti.
Jokainen koira,ja vieläpä suuressa näyttelyssä messukeskuksessa on taatusti hieman varautuneempi kuin muuten...ja miksiköhän?????Pätee rotuun kuin rotuun.
Valkkari on ikävä kyllä noussut muotiroduksi (ei se siis täyttä sontaa voi olla)...niinhän aikanaan nousi kultainennoutaja,collie,cockeri ja valk.länsiylämaanterrierikin.....ja kun kaikki ihmiset,suurin osa niitä joille ei sovi mikään koira,mainoksien ja tv-ohjelmien huumassa haluavat juuri tuollaisen koiran,eivät tutustu kasvattajiin vaan ostavat sieltä mistä saa ja sitten alkaa ongelmat,tämäkään ei koirien vika ilmeisestikkään..
Sinä alkup.kirjoittaja,jos nyt päätät ottaa valkkarin,näytä pitkää nenää näille epäilijöille ja tee peliliike ja osta koirasi ulkomaisesta linjasta,eivät ainakaan ole suomalaiskasvattajien rahanhimon aikaansaannoksia eikä kellään ole mitään mussuttamista :D
Omista toinen hollannin linjaa ja toinen saksasta...ehkäpä siinä syy että ovat niin upeita koiria! - 100%tyytyväinen
100%tyytyväinen kirjoitti:
Rodussa kuin rodussa asiat menee näin,kumma kun se JUURI valkkareiden kohdalla on jotenkin extra kamalaa.Monen monessa muussakin rodussa on paljon arkoja,agressiivisia,yli vilkkaita,flegmaattisia,huono karvaisia jne jne yksilöitä,moniakin....se nyt vaan on niin.
Uskomaton vertaus tuo vinttikoiran ja paimenkoiran varautuneisuus...2 aivan eri ryhmää,joilla aivan eri käyttäytymismallit!!!!!! Vai onko tosiaan niin että jos joku haluaa paimenkoiran niin ihan sama sitten ottaako vaikka afgaanin..näiden rotujen käyttäytymistä ei voi verrata,niiden käyttäymisissä on ihan erit syyt & seuraukset,ihan jo viettien vuoksi.
Mietitäämpä tuttuja koiria ja niiden luonteita..löytyy esim.2 collieta,1 kultainennoutaja,4 dalmatialaista...kaikki hyvin arkoja ja hermostuneita oudossa ympäristössä....joten nyt kaikki yhdessä varoittelemaan muita näitä rotuja harkitsevia,etteivät vaan edes harkitse :D
Tuo homma että näyttelyyn katsomaan niitä koiria,väärä homma.Mene mielummin suoraan kasvattajan luo,lähtekää yhdessä vaikka lenkille,jotta näet koirat luonnollisesti.
Jokainen koira,ja vieläpä suuressa näyttelyssä messukeskuksessa on taatusti hieman varautuneempi kuin muuten...ja miksiköhän?????Pätee rotuun kuin rotuun.
Valkkari on ikävä kyllä noussut muotiroduksi (ei se siis täyttä sontaa voi olla)...niinhän aikanaan nousi kultainennoutaja,collie,cockeri ja valk.länsiylämaanterrierikin.....ja kun kaikki ihmiset,suurin osa niitä joille ei sovi mikään koira,mainoksien ja tv-ohjelmien huumassa haluavat juuri tuollaisen koiran,eivät tutustu kasvattajiin vaan ostavat sieltä mistä saa ja sitten alkaa ongelmat,tämäkään ei koirien vika ilmeisestikkään..
Sinä alkup.kirjoittaja,jos nyt päätät ottaa valkkarin,näytä pitkää nenää näille epäilijöille ja tee peliliike ja osta koirasi ulkomaisesta linjasta,eivät ainakaan ole suomalaiskasvattajien rahanhimon aikaansaannoksia eikä kellään ole mitään mussuttamista :D
Omista toinen hollannin linjaa ja toinen saksasta...ehkäpä siinä syy että ovat niin upeita koiria!Jäi kiinnostamaan että mikä valkkari kenneli suomessa on oikein HUIPPUkenneli? ( tai tosiaan eihän täällä saa kertoa) mutta en ole kuullutkaan.
Ja mikä siitä tekee tuon "huippu"kennelin...näyttelymenestyskö????? - belgi
100%tyytyväinen kirjoitti:
Jäi kiinnostamaan että mikä valkkari kenneli suomessa on oikein HUIPPUkenneli? ( tai tosiaan eihän täällä saa kertoa) mutta en ole kuullutkaan.
Ja mikä siitä tekee tuon "huippu"kennelin...näyttelymenestyskö?????Hankkikaa belgianpaimenkoira niin saatte aran,hermostuneen adhd-koiran....onnea...valkkarikin tuntuu sen jälkeen unelmalta,oli sitten minkälainen vaan!
- Hra Negatiivisuus
100%tyytyväinen kirjoitti:
Jäi kiinnostamaan että mikä valkkari kenneli suomessa on oikein HUIPPUkenneli? ( tai tosiaan eihän täällä saa kertoa) mutta en ole kuullutkaan.
Ja mikä siitä tekee tuon "huippu"kennelin...näyttelymenestyskö?????"Ja mikä siitä tekee tuon "huippu"kennelin...näyttelymenestyskö?????"
Edella nimenomaan sanottiin, että kyseinen kenneli tutkituttaa luonteet ja käyttää rodunomaisissa kokeissa, se ei tarkoita näyttelymenestystä.
Kaikki suomen valkkarit on ulkomaisista linjoista, niitähän ei ole täällä kasvatettukaan kuin muutama vuosi. Ja kuten joku tuolla vielä ylempänä kirjoittaa, kaikki niistä polveutuu samoista eurooppalaisista koirista. Parin sukupolven takaa kaikilta löytyy Heart of Lothian- ,Von Savarian-, Von Restingan-, Taien- ym. koiria. Noin kuuden- seitsemän sukupolven takaa löytyy Lobo. Muutamilla kasvattajilla on toki Yhdysvalloista tuotuja ja saksanpaimenkoirista aikoinaan muutosrekisteröityjä koiria.
Collievertaus on kieltämättä hyvä. Pitkäkarvaiset colliet olivat alunperin kovanluokan palveluskoiria, mutta muotiroduksi nousemisen jälkeen nekin ovat muuttuneet aroiksi ja hermoheikoiksi, ainoastaan kotikoiriksi tai toko-agility rintamalle soveltuviksi. Ehkä valkoisille paimenille käy lopulta samoin: pitkäkarvaiset jalostetaan vieläkin pitkäkarvaisemmiksi kodin kaunistajiksi, ja lyhytkarvaisilla säilyy pienen harrastajajoukon koirina. - vitalis.
Hra Negatiivisuus kirjoitti:
"Ja mikä siitä tekee tuon "huippu"kennelin...näyttelymenestyskö?????"
Edella nimenomaan sanottiin, että kyseinen kenneli tutkituttaa luonteet ja käyttää rodunomaisissa kokeissa, se ei tarkoita näyttelymenestystä.
Kaikki suomen valkkarit on ulkomaisista linjoista, niitähän ei ole täällä kasvatettukaan kuin muutama vuosi. Ja kuten joku tuolla vielä ylempänä kirjoittaa, kaikki niistä polveutuu samoista eurooppalaisista koirista. Parin sukupolven takaa kaikilta löytyy Heart of Lothian- ,Von Savarian-, Von Restingan-, Taien- ym. koiria. Noin kuuden- seitsemän sukupolven takaa löytyy Lobo. Muutamilla kasvattajilla on toki Yhdysvalloista tuotuja ja saksanpaimenkoirista aikoinaan muutosrekisteröityjä koiria.
Collievertaus on kieltämättä hyvä. Pitkäkarvaiset colliet olivat alunperin kovanluokan palveluskoiria, mutta muotiroduksi nousemisen jälkeen nekin ovat muuttuneet aroiksi ja hermoheikoiksi, ainoastaan kotikoiriksi tai toko-agility rintamalle soveltuviksi. Ehkä valkoisille paimenille käy lopulta samoin: pitkäkarvaiset jalostetaan vieläkin pitkäkarvaisemmiksi kodin kaunistajiksi, ja lyhytkarvaisilla säilyy pienen harrastajajoukon koirina.valkkarit löytyvät?? Johan alkoi lyyti kirjoittaan, heti kun negativistä palautetta tulee, niin ammattikirjoittajat kirjoittavat vastaan. Totuus on kuitenkin se, että tuskin valkkareissa on yhtään rohkeaa tapausta. Moni luulee räksyttävää koiraansa rohkeaksi vaikkakin se pelkoaan haukkuu ja piiloutuu selän taakse, kuten valkkari tekee. Onhan noita kuonokopan kanssa viheltäviä valkkareita näkynyt ja sillähän se profiili on muka kiilloitettu. Herttinen, kun ei itikka pistäisi kuonoon, ettei raasu sekoa vallan kokonaan. Kyllä näyttelyyn voi koiran kuin koiran kehittää, sieltä älkää kukaan harrastuskoiraa hakeko. Suomessa myytävät valkkarit ovat alle riman. Turha kirjoitella ettei muka ongelmia ole, tai verrata muihin rotuihin, että toisilla olisi pahemmin. Meille valehdeltiin päin näköä, kun valkkariuros ostettiin ja mitä saatiin noin 40 kiloa pelkkää pelkoa ja paskaa! Älkää kukaan ostako tätä rotua kasvattajilta, nehän puhuu omaan pussiinsa, että saavat ensi kuun maksut maksettua.
- ..,.
100% tyytyväinen kirjoitti:
Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt näitä juttuja valkkareista...itsellä 2 valkoistapaimenkoiraa,jotka eivät ole arkoja,päinvastoin hyvinkin ihmisystävällisiä sekä rohkeita.Luulempa vaan että tässä on kasvatuksellakin omat tekijänsä sekä pentujen emoilla.
Itse tarkistin molempien äidit henk.koht ja kun totesin olevan rohkeita ja mukavia tapauksia,valitsin pennun.
Tunnen omieni lisäksi 4 valkoistapaimenkoiraa,yksikään ei ole arka tai hermostunut..
Valkkarin kuuluu olla varautunut vieraita kohtaan,ei se aina arkuutta tarkoita jos ei koira ole samantien liehittelemässä vieraita (kuten vaikka kultainennoutaja,eikä aina sekään!!!!)...omani ovat siinä suhteessa "vääränlaisia"koska tosiaan pitävät kovasti vieraistakin,kuten myös muista koirista,kissoista,hevosista...
Uskomattoman tottelevaisia ja mukavia koiria,joiden kanssa kehtaan mennä ihan minne vaan..ja vahtiviettiä löytyy tarvittaessa,mutta omani ainakin unelmia kerrostalossa,koska eivät turhia hauku.
Valkkari on uskomattoman kaunis koira,mikä ei todellakaan tarkoita sitä että se olisi sopiva kaikille.
Itse halusin sakemannin jälkeen valkkarin,enkä ole katunut.Koiraa kaipasin pitkille lenkeille ja harrastuksiin (agi&haku),halusin että se on helposti koulutettava,koiran kokoinen,ilo silmälle ja reipas kaveri missä ja milloin vain. ja sellaisen sain!!!Nälkä kasvoi syödessä ja nyt niitä on 2 :)
Itse kun olin hankkimassa valkkaria,rotu haukuttiin minulle totaalisesti..niinkuin muinoin sakemannikin...kumpikin rotu on ollut positiivinen yllätys,varsinkin tämä valkkari...mikään asia muiden pelottelujutuista ei ole pitänyt paikkaansa.
Se täytyy muistaa,että valkkari on ulkoilevan,aktiivisen ihmisen koira,sohvaperunaksi siitä ei ole,vaikkakin päivä silloin tällöin vain löhöillen menee..ja vaatii koulutuksen kuten ihan jokainen muukin rotu.
Mutta itse suosittelen rotua lämpimästi,kunhan valitsee kunnollisen kasvattajan ja tutustuu pentujen emään,emän luonne jo pelkästään kertoo aika paljon.
Itse en aio enää rotua vaihtaa :DUskon, ettet voi rotua vaihtaa, varsinkin jos olet sen ostanut jo. Luvalla sanoen kirjoituksestasi paistaa läpi se salailu ja tunteilu. On luonnollista että kehut omaasi, mutta nyt onkin aika puhua rodusta rehellisesti ja jos voit vannoa että koirasi ovat niitä kuin sanot niiden olevan niin ostotarjouksia satelee netin täydeltä. Jos kasvatusta mollaat, niin sille rimalle lähtee kanssasi montakin ihmistä. Minä ainakin, ja häviät varmasti. Valkkari on pehmo ja pehmona pysyy. Jos tiedät yhdenkin rohkean koiran ja sen kasvattajan, niin kerro. Sadoista pettyneistä olisi hyvä löytää yksi onnistunut.
- isi..
peilistä se vika usein löytyy.. kirjoitti:
Kasvattakaa ja kouluttakaa koiranne oikein,sosiaalistakaa ja tarjotkaa hyvä alku kasvussa pennusta aikuisuuteen,jokainen koira on arka tms jos hommat menneet päin honkia.
Itselläkin oli rescue koira,joka oli mahdottoman arka 1,5 vuotiaana,otin huostaani ja kouluttelin arkielämään,koirasta tuli täysin normaali,joten ei ollut ainakaan koirassa vika...ja tuskimpa näissä valkkari tapauksissakaan,ei välttämättä koirassa eikä myöskään kasvattajassa....vaan omistajassa.
Valkkari ei ole pikku puudeli,EIKÄ myöskään iso rotweiler...Sitten kun sinullakin sama aika niin kirjoita uudelleen. Omistajien aika syyllistää on nyt ohi! Jokainen omistaja varmasti rahat kourassa on motivoitunut ja haluaa saada tuloksia ja hyvän yhteisen elämän koiransa kanssa. Nyt nupit kaakkoon ja kasvattajiin. Siellä se syy on, munasoluissa ja siittiöissä! Valkoinenpaimenkoira on sohvaperuna isin kanssa, muuhun siitä ei ole. Piste.
- jut
isi.. kirjoitti:
Sitten kun sinullakin sama aika niin kirjoita uudelleen. Omistajien aika syyllistää on nyt ohi! Jokainen omistaja varmasti rahat kourassa on motivoitunut ja haluaa saada tuloksia ja hyvän yhteisen elämän koiransa kanssa. Nyt nupit kaakkoon ja kasvattajiin. Siellä se syy on, munasoluissa ja siittiöissä! Valkoinenpaimenkoira on sohvaperuna isin kanssa, muuhun siitä ei ole. Piste.
voi teitä miten jaksatte narista.ostakaa hamsteri.tyytyväinen valkkarin omistaja.
- väärää puuta
vitalis. kirjoitti:
valkkarit löytyvät?? Johan alkoi lyyti kirjoittaan, heti kun negativistä palautetta tulee, niin ammattikirjoittajat kirjoittavat vastaan. Totuus on kuitenkin se, että tuskin valkkareissa on yhtään rohkeaa tapausta. Moni luulee räksyttävää koiraansa rohkeaksi vaikkakin se pelkoaan haukkuu ja piiloutuu selän taakse, kuten valkkari tekee. Onhan noita kuonokopan kanssa viheltäviä valkkareita näkynyt ja sillähän se profiili on muka kiilloitettu. Herttinen, kun ei itikka pistäisi kuonoon, ettei raasu sekoa vallan kokonaan. Kyllä näyttelyyn voi koiran kuin koiran kehittää, sieltä älkää kukaan harrastuskoiraa hakeko. Suomessa myytävät valkkarit ovat alle riman. Turha kirjoitella ettei muka ongelmia ole, tai verrata muihin rotuihin, että toisilla olisi pahemmin. Meille valehdeltiin päin näköä, kun valkkariuros ostettiin ja mitä saatiin noin 40 kiloa pelkkää pelkoa ja paskaa! Älkää kukaan ostako tätä rotua kasvattajilta, nehän puhuu omaan pussiinsa, että saavat ensi kuun maksut maksettua.
Tuossa yllä nimenomaan kerrottiin siitä, miten pelokkaasti valkkarit käyttäytyvät näyttelyissäkin, arkuus paistaa sielläkin läpi. Joko ovat pelosta jäykkinä hännät koipien välissä tai kiipeilevät seiniä pitkin tuomareita karkuun...
- koirien puolesta
vitalis. kirjoitti:
valkkarit löytyvät?? Johan alkoi lyyti kirjoittaan, heti kun negativistä palautetta tulee, niin ammattikirjoittajat kirjoittavat vastaan. Totuus on kuitenkin se, että tuskin valkkareissa on yhtään rohkeaa tapausta. Moni luulee räksyttävää koiraansa rohkeaksi vaikkakin se pelkoaan haukkuu ja piiloutuu selän taakse, kuten valkkari tekee. Onhan noita kuonokopan kanssa viheltäviä valkkareita näkynyt ja sillähän se profiili on muka kiilloitettu. Herttinen, kun ei itikka pistäisi kuonoon, ettei raasu sekoa vallan kokonaan. Kyllä näyttelyyn voi koiran kuin koiran kehittää, sieltä älkää kukaan harrastuskoiraa hakeko. Suomessa myytävät valkkarit ovat alle riman. Turha kirjoitella ettei muka ongelmia ole, tai verrata muihin rotuihin, että toisilla olisi pahemmin. Meille valehdeltiin päin näköä, kun valkkariuros ostettiin ja mitä saatiin noin 40 kiloa pelkkää pelkoa ja paskaa! Älkää kukaan ostako tätä rotua kasvattajilta, nehän puhuu omaan pussiinsa, että saavat ensi kuun maksut maksettua.
Miksi ihmeessä joku tietty rotu täytyy haukkua maanrakoon??Kaikki yksilöt kun eivät ole samanlaisia kuin juuri se mikä itsellä on...sitten ärsyynnytään siitä jos jollain sattuukin olevan ihan mahtava yksilö..älytöntä.
Tunnen monia valkkareita,ovat ihan perhekoirina.Ei ole pahaa sanottavaa,päin vastoin.
Jos itse on kykenemätön koiraa kasvattamaan sosiaaliseksi,yhteiskunta kelpoiseksi koiraksi,kannataa antaa olla ja elää koiratonta elämää,tai ehkä hakea pehmokoira vaikka kirpparilta,ei maksa paljoa :D :D
Kaikissa roduissa kun on niitä eroja ja kaikista roduista löytyy juuri niitä mistä edellinen pauhasi..siinä ei ole mitään ihmeellistä etteivät kaikki rodut sovi kaikille ihmisille.
Valkkari on paimenkoira,aktiivinen ja suuri koira,joka tarvitsee koulutuksen pennusta lähtien,ihan kuten sakemanni,holsku,hoffi,belkkari jne jne
Edelliselle sen verran että jos oma koirasi on niin SURKEA että sitä täytyy täällä mollata,niin kannaisiko luopua koirasta??ehkä olet jo niin tehnyt (toivottavasti) joku osaavampi ja kärsivällisempi voisi saada koirastasi ihan uusia puolia esiin,siitä voisi jopa vielä tulla ihan normi valkkari hyvissä käsissä. Koira ei ole tyhmä,jos se vielä sinulla on,se taatusti vaistoaa oudon asenteesi...ilmeisestikkään teillä ei ole kovinkaan hyvä omistajan ja koiran välinen suhde.
Jos koira ei voi ollenkaan luottaa omaan johtajaansa,se varmasti alkaa käyttäytyä ongelmallisesti.
Kotikasvatus,sopivasti kuria ja paljon rakkautta,siinä reseptiä pitkälle :) - riemukasta
jut kirjoitti:
voi teitä miten jaksatte narista.ostakaa hamsteri.tyytyväinen valkkarin omistaja.
totta,kun rahkeet ei riitä koiraan,siirtykää vaikka pikkueläimiin...joskin joidenkin asenteilla siitä hamsteristakin saa varmaan tehtyä pikku sekopään..he hee...sitten alkaa olla hamsukasvattajat kovilla,niiden vikahan se on ;)
- nihh.h
riemukasta kirjoitti:
totta,kun rahkeet ei riitä koiraan,siirtykää vaikka pikkueläimiin...joskin joidenkin asenteilla siitä hamsteristakin saa varmaan tehtyä pikku sekopään..he hee...sitten alkaa olla hamsukasvattajat kovilla,niiden vikahan se on ;)
Totuus on kuitenkin se, että valkoisiapaimenkoiria lopetetaan arkuuden takia. Siis piikki persuksiin tai pyssyn piipun paukku nahkaan. Näin on käynyt. Että teettäkää kasvattajat pentuja ja uudet omistajat lopettavat niiden elämän kesken. Siinähän se rumba jatkuu. Valhe kiertää ja kuka kärsii....olisiko valkoturkit. Se on jalostusongelma, ei kasvatusongelma. Jalostajille hamsterit!
- uutuus
koirien puolesta kirjoitti:
Miksi ihmeessä joku tietty rotu täytyy haukkua maanrakoon??Kaikki yksilöt kun eivät ole samanlaisia kuin juuri se mikä itsellä on...sitten ärsyynnytään siitä jos jollain sattuukin olevan ihan mahtava yksilö..älytöntä.
Tunnen monia valkkareita,ovat ihan perhekoirina.Ei ole pahaa sanottavaa,päin vastoin.
Jos itse on kykenemätön koiraa kasvattamaan sosiaaliseksi,yhteiskunta kelpoiseksi koiraksi,kannataa antaa olla ja elää koiratonta elämää,tai ehkä hakea pehmokoira vaikka kirpparilta,ei maksa paljoa :D :D
Kaikissa roduissa kun on niitä eroja ja kaikista roduista löytyy juuri niitä mistä edellinen pauhasi..siinä ei ole mitään ihmeellistä etteivät kaikki rodut sovi kaikille ihmisille.
Valkkari on paimenkoira,aktiivinen ja suuri koira,joka tarvitsee koulutuksen pennusta lähtien,ihan kuten sakemanni,holsku,hoffi,belkkari jne jne
Edelliselle sen verran että jos oma koirasi on niin SURKEA että sitä täytyy täällä mollata,niin kannaisiko luopua koirasta??ehkä olet jo niin tehnyt (toivottavasti) joku osaavampi ja kärsivällisempi voisi saada koirastasi ihan uusia puolia esiin,siitä voisi jopa vielä tulla ihan normi valkkari hyvissä käsissä. Koira ei ole tyhmä,jos se vielä sinulla on,se taatusti vaistoaa oudon asenteesi...ilmeisestikkään teillä ei ole kovinkaan hyvä omistajan ja koiran välinen suhde.
Jos koira ei voi ollenkaan luottaa omaan johtajaansa,se varmasti alkaa käyttäytyä ongelmallisesti.
Kotikasvatus,sopivasti kuria ja paljon rakkautta,siinä reseptiä pitkälle :)Lueskelin kaikki kommentit ihan uteliaisuudesta koska, avoimin mielin tietoisena myös rodun heikkouksista, hankin elämäni ekan valkkarin. Tuossa se pötköttää leikistä uupuneena massu pullollaan keskellä lattiaa, ihankun mikä tahansa koiran pentu...
ovatko pehmeys=arkuus
varautuneisuus=pelko, näin olin tuolta lukevinani ??? - lumpiola
uutuus kirjoitti:
Lueskelin kaikki kommentit ihan uteliaisuudesta koska, avoimin mielin tietoisena myös rodun heikkouksista, hankin elämäni ekan valkkarin. Tuossa se pötköttää leikistä uupuneena massu pullollaan keskellä lattiaa, ihankun mikä tahansa koiran pentu...
ovatko pehmeys=arkuus
varautuneisuus=pelko, näin olin tuolta lukevinani ???Pehmeys ei ole yhtäkuin arkuus. Pehmeys on hankala termi selittää, mutta se tarkoittaa sitä, että pehmeä koira on tavallaan vastaanottavampi. Eli siis kokemukset vaikuttavat koiraan suhteettoman paljon. Kova koira on helpompi koulutettava, sillä se ei ole niin altis ohjaajan virheille, kun pehmeä taas on. Arkuus ja pehmeys liittyy toisiinsa niin, että pehmeä koira on alttiimpi tulemaan araksi huonojen kokemusten myötä, kun taas kova koira kestää paremmin huonot kokemukset. Pehmeän koiran saa helpommin "piloille" jollei sitä kohtele silkkihansikkain. Arkuus ja pehmeys ovat eri asioita, kovakin koira voi olla arka. Pehmeys on perinnöllinen ominaisuus, arkuus voi olla sekä perinnöllistä, että opittua. Arka emo opettaa pennutkin aroiksi, ja sitä on vaikea opettaa pennuista pois.
Ihannevalkkari on "vain" varautunut, ei pelkää. Pelon ja varautuneisuuden raja on häilyvä, ja valitettavasti esim. näyttelyissä selvästi pelkääviä koiria palkitaan, sillä rotumääritelmässä on varautuneisuus mainittu luonteeseen kuuluvana. Niin kauan kun rotumääritelmässä sallitaan varautuneisuus, sitä voi olla hankala kitkeä pois populaatiosta.
Valkkari on hyvin haastava rotu, ja valitettavan usein niitä myydään perhekoiriksi, vaikka nimenomaan vilkkaaseen perhe-elämään sopisi paremmin kovapäisempi koira. - uutuus
lumpiola kirjoitti:
Pehmeys ei ole yhtäkuin arkuus. Pehmeys on hankala termi selittää, mutta se tarkoittaa sitä, että pehmeä koira on tavallaan vastaanottavampi. Eli siis kokemukset vaikuttavat koiraan suhteettoman paljon. Kova koira on helpompi koulutettava, sillä se ei ole niin altis ohjaajan virheille, kun pehmeä taas on. Arkuus ja pehmeys liittyy toisiinsa niin, että pehmeä koira on alttiimpi tulemaan araksi huonojen kokemusten myötä, kun taas kova koira kestää paremmin huonot kokemukset. Pehmeän koiran saa helpommin "piloille" jollei sitä kohtele silkkihansikkain. Arkuus ja pehmeys ovat eri asioita, kovakin koira voi olla arka. Pehmeys on perinnöllinen ominaisuus, arkuus voi olla sekä perinnöllistä, että opittua. Arka emo opettaa pennutkin aroiksi, ja sitä on vaikea opettaa pennuista pois.
Ihannevalkkari on "vain" varautunut, ei pelkää. Pelon ja varautuneisuuden raja on häilyvä, ja valitettavasti esim. näyttelyissä selvästi pelkääviä koiria palkitaan, sillä rotumääritelmässä on varautuneisuus mainittu luonteeseen kuuluvana. Niin kauan kun rotumääritelmässä sallitaan varautuneisuus, sitä voi olla hankala kitkeä pois populaatiosta.
Valkkari on hyvin haastava rotu, ja valitettavan usein niitä myydään perhekoiriksi, vaikka nimenomaan vilkkaaseen perhe-elämään sopisi paremmin kovapäisempi koira.Elikkä, kaikilla ei liene asiantuntija asenteesta huolimatta termit/koiranluku taidot "hanskassa".
Näin ollen suhtautuisin kokemus-kertomuksiin lievällä varauksella.
Ei kaikki ihmissuhteetkaan toimi.... - 100%tyytyväinen
uutuus kirjoitti:
Lueskelin kaikki kommentit ihan uteliaisuudesta koska, avoimin mielin tietoisena myös rodun heikkouksista, hankin elämäni ekan valkkarin. Tuossa se pötköttää leikistä uupuneena massu pullollaan keskellä lattiaa, ihankun mikä tahansa koiran pentu...
ovatko pehmeys=arkuus
varautuneisuus=pelko, näin olin tuolta lukevinani ???Mahtavaa ja onnea :) Minäkin rohkeasti uskaltauduin aikoinaan valkkariin,vaikkakin olin tämmöisillä palstoilla siitä paljon narinaa lukenut!!!
Nämä tietyt valkkari vastustajat ovat samoja ihmisiä,heillä on joku älytön katkeruus kun ovat sattuneet saamaan huonon yksilön tai sitten ovat itse pilanneet koiransa...sitten möykkäävät täällä niille,joilla on mukavat koirat,vailla ongelmia.
Lainaus edellisistä;
"Uskon, ettet voi rotua vaihtaa, varsinkin jos olet sen ostanut jo. Luvalla sanoen kirjoituksestasi paistaa läpi se salailu ja tunteilu."
Rotua voi kyllä vaihtaa mikäli haluaa,miksei voisi??
Onneksi minulla siihen ei ole tarvetta.Miksi kuvittelet että joku haluaa täällä palstalla valehdella koiristaan??Mitä joku siitä hyötyy?
Otahan yhteyttä ja tule katsomaan koiriani,mutta varo,vaikutat niin herkältä persoonalta kun mesoat katkerana täällä,että voit murtua ihan täysin kun näet karun totuuden :D
Juuri eilen cittarin pihalla tuli vastaan komea urospuolinen "tallitoveri"..reippaana tuli moikkaamaan ja pitkä tovi juteltiin tämän koiran omistajan kanssa....tyytyväinen oli hänkin rotuunsa :) - uutuus
100%tyytyväinen kirjoitti:
Mahtavaa ja onnea :) Minäkin rohkeasti uskaltauduin aikoinaan valkkariin,vaikkakin olin tämmöisillä palstoilla siitä paljon narinaa lukenut!!!
Nämä tietyt valkkari vastustajat ovat samoja ihmisiä,heillä on joku älytön katkeruus kun ovat sattuneet saamaan huonon yksilön tai sitten ovat itse pilanneet koiransa...sitten möykkäävät täällä niille,joilla on mukavat koirat,vailla ongelmia.
Lainaus edellisistä;
"Uskon, ettet voi rotua vaihtaa, varsinkin jos olet sen ostanut jo. Luvalla sanoen kirjoituksestasi paistaa läpi se salailu ja tunteilu."
Rotua voi kyllä vaihtaa mikäli haluaa,miksei voisi??
Onneksi minulla siihen ei ole tarvetta.Miksi kuvittelet että joku haluaa täällä palstalla valehdella koiristaan??Mitä joku siitä hyötyy?
Otahan yhteyttä ja tule katsomaan koiriani,mutta varo,vaikutat niin herkältä persoonalta kun mesoat katkerana täällä,että voit murtua ihan täysin kun näet karun totuuden :D
Juuri eilen cittarin pihalla tuli vastaan komea urospuolinen "tallitoveri"..reippaana tuli moikkaamaan ja pitkä tovi juteltiin tämän koiran omistajan kanssa....tyytyväinen oli hänkin rotuunsa :)Jep ;)) Rotua tuli vaihdettua....valkkariin.
Ovat tuolla suuressa maailmassa tehneet semmoisen tutkimuksen jossa väitetään että vain 22% vaikuttaa koiran luonteeseen/käyttäytymiseen perimän kautta ? - uutuus
nihh.h kirjoitti:
Totuus on kuitenkin se, että valkoisiapaimenkoiria lopetetaan arkuuden takia. Siis piikki persuksiin tai pyssyn piipun paukku nahkaan. Näin on käynyt. Että teettäkää kasvattajat pentuja ja uudet omistajat lopettavat niiden elämän kesken. Siinähän se rumba jatkuu. Valhe kiertää ja kuka kärsii....olisiko valkoturkit. Se on jalostusongelma, ei kasvatusongelma. Jalostajille hamsterit!
Miten suuri osuus kannasta kokee kyseisen kohtalon...
uroksia
narttuja
ikähaitarilla
onko fyysiset vaivat kartoitettu
elin olot ??? - uutuus
100%tyytyväinen kirjoitti:
Jäi kiinnostamaan että mikä valkkari kenneli suomessa on oikein HUIPPUkenneli? ( tai tosiaan eihän täällä saa kertoa) mutta en ole kuullutkaan.
Ja mikä siitä tekee tuon "huippu"kennelin...näyttelymenestyskö?????huippu kenneli lienee semmoinen jossa mahdollisimman järkevällä, realistisellä ja terveellä pohjalla tehdään jalostustyötä.
Annetaan jo "kotona" valmiuksia uusia koteja varten äitikoiran tausta tuella.
Valitaan maltilla uusiin rodulle sopiviin koteihin mahdollisimman "sopivat" pennut luonteiltaan, vaikka hiukan pidemmällä viiveellä ja taloudellisilla joustoilla.
Seurataan pentujen elämää positiivisessä hengessä jolloin lapsosilla on vieläkin tuki takana ja näin uudet omistajat kokevat yhteistyön kannattavaksi.
Lopputuloksena uusi perhe haluaa osallistua kasvattajan työn edistämiseen, kuvaukset, koulutukset, näyttelyt.
Huolella hoidetut velvollisuudet takaavat kaikkien tyytyväisyyden.
Lopputulos, tyytyväiset koirat ja onnistumisen iloa sekä kasvattajalle että koiran kanssa eläville. - WordsCanKill
..,. kirjoitti:
Uskon, ettet voi rotua vaihtaa, varsinkin jos olet sen ostanut jo. Luvalla sanoen kirjoituksestasi paistaa läpi se salailu ja tunteilu. On luonnollista että kehut omaasi, mutta nyt onkin aika puhua rodusta rehellisesti ja jos voit vannoa että koirasi ovat niitä kuin sanot niiden olevan niin ostotarjouksia satelee netin täydeltä. Jos kasvatusta mollaat, niin sille rimalle lähtee kanssasi montakin ihmistä. Minä ainakin, ja häviät varmasti. Valkkari on pehmo ja pehmona pysyy. Jos tiedät yhdenkin rohkean koiran ja sen kasvattajan, niin kerro. Sadoista pettyneistä olisi hyvä löytää yksi onnistunut.
Käy tsekkaamassa hyvät kasvattajat ja rohkeat koirat:
Kennel Gentle Miracle's
Maarit Alanen
Vaahterakuja 8
41160 Tikkakoski
puh. 050-5961466
email. maarit.alanen(at)gmail.com
Kennel Mihela´s
Mirva Laine
Tuppurinmäentie 450
79265 Puponmäki
puh. 050-3761617
email. mihelas(at)gmail.com
Kennel Kynsilaukan
Riitta ja Pekka Mäkilä
31300 Tammela
puh. 040-827 8597
lillimakila(at)gmail.com
Tässä on vain pari, mutta ovat ihan Suomalaisia. Sitten on myös hyvä tuo Joulumaan Kennel.
Ulkomailta muutama esimerkki, en kaikki ala sulle luettelemaan:
http://www.whiteshepherd.lv/index.php?lapa=puppies (mm. nyt on tulossa pentue IPO1 IPO3 vanhemmilta)
http://www.white-condor.at/ (heilläkin tulossa tammikuussa pennut nartulla IPO1 ja isällä IPO3)
Sitten BBI sivuilta saat näkyville ulkomaailla ovet pennut: http://www.berger-blanc-international.com/welpeninfo/index.php
Kennel Les Gardiens Du Pact
Kennel Vom Sutumer Grund
Itävallassa on paljon IPO harrastajia kenellä on valkkareita joilla on korkea IPO taso. Samoin Saksassa. Ranskassa käytetään paljon opaskoirina ja on jopa muutama polisiikoira joka on valkoinen (Ranskassa siis).
Sitten on esim. la Blankpapilio kennel. Virossakin on harrastajia Born To Win kennelissä missä on ihan PK-harrastajiakin.
Mun listä ei lopu tähän. Haluatko lisää??? Mulla on paljon yhteystietoja kenneleistä mistä saa harrastuskoiraksi sopivan, tasapainoisen valkkarin ja varmasti varman luonteisen. Jos tarvii laitan vielä lisää yhteystietoja. On niitä verijälkikokeita suorittaneita Ruotsin mailla jne. näitä löytyy ja lista on todella pitkä. Tämä oli vasta alkua... kerro jos kiinnostaa... - WordsCanKill
isi.. kirjoitti:
Sitten kun sinullakin sama aika niin kirjoita uudelleen. Omistajien aika syyllistää on nyt ohi! Jokainen omistaja varmasti rahat kourassa on motivoitunut ja haluaa saada tuloksia ja hyvän yhteisen elämän koiransa kanssa. Nyt nupit kaakkoon ja kasvattajiin. Siellä se syy on, munasoluissa ja siittiöissä! Valkoinenpaimenkoira on sohvaperuna isin kanssa, muuhun siitä ei ole. Piste.
Ei olekaan muuhun jos ei koiran kanssa tee mitään. Jos ajattelee ettei sitä ole mihinkään, silloin ei sitä tulekaan mitään. Jotta koirasta tulisi jotain, olipa rotu mikä hyvänsä, koiran kanssa pitää tehdä töitä!
- WordsCanKill
vitalis. kirjoitti:
valkkarit löytyvät?? Johan alkoi lyyti kirjoittaan, heti kun negativistä palautetta tulee, niin ammattikirjoittajat kirjoittavat vastaan. Totuus on kuitenkin se, että tuskin valkkareissa on yhtään rohkeaa tapausta. Moni luulee räksyttävää koiraansa rohkeaksi vaikkakin se pelkoaan haukkuu ja piiloutuu selän taakse, kuten valkkari tekee. Onhan noita kuonokopan kanssa viheltäviä valkkareita näkynyt ja sillähän se profiili on muka kiilloitettu. Herttinen, kun ei itikka pistäisi kuonoon, ettei raasu sekoa vallan kokonaan. Kyllä näyttelyyn voi koiran kuin koiran kehittää, sieltä älkää kukaan harrastuskoiraa hakeko. Suomessa myytävät valkkarit ovat alle riman. Turha kirjoitella ettei muka ongelmia ole, tai verrata muihin rotuihin, että toisilla olisi pahemmin. Meille valehdeltiin päin näköä, kun valkkariuros ostettiin ja mitä saatiin noin 40 kiloa pelkkää pelkoa ja paskaa! Älkää kukaan ostako tätä rotua kasvattajilta, nehän puhuu omaan pussiinsa, että saavat ensi kuun maksut maksettua.
"noin 40 kiloa pelkkää pelkoa ja paskaa! Älkää kukaan ostako tätä rotua kasvattajilta, nehän puhuu omaan pussiinsa, että saavat ensi kuun maksut maksettua. "
Kuka kunnon koiranomistaja voi ajatella omasta rakkaasta koirastaan noin? Tässä kohti vika ei ole enää koirassa. Asenteesi kertoo jo paljon. - WordsCanKill
WordsCanKill kirjoitti:
Ei olekaan muuhun jos ei koiran kanssa tee mitään. Jos ajattelee ettei sitä ole mihinkään, silloin ei sitä tulekaan mitään. Jotta koirasta tulisi jotain, olipa rotu mikä hyvänsä, koiran kanssa pitää tehdä töitä!
"40 kiloa pelkkää pelkoa ja paskaa! Älkää kukaan ostako tätä rotua kasvattajilta, nehän puhuu omaan pussiinsa, että saavat ensi kuun maksut maksettua. "
Tästä tekstistä paistoi sinun asenne. Ei enää tässä kohti usko että vika on koirassa... asenne nimittäin omaa koirasi kohtaan kertoo jo paljon. - piu.pau..
WordsCanKill kirjoitti:
"40 kiloa pelkkää pelkoa ja paskaa! Älkää kukaan ostako tätä rotua kasvattajilta, nehän puhuu omaan pussiinsa, että saavat ensi kuun maksut maksettua. "
Tästä tekstistä paistoi sinun asenne. Ei enää tässä kohti usko että vika on koirassa... asenne nimittäin omaa koirasi kohtaan kertoo jo paljon.Onko valkoisenpaimenkoiran rodunjalostus menossa mihin suuntaan? Viesteistä päätellen kasvattajatkin ovat eri mieltä siitä, mihin suuntaan rotua pitää jalostaa. Jokainen valkoisenpaimenkoiran ostaja on varmasti yhtä arvokas ja pettyneitä näyttää olevan paljon. Lieneekö ihme, jos kasvattajakin päätyy lopettamaan nuoren koiransa sen arkuuden takia, että koiran ostajakin niin joutuu tekemään. Turha olettaa, että uutta omistajaa sättimällä saataisiin katseet sinne suuntaan pois kasvattajista. Miksei kasvattajilla kasvatus onnistu?
- Dakota
100% tyytyväinen kirjoitti:
Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt näitä juttuja valkkareista...itsellä 2 valkoistapaimenkoiraa,jotka eivät ole arkoja,päinvastoin hyvinkin ihmisystävällisiä sekä rohkeita.Luulempa vaan että tässä on kasvatuksellakin omat tekijänsä sekä pentujen emoilla.
Itse tarkistin molempien äidit henk.koht ja kun totesin olevan rohkeita ja mukavia tapauksia,valitsin pennun.
Tunnen omieni lisäksi 4 valkoistapaimenkoiraa,yksikään ei ole arka tai hermostunut..
Valkkarin kuuluu olla varautunut vieraita kohtaan,ei se aina arkuutta tarkoita jos ei koira ole samantien liehittelemässä vieraita (kuten vaikka kultainennoutaja,eikä aina sekään!!!!)...omani ovat siinä suhteessa "vääränlaisia"koska tosiaan pitävät kovasti vieraistakin,kuten myös muista koirista,kissoista,hevosista...
Uskomattoman tottelevaisia ja mukavia koiria,joiden kanssa kehtaan mennä ihan minne vaan..ja vahtiviettiä löytyy tarvittaessa,mutta omani ainakin unelmia kerrostalossa,koska eivät turhia hauku.
Valkkari on uskomattoman kaunis koira,mikä ei todellakaan tarkoita sitä että se olisi sopiva kaikille.
Itse halusin sakemannin jälkeen valkkarin,enkä ole katunut.Koiraa kaipasin pitkille lenkeille ja harrastuksiin (agi&haku),halusin että se on helposti koulutettava,koiran kokoinen,ilo silmälle ja reipas kaveri missä ja milloin vain. ja sellaisen sain!!!Nälkä kasvoi syödessä ja nyt niitä on 2 :)
Itse kun olin hankkimassa valkkaria,rotu haukuttiin minulle totaalisesti..niinkuin muinoin sakemannikin...kumpikin rotu on ollut positiivinen yllätys,varsinkin tämä valkkari...mikään asia muiden pelottelujutuista ei ole pitänyt paikkaansa.
Se täytyy muistaa,että valkkari on ulkoilevan,aktiivisen ihmisen koira,sohvaperunaksi siitä ei ole,vaikkakin päivä silloin tällöin vain löhöillen menee..ja vaatii koulutuksen kuten ihan jokainen muukin rotu.
Mutta itse suosittelen rotua lämpimästi,kunhan valitsee kunnollisen kasvattajan ja tutustuu pentujen emään,emän luonne jo pelkästään kertoo aika paljon.
Itse en aio enää rotua vaihtaa :DIhan samaa mieltä asiasta. Itsellä myös 2 valkkari narttua jotka yli kahdeksan vuotias, ja toinen just viisi vuotias. Eikä tulisi mieleenkään vaihtaa rotua. Naurattaa kun porukka puhuu että tälle rodulle pitää olla aikaa, aktiviteetteja, koira ymmärrystä ja mitä sitten vielä !!! Niinhän täytyy olla muillekkin hurtille. Niitä täytyy lenkityttää ja opettaa sosiaaliseksi. Omat koirani myös hiukka arkoja muttei paikkaa ole minne en omien koirien kanssa mene. Luottavat minuun siinä ettei mitään pahaa tapahdu.
Varautuneitakin ovat mutta mikä ihmeen koira se sellainen on jota kaikki maailman pösilöt saa lähmiä. Kunhan nää koirat tuntee ihmistä niin johan hännät heiluu ja halutaan keppiä heittämään. Ja minä hommasin itselleni koirat enkä suinkaan sellalsia jotka lähtee kaikkien mukaan. saatika että heti ventovieraisiin luottaisivat.
Koirathan on minun eikä muiden. Ja pitääkin haukkua ja lujasti mikäli mun tontille joku ihminen tulee. Se on koiran duuni ja silloinhan tiedän että milloin joku pihalla on. Ja takuulla en minäkään näin upeeta luonteeltaan ja ulkomuodoltaan toiseen rotuun vaihtaisi. vaikkakin ammoin oli itsellä vartioivia yli kakskyt vuotta. - Anonyymi
belgi kirjoitti:
Hankkikaa belgianpaimenkoira niin saatte aran,hermostuneen adhd-koiran....onnea...valkkarikin tuntuu sen jälkeen unelmalta,oli sitten minkälainen vaan!
Se, että sinulla on arka ja hermostunut ADHD belgianpaimenkoira ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat.
Se on rotu, joka sopii kokeneelle koiraihmiselle. Usein vika löytyy kasvattajasta tai omistajasta. - Anonyymi
vitalis. kirjoitti:
valkkarit löytyvät?? Johan alkoi lyyti kirjoittaan, heti kun negativistä palautetta tulee, niin ammattikirjoittajat kirjoittavat vastaan. Totuus on kuitenkin se, että tuskin valkkareissa on yhtään rohkeaa tapausta. Moni luulee räksyttävää koiraansa rohkeaksi vaikkakin se pelkoaan haukkuu ja piiloutuu selän taakse, kuten valkkari tekee. Onhan noita kuonokopan kanssa viheltäviä valkkareita näkynyt ja sillähän se profiili on muka kiilloitettu. Herttinen, kun ei itikka pistäisi kuonoon, ettei raasu sekoa vallan kokonaan. Kyllä näyttelyyn voi koiran kuin koiran kehittää, sieltä älkää kukaan harrastuskoiraa hakeko. Suomessa myytävät valkkarit ovat alle riman. Turha kirjoitella ettei muka ongelmia ole, tai verrata muihin rotuihin, että toisilla olisi pahemmin. Meille valehdeltiin päin näköä, kun valkkariuros ostettiin ja mitä saatiin noin 40 kiloa pelkkää pelkoa ja paskaa! Älkää kukaan ostako tätä rotua kasvattajilta, nehän puhuu omaan pussiinsa, että saavat ensi kuun maksut maksettua.
Eivät kaikkia valkkarit ole tuommoisia! Kotini lähiseudulla asuu 2 valkkaria, joista toinen tosin vai puoliksi valkkari, mutta kuitenkin. Kumpikaan ei ole aggressiivinen tai arka. Tosin pidättyväisiä kylläkin ovat, niinkuin rotumääritelmä sanoo. Eivät kaikki valkkarit ole "täyttä pelkoa ja paskaa", vaikka omasi olisikin.
- Anonyymi
koirien puolesta kirjoitti:
Miksi ihmeessä joku tietty rotu täytyy haukkua maanrakoon??Kaikki yksilöt kun eivät ole samanlaisia kuin juuri se mikä itsellä on...sitten ärsyynnytään siitä jos jollain sattuukin olevan ihan mahtava yksilö..älytöntä.
Tunnen monia valkkareita,ovat ihan perhekoirina.Ei ole pahaa sanottavaa,päin vastoin.
Jos itse on kykenemätön koiraa kasvattamaan sosiaaliseksi,yhteiskunta kelpoiseksi koiraksi,kannataa antaa olla ja elää koiratonta elämää,tai ehkä hakea pehmokoira vaikka kirpparilta,ei maksa paljoa :D :D
Kaikissa roduissa kun on niitä eroja ja kaikista roduista löytyy juuri niitä mistä edellinen pauhasi..siinä ei ole mitään ihmeellistä etteivät kaikki rodut sovi kaikille ihmisille.
Valkkari on paimenkoira,aktiivinen ja suuri koira,joka tarvitsee koulutuksen pennusta lähtien,ihan kuten sakemanni,holsku,hoffi,belkkari jne jne
Edelliselle sen verran että jos oma koirasi on niin SURKEA että sitä täytyy täällä mollata,niin kannaisiko luopua koirasta??ehkä olet jo niin tehnyt (toivottavasti) joku osaavampi ja kärsivällisempi voisi saada koirastasi ihan uusia puolia esiin,siitä voisi jopa vielä tulla ihan normi valkkari hyvissä käsissä. Koira ei ole tyhmä,jos se vielä sinulla on,se taatusti vaistoaa oudon asenteesi...ilmeisestikkään teillä ei ole kovinkaan hyvä omistajan ja koiran välinen suhde.
Jos koira ei voi ollenkaan luottaa omaan johtajaansa,se varmasti alkaa käyttäytyä ongelmallisesti.
Kotikasvatus,sopivasti kuria ja paljon rakkautta,siinä reseptiä pitkälle :)Usein vika kylläkin löytyy ihan pennun kasvattajista, eikä omistajista. Kaikki nyt vain periytyvät aika suppeasta määrästä valkkareita, josta osalla saattoi olla arkuutta, jolloinka (ylläri pylläri) pennuistakin tulee arkoja.
Ja tietysti osa valkkareistahan on ihan huonon kasvatuksen pilaamia. - Anonyymi
WordsCanKill kirjoitti:
"noin 40 kiloa pelkkää pelkoa ja paskaa! Älkää kukaan ostako tätä rotua kasvattajilta, nehän puhuu omaan pussiinsa, että saavat ensi kuun maksut maksettua. "
Kuka kunnon koiranomistaja voi ajatella omasta rakkaasta koirastaan noin? Tässä kohti vika ei ole enää koirassa. Asenteesi kertoo jo paljon.Totta, mutta vika ei ole ikinä koirassa. Joko ihminen on jalostanut sen piloille tai kasvattanut sen piloille.
- Lelele
Väitteet arkuudesta ovat valitettavasti täyttä totta, mutta kyllä sieltä hyväluonteisia ja tasapainoisiakin löytyy. Itse otin muutama vuosi sitten valkkarin, mutta pitkän ja huolellisen selvittämisen jälkeen. Yhtään en ole katunut, energisen ja reippaan harrastuskoiran sain, mutta paljon olen kuullutkin ihmettelyä miten koirani voi olla näin rohkea "vaikka on valkkari".
Kannattaa yhdistyksen sivuilta käydä rauhassa tutustumassa kasvattajien sivuihin. Vastuuntuntoisilla kasvattajilla on mm. pentueiden vanhemmat ja edelliset pentueet luonnetestattuja. Sitten löytyy näitä joilta pentueita tulee tuhkatiheään ja käytetään koiria jotka eivät ole läpäisseet luonnetestejä, tervetuloksetkin ovat heikoilla jne.- Samaa mieltä!
Samaa mieltä edellisen kanssa, kasvattaja täytyy valita harkiten. Itselläni on kaksivuotias valkkariuros, energinen ja sosiaalinen. Tulee hyvin toisten koirien kanssa toimeen, kotiin (reviirille) tulevaa uutta ihmistä haukkuu epäluuloisesti ja aristellenkin mutta lopettaa haukkumisen kun omistaja ei ole huomaavinaan ja juttelee uuden tyypin kanssa luonnollisesti. Kummatkin vanhemmat luonnetestattuja (kummatkin laukausvarmoja, toisella jopa ihan huippupisteet), neljän sukupolven sukusiitosprosentti 0. Vanhemmilla terveet lonkat ja kyynärät, silmät peilattu terveiksi. Itse ratkaisin arkuusongelman siten, että tutustuin kumpaankin vanhempaan ennen ostopäätöstä. Kumpikin vanhemmista suhtautui reviirilleen tuleviin uusiin ihmisiin luottavaisesti, emä suorastaan yli-innokaasti.
Kävin tutustumassa rotuun myös näyttelyssä (kun sattui olemaan lyhyt matka, muuten en oikein näyttelyistä perusta), ja siellä kaksi koiraa erottui muista mielestäni edukseen olemalla sosiaalisia ja leikkisiä väentungoksessa. Toinen oli juuri oman koirani kasvattajan kasvatti. Suurin osa paikalla olleista valkkareista oli huomattavasti pidättäytyvämpiä, osa tosiaan jopa aran oloisia. Samaan olen törmännyt myös tapaamisessa, jossa oli kahden eri kasvattajan koiria iso liuta. Toisen kasvattajan koirat hengailivat pääsääntöisesti omistajiensa jaloissa, oman koirani kennelin kasvatit taas ravasivat pitkin kenttää keskenään leikkien, pahemmin tuntemattomista ihmisistä (ts. muista valkkariomistajista) välittämättä.
Geeneillä on varmasti vaikutusta luonteeseen koirilla kun kerran on ihmisilläkin. Vähintään yhtä oleellista (ellei oleellisempaa) on se, millaisissa oloissa pentu viettää ensimmäiset 8 viikkoa. Jos emä on arka, oppii pentukin araksi. Jos pentujen luona ei käy ihmisiä, voi uusiin ihmisiin totuttaminen olla työn ja tuskan takana. Kasvattaja korosti, että pennun ensimmäisten elinkuukausien aikana pentua on vietävä ihmisten ilmoille vilkkaisiin paikkoihin mahdollisimman usein, tarjota uusia kokemuksia ja tutustuttaa esim. pyöriin, hevosiin, rullaluistimiin tm. jotta pentu tottuu "vähän kaikkeen".
Oma koirani vietti ensimmäisen elinvuotensa kaupungissa, eikä haukkunut edes moottoripyöriä tai humalaisia vastaantulijoita. Nyt olemme muuttaneet taajamaan, ja arkuutta uusien asioiden suhteen on ollut havaittavissa. Moka on siis ihan oma, pitäisi käydä useammin keskustassa kun koira ei kuitenkaan ole vielä edes murrosiästä selvinnyt. Liikuntaa kaveri vaatii ihan hillittömästi, mutta eipä tätä sylikoiraksi ole hankittukaan. Eläinlääkärikin on ihmetellyt, miten voi olla näin luottavainen (valkoinen)paimenkoira, nyt täytyy omistajan tsempata että asia on näin myös tulevaisuudessa.
- huijjaaa
Musta vähän tuntuu että osa joka täälä kirjotellu näitä juttuja nii eioo koskaan edes omistanut valkkaria.Ennenku hommasi oman valkkarin kävin yhden kasvattajan luona jolla oli valkkareita. Näihin ku tutustuin aloin huomasin et mitä näiltä palstoilta on annettu ymmärtää on suurin osa täyttä *****. Kyselin tältä kasvattajalta vielä parempia tietoja rodusta ja päätin silti vielä harkita otanko heiltä seuraavasta pentueesta pennun vai en. En ottanut kuitenkaan siitä kesän pentueesta vielä pentua vaan mietin vielä. Sit siitä seuraavana kesänä heille tuli uusi pentue, päätin ottaa koiran pitkän harkinnan ja useiden heillä vierailujen jälkeen. Valkkarini emon luonnetestaus on hylätty arkuuden takia, isä on läpäissyt testit hyväksytysti. Emo oli ollut todella arka kun kasvattaja oli sen ottanut ja kun he olivat käyttäneet sen luonnetesteissä, mutta parin vuoden aikana heillä ollessaan arkuus oli kadonnut. Koirani on 2-vuotias tällä hetkellä eikä ole ollut kertaakaan mitään suurempia ongelmia. Koira oppi nopeasti esim. että tarpeet tehdään pihalle, ruokaa ei syyä ennenkuin saadaan lupa, lenkillä kävellään aina ihmisen vieressä eikä ihmisen edellä! joko taempana tai sit juuri vierelä. Tulee upeasti toimeen toiste koirien kans, vaikka ei meinaa aina alistua vanhemmille koirille mut kyllä se loppujen lopuks alistuu ja kunnioittaa vanhempaa. Sen verran mitä olen seurannut näitä koirankouluttajia (koirakuiskaajaa yms.) niin siel ne melkeimpä jokaises tapaukses sanoo kun "koirassa" on jotain vikaa et ihmisestä se alunperin johtuu ja tätä mieltä mäkin olen. Se on ihmisestä kiinni miten se koira toimii. Villakoirastaki saa tappajan ja aran jos ihminen ei osaa sitä kouluttaa. Olen käynyt ite tottelevaisuudes tämän meidä valkkarin kans vaik oon jo aikasemmi käyttäny edellisii koirii siäl, mut silti tarvii lisää iteki opetusta siit mite opettaa koiraa. Ite ainaki myönnän et vaik olen kouluttanu erilaisia koiria nii en kuitenkaa ole täydellinen kouluttaja, aina oppii uutta. Meidän valkkari on luonteeltaa todella miellyttämisenhalune, eli tekee suunnillee kaike mitä haluan. Tottakai koira jännittää uusia asioita, esim kun aloimme harjoittelee rauniokoira toimintaa nii esteet jännittivät aluks mut ku kannustaa koiraa ja ottaa toistoja nii kyl se siit lähtee ja koira nauttii! Meidä valkkari on hiema varautunu vierait kohtaa, eli muutaman kerra käyny näin et aivan outo ihminen marssi sisään ja alko yrittää silittää koiraa suoraa päästä ni kyl koiralla nous karvat pystyy ja alko murisee (silti ei oo koskaa purru,murisemalla varottaa). VIISAS ihmine ei tee näi, vaa antaa sen käde sille koiralle et koira saa ITSE tulla haistamaa ja tekemää tuttavuutta. Yleensä tämä meidän tapaus tämmösille ihmisille menee rohkeasti heidän luo katsomaa ja haistamaa heit ja onki sit kaveri heille. Lenkil käydes jos vedän koiran ihan tiukalle pimeäl ku tulee tummiin pukeutunu ihmine vastaa nii koira saattaa nostaa karvat pystyy ja alkaa murisemaan. Ite pelkään kävellä tuol pimeäs jos tulee epäilyttävä näköne ihminen vastaa. Antaessani koiran kävellä kuitenkin pimeällä löysällä hihnalla ku joku tulee vastaan nii silloin koira ei välitä mitää. Olen myös tutustunu ihmisii joil on koirani sisaruksia, ne on kyllä melkeimpä juuri samanlaisia ku tää mun tapaus (paitsi yks). Sille yhel joka o vähä omanlaisensa tapaus kävi sillee et henkilö joka otti koiran sanoi osaavansa kouluttaa koiran ja et hänel on ollu muitaki koiria (sakemanni) joka oli hyvin koulutettu. Kuulin sit muualt et tämä kyseine henkilö oli nuorempi sillo ja kävi tottelevaisuudessa sakemannin kaa yms, mut valkkarin kaa aiva eri homma. Ei jaksanu panostaa OIKEASTI KUNNOL siihen koulutuksee. Koira siis vetää hihnassa ku hinaaja, rähisee kaikille niin ihmisille ja koirille jos vastaan tulee yms. mut loput näistä sisaruksista harrastaa jälkeä, näyttelyitä yms. Ite olen kokeillu meän pojan kans tuota rauniokoira hommaa ja uskon et siitä tulee kyllä meille semmoinen harrastus mistä ei luovuta, mut nyt tääl ei valitettavasti ole ohjausta siihen hommaan, alkaa vasta ens kesänä ja sillon me päässään tosi toimiin ny vielä harjoitellaan itsenäisesti joitain ratoja! Aion luonnetestauttaa koiran ihan vain sen vuoks et saan nähä mite koira toimii erilaisissa tilanteissa ja tuun sitten teille kertomaan et saiko hyväksytyn vai ei;) Niin ja vielä se et meän koira on semmoinen et kun sen kans menee metsään se jaksaa juossa vaik kui paljo mut kun on päiviä et metsään ei päässä nii silloin se on rauhassa kotona, ei vaadi pitkiä lenkkejä yms. 3 pissa- kakkalenkkiä riittää päiväs. eli semmoisia 15min reissuja. Metsässä kuite käydään joka vko 3-4 kertaa purakamassa virtaa ja reenaamassa, sillä vaik koira on oppinu jo perus jutut niin kouluttakaa hyvät ihmiset niit koko ajan, koko sen loppu elämän nii saatte koirasta sen mitä haluatte :) Ja muista ku ite nautit niin koirakin nauttii!
- hui3
Hienoja rehellisiä kuvauksia omistajilta!
Mutta nää kritiikinsietokyvyttömät omistajat voisivat katsoa peiliin ja miettiä, onko aika lyhytnäköistä olettaa että vain positiivisista ja ihanista jutuista voisi puhua. Tai negatiivisia asioita kaunistella. Kyllä ihmisillä on ihan oikeasti omat aivot, jokainen lukee asiat kuin haluaa.
"""""""""""Meidä valkkari on hiema varautunu vierait kohtaa, eli muutaman kerra käyny näin et aivan outo ihminen marssi sisään ja alko yrittää silittää koiraa suoraa päästä ni kyl koiralla nous karvat pystyy ja alko murisee (silti ei oo koskaa purru,murisemalla varottaa). VIISAS ihmine ei tee näi, vaa antaa sen käde sille koiralle et koira saa ITSE tulla haistamaa ja tekemää tuttavuutta. """""""""""""
"Hieman varautunut vieraita kohtaan"??? Kysehän on juuri sellaisesta ongelmaluonteisesta koirasta, joita valkkareissa on paljon. Arka, epävarma, terävä ja aggressiivisesti käyttäytyvä, joka ei ole ehkä rohkeuden puutteessa VIELÄ purrut, mutta voi sen milloin tahansa tehdä uhattuna. tuollainen koira tarvitsee selkeät rajat, ei mitään omatoimista "sosiaalistumista".
Tällaiset koirat ovat niitä joista palstoilla puhutaan. Vaikka ne on omistajalle rakkaita niin rodun tasosta se kertoo. Omistajien pitäisi ymmärtää että avoin keskustelu ongelmista on HYVÄ ASIA eikä mitään panettelua. Rodulle on ihan mahtava juttu että se herättää paljon keskustelua palstoilla sillä ne keskustelut ja tiedostus ovat viimeistään herättäneet rotujärjestönkin miettimään ja ajamaan pevisaan luonne testauksen pakon.
On kiva lukea rehellisiä keskusteluja omistajilta. ei se tarkoita että ei tykkäisi koirastaan vaan sitä että jotkut näkevät asioita rehellisesti toiset ei. ja kaikki tykkkää kuitenkin omista koiristaan taatusti yhtä paljon riippumatta kuvaileeko niitä rehdisti vai ei.
Onhan rodun parissa niitä jotka on mielestään ainoita oikealla asialla kun pakottaa omat koiransa puutarhatuoleihin teekutsuille ja voi kertoa mielestään muille kuinka koirista pitää puhua ja kuka saa harrastaa rotua ja kuka ei. rehellisyys on kuitenkin sitä mitä pennunharkitsijan on voitava lukea. ei ole kenenkään etu jos joku ottaa pennun, harhakuvitelmien perusteella siksi että joku näkee oman koiransa ylivertaisen ihanana. Ja jos joku nyt jättää ottamatta valkkarin siksi että lukee jonkun rehellisen, negatiivisemman subjektiivisen arvion, niin ehkä ei alunperinkään ollut tosissaan, ja pentu menee jollekin, joka sitä osaa toisella tavalla arvostaa.
Keskustelua pitää olla ihan joka suuntaan!- white shepher
Minulla on valkkari hyvin toiminut nyt eläkkeellä agilitya,tokoa,pelatuskoira tuloksia löytyy.Nuoremmalla jo 13 kuukauden iässä eka tulos en pidä huonona valinta.
- Koulutuskunniaan
Pakko tähän väliin sanoa vaikken omistaja olekkaan, että just viikko sitten naapuri tuli kertomaan että valkoinen koira juoksentelee vapaana, ja että minä kun en koiria pelkää ni jos sen kävisin nappaamassa. No, otin jonkun vyön tapaisen ja lähdin etsimään. Vastaan tulikin valkoinen uros koira. Aloin sille lässyttää ja tarjosin kättä että pääsisi poika nuuhkimaan. Ei uskaltanut. Kävelin koiran perässä melkein tunnin ja koko aika se luotti enemmän. Lopulta sain vyön viritettyä pantaan ilman mitään ongelmaa. Vein koiran meille ja voi että kun oli hämillään. Päätin sitten vielä lähteä taluttamaan että rauhoittuisi vähän. Omistaja bongasi meidät ja koira pääsi kotiin. Siinä kun omistajan kanssa juteltiin, niin selvisi että poika oli 5v valkkari joka oli otettu huostaan perheestä jossa sitä hakattiin. Kotona rupesin selvittämään millanen rotu on kyseessä ja kyllä suu aukes. Ettei päästä vieraita lähelle ja on muka kamalan varautunut :o itse en ikinä ole koiraa omistanut, mutta paljon tekemisissä ollut ja tiedän esim miten koiria lähestytään. Itse siis sitä mieltä että yksilöstä ja koulutuksesta kiinni, ei rodusta :)
- luulotautinen narttu
Ja yhden valkkarin perusteella noin tietäväinen rodusta.
Itse olen ottanut ongelmavalkkarin aikuisiässä. Kokemusta on muistakin roduista ja vähän täpäkämmistäkin tapauksista, jotka on olleet vain rajoja vailla. Opetin sille joitain rutiineja, joiden avulla sen hermot hiukan rauhoittui. Se tarvitsi turvallisen johtajan tai ohjaajan, joka suojelee sitä. Jotkut ihmiset se hyväksyy ajan kanssa mutta joillekin se murisee ja pörisee vaikka ihminen asuisi meillä useamman päivän ja ei ole missään vaiheessa tunkeileva koiraa kohtaan. Pitää olla tarkkana näissä tilanteissa.
Sitä ei voi ulkoiluttaa kaupungissa, menee ihan vesiripulille puolen tunnin kävelyllä. Maalla se on aivan eri koira, rennompi mutta ei koskaan täysin luotettava käytökseltään. Heti kun menee vieraammalle reitille niin se menettää kuulonsa eli ei pysty keskittymään minuun tai mihinkään pyyntöihini. Koitan siis lisätä uusia reittejä tuttujen reittien kautta, ettei raukka stressaannu liikaa.
Se pelkää aika ajoin vaikkapa postilaatikkoa tai kotiin tuotavaa pahvilaatikkoa. Siis yhtä ja samaa postilaatikkoa voi pelätä ja toisena päivänä ei edes huomata. Välillä se on rohkean ja reippaan oloinen ja sitten se yllättäin taas on epäileväinen.
Takkatuleen se tottui pikkuhiljaa mutta sitten taas jonain päivänä ihan yllättäin pakenee tulta. Välillä nauttii lämmöstä ja ihmettelee kun liekit leikkii.
Verrattuna muihin koiriini tämä kukkahattutädiltä tullut koira on kuin avaruudesta. Tätä oli sosiaalistettu ja käyty näyttelyissä mutta kaikki menot oli loppuneet koiran totaaliseen paniikkiin.
Seuraan uteliaisuuttani valkkareiden sivuja ja harvemmin uutta kotia etsii tervepäinen koira. Aina siellä on mainittu arkuus ja hassuja pelkoja.
Pärjään koiran kanssa kun en vaadi siltä liikaa ja tarjoan rauhallista maaseutumaista elämää. - valkoinen2
Harmittaa lukea kaikki ne haukut mitä tälle rodulle tässä annetaan.
Aivan älytöntä.
Minulla aivon todella mahtavanluonteinen ja terve yksilö.
Ehkä siksi ettei ole niin "hyvästä" kasvattajasta.
Olen toki koirani ostanut kun se oli 6 kuinen, ehkä siksi pärjännyt meillä niin hyvin. Koiraani en vaihtaisi mihinkään muuhun koiraan ja seuraava koira on myös varmasti samanrotuinen.- Anonyymi
Ikävä kyllä: kaikki valkkarit eivät ole samanlaisia kuin omasi, kuten voi tästä viestiketjusta huomata.
"Harmittaa lukea nämä kaikki ne haukut mitä tälle rodulle annetaan."
Kyllä minä nämä haukut valkkareista ymmärrän. Luonnevikaisia valkkareita nyt vaan on niin paljon, vaikka hyviäkin yksilöitä on paljon. Vaikka oma koirasi ei olisi mitään muuta kuin täydellisen koiran perikuva, niin aika useat valkkarit ovat arkoja tai muuten luonnevikaisia.
"Aivan älytöntä."
Ei mikään tässä ole älytöntä. Osa valkkareista nyt vain on ostettu huonolta kasvattajalta tai kasvatettu huonosti. Osa tapaamistani valkkareista on ollut arkoja, osa hyväluonteisia. On nyt vain täysin älyllinen tosiasia, että valkkarit ovat harmittavan usein arkoja.
Sinulla kävi hyvä tuuri tai sitten valitsit hyvän kasvattajan, kun sait hienon valkkarin. Siltikään näin ei ole käynyt kaikille. Turha ruveta ihmettelemään tai harmittelemaan sitä, että ihmiset täällä kertovat harmittava tosiasioita valkkareista. Ne ovat joko tosi hienoja tai tosi huonoja.
- Anonyymi
Arkaluonteisia ei ole koskaan ollut minun valkkarilla , seurallinen hyvin oppivainen, kiltti ,aivan ihana koira. Ollut minulla 8v. Paras rotu ikinä !!!
- Anonyymi
Varo huijareita. Minulla oli valkoinenpaimenkoira joka oli 9 viikkoa vanha ja
pitilopetta vaikka oli lääkäritarkastettu! En saanut rahoja takaisin kun myyjä
oli varaton.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo768922Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per593321- 422718
- 272241
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj182195Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto372190- 131937
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151763- 681705
- 181639