Tämän hölmömmäksi ei tämä mies voi tulla. Mikäs siinä. Eipä se minua enää haittaa. Hulluks oon tullut lopullisesti. Onhan tämänkin päivän pitänyt joskus tulla...
Puoli tuntia tästä. Nyt on kello 18:16. Sit lähden. Lähden, tietämättä mikä minua odottaa. Lähden tietämättä sitä, että odottaako minua yhtään mikään tai kukaan. Mutta nyt tiedän sen niin kuin en mitään muuta, että en voi olla lähtemättä. Kaikki tämä... Tämä ei voi loppua siihen, että jätän lähtemättä. Mä en oikeasti välitä siitä, että teen sen kaiken turhaan. Olen tehnyt elämässäni paljon turhempiakin asioita. Sinun takia tämä ei ole turhaa. Ei ole, vaikka en sinua edes näkisi. Käyn kuolemassa hitaasti. Vaikka senkin. Kuoleminen on hieno juttu. Ilman kuolemista ei voi syntyä jotain uutta. Ilman kuolemista ei ole syntymistä. Näin se vaan on. Haluttiin tai ei. Ja nyt olen menossa kuolemaan. En mieti sitä, että synnynkö uudestaan tai en. En. En mieti. Sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että en pelkää kuolemista. Miten päin vaan, se on nyt minun kohdattava. Heh.. Hölmöä. Vitun hölmöä... Minkäs teet. Hölmöks syntynyt, hölmönä elään ja hölmönä kuolen.
Minä... Minä olen ollut sinullekin todella paha. Niin paha, että minua hävettää. Mutta en häpeä häpeääni. Se on minulle opettevaista. Miten muuten osaisin olla sinulle jatkossa hyvä? En mitenkään... Voisinko olla sinulle paha, ellen olisi sinulle hyvä? En. En tietäisi sitä. Kukaan ei tietäisi, ei ole tietänyt, eikä tule tietämään. Sellainen on karu totuus. Sen sä tiedät itsekin.
Joo. Nyt olen hiukan juonut. Mutta järkeni ja minä on silti selkeä. Selkeämpi kuin aikoihin. Tiedän mitä haluan. Haluan Sinut. Haluan Sinut niin kuin ketään voi ikinä haluta ja silti en... Tiedän, etten sinua voi saada. Tiedän myös sen, ettet minua voi saada. Tiedän myös senkin, että yhdessä voidaan olla... Tykkään olemisesta. Oleminen on hienoa. Olemisessa ei ole teatteria. Oleminen on todellista. Sinä olet minulle todellinen, koska minä en ole sinua luonut niin kuin olen luonut muita. Sinä olit jo valmis. Valmis niin kuin joku voi olla. Minä en ollut. Olin valmis itselleni, mutta en ollut sitä sinulle. En tiedä, että olenko sitä nytkään. Haluaisin olla. Haluasin kovasti olla. Ei se vaan taida riittää... Mutta sellainen nyt olen ja sellaisena tulen...
En tiedä, että näenkö sinut tai ei. En tosiaan tiedä. Mutta otan selvää sen, että voinko nähdä sinut tai ei. Nyt lähden. Lähden katsomatta taakseni. Lähden tietämättä, odotatko minua siellä tai et. Tulen itsenäni. Omana alastomana itsenäni. Enempään en pysty. Tekisin, jos voisin, mutta en pysty. Mä olen silti vaan ihminen. Pieni, heikko ja kuolevainen ihminen.
Kiitos, jos edes luet tämän. Se merkitsee minulle enemmän kuin osaat edes kuvitella...
Näkymisiin?
Puoli tuntia tästä. Nyt on kello 18:16. Sit lähden. Lähden, tietämättä mikä minua odottaa. Lähden tietämättä sitä, että odottaako minua yhtään mikään tai kukaan. Mutta nyt tiedän sen niin kuin en mitään muuta, että en voi olla lähtemättä. Kaikki tämä... Tämä ei voi loppua siihen, että jätän lähtemättä. Mä en oikeasti välitä siitä, että teen sen kaiken turhaan. Olen tehnyt elämässäni paljon turhempiakin asioita. Sinun takia tämä ei ole turhaa. Ei ole, vaikka en sinua edes näkisi. Käyn kuolemassa hitaasti. Vaikka senkin. Kuoleminen on hieno juttu. Ilman kuolemista ei voi syntyä jotain uutta. Ilman kuolemista ei ole syntymistä. Näin se vaan on. Haluttiin tai ei. Ja nyt olen menossa kuolemaan. En mieti sitä, että synnynkö uudestaan tai en. En. En mieti. Sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että en pelkää kuolemista. Miten päin vaan, se on nyt minun kohdattava. Heh.. Hölmöä. Vitun hölmöä... Minkäs teet. Hölmöks syntynyt, hölmönä elään ja hölmönä kuolen.
Minä... Minä olen ollut sinullekin todella paha. Niin paha, että minua hävettää. Mutta en häpeä häpeääni. Se on minulle opettevaista. Miten muuten osaisin olla sinulle jatkossa hyvä? En mitenkään... Voisinko olla sinulle paha, ellen olisi sinulle hyvä? En. En tietäisi sitä. Kukaan ei tietäisi, ei ole tietänyt, eikä tule tietämään. Sellainen on karu totuus. Sen sä tiedät itsekin.
Joo. Nyt olen hiukan juonut. Mutta järkeni ja minä on silti selkeä. Selkeämpi kuin aikoihin. Tiedän mitä haluan. Haluan Sinut. Haluan Sinut niin kuin ketään voi ikinä haluta ja silti en... Tiedän, etten sinua voi saada. Tiedän myös sen, ettet minua voi saada. Tiedän myös senkin, että yhdessä voidaan olla... Tykkään olemisesta. Oleminen on hienoa. Olemisessa ei ole teatteria. Oleminen on todellista. Sinä olet minulle todellinen, koska minä en ole sinua luonut niin kuin olen luonut muita. Sinä olit jo valmis. Valmis niin kuin joku voi olla. Minä en ollut. Olin valmis itselleni, mutta en ollut sitä sinulle. En tiedä, että olenko sitä nytkään. Haluaisin olla. Haluasin kovasti olla. Ei se vaan taida riittää... Mutta sellainen nyt olen ja sellaisena tulen...
En tiedä, että näenkö sinut tai ei. En tosiaan tiedä. Mutta otan selvää sen, että voinko nähdä sinut tai ei. Nyt lähden. Lähden katsomatta taakseni. Lähden tietämättä, odotatko minua siellä tai et. Tulen itsenäni. Omana alastomana itsenäni. Enempään en pysty. Tekisin, jos voisin, mutta en pysty. Mä olen silti vaan ihminen. Pieni, heikko ja kuolevainen ihminen.
Kiitos, jos edes luet tämän. Se merkitsee minulle enemmän kuin osaat edes kuvitella...
Näkymisiin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
..mikäs sen siihin takas lennätti..??.=o)
..mut nii rakkaus välist satuttaa...joan jett..
http://www.youtube.com/watch?v=2TQ3kjEp5Ik
=o/
Oi miksi oi miksi, en saanut sun kättäs tuntea kädelläin aamuisin,
en kasvojes hohtoa nähdä saanut,
en kohdata sun silmiäs lempeitä, mutta kuitenkin nii tulisia, intohimoisia, jotka saivat taas talven jäljiltä jäässä viruvan sydämeni roihuamaan
Miksi niin myöhässä saavuin, miksi niin myöhässä astuin esiin, liian myöhään, nähdäkseni sun hiukses tuulessa hulmuavan, vapaana,
en saanut kuula sun nauruas heleää, joka herätti uinuvan maiseman
Mutta taas, kun muistan kuin silitit mun poskea sun kärsineillä käsillä ja kuinka lupasit muistavas
Jatkan taas hiljaa, matkantekoa, ja odotan että pääsen perille.
Miksi sanoit minua rakastavasi
mutta samalla satutit minua niin?
Ihan kuin ei olisi riittänyt
oma ylenkatseesi?
Sinun piti saada myös toiset ylenkatsomaan minua.
Haukkumaan, pilkkaamaan ja sorsimaan.
Nautitko myös pettämisestäni.
Se ajatus vaivaa minua vieläkin.
Oliko niin suuri synti
puhdas, vaatimaton rakkauteni sinuun?
Vai se pelkoni
että ehkä saatat minua satuttaa pahemmin kuin kukaan koskaan.
Kyllä minä sinua rakastin,
enemmän kuin ketään siihen asti.
Mutta nyt en enää tiedä mitä tai ketä rakastin.
Elän tyhjiössä
jonka suruvaippaan kiedon
tuskan, hämmästyksen ja särkyneen sydämeni.
Miksi laitat sanoja suuhuni?
Miksi vaadit itseltäsi sellaista mitä en ole sinulta vaatinut?
Sinä olet itse ongelmasi, ennen sitä ei MEISTÄ voi tulla mitään.
Vai oletko ollut väärän naisen kanssa, tule tänne niin puhallan pipin pois pikkuinen.