Tällainen ajatus virisi... Mitä olette mieltä: Synnyttääkö huono-osaisuus helpommin kateutta, kaunaa tai katkeruutta? Eräs ystäväni joutui taannoin sangen ikävään tilanteeseen ihmisen kanssa, jota ei tuntenut kuin pintapuolisesti. Kyseinen ihminen ilmaisi ystävälleni katkeruutta mm. siitä, että "kun kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa"... Oli jotenkin sotkenut asiansa, laiminlöi velvoitteitaan ja käyttäytyi mielestäni sangen edesvastuuttomasti, mutta syytti siitä asiasta ja oman toimintansa seurauksista ainoastaan muita. Ja ystäväni ei suinkaan ole "syntynyt kultalusikka suussa", vaan pikemminkin melkein päinvastoin ( jos nyt hyväosaisuuden käsitettä esimerkiksi taloudellisella tilanteella mietittäisiin), mutta hän on aivan tavallinen ihminen, joka nyt vain on sattunut elämään elämänsä viisaasti yhteiskunnan normien mukaan ja tehnyt elämässään sellaisia valintoja, ettei samanlaisessa sotkussa hänen asiansa ole, kuin ilmeisesti oli kyseisen muita ihmisiä omista valinnoistaan syyttelevän tilanne.
Ja vielä toinen kysymys: Minkälainen kasvatus pitää mielestänne lapselle antaa, jotta hän oppii kantamaan vastuun omista elämänsä valinnoista syyttelemättä niistä aina vain muita?
Ps. Tiedoksi, että tähän aloitukseen en sitten kaipaa kommentteja palstakirjoittajilta, jotka vastineissaan puhuttelisivat minua esimerkiksi e.W:ksi tai eewariksi tai/ja jotka kuvittelevat minua joksikin palvelun käyttäjäksi rekisteröityneeksi palstakävijäksi ( en ole sellainen), vaan suoraan sanottuna kehotan kyseisenkaltaisella tavalla käyttäytyviä pysymään suosiolla poissa(!) tästä ketjusta. Ainoastaan keskustelemisesta itsestään kiinnostuneiden ja tavanomaiseen keskusteluun kykenevien kommentit ovat kaivattuja. Tämän aloituksen laitoin tälle kyseiselle palstalle syystä, että lienee ja näyttää olevan foorumin vilkkaimpia palstoja tämä.
Ja vielä toinen kysymys: Minkälainen kasvatus pitää mielestänne lapselle antaa, jotta hän oppii kantamaan vastuun omista elämänsä valinnoista syyttelemättä niistä aina vain muita?
Ps. Tiedoksi, että tähän aloitukseen en sitten kaipaa kommentteja palstakirjoittajilta, jotka vastineissaan puhuttelisivat minua esimerkiksi e.W:ksi tai eewariksi tai/ja jotka kuvittelevat minua joksikin palvelun käyttäjäksi rekisteröityneeksi palstakävijäksi ( en ole sellainen), vaan suoraan sanottuna kehotan kyseisenkaltaisella tavalla käyttäytyviä pysymään suosiolla poissa(!) tästä ketjusta. Ainoastaan keskustelemisesta itsestään kiinnostuneiden ja tavanomaiseen keskusteluun kykenevien kommentit ovat kaivattuja. Tämän aloituksen laitoin tälle kyseiselle palstalle syystä, että lienee ja näyttää olevan foorumin vilkkaimpia palstoja tämä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
"Synnyttääkö huono-osaisuus helpommin kateutta, kaunaa tai katkeruutta?"
Helpommin kuin mikä? Kysymykseesi on mahdotonta vastata, kun ei ole tiedossa millaisiin olosuhteisiin huono-osaisuutta pitäisi verrata. Tarkoitatko sitä paitsi taloudellista huono-osaisuutta vai esim. sosiaalista huono-osaisuutta. Tarkennapa, kuule, termejäsi hiukan, niin voidaan keskustellakin.
"Minkälainen kasvatus pitää mielestänne lapselle antaa, jotta hän oppii kantamaan vastuun omista elämänsä valinnoista syyttelemättä niistä aina vain muita?"
En jaksa kyllä noin laajaan kysymykseen vastata. Sun pitäisi sitä paitsi määritellä tarkemmin, miten määrittelet lapsuuden, esim. mikä ikäkausi on lapsuutta, mikä nuoruutta jne., jotta vastauksen pystyy rajaamaan tarkoituksenmukaisesti.
Muutenkin tää kysymys on hiukan outo tälle palstalle. Varsinkin tää vika kysymys sopis paremmin esim. kasvatus-palstalle. Tämä palstahan käsittelee miehen logiikkaa, eikä sun aloituksesi oikein sovi palstan aihepiiriin.
Sinun kaltaistasi nimimerkkiä käyttänyt on häiriköinyt mua.
Jaa. Mä kysyin tuntemuksia ja ajatuksia. Eiks sulla mun kirjoitukseni kohdalla löydy sellaisia? Kiitoksia, mutta ei vittuilua palstan tason nostatusyrityksiini, kiitos!
"Jaa. Mä kysyin tuntemuksia ja ajatuksia. Eiks sulla mun kirjoitukseni kohdalla löydy sellaisia?"
Ei, koska kysymyksenasettelusi on käsittämätön. Ilmeisesti muidenkin lukijoiden mielestä, koska vastaukset näkyvät olevan vähissä.
En vittuillut, esitin kirjoitukseesi kohdistuvaa asiallista ja aiheellista kritiikkiä. Älykäs kirjoittaja ymmärtää ottaa tällaisen kritiikin pyrkimyksenä syventää ja monipuolistaa keskustelua. Vittuiluna pitäisin kirjoitetun tekstin ohi menevää KIRJOITTAJAAN kohdistuvaa arvostelua.
"Sinun kaltaistasi nimimerkkiä käyttänyt on häiriköinyt mua."
Jaa, no minä rekisteröimättömänä ja palstan ulkopuolisena kirjoittajana en voi sille mitään, että useampi henkilö saattaa käyttää samaa nimimerkkiä kuin minä. Toivottavasti kukaan ei tahallaan käytä nimimerkkiäni kyseenalaisiin tarkoituksiin ja ilkeämielisesti sotke minua palstakärhämöintiin.
No kommentoin sinulle vielä, vaikken tiedä että onko se miten järkevää, koska _minun silmiini_ näytti lähinnä siltä, että tarkoituksesi oli ainoastaan teilata täysin asiallinen ja täydellisesti palstan aihepiiriin sopiva keskustelun aloitukseni. En liene ensimmäisiä tai ainoita tällä palstalla, jotka ovat ottaneet esille kasvatus- ja muita ihmissuhdeaiheita ( vai oletko eri mieltä?).
Kirjoitit:
"Ei, koska kysymyksenasettelusi on käsittämätön. Ilmeisesti muidenkin lukijoiden mielestä, koska vastaukset näkyvät olevan vähissä."
Miten niin käsittämäön kysymyksenasettelu? Kyllä tosta aloituksestani mielestäni pystyy päättelemään, että minkätyyppistä pohdintaa siinä hain. Voisiko olla niin, että tän palstan kirjoittajissa olisi sitten myös niin palstajumahtanutta tai sisäänpäin omiiin keskinäisiin suhteisiinsa lämpiävää sakkia, että eivät raukat edes yleistasoisia mielipiteitään enää uskalla keskustelupalstalla asioista kertoa, vaikka sehän tämänkin keskustelupalstan se todellinen ja ainoa tarkoitus on? Ja jos & kun mä nyt aivan järkiperäisestä syystä pyysin aloituksessani, ettei mua ahdisteltaisi väkisin puhuttelemalla mua _oudosti_ nimimerkeillä tai termeillä, joita ei viestini nikkikentästä näy, niin siinäkään ei pitäisi olla mitään kummallista ( mun mielestäni)... Haluan ainoastaan käydä keskustelua näillä palstoilla ja kosken ketään palstakirjoittajista ainakaan oman tietoni mukaan henkilökohtaisesti tunne, en kovin hyvin jaksa esimerkiksi sellaista, että tämäkin keskustelunaloitukseni, jolle toivon ainoastaan yleistasoista pohdintaa monelta kantilta, menisi mun ja minua tällä keskustelupalstalla häiriköivien väliseksi epämiellyttäväksi vatkaamiseksi minuun kohdistettavista puhuttelutavoista, joista olen kyllä palstalla ilmoittanut, etten heille tuntemattomana ihmisenä pidä...
Ja onko hienotunteisuudessasi kenties vajavaisuutta? Kerrottakoon nyt, että syystä kun kyse aloitukseni asiassa oli todellisen elämän tilanteesta ja todellisesta ystävästäni, en tässä tosiaankaan aio ryhtyä täsmentelemään tarkasti tilannetta ( mulla on järki päässä). Palstoihin tai _mihinkään_ tän palstan palstakirjoittajiin aloitukseni asia ei kuitenkaan jokatapauksessa liity ja jos nyt joku ei ajatustaan ton aloituksessani kertomani perusteella pystyisi halutessaan pohdintaan asti rakentamaan, niin ihmeellinen homma hieman kyllä ( mielestäni) sekin ja vähän avutonta ehkä keskusteleminen sellaisella sitten...
Ja kun sä tuolla jossakin ylempänä toisessa viestissäsi ilmeisesti(?) puhuit siitäkin, että esimerkiksi lapsuuden käsitettä pitäöisi eritellä ( niinkö se meni?) tai että lapsuus pitäisi "jakaa ikäkausiin", jotta voisit vastata aloituksessani esittämääni kysymyksenmuotoiluun, niin voi hallejuu mitkä eväät sulla ( mielestäni). Tää ei ole mikään tiedepalsta (esimerkiksi) ja lisäksi mä nyt olettaisin, että ihmisillä on käsityksiä, ajatuksia ja tuntemuksia hyvästä kotikasvatuksesta tai lasten kasvatuksesta ilmankin, että viilattaisiin pilkkuja asiassa, jotka tässä ketjun aloituksessani ilmaisemani kantilta ovat täysin epärelevantteja.
Luulis, että kohteliaisuuteen vastataan kohteliaisuudella, mutta tää palsta näkyy olevan asiassa jonkinmoinen poikkeus...
Käsittämätön kysymyksenasettelu:
"Synnyttääkö huono-osaisuus helpommin kateutta, kaunaa tai katkeruutta?"
Helpommin kuin mikä? Kysymykseesi on mahdotonta vastata, kun ei ole tiedossa millaisiin olosuhteisiin huono-osaisuutta pitäisi verrata. Tarkoitatko sitä paitsi taloudellista huono-osaisuutta vai esim. sosiaalista huono-osaisuutta?
"Ja onko hienotunteisuudessasi kenties vajavaisuutta? Kerrottakoon nyt, että syystä kun kyse aloitukseni asiassa oli todellisen elämän tilanteesta ja todellisesta ystävästäni, en tässä tosiaankaan aio ryhtyä täsmentelemään tarkasti tilannetta"
Onko sisälukutaidossasi kenties vajavaisuutta? Pyysin sinua tarkentamaan, mitä tarkoitat huono-osaisuudella, en kertomaan ystäväsi nimeä, ikää, osoitetta ja sos.turvatunnusta.
"Ja jos & kun mä nyt aivan järkiperäisestä syystä pyysin aloituksessani, ettei mua ahdisteltaisi väkisin puhuttelemalla mua _oudosti_ nimimerkeillä tai termeillä, joita ei viestini nikkikentästä näy, niin siinäkään ei pitäisi olla mitään kummallista ( mun mielestäni)... Haluan ainoastaan käydä keskustelua näillä palstoilla ja kosken ketään palstakirjoittajista ainakaan oman tietoni mukaan henkilökohtaisesti tunne, en kovin hyvin jaksa esimerkiksi sellaista, että tämäkin keskustelunaloitukseni, jolle toivon ainoastaan yleistasoista pohdintaa monelta kantilta, menisi mun ja minua tällä keskustelupalstalla häiriköivien väliseksi epämiellyttäväksi vatkaamiseksi minuun kohdistettavista puhuttelutavoista, joista olen kyllä palstalla ilmoittanut, etten heille tuntemattomana ihmisenä pidä..."
En käsittääkseni ole puhutellut sinua millään nimimerkillä, vastannut vain aloitukseesi pyytäen tarkentamaan sen yksityiskohtia. Tämä on mielestäni asiallista keskustelua keskustelupalstalla.
"Ja kun sä tuolla jossakin ylempänä toisessa viestissäsi ilmeisesti(?) puhuit siitäkin, että esimerkiksi lapsuuden käsitettä pitäöisi eritellä ( niinkö se meni?)"
Sen voit vaivattomasti tarkistaa lukaisemalla viestini läpi. En jaksa toistaa jokaista kommenttiani useaan kertaan.
"Tää ei ole mikään tiedepalsta (esimerkiksi) ja lisäksi mä nyt olettaisin, että ihmisillä on käsityksiä, ajatuksia ja tuntemuksia hyvästä kotikasvatuksesta tai lasten kasvatuksesta ilmankin, että viilattaisiin pilkkuja asiassa, jotka tässä ketjun aloituksessani ilmaisemani kantilta ovat täysin epärelevantteja."
Nytkö sinä herjaat minua tieteellisestä orientaatiostani? Melko epäasiallista käytöstä, mielestäni. Minä esitin sinulle asiallisia, aloitustasi täsmentämään pyrkiviä kysymyksiä, sinä menet henkilökohtaisuuksiin. Miksi teet aloituksen, jos et halua aiheesta todella keskustella? Kummallista käytöstä, todella.
Jaa sä olet joku listalitanian kannattaja ja henkisyydestä ajattelussa sitten viis? Ok. Saat vastauksen, vaikken kyllä ymmärrä, että miksi noin epäkohteliaalle sellaisia edes laitan ( ehkä syystä, että tää on mun aloitukseni)...Olen tottunut lähinnä siihen, että kun itse olen ystävällinen, suhtaudutaan myös minuun ystävällisesti. Sulla mahdollisesti jokin muu logiikka asiassa sitten *irvistää*.
Mut joo. Kirjoitit:
"Helpommin kuin mikä? Kysymykseesi on mahdotonta vastata, kun ei ole tiedossa millaisiin olosuhteisiin huono-osaisuutta pitäisi verrata. Tarkoitatko sitä paitsi taloudellista huono-osaisuutta vai esim. sosiaalista huono-osaisuutta?"
Sulta kummallista käytöstä on jo pelkästään epäsivistynyt nimimerkkivalinta. Jännä, että joillakin näemmä on pokkaa.
No voit verrata keskenään vaikkapa ihmisiä, joista toinen makaa tasaperseellään kusettaen toista ja joista kahdesta se tasaperseellä makaava kuvittelee toisen elämän olleen aina täyttä auvoa, koska kusetetulla on perhe. Ja kusettamisella tarkoitan virkakysymykseksi mennyttä juttua, jossa kusettaja ei ollut tuttu kusettamalleen.
olet ollut minulle ystävällinen? Voisit osoittaa sen kohdan tästä ketjusta, koska en itse sellaista ole havainnut. Minä en mielestäni ole suhtautunut SINUUN epäystävällisesti, esittänyt vain kritiikkiä kirjoittamaasi TEKSTIÄ kohtaan. Oletko yhtä kuin keskustelupalsta-aloituksesi, vai pystytkö irrottautumaan siitä ja tarkastelemaan sitä objektiivisesti?
"Jaa sä olet joku listalitanian kannattaja ja henkisyydestä ajattelussa sitten viis?"
Mitäköhän listalitaniaa olen tässä ketjussa kannattanut? Olen halunnut keskustella, sinä herjata. Ja sinä syytät minua epäkohteliaaksi/-ystävälliseksi... Hassua.
"No voit verrata keskenään vaikkapa ihmisiä, joista toinen makaa tasaperseellään kusettaen toista ja joista kahdesta se tasaperseellä makaava kuvittelee toisen elämän olleen aina täyttä auvoa, koska kusetetulla on perhe. Ja kusettamisella tarkoitan virkakysymykseksi mennyttä juttua, jossa kusettaja ei ollut tuttu kusettamalleen."
Mikä tuossa "ihmiskohtaloiden kuvauksessa" osoittaa, että "tasaperseellään makaava" olisi huono-osainen? Sekö, että hän sinun käsityksesi mukaan on laiska/haluton tekemään työtä (oletan, että tätä tarkoitat kun kutsut häntä tasaperseellään makaavaksi). Vai sekö, että hän on kykenevä "kusettamaan" toista? Eikö hyväosaisella ihmisellä voi mielestäsi olla kyseisenkaltaisia ominaisuuksia? Edelleenkään et ole kertonut, mitä tarkoitat termillä "huono-osaisuus", mutta en jaksa enää jankata asiasta, kun en kerran asiallista vastausta saa. (Ja siitä johtuen joudun päättelemään, että tulit käyttäneeksi termiä, jota et osaa määritellä.)
Pohjavireen vitutukselle se voi ainakin antaa, luulisin. Voi toki aiheuttaa kateutta ja katkeruuttakin, mikä lienee sinänsä ihan inhimillistä. Ketäpä se jaksaa päivästä toiseen naurattaa kun itse työntelee räntäsateessa takapotku-Ladaansa liikennevaloissa kun toiset painaa uudella Rollssilla menemään.
Mutta synnyttääkö helpommin, niin ehkä, ehkä ei. Mitä nyt huono-osaisuudella tarkoitetaankaan. Voihan ns. hyväosainenkin olla ihan samalla tavalla katkera tai kateellinen, että ei se kyllä siihen katso yhtään. Jotta kaipa se katkeruus ja kateus kumpuaa yleensä(?) siitä, kun ei olla tyytyväisiä omaan elämään ja millä mallilla se on, ja kun näkee toisilla olevan jotain sellaista, mitä itselleenkin toivoisi.
Omasta tilanteestaan, ja yleensäkin lähes kaikesta muita syyttelevät lienevät sitten asia erikseen.
Minkälainen kasvatus, niin en tiedä yhtään. Selkeät rajat (ei liian tiukat) kannattanee ainakin olla, ja lapselle usein mielin kielin olemista kannattanee välttää. Eikä pidä antaa pennulle periksi. Kannattaisiko vielä vastuullisuutta ja syitä ja seurauksia opettaa... Paljonhan on kiinni siitä kakaran luonteestakin (ja niin niin, joku viisas voi nyt väittää ettei lapsella ole mitään luonnetta jne, jne, yms. tms. yms... paskat, on sillä.)
Toi oli hyvä termi toi "pohjavire vitutukselle", mitä käytit ( viitaten aloitukseni asian asiayhteyteen). Mutta mitäs sitten, jos kyseessä olisi ihminen, joka ainoastaan kuvittelee jonkun toisen elämän todellisuudesta omiaan, siitä mitään todellisuudessa tietämättäkään? Oikeuttavatko kuvitelmat toisen tietämänsä elämästä ketään toimimaan epäeettisesti; mitä mieltä (esimerkiksi vaikka) sä olet? Aloituksessa mainitsemani ystäväni kohdalla tilanne oli se, että kyseinen - tyyliin tuntematon, ainoastaan oletti ystäväni elämästä asioita, mutta itse kuitenkin oli ainoastaan sössinyt omat asiansa. En erittele tilannetta yhtään enempää ja asia lienee ymmärettävissä näin.:)
Lasten kasvatukseen kysyin näkemyksiä siksi, että musta - ja mitä me nyt ystävienikin kanssa on juteltu, on epätavanomaista käytöstä se, että joku _aikuinen_ eläisi elämäänsä syytellen elämänsä omista valinnoistaan muita, kuin itseään. Musta ja mun mielestäni ainakin se opetetaan jo melkein äidinmaidossa, että kunnioitus muilta ihmisiltä tulee oman käytöksen kautta.
Kovin moni tuntuu tuota tekevän, että kuvittelee tai "kuvittelee" muiden elämistä kaikenlaista. "Kuvittelee" siis tarkoittaa sitä pahantahtoistakin juoruilua, joka johtuu luoja ties mistä... omasta alemmuudentunteesta, huonosta itsetunnosta ja jostain sellaisesta kait monesti. Ja ikävästä luonteesta. Eli alentamalla muita koitetaan ylentää itseä. Ja/tai ehkä kuvitelmat syntyvät juoruilun tarpeesta...
Oikeuttaako kuvitelmat toimimaan epäeettisesti, niin ei näin äkkiä ajateltuna. Poikkeuksia varmasti aina löytäisi, mutta yleisesti ajatellen.
Niin no keskustelunavaukseni oli yleistasoista. Ei tasan liity ainakaan tähän palstaan (mulla ei ole mitään sidoksia keskustelijoihin) ja en nyt tossa erityisesti mainitsemiasi juoruiluja jne. ajatellut. Toki sulla oli ihan relevanttia pohdintaa aiheeseen liittyen. *nyökkää kohteliaasti*
Se mitä mä nyt kuitenkin aloituksessani takaa ajoin, on lähinnä se, että millaisten tekijöiden keskustelijat arvelisivat olevan keskeisiä esimerkiksi nyt vaikkapa sellaisessa mahdollisessa tilanteessa, että jos jostakin ihmisestä tulisi sikäli ns. yhteiskuntakelvoton, että syyttelisi ainoastaan muita ihmisiä omista epäonnistumisistaan. Olisiko sellaisen käytöksen taustalla ihmisellä taustalla koti, kasvatus vaiko mikä tai mitkä tekijät... Siihen liittyvää POHDINTAA ajoin takaa. Oma näkemykseni asiaan olisi lähinnä ( ja ehkä) suuntaansa jotakin sellaista, että kaikille ihmisille ei mielestäni taustastakaan riippumatta käy niin, että kasvaisivat ns. kelvottomiksi kunnioittamaan muita ihmisiä ja elämään muiden ihmisten kanssa sovussa, vaan että kysymys em. asiassa olisi enemmänkin yksilöllisyydestä ja valinnoista elämässä...
Hmm...Voi toki miettiä moneltakin kantilta asioita.:)
Kuten vähän jo aiemmin mainitsin, niin en usko minäkään kasvatuksen yksistään näyttelevän merkittävää roolia. Kyllä se yksilöllistä minusta on, ja omia valintoja mihin suuntaan ja millaiseksi kasvaa. Ihmisen luonteesta se lienee kiinni.
Huono-osaisuus voi perustua monelle asialle - eikä se välttämättä johda kateuteen tai katkeruuteen. Kun puhutaan "kultalusikoista" se ei välttämättä tarkoita sitä että resurssit elämälle olisivat vaikkpa perheen puolesta suuret. Mutta se voi tarkoittaa sitä että vanhemmat antavat hyvät eväät elämään, toimivat mallit - joiden kanssa pärjää ainakin kohtuullisesti.
Kultalusikka voi olla myös sosiaalinen piiri - se verkosto joka tarjoaa ihmiselle mahdollisuuksia. Tähän kuuluu olennaisena osana juuret, jotkut ihmiset pärjäävät hyvin koska he pysyvät samalla paikkakunnalla ja heidät tunnetaan, heihin luotetaan koska heillä on näyttöä jonka kaikki tunnistavat. Tällöin se että olet "sosiaalisessa piirissä" jossa sinut tunnetaan laajalti auttaa ihmistä eteenpäin.
Luonnekin voi olla kultalusikka. Avoin, positiivinen ja ekstrovertti luonne joka saa ihmiset hyvälle tuulelle on suuri lahja jota voi käyttää hyväkseen. Se ei ehkä avaa kaikkia ovia - mutta taatusti rasvaa saranat.
Aikaisemmat onnistumiset elämässä. Nekin ovat lahjoja. Ihmiset jotka kehittyvät hyvässä maastossa, saavat haasteita joihin pystyvät vastaamaan - ja selviävät niistä - kokevat osansa kriiseistä - ja päihittävät nekin... sekin on jokin joka korottaa ihmistä.
Tälläisistä asioista leivotaan "kunnon kansalaisia". Vaikka jokin osuus ei olisi niin vahva - niin muut puolet korjaavat. Ekstrovertti löytää lohduttajan kun kriisi puskee päälle, onnistuja pärjää vaikka vähän umpi olisikin. Perusluottamus on kunnossa.
Entä jos noilla alueilla on vikoja? Entä jos ihminen ei olekaan synnynnäinen voittaja - sankari itsessään?
Voimme sanoa että "sankarit" asettavat yhteiskuntaa jonkinlaiseen järjestykseen. He ovat ne jotka määräävät täällä sen kuinka jyrkkä mäki on - heillä on valtaa. Valtaa tasoittaa tietä - tai valtaa karsia kilpailua ja hyödyntää toisia ihmisiä.
Miten sellainen jolla on vähemmän - vähemmän yritteliäisyyttä kenites koska homma on aikaisemminkin kaatunut, vähemmän luonnetta, vähemmän uskoa elämään? - miten sellainen ihminen voi nousta samaa reittiä kuin sankari?
Eihän se ole mahdollista. Heikompia vastuutetaan "tee itsellesi jotain!". "Asennemuutos!" - kaikkea sitä mitä näiltä synnynnäisiltä sankareilta voi odottaa, se on heille arkileipää. Elämän uudelleenjärjesteleminen on keskitason haaste. Jos sankari siihen pystyy niin niin pystyy kuka tahansa! ... Huomaatteko virheen?
Väitän että vasta syytös huono-osaisuudesta... sen syiden hahmottamisen lopettaminen... tuen lopettaminen ja huono-osaisen hylkääminen johtaa katkeruuteen. Vasta kun huono-osaisesta tehdään jotain muuta kuin joku joka voi olla hyödyllinen, kehittyä omalla tasollaan ja toimia parhaimmalla tavalla itsensä kannalta - omien voimavarojen ja ongelmiensa keskellä... vasta sitten saamme katkeruutta.
Ihminen ei unohda sitä että hänet unohdettiin tai että häneltä vaadittiin paljon kysymättä pystytkö siihen, tai että hänelle ei tarjottu tilaisuutta toimia paremmin. Hän tietää milloin häntä vaaditaan olemaan sankari vaikkei hän ole sellainen.
Huono! Luuseri! Paska! Renttu! Laitapuolen kulkija! Epäonnistuja! Epäluotettava! Häviäjä! Pettäjä! Varas! Rikollinen! Psykopaatti! ...
... murhaaja.
Jossain vaiheessa se liian jyrkkä nousu muuttuu väistämättömäksi putoamiseksi.
Sekin on suunta elämälle. On varmaa että asiat voisivat olla toisin - mutta millä ehdoilla?
Onko sankarilla vastausta tähän?
http://dagobah.biz/flash/dare_you_to_move.swf
Ihana misu oot! Täyttä asiaa.
SIIS TÄMÄ "Huono-osaisuus voi perustua monelle asialle - eikä se välttämättä johda kateuteen tai katkeruuteen. Kun puhutaan "kultalusikoista" se ei välttämättä tarkoita sitä että resurssit elämälle olisivat vaikkpa perheen puolesta suuret." JA TÄMÄ
"Mutta se voi tarkoittaa sitä että vanhemmat antavat hyvät eväät elämään, toimivat mallit - joiden kanssa pärjää ainakin kohtuullisesti." (tätä heillä ei ole, liekö ajan puutetta vanhemmilla)
YHDISTETTYNÄ tekevätkin joistakin "kultalusikoista" niin hemmetin ärsyttäviä. Kultalusikoiden (siis joidenkin) helmasynti on se, että he ensinäkin kuvittelevat olevansa parempaa kastia kuin ns. "huonompi-osaiset" kanssasisarensa AINA, vaikka heillä olisi yhtä hyvä koulutus ellei parempi (kultalusikka vaahtoaa 100* enempi omastaan) saati perhettä ja onnellisuutta ("pikkulusikkani" käy jo suhteilla luoduilla soittotunneilla, blaa blaa blaa..). Pikkuporvarillinen habitus ei häviä edes harjaamalla täishampoolla ja juuriharjalla. Se on monesti se ainoa mitä monilla kultalusikoilla on, koska kotikasvatus on jäänyt niin puolitiehen eikä isillä ole ollut aikaa lukea lapsena raamattua ja opettaa niitä oikeita arvoja. Eihän se ole heidän syynsä, jos he eivät sitä ymmärrä, millaista on olla ilman turvaverkkoa - vai onko? Eikö ihmisen yksi tehtävä ole kehittyä ja hankkia kasvattavia kokemuksia. Jotkut kultalusikat niin tekevät, toiset eivät ikinä.
No olipas pitkä jaaritus sulla. Valitan, mutta mun on vaikeaa suhtautua kirjoittamaasi kunnioituksella, koska pelottelit minua eräässä toisessa ketjussa eilen puhuttelemalla mua pilkkaavasti mm. "l-eW-ariksi". Kamujes kanssa pilkkaat tällä palstalla mua sulle tyystin tuntematonta ihmistä...Tavallista palstakävijä-naista. Ei ihan normaalia käytöstä se, sori.
En ole varma, että onks sulla tossakin jokin outo vetkuttelun tarve, vaiko yrititkö sittenkin kirjoittaa tyystin asiallisesti vastineen asialliseen aloitukseeni, kuten näin keskustelupalstoilla kuuluu. Mulle ainakin sä kuitenkin usein näyt ujuttavan outoja (todellisuudenvastaisia) yleistyksiä muka käytöksestäni teksteihisi, jotka kuitenkin muuten ovat ihan pintapuolisen älyllisiä. Ikävää käytöstä sulta se - etenkin ottaen huomioon, että koskaan et minua ole puolustanut, kun mun sulle tuntemattoman kimppuun on palstalla hyökätty ja kuitenkin näyt käyvän palstalla sen verran paljon, että et mielestäni ole voinut niitä tilanteita olla näkemättä ( huolimatta siitäkään, että en omaa rekisteröityä nimimerkkiä yhteisöönne ts. en ole S24- yhteiön jäsen). Toivottavasti et tossa tekstissäsi yrittänyt viitata minuun sankaripuheillasi negatiivisessa mielessä(?), koska sellaista käytöstä ei sinulta minun suuntaani kuulu harjoittaa ja ainakaan sitä en ymmärtäisi.
Enkä ole mitenkään erityisesti kiinnostunut keskustelemaan itsestäni teidän tuntemattomien kanssa. Kerron tämän tässä nyt _ihan vain_ ihan vinkiksi, kun sun nimimerkkiskin näkyy henkilöivän kaikkea mitä sanon yleensä negatiivisesti ja oudosti. Se herättää ainakin lopulta vastareaktion minussa lukijassasi, jos nyt yhtään ymmärrät arkipäivän psykologiaa?
"Kultalusikoista" sitten...Ja ylipäätään kirjoittamastasi. Mun mielestäni kauna ja katkeruus voisivat ehkä osin olla periytyviäkin... Jos siis joku kersa eläisi koko lapsuutensa vaikkapa koti-ilmapiirissä, jossa tapana on kadehtia kaikkia pienimpiäkin materiaalisia asioita, mitä jollakin toisella on, mutta mitä itsellä ei ole ja jos sitä ihmisyyteen liittyvää antipatiaa ja henkistä tylsämielisyyttä lapsiparka sitten koko ajan joutuisi kuulemaan, niin varmaan siihen katkeruuteen ja kaunaan saattaisi lapsi vähän kasvaa kiinnikin, ts. sisäistää sellaista virheellistä asennetta ihmisiä kohtaan, että toisilta (köyhiltäkin) on aina oikeus ottaa, koska itse on ainoastaan pohjaton säkki, jolle mikään ei koskaan riitä ja joka muka aina kokee kaikessa vääryyttä. Ja: jos sitten taas lapsen lapsuudenperhe (vastaavasti) olisi vaikka köyhäkin, mutta moraaliltaan muita ihmisiä kunnioittava ja jos lapsi saa kasvaa välittävässä ilmapiirissä, voi sellaisella ihmisellä taustastaankin riippumatta mielestäni olla elämässään mahdollisuudet vaikka mihin. En sanoisi, että sääli on sairautta, mutta sen verran vahvasti uskon ihmisen omien valintojen merkitykseen elämässä, etten osaa kokea sympatiaa sellaisia kohtaan, jotka koko ajan vain hakkaavat päätään seinään elämänsä valinnoillaan, jolla ei omaehtoista tavoitteellisuutta löydy ja jotka sitten vielä syyttävät elämänsä todellisuudesta vain ympäristöään tai toisenlaisia, jotka ahkeruudellaan ja oikeilla valinnoillaan ovat elämässään erilaisessa tilanteessa.
Tämä tästä asiasta. Kiitän kaikkia keskustelijoita vastauksista ja jos jollekulle jäi kommentoimatta, johtui se siitä, että en vain keksinyt viestiinsä mitään sanottavaa.
raivostuttaa. Mitäs siittä sitte riehut, jos joillain ajattelun taso ei oikee ole samaa kuin varallisuuden taso? Korjaa sinä vaan OMIA asioitasi jätä ne muut rypemään omiinsa.
Kateellinen olet ja kuvittelet, että jollain on paremmin, kun sillä ehkä on varallisuutta jne. Tosiasiassa ET VOI TIETÄÄ...teet vaan omia johtopäätöksiäsi.
Sinä olet kansaneläkelaitos
Sinä olet USA joka huolehtii maailmanturvallisuudesta
Sinä olet Kiinan hallitus
Sinä olet kapitalistinen talousjärjestelmä
Sinä olet kirkko.
Itseoikeuttavat moraaliset onnistuneet tahot ovat aina korruption tyyssijoita.
Minä kysyn sinulta:
Paljonko kaunista, inhimillistä, tärkeää ja rakasta olet uhrannut saadaksesi olla se ihminen joka nyt olet?
Et kai ole kulkenut niin pitkälle omassa onnistumisessasi että olet unohtanut olevasi kuitenkin vain ihminen?
Et kai vaadi että muut tekevät samat uhraukset kuin sinä?
Minä en pelottele sinua kultaseni. Sinä pelottelet itse itseäsi minun kauttani.
Minä en ole sinun "kultasesi". Ja suosittelen sinua kipaisemaan vaikka lääkärillä, jos asenteesi on NOIN omnipotentti mua tuntematonta kohtaan, kuin näyttää...
Mulla on pieni epäilys. Se epäilys menee siten, että sekoitat minut johonkin toiseen. Sellainen ei nimittäin näyttäis olevan mitenkään tavatonta tällä teidän palstallanne, missä sekoilevat paitsi internettiin surkeasti jumahtaneet ja toisensa ilm. keskustelupalstan ulkopuolellakin tuntevat kaveripiirit, myös häiriköt, jotka sotkevat asioita tahallaan ottamalla kiusansa kohteiksi mm. minun kaltaisiani ulkopuolisia.
Mulla on toinenkin epäilys. Se epäilys menee siten, että toimit tietoisen röyhkeästi.
Mä olen _täysin ulkopuolinen_ ihminen teidän keskusteluyhteisöönne ja olen joskus - silloin kun vielä jaksoin nykyistä enemmän yrittää virittää älyllisempääkin keskustelua - puhunut mm. siitä, että kuinka kestämätöntä anonyymien sietäminen sellaisille ihmisille on, joiden mielestä keskustelupalstaa pitäisi ajatella kotikylänä tai juorukerhon pullailtamina ja jotka eivät osaa muuta ajatusta. Enää en tee niin... Mä vain katson, että: "jaahas, tossa sitten tollanen reaktio"...En pidä pullailtamista, enkä suoraansanottuna kovin hirveästi kylä-ajattelustakaan, sanoisin, jos nyt pääset konkretian yli ( kerrankin?) ja käsität vertauskuvaa. Yleensä et käsitä tai et tietoisesti halua käsittää ( on noi kaks vaihtoehtoa).
Joo niin sun tarkoitukses on tökkiä, niinhän? En tiedä, että miksi sinä minua kuvittelet, mutta aika tööt ajatuksesi jokatapauksessa tossa oli... En koskaan ole pitänyt ihmisistä, jotka mukaälyllisyyden kaapuun puettuna tuovat tuntemattomalle esiin röyhkeää oletustaan. Sä et ajattele abstraktisti, tiedäks sä? Et todella, jos nyt oikein viestisi tulkitsin, arvon tuntematon. Mun persoona sua tossa kiinnostaa ja ilmaisusi asiayhteyksistä et näy ymmärtävän pätkääkään. Lievimmässä tapauksessa varmaan yrität esittää, että mä olisin jonkin sortin palstakyylä (vrt. USA, kirkko jne. fanaattiset puheesi, joita tossa esille toit...), muussa tapauksessa loppuu ymmärrykseni ( ja ajatukseni...ei tartte miettiä turhuuksia). En jaksa kuvittelijoita. En pidä sellaisista - noin loppujen lopuksi. Ihminen pärjää aina sillä, että sanoo mitä ajattelee. Siis oikeasti sanoo. Sellaisia ihmisiä minä arvostan.
Ja joo uskovainen ihminen mihinkään suuntaan en ole ( joskin hyväksyn uskovaisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiäkin oikein hyvin ja jopa ystäväpiiriini on kuulunut pari sellaista), enkä myöskään pidä itseäni esimerkiksi ns. "palstapoliisiina" tai omaa minkäänlaisia suuruuskuvitelmia itsestäni, en katso olevani ihmisenä siten mädännäinen (kuten jatkuvasti vihjailet jäppinen), vaikka sun kaltaisillasi friikkejä asenteita mua sulle tuntematonta keskustelupalstalla käyvää ihmistä kohtaan onkin ( se outoutenne on sun ja palstakavereides ihan oma päänsärkynne) ja ennen kaikkea en siedä, että ette osaa keskustella. Tässä ketjun asiayhteydessä minä en ole pyytänyt tai kaivannut kuvitelma-analyysia sinulta minusta, vaan pikemminkin esitin sulle toiveen käytöksesi normalisoimisesta minua kohtaan tällä keskustelupalstalla, aiempien palstakokemusteni sinusta ts. nimimerkistäsi perusteella.
Sun viestisi heijasti alemmuudentunnetta, mun ( ketjun aloittajan) mielestä ja oli lisäksi jotenkin muutenkin outo. Ja toi "soittotunnit"... Miellätkö sellaisillakin käymisen joksikin elitismiksi, kenties? Varmasti jopa sossutuilla elävä perhe pystyy tarjoamaan lapsilleen ainakin jonkun harrastuksen, jos haluaa. Tiedätkö, että soittotunnit lapselle esimerkiksi kansanopistossa maksavat vain muutaman kympin vuodessa? Itselläni ei ole lapsia, mutta kyllä mulla sellainen käsitys on, että enemmänkin lapsen harrastuksiin ohjaamisessa on kyse vanhempien viitseliäisyydestä, kuin rahasta. Toki varmaan on paksuakin lompakkoa edellyttäviä harrastuksia, mutta aika montaa juttua voi lapsi harrastaa pienellä rahalla. Tietysti - jos jonkun vanhemmat mieluummin laittavat rahansa ja aikansa sohvalla lötköttämiseen ja kaljan litkimiseen, kuin vaikkapa lastensa harrastuksiin viemiseen tai näiden koulunkäynnin tukemiseen, niin minkäs sille voi. Ei se ole niiden ihmisten vika, jotka välittävät jälkikasvustaan enemmän. Viikonloppuna juttelin yhden ihmisen kanssa ( yksin kasvattanut lapsensa), joka roudaa lastaan harrastuksiin melkein viis kertaa viikossa ja istuu vielä harrastusseuran hallituksessakin omasta vilpittömästä halustaan. Ei esimerkiksi sellainen onnistuisi, jollei olisi halua lasta tukea ja kiinnostusta siihen, että lapsi saa virikkeitä elämäänsä.
Ja koulutuksesta... Ainakin vielä toistaiseksi Suomessa on ollut mahdollisuus kenellä vain kouluttautua niin pitkälle, kuin omat rahkeet vain riittävät. Suuri osa ihmisistä ottaa opintolainansa ja maksaa ne myöhemmin sitten takaisin kovalla työllä. Siinä asiassa ei musta suuresti uikuttamista ainakaan sellaisella ole, joka ei vain itse ole kyennyt tai halunnut opiskelemaan, mutta joka silti kadehtii paremmin koulutettujaan tai tuntee alemmuutta omasta koulutuksellisesta statuksestaan.... Toisin asia oli ehkä joskus 50-luvulla... Silloin nimittäin Suomessa korkeakoulutukseen jatko-opiskelemaan pääsivät vain riittävän varakkaiden perheiden lapset.
kerroin että tiedän kyllä niistä jotka tunnen. Takoitan että Jos kultalusikalla kusee muut asiat, hänellä on aina silt paremmin koska hänellä on rahaa.
Mitäpä tapahtuu kun "pertti 28" jää työttömäksi?-->tyttöystävä lähtee--->masentuu & jää asumaan kalliseen kämppään, rahat loppuu...---->alkaa juomaan--->kämppä menee alta--->voikin siinä vaiheessa tappaa itsensä...
ENTÄS:
Mitä tapahtuu kun "Einari 38" kokee saman kohtalon?--->on vielä rahaa millä mässätä,ja kämppäkin pysyy, ehkä vähän alkoholisoituu mutta löytää pian jonkun kiipiän vierelleen jonka kanssa voi jatkaa yrittämistä..voi lähteä vaikka opiskelemaan tai muuta, ostaa asunnon ja perustaa perheen...käydä ulkomailla hermolomalla...loputtomat mahdollisuudet!!!
Aika defenssiivinen tekstisi, ei tossa ollu mitään perusteluita.
Kukkomiehen teksti tiivisti mielestäni hyvin sen väliinputoajan ja kultalusikan eron:
"Ihminen ei unohda sitä että hänet unohdettiin tai että häneltä vaadittiin paljon kysymättä pystytkö siihen, tai että hänelle ei tarjottu tilaisuutta toimia paremmin. Hän tietää milloin häntä vaaditaan olemaan sankari vaikkei hän ole sellainen."
"Huono! Luuseri! Paska! Renttu! Laitapuolen kulkija! Epäonnistuja! Epäluotettava! Häviäjä! Pettäjä! Varas! Rikollinen! Psykopaatti!."
Tätä on individualismi, jota kultalusikat myös kannattaa. Vai ei sinun mielestäsi ole merkitystä, miten kehittymätön kultalusikka on henkisesti? Kyllä sillä on paljon merkitystä koska usein nämä kultalusikat ovat juuri niitä jotka siellä yhteiskunnan huipulla päättävät meidän muiden kohtalosta tai ehkä alemmallakin ovat määrittelemässä muita "mukamas muiden heikkouksien mukaisiin kategorioihin.. Jos ei ole kykyä asettua OIKEASTI toisen asemaan, tällainen kannattaa automaattisesti individualistista ajattelua, joka tahtoo sanoa, että "Kukin makaa niinkuin petaa", joten mitään ymmärystä se ei tuo elämästään kamppailevien väliinputoajien hyväksi.
Ole siinä sitten katkeroitumatta perkele!
"Varmasti jopa sossutuilla elävä perhe pystyy tarjoamaan lapsilleen ainakin jonkun harrastuksen, jos haluaa. "
Ei muuten pysty. Rikkaita sossulaisia tunnet.
" Ei se ole niiden ihmisten vika, jotka välittävät jälkikasvustaan enemmän. Viikonloppuna juttelin yhden ihmisen kanssa ( yksin kasvattanut lapsensa), joka roudaa lastaan harrastuksiin melkein viis kertaa viikossa ja istuu vielä harrastusseuran hallituksessakin omasta vilpittömästä halustaan. Ei esimerkiksi sellainen onnistuisi, jollei olisi halua lasta tukea ja kiinnostusta siihen, että lapsi saa virikkeitä elämäänsä."
Entäs kun henkiset voimavarat yh:lla on aika vähissä? Syytätkö sinä kaikkia niitä jotka tuohon eivät kykene siitä, ettei heillä ole kiinnostusta..voi, et ole koskaan todella pohjalla taitanut olla.. Tiedätkö sinä millaista on oikeasti kasvattaa lasta YKSIN? EIpä kuule paljon pörrää ihmisiä ympärillä. Ehkä tällä mainitsemallasi ihmisellä on erikoisen hyvä tukiverkosto, sekä voi olla MYÖS varallisuutta. Katsos, kun esimerkiksi sellainen yh jolla ei ole esimerkiksi varaa pitää autoa, ei mitenkään voi viedä lastaan 5 kertaa viikossa räntäsateessa harrastuksiin. Kuinka mielellään hän sen tekisi mutta ei vain voi! Ne jutut mitä naistenlehdissä lukee yksinhuoltajista jotka jaksavat, niillä on usein enempi myös resursseja, niin henkisiä kuin materiaalisia.
Ja mainitsemasi koulutuksellinen tasa-arvo, siihen vaikuttaa monta asiaa
"Ainakin vielä toistaiseksi Suomessa on ollut mahdollisuus kenellä vain kouluttautua niin pitkälle, kuin omat rahkeet vain riittävät."
Ei se ihan noinkaan mene! Koulutus esimerkiksi periytyy sosiaalisesti joka tarkoittaa että duunarin lapsesta tulee duunari ja akateemisen lapsesta akateeminen ja tähän periytyvyyteen on syynsä. Tiedän tapauksia, joissa vanhemmat ovat kehottaneet lastaan lopettamaan opiskelun ja menemään töihin sillä he tiedostavat seikan, etteivät pysty tukemaan työttöminä lastaan esim. muutoissa, takuuvuokrissa, tietokoneissa ym. muissa maksuissa. Niin - se on surullista, mutta TOTTA! Tämä oli vain konkreettinen yksi esimerkki, ei opiskelu ole läheskään niin helppoa köyhän lapselle kuin mitä se on kultalusikkakersalle, vaikka hän kuinka niin vinkuisi. Aina voi soittaa isille, että "anna vähän rahaa kun en saa juustoa ostettua". Sinä et myöskään osaa laskea yhteen asioita jotka vaikuttavat toisiinsa, kuten sitä, että taloudellinen paine vaikuttaa väistämättä ihmisen henkiseen jaksamiseen.
ps.Enkä ole muuten silti missään vaiheessa sanonut etten olisi korkeakoulutettu tai minulla ei olisi tytötä tai opintolainaa maksettavana.
Ja suhtautumistavastasi ihmisiin ja asioihin ellet halua että peilaan ne takaisin. Mä käännän kolikon toisen puolen esiin.
Huomaan että et pysy lainkaan ajatuksessani perässä, sinulta puutuu intuitio liki tyystin. Älyllisesti ehkä pärjäät oiekin hyvin niin kauan kuin liikutaan vesillä jotka ovat sinulle tuttuja - mutta avuttomuutesi on ilminen kun asiat eivät menekään aivan niinkuin voisi olettaa. Palsta on esimerkki siitä missä heikkoutesi on ilmeinen, kun ihmiset eivät yllättäen jousta sinun tarpeisiisi hyydyt heti, jumitat samassa aiheessa vuosikaudet ja koko roska saa farssimaiset piirteet.
Tottakai siinä on toiset osallistujat mukana. Mutta yhtälailla sinäkin. Tasa-arvoisuus tulee siinä että kummankaan osapuolen ei ole mikään pakko joustaa. Jos olisit aidosti älykäs, funktionaalinen keskustelija - hoksaisit että se voit olla sinä joka joustaa. Käy mielessäni että onko sinulla lainkaan valmiuksia sellaiseen?
Puhun niinkuin puhuin koska hahmotan sinussa ehdottomuutta ja itseoikeutusta niin paljon että se voi vahingoittaa ihmisiä. Aivan kuin Kiinan kansanarmeija jyräsi 10 vuotta sitten opiskelijoita taivaallisen rauhan aukiolla koska kiinalaiset hallitsijat olivat sitä mieltä että se on täysin OK koska he ovat hallitsijoita ja toimivat parhaan mukaan "Kansakuntansa etuja palvellen" ja opiskelijat ovat syyllisiä koska ovat paikalla.... niin sinäkin toteutat omaa erinomaisuuttasi niin palstan suhteen kuin myös asenteissasi (ja sitä kautta käytännössä) jolla velvoitat ihmisiä samaan äärimmäisyyteen mitä itse harjoitat - ja syytät ihmisiä jos he eivät pysty samaan.
Itseoikeutuksen tiellä vahva ja itseään moraalisesti toimivaksi olettava taho voi syyllistyä hyvin dramaattisiin laiminlyönteihin ja välinpitämättömyyteen asemansa vuoksi. Siksi otin vertauskuvat tälläisistä tahoista.
Mikä on tuon antisosiaalisen asenteen perusta? Liiallinen kiipiminen joka on muuttunut kaiken halveksunnaksi - kaiken sellaisen mikä ei vastaa sinun standardejasi? Itsesi näkeminen yläpuolisena niin ettet voi joustaa, koskaan, mistään?
MItä on kuoren alla... mikä janoaa noin täydellisesti paremmuutta? Mikä on niin heikkoa ettei se halua kohdata mitään kaltaistaan ja pyrkii siitä poispäin tai tuomitsee sen?
Et sitä kuitenkaan kerro... mutta teoriatasolla minua kiinnostaa sinussa se millainen oli ihan lapsuutesi...
Tyypillistä on myös, että tällainen ihminen kokee olevansa kunnossa eikä hakeudu hoitoon.
Yleensä he tulevat hoitoon aivan jonkun muun syyn johdosta. He yleensä ennemmin tai myöhemmin ajautuvat konfliktiin ihmisten kanssa, koska he loukkaavat muita, eivät osaa lukea tunteita tai tunnelmia oikein eivätkä kykene empaattiseen myötäelämiseen. Heille tulee helposti vihamiehiä. Siitä heille tulee pettymyksiä, mikä aiheuttaa masennusta. He saattavat tulla hoitoon masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja sanovat terapeutille, että muut ihmiset ovat niin pahoja ja vainoavat heitä, mutta taustalta paljastuukin, että he ovat se ongelma eivätkä muut.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
Vetäköön tästä kukin johtopäätöksiä, keneen luonnehdinnat istuvat ja keneen eivät.
No en kuulu palstan mielipuoli(juntteihin) tms. esim. mensa-testejä erityisesti arvostaviin ja mikäli sinulla on se luulo, että olisin sama, kuin minua tällä keskustelupalstalla vainoava kouhopää, niin suksi siinä tapauksessa v*ttuun. Tulkintakyvyttömiä urpoja ei tarvita ja mun elämääni tai ahkeruudellani saavuttamaani elämänorientaatiota sä paskanjauhamisillasi tuhoa! Laita niin mielees se, ahdistellessasi tuntematonta mua keskustelupalstakirjoittajaa, joka en ketään teistä tunne!
Se mitä mä itse olen arvostellut, ovat palstanne ns. niinnittelijät ( tyyliin ne paljon aloituksia, mutta ei yhtään asiaa -tyyppi tai tyypit), palstanne muut yhden tai parin sanan hohottelijat, seksimaanikon oloiset vastenmieliset munahaukat ( vaikken koskaan naissukupuolta, itsekin naisena, yleistävästi arvioikaan tai yhtään kenenkään yksittäisen kimpussa ole roikkunut), pervot, koulutuksellisia ylemmyydentuntoja teksteissään koko ajan osoittavat, koulutuksellisia tai rasistisia yleistyksiä teksteissään ylipäätäänkin viljelevät ja sitten sun kaltaises sekot, jotka eivät näemmä osaa (tai halua?) keskustella kaltaisteni sinulle tuntemattomien kanssa tavanomaisen asiallisesti, vaikka yrittäisi.
Ihan sama mitä olet musta mieltä...Mä kyllä veikkaan, että jos olisit kokenut sen, mitä minä tällä keskustelupalstalla olen kokenut, olisi sun keskustelupalstareagointisi varmastikin _parhaimmassa tapauksessa_(sun sivistyksesi määrästä en tiedä) sitä, mitä se mulla on ollut... Vai alkaisko oma hyväntahtoisuutesi ja reagointisi hajota, jos vaikka vuoden JOKA IKISEEN keskustelupalstalle nimimerkilläsi Kukkomies kirjoittamiisi viesteihin puhuteltais sua vaikka Mr. Hankyksi? Olisko hirveästi kärsivällisyyttä sulla siinä? Ja sitten kun vielä olisi kimpussas lisäksi _sun_ tässä _mua_ kohtaan käyttäytyvän kaltaisia, joiden mielestä asiat lammasmaisesti ja tyhmän luetun arvioinnin vuoksi ovat aina kiusatun vika? Tykkäisitkö ja mitä mieltä siinä tilanteessa olisit? Joo varmaan voisin sulle siinä tilanteessa tulla laukomaan kaunolauseita, joskin kohteliaana JA MORAALIA omaavana naisena en varmastikaan niin toimisi. Ei tulis mulle mieleen rääkätä ketään porukalla - oli se porukka mikä vain. Ja rääkkäämisestä en muutenkaan ole kiinnostunut. V*tuttaa vaan kaltaises röyhkeät tuntemattomat keskustelupalstakävijät...
Kuule nyt poju: joko sä olet täysin pihalla ja sekaisin arvioinnissasi tai sitten olet suuri ..kku.
Mä ainakaan en kärsi narsistisesta persoonallisuudenhäiriöstä, enkä kaipaa kaltaisiasi sikoja nettikiusaajia tähän ketjuuni. Moikka juntti, mene pois! Et näemmä osaa keskustella asiallisesti ketjun asiaan liittyen. Miten joku edes voi tossa asiayhteydessä kirjoittaa noin tyhmästi, kuin sinä?
Sitten olen väärässä. Pahoittelen jos olen.
Enkä voi kiistää saavutuksiasi elämässä jos niitä on, siitä ei ole kyse. Vaan siitä että et voi välttämättä käyttää niitä mitallistamaan itseäsi jossain toisissa asioissa - tai ajattelemaan niin että sama olisi kaikkien saavutettavissa "sormia napsauttamalla" tai että se vaivannäkö mitä itse olet tehnyt olisi kaikille samantasoinen haaste kuin sinulle. Joillekin se on yksinkertaiseisti liikaa, toiset joutuvat näkemään kymmenkertaisen vaivan syystä tai toisesta jotta pystyisivät samaan.
Jos sinussa on erinomaisuutta niin sitten on, hyvä jos on. Se ei anna sinulle kuitenkaan oikeutta pitää toisia alempina. Sitä nähdäkseni olet systemaattisesti kuitenkin tehnyt. Toisaalta sitten voidaan kysyä että jos kerran olet lahjakas niin mikset opi tätä systeemiä? Minä vaadin erinomaisuutta toimimaan erinomaisesti jatkossakin, jos kerran pystyt siihen - niin näytä se. Nytkin.
MInulla on krapula tästä aiheesta ja sinun kanssasi rähjäämisestä. Haluan pahoitella kovia sanojani - mutta toisaalta taas en. Ongelma on juuri se että olet anonyymi keskustelija josta ei ota tolkkua riittävästi ja siksi pohjimmiltaan olen epävarma että ovatko sanani oikeutettuja. Jos olen kovistellut hyvää ihmistä häpeän itseäni ihan perkeleesti.
Että oma kirjoittelutyylini ja aiheeseenkäyminen voidaan varmasti jotenkin mitallistaa narsismia lähenteleväksi.
Sanat olivat oikeutettuja ja tarpeellisia. Ainakin minussa ne herättivät itsekritiikkiä ja jouduin vetäytymään punnitsemaan arvoja ja huomasin ajautuneeni vähintään harmaalle alueelle itse.
eräs nimeltä mainitsematon palstaeewari tuntuu olevan sosiaalisesti lahjakkaammilleen älyttömän kateellinen ja katkera, mutta minkäpä se sille mahtaa, kade kun on.
No tuo sairas mielenilmauksesi ei varmastikaan liittynyt ainakaan minuun ketjun aloittajaan, tai sitten olet mielestäni hullu.
ellei kateutta ruokita.
******Oli jotenkin sotkenut asiansa, laiminlöi velvoitteitaan ja käyttäytyi mielestäni sangen edesvastuuttomasti, mutta syytti siitä asiasta ja oman toimintansa seurauksista ainoastaan muita********
1. Voi olla että hän purkaa pahaa oloaan...eikä liity muihin ongelmat mitenkään. Voi olla jotain sairautta, mutta ei tunnista itsessään.
2. Ei tajua ollenkaan syytä ja seurausta omassa toiminnassaan. Ei ymmärrä aiheuttavansa itse omat ongelmansa 8O
3. Sitten on tämä kolmas syy, josta haluan kertoa pikkasen pitempään: Ihmiset tykkää siitä, että ne saa kaataa asioita 'toisten niskaan'. Toisilla pitää olla aina jotain huonommin kuin itellä. Minun mielestä tämä on juuri selkeä merkki kateudesta. Ei meinata sitten kestää, jos toisella meneekin hyvin. Parempi vaan, että toisella menis huonosti.
Miten tämä näkyy tuossa antamassasi esimerkissä? Noh, voi olla että asiat oikeesti menee huonosti tuolla tyypillä ja se on kateellinen. Haluan kuitenkin kiinnittää huomion sellaiseen tilanteeseen, jossa ihmiset 'haluavat' että toisella menee huonosti...omat asiat tuntuvat silloin jotenkin siedettävämmiltä. Retostellaan sitten toisten asioita ja revitään toisia...Minun mielestä tämmöinen päivittely ja toisten asioitten jauhaminen on ilmentymä KATEUDESTA. Halutaan erityisesti huomioida, eikä edes kovin positiivisella tavalla ihminen, jolla jotain heikkoa. Ollaan ikään kuin iloisia toisen huono-onnisuudesta...sen sijaan, että tultaisiin jotenkin myötätunnolla vastaan. Ollaan jopa vihaisia, jos toisella koko ajan huono-onnisuutta. Niin TÄMÄ olisi siis minusta MERKKI siitä, että ollaan KATEELLISIA...halutaan erityisesti korostaa ja huomioida miten huonosti jollain menee. Sitte häivytään jonnekin, kun tapahtuu jotain hyvää tai kivaa...sitä sitten vähätellään ja mitätöidään vuorostaan... pelotellaan, että kohta taas tulee jotain.
nimimerkki 'Ihmettelen vaan'
Kun ajat kurjistuu ja olosuhteet ihmisillä kiristyy, halutaan erityisesti moittia toisia. Ei enää löydy joustoa tai kärsivällisyyttä eikä ymmärtämistä, kun itelläkin saattaa olla tiukkaa.
...ottamatta sen kummemmin esimerkkiin kantaa. Aattelee vaan ihan muuta.
oon kanssasi osittain samaa mieltä.
Tekisin kuitenkin eron siihen, että suurenteleeko se alkuperäinenkin valittaja vaivojaan siksi että sais toisilta positiivista huomiota vaikka sillä periaatteessa on kaikki hyvin. äläkä nyt takerru tuohon "periaatteessa"-sanaan (tarkoitan että ei ole masennusta, on rahaa, työ/opinnot sujuu ok, on menoa ja meininkiä...) VAI
Onko kyseessä joku jolla oikeasti menee huonosti han konkreettisesti???
Mitä silloin tekee tämä tyhjän valittaja?Hän menee kauas pois, koska se ei oo oikeesti kivaa. Eikä nyt voi olla edes vähän kateellinen. Se menee hämilleen ja leikkii kuin toista ei oliskaan olemassa.