Onko tuo alastomuus oopperanäyttämöllä nyt joku uusi trendi ? Eivätkö musiikki ja laulu enää riitä taide-elämykseen. Mikä "tehokeino" sen jälkeen, aito seksiaktiko ?
Alastomuus
oopperassa
71457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämähän on sinänsä ikuisuuskysymys: tekeekö jostain näytelmästä, tai yhtä hyvin oopperasta, teatteriahan sekin on, paremman tai huonomman se, että siinä vähän tai enemmän vilautellaan? Onko hyväksyttävää myydä jotain esitystä sillä tiedolla, että nn palloilee siinä syntymäasussaan? Entä minkätyyppisessä esityksessä nakuilua tarvitaan ja minkätyyppisessä ei?
Alastomuushan on teatterissa vähän samantyyppinen juttu, kuin kissa. Jos yleisön mielenkiintoon herpaantunut, niin kissan juostua kerran näyttämön poikki on koko katsomo takuuvarmasti taas hereillä.
On näytelmiä, joita tietty osa yleisöstä tulee katsomaan paljasta pintaa nähdäkseen. Jos se on tapa saattaa nämä katsojat aktiivisemmankin teatteriharrastuksen pariin, on ilmiötä tervehdittävä ilolla.
Onhan toki selvä, että esim.suomalaisissa kansankomedioissa saunotaan (mitä suomalaista siinä muuten olisi?) ja ei kai kukaan niin hullu ole, että saunoisi vaatteet, vaikka vain uikkaritkin, päällä. Toisaalta intiimejä tunnetiloja esitettäessä tai rankkoja kontrasteja haettaessa on kovin vaikea kuvitella vallitsevaa tilannetta ellei avainhenkilö tai useampi heistä ole alasti (mikä voidaan tehdä myös niin tyylikkäästi, että vaikka kaikki näkevät, ettei vaatteita ole, ei kukaan kuitenkaan näe mitään)...
Tarkoitushakuisin näkemäni "nakunäytelmä" oli varmaan Kiasmassa esitetty Leea Klemolan ja Aurinkoteatterin Seksuaali. En tänä päivänä voi ymmärtää, miten joku saattoi siitä järkyttyä, minusta Seksuaalin monin paikoin umpiseko stoori yhdistettynä paljaisiin pyllyihin täytti lähinnä puskafarssin lajityypin. Seksuaalissa tosin oli paljon muutakin, ihan oikeaa tunnetta, jännitettä, tragiikkaakin.
Mitä tulee Karita Mattilan Salome-oopperan seitsemän hunnun tanssiin, ei siinä sinällään ole mitään ihmeellistä. Oscar Wilden näytelmään perustuva ooppera voidaan tältä osin toteuttaa monella tavoin ja tämä ohjaaja oli päätynyt tähän ratkaisuun. Ja Karita Mattilan kykyä esittää rooli ei ole syytä epäillä.
Mutta tämä olisi meidän suomalaisten kyllä pitänyt keksiä ensin: saunan ja teatteriperformanssin risteytys. Siis niin, että sitä myydään vielä yleisöllekin.
Toisaalta, olihan tekijöiden ja yleisön yhteissaunominen meidän omassa Baltic Circlessämmekin suomalaisuuden esittelynä...
http://www.nordlysfestivalen.no/index.php?ID=199&lang=nor&displayitem=51&module=news
http://www.nordicscene.be/en/programme/les_bains/les_bains_2.html
Taisi olla toissa kesänä, kun R. Straussin Salomea esitettiin Savonlinnassa. Kuulin paikalla olleelta, että nimiosan esittäjä oli esittänyt Seitsemän hunnun tanssin tuossakin produktiossa täysin alastomaksi riisuutuen. Koska kyseessä ei ollut Karita Mattila eikä kukaan muukaan suomalainen, ei asiasta nostettu suomalaislehdissä mitään lööppijuttuja. Kulttuurisivuilta en tullut lukeneeksi kriitikoiden kantaa produktioon ja sen tehokeinoihin.
Kun nyt oli kyse Karita Mattilan räiskyvän valovoimaisesta taiteilijapersoonasta, en osannut lainkaan yllättyä hänen päätöksestään tuon osan esitystavasta. Upea juttu – minun silmissäni Karitan arvostus ei ainakaan laskenut!
...esiintyy alasti, niin miksi hän sen tekee?
1) Soittaminen on kuumaa puuhaa
2) Alastomuus yhdistettynä klassiseen musiikkiin antaa moniuloitteisemman aistinautinnon
3) Kun viulunsoitto ei (enää) tepsi yleisöön, niin on lisättävä paukkuja?
Pari vuotta sitten esitettiin Salome Kansallisoopperassa. Cynthia Makris veti vaatteensa pois seitsemän hunnun tanssissa. Missä olivat iltalehdet?
Aino Ackté teki saman tempun jo vuosisadan alussa. Pitäisi olla tietämystä ja sivistystä myös iltapäivälehtien "kulttuuritoimittajilla"!
Joo näin kävi Kansallisoopperassa - myös; ja olin sitä itse Herodeksena todistamassa!
http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/articles/A63638-2004Mar16.html
http://www.andante.com/article/article.cfm?id=23448
http://www.geocities.com/hoholt2003/salome
http://johnrpierce.com/mattilasalome.html
http://www.nj.com/entertainment/ledger/index.ssf?/base/entertainment-1/1079508943313360.xml
http://www.nynewsday.com/entertainment/music/ny-etledew3710348mar18,0,3977230.story?coll=nyc-music-bottom-promo
Googlella löytyy lisää pilvin pimein esim. hakusanoilla "Karita Mattila Salome". Samojen kritiikkien toisintoja on toki joukossa paljon.
Alastomuutta on toki nähty oopperalavoilla kymmenien vuosien ajan. On teoksia, joiden käsikirjoitukseen homma sopii tai jopa kuuluu.
Viime kädessä riisuutuminen tai riisuutumatta jättäminen on kulloisenkin osan esittäjän oma valinta.
Karita Mattila lienee kysytyin suomalainen naislaulaja maailmassa tällä hetkellä. Kovin paljoa hänestä ei jää jälkeen Soile Isokoski, monen ulkomaisen huippukapellimestarin suosikki. Kyseessä on kaksi vallan erilaista taiteilijapersoonaa. Räiskyvän positiivinen diiva Karita Mattila osaa ja haluaa käyttää (ja myös käyttää) kaikkia hänelle annettuja avuja ja keinovaroja. Hänen äänestään löytyy ällistyttävästi erilaisia nyansseja ja hänen näyttämöllistä ilmaisuaan on aina pidetty vahvana.
Soile Isokoskelle on suotu vieläkin kauniimpi ääni, mutta pidättyväisempänä, hienostuneena persoonana hän pysyttäytyy kapeammalla skaalalla niin roolivalintojensa kuin äänellisen ja näyttämöllisen ilmaisunsakin suhteen. Isokosken en oikein osaisi kuvitella riisuutuvan ilkosilleen edes Straussin Salomen nimiosassa.
Loistavia taiteilijoita kumpikin!