Eli ollaan oltu jo 6 vuotta kimpassa ja seurustelun alussa mies oli sellainen "joo joo" mies jolla ei ollut omia mielipiteitä eikä sen liiemmin ajatuksiakaan mutta vaikutuksen mies teki silloin anteliaisudellaan, avuliaisuudellaan ja oli tosi kiva ja huumorintajuinen. Hän teki myös moniin muihinkin vaikutuksen (erityisesti työpaikalla) näyttelemällä rauhallista, tunnollista, mukavaa, rentoa tyyppiä jota hän ei oikeasti ollutkaan, se oli vain pelkkä naamari, kukaan ei usko tänäkään päivänä millainen hirviö on oikeasti naamarin takaa paljastuu.
Vuosien varrella mies on alkanut jäädä kiinni valheista. Lisäksi hän juo joka päivä viinaa, kaljaa ja muuttuu silloin riitaa haastavaksi, agressiiviseksi hirviöksi ja jos kiellän häntä ottamasta viinaa niin silloin tulee pahempi sota. Pienempi määrä ei useinkaan riitä tai jos pyydän ottamaan vain vähän niin hän järjestää niin mahtavan riidan että saa vetää pään täyteen.
Viime vuosina on lisäksi pahentuntunut sellainen ongelma, oli sitten pienen pieni mitätön asia tai iso asia, niin koskaan mies ei voi myöntää virheitä vaan mieluummin hän kieltää kaiken ja kasaa syyt toisten niskaan!!! Ja lisäksi vielä keksii omia sairaita satuja päälle.
Tämän ihmisen takia minulla on mennyt elämän ilo kokonaan ja hohto kaikesta, olen vaan niin VÄSYNYT olemaan murrosikäisen tasoisen kanssa väkisin, hän jankuttaa kaikesta vastaan.
Kumpa löytäisin pian oman asunnon joka on nyt onneksi vetämässä.
Mikä vetää 47 vuotiaan miehen aivan murrosikäisen lapsen tasolle? Mikä sai miehen muuttumaan ihan toisenlaiseksi johon aikoinaan tutustuin? Oliskohan asia niin että hän on sairastunut mutta mikä voisi olla diagnoosi? Hänhän ei näe itsessään mitään parannettavaa käytöksessään tai missään muussakaan olevan.
Surullista mutta totta.
Itse olen vähän päälle 30v., joten elämä on liian kallista tuhlattavaksi.
Pitää vastaisuudessa varoa tuollaisia "joo joo" miehiä, onneksi on nyt vaara merkit tiedossa tuon kaltaisista ihmisistä!!
Vuosien varrella mies on alkanut jäädä kiinni valheista. Lisäksi hän juo joka päivä viinaa, kaljaa ja muuttuu silloin riitaa haastavaksi, agressiiviseksi hirviöksi ja jos kiellän häntä ottamasta viinaa niin silloin tulee pahempi sota. Pienempi määrä ei useinkaan riitä tai jos pyydän ottamaan vain vähän niin hän järjestää niin mahtavan riidan että saa vetää pään täyteen.
Viime vuosina on lisäksi pahentuntunut sellainen ongelma, oli sitten pienen pieni mitätön asia tai iso asia, niin koskaan mies ei voi myöntää virheitä vaan mieluummin hän kieltää kaiken ja kasaa syyt toisten niskaan!!! Ja lisäksi vielä keksii omia sairaita satuja päälle.
Tämän ihmisen takia minulla on mennyt elämän ilo kokonaan ja hohto kaikesta, olen vaan niin VÄSYNYT olemaan murrosikäisen tasoisen kanssa väkisin, hän jankuttaa kaikesta vastaan.
Kumpa löytäisin pian oman asunnon joka on nyt onneksi vetämässä.
Mikä vetää 47 vuotiaan miehen aivan murrosikäisen lapsen tasolle? Mikä sai miehen muuttumaan ihan toisenlaiseksi johon aikoinaan tutustuin? Oliskohan asia niin että hän on sairastunut mutta mikä voisi olla diagnoosi? Hänhän ei näe itsessään mitään parannettavaa käytöksessään tai missään muussakaan olevan.
Surullista mutta totta.
Itse olen vähän päälle 30v., joten elämä on liian kallista tuhlattavaksi.
Pitää vastaisuudessa varoa tuollaisia "joo joo" miehiä, onneksi on nyt vaara merkit tiedossa tuon kaltaisista ihmisistä!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alkoholistin kanssa elämä on tollasta. Itsellä vastaava kokemus baareista pitävän naisen kanssa. Hän ei juonut joka päivä, mutta viina hallitsi hänen elämäänsä. Rahansa hän pisti pääosin baariin, ei siis yhteisiä tulevaisuudennäkymiä eikä hänen kanssaan voinut suunnitella mitään. Jos ehdotin lomamatkaa tai teatterissakäyntiä, niin sanoi lähtevänsä mielellään kunhan minä vain maksan. vaikka meillä oli eri rahat, mun menivät ruokaan ja talouteen. Sitten kun hänen rahat oli menneet istui tv:n äärellä tuntikaupalla, keksinyt mitään muutakaan tekemistä. Joi aina kerta itsensä humalaan, jolloin oli aina riitaisa ja yliherkästi loukkaantuva. Keksi juonia ja riiteli mielellään, jotta voisi painua kostona baariin hyvällä omalla tunnolla ja syyttää minua siitä. Sitten nuo ainaiset valeet: en mä tulekaan heti töiden jälkeen, kun mä käyn yhdellä työkavereiden kanssa. "yhden" jälkeen aamuyöllä kompuroi sisään, herätti tökkäämällä jonkun kylmän puoliksi syödyn vastenmielisen pitsan tai kebabin naaman eteen. "Katso mä toin sulle ruokaa koska mä välitän susta." Joskus hajotti jotain ja raivosi. Joskus vietti yönsä muualla. Petti ainakin kerran, jäi kiinni valheesta joitakin kertoja, petti mahdollisesti muitakin kertoja. en tiedä eikä sillä väliä. Tulin joka tapauksessa kolmantena viinan ja tv:n jälkeen. Mulla meni vuosia, kun yritin saada hänet luopumaan harrastuksesta edes siksi aikaa, että tajuaisi maailmassa olevan muutakin. Sitten en enää jaksanut ja ymmörsin, että minä en kiinnosta häntä. että siis ei meillä ole tulevaisuutta. Tunteeni häntä kohtaan sammuivat ja erosin.
En jäänyt ikävöimään ja eron jälkeen kaikki on mennyt paljon paremmin. Kannattaa etsiä joku jolle viina ei ole niin tärkeä. Tapasin onneksi erään joka on ihan toista maata.
Harmittaa kun mies näyttelee kaikille (paitsi mulle!!) niin taitavasti sellaista rauhallista ja sovittelevaa tyyppiä.
Kaikille joille olen purkanut tätä pahaa oloani, niiden on vaikea uskoa että mieheni on alkoholisti, aina hermostunut ja riidan haluinen. Monien on myös vaikea uskoa sitä että minä olen todellakin kärsivä ja syytön osapuoli tässä touhussa.
Olen tosi surullinen....
Kaikki seikat viittaavat alkoholismiin. On tiedetty jo kymmeniä vuosia että alkoholi (siis viina missään muodossa) rikkoo hermostoa. Ja kertomasi mukaan hänellä on jotain pahasti vialla korvien välissä. Tuohon kun lisää alkoholistin tietoisesti kieltävän tarvitsevansa apua, sivullinen on täysin voimaton.
Hyvä että olet huomannut tuon. Niin kauan kun mies ei hankkiudu apuun, sinun on täysin mahdoton saada sitä hänelle. Joten yhteenvetona todellakin on paras ettet tuhoa omaa (henkistä ja ruumiillista) terveyttäsi vaan hankkiudut tuosta tilanteesta eroon.
Meille kaikille on annettu vain yksi elämä lahjaksi. Sitä EI ole tarkoitettu tuhottavaksi ja likaan vaan kauniiseen, kehittävään ja rakentavaan.
Ehkä aikanaan mies tunnustaa olevansa alkoholisti, ehkä ei koskaan. Se on hänen ja vain hänen itsensä vallassa.
en voinut olla vastaamatta kun luin kirjoituksesi. Itselläni on yli kymmenen vuoden pari suhde alkoholistin kanssa ja nyt on itselleni tullut ymmärrysmittari täyteen, en jaksaa enää muille selitellä ja puolusteela toisen kännisekoiluja. Aloin itse sulkeutua ystäviltäni ja sukulaisiltani koska olin niin väsynyt tähän kaikkeen nyt vuoden tuumaustauon jälkeen tuntuu eetä oma mielipitteni asiasta on varma ,joko pullon korkki menee kiinni tai sitten erotaan ja ekan vaiheen paperit hain kaksi kuukautta sitten ja mies vain jatkaa ryyppäämistä, tälläkin hetkellä on sammunut kuuden päivän juomisen päätteeksi. Yritä tässä nyt sitten itse käydä töissä ja olla pirteä kun toinen vaan ryyppää päivät pitkät kotona.