Mistä/mikä työpaikka henkilölle jolla on ahdistuneisuushäiriö, jatkuvaa jännittämistä ja väsymystä, heikohko paineensietokyky, hyvä kielitaito ja atk-taidot, luotettava, huono small-talk, viihtyy itsenäisessä työssä, mutta ei halua siivousalalle?
Mistä/mikä työpaikka?
Reivo
11371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minusta tuntuu, että voisit sopia siivousalalle. Harkitse sitä tosissaan.
ei siivoojaksi noin vaan pääse, nekin on tarkotettu naisille ja mamuille, kun ei tarttee suomea osata.
IT-alalla on jo liikaa porukkaa.
"Mistä/mikä työpaikka henkilölle jolla on ahdistuneisuushäiriö, jatkuvaa jännittämistä ja väsymystä, heikohko paineensietokyky, hyvä kielitaito ja atk-taidot, luotettava, huono small-talk, viihtyy itsenäisessä työssä, mutta ei halua siivousalalle?"
No huhhuh. Enpä tosiaan tiedä mistä voisit löytää minkäänlaista töitä noilla ehdoilla, kun ei tällä hetkellä täysin työ- ja toimintakykyisillekaan osaajille tunnu löytyvän töitä. Miten olisi tehtaalle liukuhihnalle? - jos sellaisiakaan hommia olisi tarjolla... Kaikissa vaativammissa töissä tökkää listassasi viimeistään tuohon heikohkoon paineensietokykyyn, sitä kun vaaditaan nykyään melkein joka työssä ja paljon (esim. toimistotyö).
Älä tyrmää siivousalaa. Meillä täällä töissä on juuri sinunlaisia ihmisiä. Meillä menee hyvin ja töissäkin aika kuluu kivasti putsaillessa.
mulla on vähän samat "luonteenpiirteet" mitä sulla tossa kuvailit ja yks työ mikä sopi itelleni on postinjakaja..
Jännittäminen ja stressiherkkyys johtaa helposti isompiin ongelmiin. Pyri kehittämään persoonaasi ja jäsentele kehityskohteesi. Sinussa on varmasti potentiaalia, "herkät" ihmiset ovat usein lahjakkaita. Pyri tsemppaamaan ja käy esimerkiksi lääkärille juttelemessa "yliherkästä hermostostasi" ? Hän voi esimerkiksi suositella sinulle lääkkeitä, joiden avulla ajan kanssa voit voittaa pelkosi ja tulla sosiaalisemmaksi.
Tämä nykyinen yhteiskunta ei hirveästi suosi "jännittäjä tyyppejä". Uskon kuitenkin, että persoonaa voi kehittää (apuja käyttämällä) mikäli löytyy kova tahto. Näin myös työelämässä monta ovea avautuu. Esimerkiksi voi opiskella tai hankkia työn jossa ei sosiaalisia paineita, näin saat sopivaa aikaa itsesi kehittämiseen.
"Esimerkiksi voi opiskella tai hankkia työn jossa ei sosiaalisia paineita, näin saat sopivaa aikaa itsesi kehittämiseen."
Voi hyvänen aika sentään! Luepa sinä ylläolevan lainausmerkeissä olevan tekstin kirjoittaja nyt ihan rauhassa uudestaan tuo aloittajan kysymys. Hän nimenomaan kysyi että MIKÄ TYÖ sopisi hänen kaltaiselleen henkilölle. Ja luepa sitten vielä oma vastauksesi uudestaan ("hanki työ").
Voi hyvä herra tätä sisälukutaidon puutetta...!!!
Eli väännetään rautalangasta. Mielestäni kyseiselle henkilölle soveltuu työ kuin työ, kunhan löytää ratkaisun avaimet sille, ettei ko. persoonallisuuspiirteet tee hänestä estynyttä persoonaa. Mikäli kokee voivansa elää kuvailtujen persoonallisuuspiirteiden kanssa onnellista elämää, asia on ihan ok. Yksiäisyydessä viihtyviä on paljon esimerkiksi ATK -alalla, siivousalalla, kirjanpitäjinä, tutkijoina, jne. Minä itse tässä tilanteessa konsultoisin lääkäriltä hyvät kainalosauvat, joiden kanssa voisin harjoitella ihmisten kanssa olemista rentouneesti ja tämän jälkeen hakeutuisin esimerkiksi esiintymisjännityksestä kärsivien henkilöiden esiintymistaidon kurssille.
Sosiaalisuuden painotus hype tulee amerikasta, mutta kyllä monessa "tekevässä ammatissa" parempi työntekijä on estynyt henkilö kuin mitään aikaansaava lörppöhuuli. Monet ammattilaiset toistelevat näitä sosiaalisuus hömppiä, minusta sosiaalisuus on toisten kunnioittamista, hyvää käytöstä ja sitä ettei juoruile. Ujo ihminenkin voi olla sosiaalinen.
Ei kannata ottaa mitään lääkettä. Ne ovat oikeasti turmiollisia. Monet elävät lääkehuuruissa. Ehkä se auttaa joitakin jaksamaan, muttei se todellakaan oikeasti poista sitä tosiasiaa, että sinä jännität ja hermostut. Sinun pitää vain hyväksyä se, että nyt olet hermostunut. Hyväksy se piirre itsessäsi, ettet kestä. Huomaatkin kohta, ettei kukaan ole siihen kuollut ja pystyt ihan varmasti tulemaan toimeen itsesi kanssa. Aluksi pitää vaan tulla toimeen itsensä kanssa. Hermostuneisuus ja jännittyneisyys on ihan yleistä, ei ole ihmistä, joka ei kokisi stressiä, painetta jne. Ne ovat tunteita ja se pitää hyväksyä. Kun opit hyväksymään sen, että koet tunteita,se ei enää tunnukaan niin pahalta. Anna itsellesi oikeus tuntea. Älä kiellä sitä.
Ehkä asiasta puhuminen auttaisi ja ehkä psykoterapia, mutta älä mene siihen halpaan, että alkaisit syödä lääkkeitä. Se on liian yleinen ratkaisu ja sitä pitäisi käyttää vain äärimmäisissä tapauksissa. I
Niin, eivät ne lääkkeet ole oikotie onneen. Kaikki me jännitämme, silti esimerkiksi merkittävään virkaan voi nousta vaikka nykylääketiede määrittelisi sinun kärsivän ahdistuneisuushäiriöstä, tms. Nykyäänhän kaikenlainen variaatio persoonallisuudessa pyritään osoittamaan sairaudeksi. Täytyy kehittää vahva persoona, työelämässä on paljon "heikompiensa puukottajia", jotka pyrkivät kiusaamaan näkyvästi jännittäviä.
Arvoja ja ajatuksia kannattaa punnita. Totuus voi joskus olla tarua ihmeempää. Onko puheet lääkkeiden turmiollisuudesta lopullinen totuus? Voiosin väittää, että monet saavat elämäänsä paljon sisältöä ja onnellisuutta oikealla lääkityksellä. Emme voi tuomita kaikkia henkilöitä, jotka käyttävät verenpainelääkkeitä, astmalääkitystä tai esimerkiksi paniikkihäiriöiselle (jolla biologisesti herkkä hermosto) elämänlaatua luovia lääkkeitä. Suomalainen kansa monasti omistaa aivan vääränlaisen moraalin, alkoholia juodaan kaksin käsin, mutta lääkkeet tuomitaan. Väärinkäyttäjät ovat asia erikseen. Mutta kaikkia asioita voi miettiä ja tutkia, ihmistä tuntematta lääkkeitä ei voi suoraan suositella.
Kiteytetysti, jännitäminen, täriseminen ja poskien punoitus kertoo terveestä sielusta. Valitettavasti elämme arvojen puolesta sairaassa yhteiskunnassa. Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni.